Depressio

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Pvi » La 18 Huhti 2009 00:00

Aurora B. kirjoitti: Törmäsin artikkeliin miehestä, jonka varsinainen hoitomuoto jäi hämärän peittoon (ei sanottu suoraan ainakaan siinä artikkelissa), mutta siis asiakkaan kehoa katselemalla ja tutkimalla sai tietoa/vihjeitä myös asiakkaan henkisestä hyvinvoinnista samalla kuin fyysisestäkin. Henkisen hyvinvoinnin kokonaiskuvan saamiseksi kyseli lisätietoja hoitaessaan. Availi lihasjumituksia hieromalla ja samalla puheli tyyliin alaselän lihasjumitus kertoo yleensä siitä-ja-siitä, onko sinulla sillä osa-alueella ongelmia jne. Pisti asiakkaankin miettimään omia tuntoja ja henkisesti särkeviä kohtia. Jännitystilat kun kuulemma tuppaa uusimaan, jos syitä ei selvitä (doh?). Artikkeli oli kirjoitettu melko kevyeeseen sävyyn, mutta silti siinä oli tiukka sanoma. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Molemmista puolista on pidettävä huolta, että jaksaa.

En ole itse kokeillut, mutta tuli mieleeni, että osikohan toi Rosen terapiaa???
Jos olisi johonkin hoitoon varaa, niin haluaisin löytää itselleni sopivan menetelmän taitajan.
Koska rahaa ei ole, niin mennään tällä mitä on. Onneksi sentään olen saanut käydä Feldenkraistunneilla tutkiskelemassa omaa kehoani kerran viikkoon. Ja jos jostain löytäisi vielä kaverin, joka haluaisi tehdä autenttista liikettä minun kanssani, niin johan siinä olisi... Toiveita.
Rohkeus kuulua tähän.
Pvi
 
Viestit: 1267
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 13:55

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja tahris » Ma 27 Huhti 2009 16:57

Nugat kirjoitti:Voi tahris. :paijaus: Ongelmat tuppaa iskeä kavereiden kera.

Eikö sitä voisi anoa omalta lekurilta, että haluat juuri sille tietylle työterveyspsygologille? Se olisi tässä tilanteessa niin tärkeää, että voisit luottavaisin mielin antautua psygologin käsiin. Tai jos itse pystyisit ottamaan yhteyttä siihen psygologiin? Itse sain aikoinani oman psygologini numeron, johon sai soittaa aina kun siltä tuntui. Pelkästään se toi turvallisen olon, kun on joku jolle soittaa pahimman hädän hetkellä. Vieraalle on myös usein helpompi puhua kuin ystäville.

Kävin yhteensä neljä kertaa psygologilla, heti ensimmäisellä kerralla puhuttiin jo lääkkeistä, ja niiden mukana meni sen verran hyvin, etten lisä käyntejä ole lainkaan enää tarvinnut. Kela korvaa lääkkeistäni hurjat 10e, jos oikein laskin. Psygologi käyntini olivat ilmaisia.

Kaikki varmasti järjestyy, kun saat oikeasta langasta kiinni. Eiköhän noiden lääkäreiden joukosta löydy joku hoitsu, joka osaa hoitaa asioita ja ohjata oikeisiin paikkoihin.


En voi käydä työpsykologilla terapiassa, koska hänellä ei ole Kelan hyväksymää tutkintoa sellaiseen. Kolmas kerta on vielä käymättä, koska mun hirvittävän väsymyksen takia se peruttiin ja siirrettiin. On muistaakseni ensi torstaina. Viime torstaina kävin lääkärillä ja pisti kahdeksi viikoksi sairaslomalle. Toivottavasti ei ole huonoa aika, kun konsultti on taas talossa tutkimassa tehostamistoimenpiteitä, joihin siis syksyllä kesälomien jälkeen palataan. Nice. Mutta piti valita. Pinnistellä viimeisillä voimilla töissä/levätä ja kerätä voimia. Juttelin luottamusmiehenkin kanssa asiasta ja hän oli kyllä sitä mieltä, että kyllä asiat katsotaan jokaisen henkilökohtaisen osaamisen kannalta eikä ajatella, että tää sairas ja -lomalainen joutaa kokonaan poies. No, toivon niin.
No, nyt on ollut parempiakin päiviä ja olen jaksanut jopa koota tuon crosstrainerinkin tuohon ja muutaman kerran sillä "hiihdellyt". Lekuri ehdotti fibromyalgiakuntoutuskurssia ja innostuinkin hakemaan, olen jo aloitellut hakemuksen kirjoittamista ja keskiviikkona olisi kai tarkoitus lekurin kanssa katsoa ne läpi ja sitten jos lekuri kirjoittaa hyvän B-lausunnon, niin voisin toivoa, että syksyllä pääsisin kuntoutukseen, jos Kela on armollinen.
Terapia- ja mielialalääkitysasiasta en ole kovin innostunut, koska hyvänä päivänäni en ole masentunut. Valtava väsymys/uupumus/voimattomuustila sen sijaan myös masentaa ihan hirveästi, mutta silloin ei voi oikeastaan muuta kuin odottaa, että se menee ohi ja jaksaa taas jopa käydä suihkussa tai kaupassa tai kylässä töiden lisäksi (tai en mä nyt ikinä töihin kehtaa mennä tukka rasvaisena tai vaatteet likaisena kuitenkaan, vaikka olisi kuinka jaksamaton olo).
Mulla ei siis ole mielialalääkettä, kun on ihan tarpeeksi tuossa kipulääkkeessäkin, joka lekurin määräämällä annostuksella maksaisi n. 60 e/kk, mutta puolitin annoksen ja yritän pärjätä sillä ja sitten toisella halvalla särkylääkkeellä, joka jonkin verran auttaakin.
Kovin tiukasti tää lekuri (en ole hänen vastaanotollaan ennen käynyt) suhtautui lääkitykseeni, johon sisältyy myös paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon tarkoitettuja lääkkeitä. Niitä pitäisi kuulemma vähentää. Ja toisen annostusta sitten puolitettiinkin. Voihan se olla ihan hyväkin suunta, sen näkee sitten pidemmällä aikavälillä. Stressaannun kyllä hirveän herkästi, joten rentoutumista pitäisi opetella. Lekuri sanoi, että liikunta (esim. minun tapauksessani) menee aina lääkkeitten edelle, joten kaipa sitä pitää pikkuhiljaa alkaa ajatella niin. Kävelen kyllä työmatkat, siitä tulee jo vajaat viisi kilsaa päivässä, mutta muu liikunta (voimaharjoittelu) jää sitten vähemmälle. Jospa tuo crosstraineri tuossa selän takana edes vähän auttaisi siihen tilanteeseen ja saisin pikkuhiljaa kunnon nousemaan. Siinä ei ainakaan nivelet rasitu. Lihasharjoitteita pitäisi tietenkin tehdä, mutta ehkä ei nyt kaikkea kerralla... Ruokavaliota olen puhdistanut rankalla kädellä ja sen vaikutuksen on huomannut melkein heti! Mielialassa ja jaksamisessakin. Kun vain jaksaisi nyt pitää edes tämän koossa, niin voisi pieni paiste pilkahtaa tähän romukasaan jonain päivänä.
Oikeastaan odotan (toivottavasti en liikaa, etten pettyisi) tuolta kuntoutuskurssilta nyt eniten. Saisin sieltä sellaisia eväitä, joita tarvitsen. Kun vain pääsisin sinne!

*muoks* sybe kirjoitti aiheesta, ettei Kela enää hyväksyisi sairasloman perusteeksi burnoutia. Minusta tämä on Kelalta aika raakaa touhua. Perusteenahan tälle no-sairaslomalle olisi se, että tällaiset työuupumusasiat pitäisi käsitellä työpaikalla eikä laittamalla uupunut sairaslomalle. Justiinsa niin! Sehän onnistuu ihan jokaisella työpaikalla, että meet pomon tai työkavereiden pakeille ja avaudut, että ruvetaanpas nyt puhdistamaan tätä ilmapiiriä, kun täällä uuvun minä ja uupuvat toisetkin ja syistä ties mistä (liikaa töitä/liian vähän työntekijöitä/huono ilmapiiri/työpaikkakiusaamista/pomon lellikkejä/v-mäinen pomo jne. jne.) ja sitten iloisena ryhmänä ruvetaan yhdessä me rakentamaan parempaa ja mukavampaa työpaikkaa. Kissan killuttimet! Mutta Kelalla on visio, se on tärkeintä. Mua suututtaa, argh!
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ke 29 Huhti 2009 09:58

Noniin. Lääkemääräys saatu, mutta aloitan pillerit vasta kun viisurit on revitty. Särkylääkkeet ei kuulemma sovi yhteen tän kans. Mielialalääkkeen lisäksi sain nukahtamisvaikeuksiin jonkun toisen lääkkeen. Katotaan onko sille tarvetta...
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Kuolo » To 30 Huhti 2009 14:02

Onk minkä nimisiä nappiloita?
Avatar
Kuolo
Site Admin
 
Viestit: 1321
Liittynyt: To 24 Huhti 2008 22:53

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » To 30 Huhti 2009 14:47

Perussettiä. Editoinpa pillerien nimet pois, kun iskee taas sensuurin pelko. Privalla saa kysellä ne jotka ei ehtineet lukea.
Viimeksi muokannut Lyyra päivämäärä To 30 Huhti 2009 15:01, muokattu yhteensä 1 kerran
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Kuolo » To 30 Huhti 2009 14:56

Aika peruskamaa joo. Citalopraamia miekii nappailen 20mg päivässä. Eri valmiste tosin.

Ilmottele sit tuntemuksistas kun alotat lääkityksen. Mahollista nimittäin on, että tila heikkenee ennen paranemista ja täällä ollaan kyllä tukemassa tarvittaessa :halitus:
Avatar
Kuolo
Site Admin
 
Viestit: 1321
Liittynyt: To 24 Huhti 2008 22:53

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » To 30 Huhti 2009 15:00

Jeps kiitos vaan. Vakituinen tukikeppini lähtee pariksi viikoksi reissuun, niin ajattelin aloitella lääkkeet vasta sitten kun hän sieltä palailee. Hän kun tietää tilanteen, ja on paikalla jopa reaaliajassa.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Nugat » La 02 Touko 2009 21:41

tahris kirjoitti:Terapia- ja mielialalääkitysasiasta en ole kovin innostunut, koska hyvänä päivänäni en ole masentunut. Valtava väsymys/uupumus/voimattomuustila sen sijaan myös masentaa ihan hirveästi, mutta silloin ei voi oikeastaan muuta kuin odottaa, että se menee ohi ja jaksaa taas jopa käydä suihkussa tai kaupassa tai kylässä töiden lisäksi (tai en mä nyt ikinä töihin kehtaa mennä tukka rasvaisena tai vaatteet likaisena kuitenkaan, vaikka olisi kuinka jaksamaton olo).


Tämä loikkasi tekstistäsi heti silmille. Sanotko olevasi vain uupunut etkä masentunut? Näin työuupuneena tuosta pompsahtaa mieleen omat tuntemukseni, sillä olen aina vain tuntenut olevani väsynyt enkä missään nimessä masentunut. En vieläkään paranemisen myötä osaa ajatella, että olen masentunut. Kaikki muuten vaan oli perseellään ja väsytti. Siksi psygologin kommetti että kärsin keskivaikeasta masennuksesta sai huuleni pyöreäksi. Minäkö muka masentunut? :O: Onhan tässä hyviäkin päiviä ja itku jos on hitusen herkässä, mutta että masentunut? Olihan se pakko uskoa, kun lääkkeet alkoivat auttamaan ja rupesin hahmottamaan normaalin olotilan.

Silti kehottaisin sinua kuitenkin pohtimaan noita lääkkeitä. Ei sitä maseintuneisuutta välttämättä tajua. No, jos on hyviä päiviä niin hyvä niin, mutta ne huonot päivät voivat johtaa syvälle suohon. Ainakin pitäisi yrittää pysäyttää tilanne ettei se pahenisi.
OwthebluddyellshudIknow?
Avatar
Nugat
Liisa ihmemaassa
 
Viestit: 1712
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:32

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » Su 03 Touko 2009 01:03

Tahriksen kannattaisi käydä juttelemassa terveydenhoitajalle uupumuksesta. Multa ainakin tarkistettiin kilpirauhasarvot ja perusverenkuva ennen kuin mielialalääkkeitä ruvettiin miettimään, ettei väsy johdu ns. fyysisistä syistä.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja tahris » Ma 04 Touko 2009 23:52

Lyyra kirjoitti:Tahriksen kannattaisi käydä juttelemassa terveydenhoitajalle uupumuksesta. Multa ainakin tarkistettiin kilpirauhasarvot ja perusverenkuva ennen kuin mielialalääkkeitä ruvettiin miettimään, ettei väsy johdu ns. fyysisistä syistä.

Käyn työterveyslääkärin vastaanotolla noin kuukauden - puolentoista välein. Lääkäri itse ehdotti, että tilaani seurataan säännöllisesti. Nyt välillä kävin toisella työterveyslääkärillä, joka ehdotti kuntoutusta ja antoi myös luettavaksi esitteen eräästä masennuslääkkeestä, jonka pitäisi auttaa myös ahdistukseen, paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ja verenkuvat ja kilpirauhasarvot ja ties mitkä on otettu, viimeksi viime syksynä ja seuraavan kerran varmasti ainakin ensi vuonna, ellei sitten jokin seikka pakota katsomaan niitä uudelleen ennen sitä. Tuo lääke vain mietityttää, koska olen aiemminkin kokeillut montaakin eri lääkettä ja kaikissa niissä suurin sivuvaikutus on ollut unettomuus. Tässä uupumus/väsymys/jaksamattomuus-tilassani en todellakaan kaipaisi enää unettomuutta vaikeuttamaan elämääni. Mutta juttelen vielä asiasta vakilääkärini kanssa ja kokeilen, jos hän sitä todella suosittelee.
Tänään on ollut taas huono päivä enkä ole jaksanut tehdä mitään. Ahdistus on ollut sellaista, etten ole kyennyt edes vastaamaan puhelimeen... Kummallista, miten paljon tämä olotila kuitenkin vaihtelee. Toisena päivänä olen ihan eri ihminen, tosin niinäkään päivinä en välttämättä saa työn lisäksi kummempaa aikaiseksi, mutta olen sosiaalisempi ja iloisempi ja haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja saan kaikki huonoina päivinä rästiin jääneet asiat hoidettua.
Hain kerran netistä jotain joka voisi kuvata olotilaani silloin, kun olen huonoimmillani ja löysin sanan fatiikki MS:ää sairastavien keskustelufoorumilta. Fatiikki on täydellinen uupumus ja kuuluu MS:n oireistoon. En sinänsä pelkää sairastavani MS:ää, mutta olisipa huojentavaa, jos joku lekuri huolestuisi ja laittaisi tutkimuksiin, mutta monesti on siten, että kun yhden diagnoosin on "saanut", niin siinä sitten pitäydytään ikään kuin ei voisi sairastaa jotain muutakin tai että alkuperäinen diagnoosi onkin väärä. Itse kaipaisin vain varmistusta, mutta eipähän tuo näytä lekureita hirveästi kiinnostavan, ainakaan työterveyshuollossa. Turhauttavaa tämä on ja juuri se masentaa. Ajatukset on hajalla ja siksikin on jotenkin hyvin vaikea koota itseään näitä huonoina päivinä, saada jotain järjellistä aikaiseksi, touhu on sellaista turhauttavaa pyörimistä ja räpeltämistä. :huoh:
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja tahris » Ma 25 Touko 2009 16:48

Tätä tämä elämä on edelleen. Toivon, että tulisi kuolema ja korjaisi pois. Ei millään mitään merkitystä. Mikään ei tunnu miltään. Pois jonnekin, kadoksiin, haluaisin.
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ma 25 Touko 2009 17:28

tahris :( :hymyhali: :paijaus:

Oletko käynyt lääkärillä viime aikoina?
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Suvi » Ma 25 Touko 2009 18:10

Tahris :paijaus: :halitus:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja tahris » Ti 26 Touko 2009 16:36

Kiitos myötätunnosta. Olen pahoillani, kun totean, ettei sekään tunnu miltään. Ihmettelen mielessäni, miksi elän tätä - tytärtäni lainatakseni - typerää ja tylsää elämääni.
En voi ajatuksilleni mitään, päässä pyörii tosi pahojakin asioita. En taida uskaltaa edes kertoa kenellekään, ne sulkisivat minut laitokseen saman tien.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen turha, kelvoton, typerä ihminen, jolla ei ole edes oikeutta elää. Enkä voi edes estää noita ajatuksia, ne vain pyörivät päässäni,
vaikka toisella tasolla tiedän, että ajattelen väärin, hirveän väärin. Halu päästä kaikesta pois, päästä lepäämään on vahva, eikä ole muuta lepoa kuin kuolema.
Tämä uupumus tappaa minut vielä, tunnen sen. Hajottaa pikkuhiljaa. Mitä tehdä elämällä, kun ei jaksa elää? Tulis joku Lian ja pukkais mut kaiteelta alas.
Kävin lekurilla 7.5. Ja huomenna tapaan työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan, mutta siinä on paikalla muitakin ihmisiä, joten en tiedä, uskallanko kertoa,
miten huonosti tosiaankin voin. Luultavasti en. Jatkan tätä kunnes murrun. Miksi mun pitää olla tällainen?
Toivokaa, että mä uskaltaisin huomenna kysäistä, voinko jutella hetken työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan kanssa ja uskaltaisin sanoa, että mun asiat on huonosti!
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja tahris » Pe 29 Touko 2009 23:46

Lyyra ja Suvi, anteeksi, että sanoin, ettei myötätuntonne tuntunut miltään. Kyllä se loppujen lopuksi tuntui, hyvältä ja liikutti. Kiitos. :hymyhali:
Oli työhyvinvointipalaveri pari päivä sitten ja sain paljon myötätuntoa ja hyvää palautetta. Se kai on sitten jonkin verran nostanut mielialaa
ja loppuviikko on sujunut paremmin. Keskustelin työterveyslääkärin kanssa muutaman minuutin ja hän kehoitti tulemaan heti vastaanotolle,
jos olo tuntuu pahalta. Lupasin tulla, mutta katsastelen tilannetta nyt parin viikon kesäloman aikana. Lääkäri sanoi myös, että ehkä voisin päästä
uudelleen työpsykologin juttusille, jos asiani katsottaisiin akuutiksi.
Viikon päästä on setäni hautajaiset, paha paikka, voimille ottaa. Sunnuntaina menen tapaamaan hänen vaimoaan... siis leskeään (tuntuu todella oudolta kirjoittaa noin).
Elämä on kuolemista...
Tyttäreni kanssa olen keskustellut puhelimitse ja on ollut sydäntä lämmittävää, kun hän on niin avoimesti ja innostuneesti halunnut
kertoa minulle asioista ja tapahtumista, isoista ja pienistä. Voi, että minä rakastan häntä! :sydän:
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » Pe 29 Touko 2009 23:58

tahris kirjoitti:Lyyra ja Suvi, anteeksi, että sanoin, ettei myötätuntonne tuntunut miltään. Kyllä se loppujen lopuksi tuntui, hyvältä ja liikutti. Kiitos. :hymyhali:

:) Älä huoli. Tiedän kyllä tunteen. Mulla oli itelläkin tosi hankala ilta tässä muutama päivä sitten, ja ystävä yritti lohduttaa. Tiuskaisin hänelle todella pahasti takaisin, mutta seuraavana aamuna kaikki oli unohdettu. Tämä on hankala sairaus, mutta onneksi on ihmisiä jotka ymmärtävät. Ja ne, jotka eivät ymmärrä, eivät ole luottamuksesi arvoisia. :halitus:
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ma 01 Kesä 2009 11:09

Täällä on nyt lääkkeitä syöty jotain 3 viikkoa. Niiden tueksi oon kulkenut edelleen neuvontapsykologilla, joka laittoi minut myös lyhytterapiajonoon ja psykiatrijonoon. Psykiatrijonosta tärppäsi peruutuspaikka tänään, ja aika on varattu ensi viikolle. Muuten ei ihmeempiä raportoitavana..
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Ma 01 Kesä 2009 20:09

Myötätuntoa täältäkin kaikille, mitäpä sitä muutakaan voi sanoa.

Minä olen syönyt mielialalääkettä noin reilun vuoden. Mirtsasapiini on vaikuttava aine, jos jotakuta kiinnostaa. Alun perin lääkityksen aloituksen syynä oli yksittäiseen asiaan palautuva iso romahdus, josta aiheutui kohtauksenomaista ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Täytyy kyllä sanoa, että lääkityksestä on ollut hyötyä ja tuntuu, että se on nostanut työtehoni jopa yli normaalitilani. Muutama viikko sitten koitin puolittaa annoksen, ja tästä aiheutui jonkin verran niitä yleisiä vieroitusoireita: outoja, voimakkaita tunnekohtauksia, nukahtamisvaikeuksia, masentumista typeristä asioista, itsensä syyttelyä ja ongelmia saada itsensä liikkeelle.

Ihan viime päivinä on ruvennut tuntumaan siltä, että elimistö on alkanut hiljalleen tottua tuohon puolikkaaseen annokseen. Viikon päästä pitäisi psykiatrin kanssa puntaroida, jatketaanko lääkitystä vielä vai ei.
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja tahris » Ti 02 Kesä 2009 17:16

Kiitos, Lyyra :hymyhali:
On taas huono päivä. Nukuin viime yönä(kin) huonosti ja uupumus painaa. Kaupassa pitäisi käydä. Ahdistaa, en haluaisi lähteä pois kotoa.
Pitää motivoida itseään; ei ole maitoa, ei ole kissanhiekkaa, ei ole ruokaa, vähän pakko ois vaan lähteä.
Kelalta tuli hylkypäätös fibrokuntouskurssista, kuten vähän arvelinkin, mutta kyllä se masentaa. Uutta hakemusta voi laittaa vasta
loppuvuodesta/ensi vuoden alusta. Siellä vaan olisi ollut suurinpiirtein kaikki; lääkäri, psykiatri, psykologi, sosiaalihoitaja, fysioterapeutti,
vertaistuki ja paljon muuta ja nyt taas sitten vain odotetaan, josko ehkä joskus ensi vuonna tai sitten seuraavana... Ei nyt paljon lohduta mikään.
Mutta mitäs laitoin hakemuksen näin myöhään, tyhmä minä, kun määrärahat ja paikat on loppu, niin ne sitten on loppu.
Pitäisi kai kirjoittaa työterveyslääkärille asiasta ja olosta muutenkin. Ehkä se käskis vastaanotolle, niin saisi senkin itsestään irti.
Viikonloppuna on sedän hautajaiset... Päässä pyörii ajatukset pikkuveljen kuolemasta ja hautajaisista elokuussa 2003.
Jotenkin silloin kaiken sen hirveän pyörityksen keskellä en pystynyt suremaan pikkuveljen kuolemaa ja nähtävästi hautaisinkin
vain tunteeni piiloon. Nyt tuntuu välillä, että pakahdun. Ja sitten toisaalta, etten jaksaisi välittää mistään.
Haluaisin vain nukkua ja unohtaa ihan kaiken. Kun saisin edes kirjoitettua kaikki tapahtumat ja tuntoni eräälle ihmiselle,
josta yllättäen facebookin kautta tuli hyvä ja ymmärtävä ystävä. Olemme samassa työpaikassa, mutta eri osastoilla ja näemme
hyvin harvoin, mutta jostakin syystä facebookissa alkoi kirjeenvaihto ja olemme kumpikin voineet purkaa tapahtumia
lapsuudesta, nuoruudesta ja nykyelämästä. En koskaan kuvitellut, että näin voisi käydä. Hän on jonkin verran erikoinen ihminen,
ja erilaisuutensa takia hänestä on (tietenkin) puhuttu paljon paskaa ja naureskeltu selän takana, mutta minä olen löytänyt hänestä
uskomattoman hyvän ja luotettavan ystävän. Näin häntä ennen lomalle jäämistäni ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan. Hänkin
kertoi kärsivänsä jonkinlaisesta lamasta, ei tahdo jaksaa kirjoitella ystäville eikä paljon muutakaan. Mutta ainakin tiedämme,
että molemmilla on vähän samantapainen olo, jonka kanssa kamppailee ja halu auttaa, mutta kun voimat ovat lopussa.

Päivänpolttaja, uskallatko kertoa millaisella annostuksella olet mirtatsapiinia syönyt? Minä söin sitä unettomuuteen ihan pienellä
annostuksella, muistaakseni jotain 15-7,5 mg, enkä kunnolla muista, miten se vaikutti. Muistaakseni sain nukuttua, mutta muistelen,
että olin väsynyt seuraavan päivän. Joka tapauksessa lääkärini mielestä minun täytyi lopettaa mirtatsapiini ennen kuin aloitin
nykyisen kipulääkkeeni vaikka itse kyllä olen jostain lukenut henkilöistä, jotka käyttävät näitä molempia lääkkeitä.
Kun saisin hyvät uneni takaisin, niin moni asia olisi paremmin. Mutta kun ei ikinä saa nukuttua kunnolla, ei ikinä herää
virkeänä, ei ikinä tunne muuta kuin uupumusta ja väsymystä, niin ei oikein elämä tunnu elämältä.
Jostain luin, että n. 200 kipupotilasta vuodessa tekee itsemurhan, joskus mietin, miten moni täydellistä uupumusta
tunteva uupuu lopullisesti?

Ei minullakaan ole mitään muuta kenellekään antaa kuin myötätuntoa ja toivoa, että voimia jostain löytyisi.
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Ti 02 Kesä 2009 18:16

tahris kirjoitti:Päivänpolttaja, uskallatko kertoa millaisella annostuksella olet mirtatsapiinia syönyt? Minä söin sitä unettomuuteen ihan pienellä
annostuksella, muistaakseni jotain 15-7,5 mg, enkä kunnolla muista, miten se vaikutti. Muistaakseni sain nukuttua, mutta muistelen,
että olin väsynyt seuraavan päivän. Joka tapauksessa lääkärini mielestä minun täytyi lopettaa mirtatsapiini ennen kuin aloitin
nykyisen kipulääkkeeni vaikka itse kyllä olen jostain lukenut henkilöistä, jotka käyttävät näitä molempia lääkkeitä.


Aloitin 15 mg:llä ja sillä jatkoin aina viime jouluun asti, jolloin alkoi tuntua siltä, että tarvitsen 30 mg. Nyt sitten olen palannut tuohon 15 mg:hen. Lääkäri aikoinaan kirjoitti reseptin 30 mg:n tableteille ja annos siis juuri tuo ½-1 tablettia. Painan kuitenkin 80 kiloa, joten tämän kokoinen ihminen tarvinnee vähintään tuon 15 mg, että jotain vaikutusta on. Tuo päiväsaikainen väsymys meni ohi muutamassa viikossa, sivuvaikutuksista olen koko käytön ajan huomannut säilyneen ainoastaan matalan verenpaineen aamuisin, mutta kyllä sekin nousee, kun lähtee liikkeelle.
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Depressio

ViestiKirjoittaja Nugat » To 12 Huhti 2012 16:52

Tässä opiskellessa törmää mielenkiintoisiin linkkeihin, joita tekee mieli jakaa. Ihan mukavaa ja simppeliä perusluettavaa mielenterveydestä: http://www.ktl.fi/attachments/mielenter ... intana.pdf
OwthebluddyellshudIknow?
Avatar
Nugat
Liisa ihmemaassa
 
Viestit: 1712
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:32

Edellinen

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron