Go_A @ Coolhead BrewTähän todettakoon, että jännitin koko päivän keikkaa. En ole aiemmin käynyt kyseissä paikassa, eikä kuvista saanut esteettömyydestä selvää.
Jännitin, varauduin yms. Tein pyörätuolin selkämystä varten tekstin "ÄLÄ KOSKE".
Theia saapui minua hakemaan valkoisella ratsullaan, aka autolla. Paikalla oltiin tosi nopeasti, hups vaan.
Oltiin kyllä sillä lailla ihan tosi hyvin ajoitettu meidän tuleminen. Rullailtiin portin luo siinä kun ovet juuri avautui. Ei siis mitään odottelua, vaan melkeenpä autolta suoraan sisään. Hyvä!
Aluehan itsessään on semmoinen hyvin loivasti nouseva pieni kenttä. Kentän pohjana on hiekka. Toisessa päässä on sellainen jännä kivinen alue, mistä pääsee sisään johonkin. Tai siis ei pääse, siellä on takatilat, mutta siis siinä olisi joku ovi yms. En tiedä, enkä ehdi oikein havainnoidakaan.
Äänikopilta lavallepäin on kuitenkin ihan tasaista ja on todettava ettei siitä näe mitään. Liikuntarajoitteisten rajattu alue on olemassa. Sielä on kaksi penkkiä ja paljon tilaa. Ja edessä pusikko! Pusikon edessä on vielä joku outo rakennelma vanerista. Ihan kuin joku pusikon edustan penkki tai asia, mikä estää ettei jengi mene pusikkoon? On aika selkeää että kun alue täyttyy ihmisistä, ne nousee siihen seisomaan. Jos en siis jo valmiiksi näe sieltä pusikon takaa mitään liikuntaesteisten alueella, en todellakaan näkisi hevojakaan pusikon eteen nousevien ihmisten takia.
Se rakennelma on kuitenkin sen kokoinen, että siihen mahtuu tuoli.
Theia nostaa tuolin siihen ja mä saan työnnettyä itseni sinne myös.
On kuitenkin todettava, että ei se paljoa vaadi kun siitäkään ei näe mitään. Yhden liian lähelle tulevan ihmisen vain.
Hiljaksiin paikka alkaa täyttyä. Suvi ilmestyy paikalle.
Musiikki soi taustalla... miksi siellä soi Samuli Putro? Mitä lähemmäs aika valuu alkamisaikaa, sitä ankeammaksi taustamusa muuttuu.
Bändi saatellaan yleisön läpi lava-alueelle.
Keikka alkaa aikalailla ajallaan.
Musiikki on just niin täydellistä mitä odotin. Bassoa olisi saanut olla vähän enemmän, mutta kaikki ne mun lempparitilutukset ja suhahdukset kuuluu ja soi. Meno on aika kohdillaan. Mutta sitten tapahtuu jotain. Eturivissä joku saa sairaskohtauksen. Odottelemme hyvän tovin ambulanssia. Bändi on lavalla huolestunut. Kun henkilöä viedään pois, bändi on lavalla kyykyssä seuraamassa tilannetta. Keikka jatkuu, mikä ei varmasti ole helppoa lavalla oleville.
Muutaman biisin jälkeen kuitenkin tuntuu että se on vain ikävä muisto ja keikan edetessä se haihtuu taka-alalle.
Mun paikka on mulle just täydellinen. Niille ihmisille, jotka seisoo edessä voi sanoa ja oikeasti myös ihmiset huomioi ettei seiso edessä. Jopa varmistetaan kysymällä onko mun edessä. Huomaan myös miten turvallisemman tilan periaatteet selkeästi vaikuttaa. Se tekee iloiseksi, koska on helppo nojata niihin itsekin. Ainakin meidän ympärillä se tuntuu siltä.
Omat suosikit tulee. Välispiikit on välillä höpsöjä, välillä asiallisia ja välillä ihan mitä sattuu.
Esiintymisessä on myös sellaista improvisaation poikasta ajoittain, mikä tekee siitä myös lämmintä. Kaaos ja sekoilu rauhoittaa.
Euroviisuistakin tuttu SHUM on täydellinen. Ihan vaan täydellinen. Olen luvannut etten nouse seisomaan (myös koska en pysty seisomaan), mutta nousen tässä kohtaa hetkeksi. Ihmisten mennessä kyykkyyn on maagista kuunnella yhteistä hengitystä ja odottaa. Kuunnella tuulen ääntä ja musiikkia ja odottaa.
Go_A on ollut mulle kevään ajan se mitä soitan kun ahdistaa. Ahdistanut on.
Keikan jälkeen jäädään theian kanssa odottamaan että jengiä lähtee ja on helpompi sitten poistua. Siinä odotellessa ainakin bändin solisti ja kitaristi hiipii alueelle. Kateryna jää turva-aidan taakse, mutta kitaristi Ivan käpöttelee alueella ja juttelee ihmisille. Me ollaan jonottamassan ja hän saapuu siihen meidänkin luo. Kiitellään keikasta ja otetaan pari hassua kuvaa.
Odotellaan myös että päästään Katerynan luo. Otetaan pari kuvaa, kiitellään ja jutellaan ihan vähän. Jengiä on ollut niin paljon siinä jauhamassa ja jotenkin kaikki ympärillä huokuu että lähtekää ny jo menee!
Kaiken ihanan sekoilun jälkeen päästään takaisin autolle, huristellaan ihan nätisti kotiin.
Aivan täydellinen kesäkeikka