Kulttuuririennot

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Suvi » To 20 Kesä 2013 18:01

kmaria kirjoitti: Frankenstein on varmaan ainakin pakko mennä katsomaan. :virne:


No niin on! :sydän:

:hullu:

Milloinkohan ne liput taas tuleekaan myyntiin... :raps:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 20 Kesä 2013 21:05

Eivät vielä tienneet :norsu:
Eivätkä tienneet tulevatko kaikki englannista meille :norsu:
Kysyin :keijo:

Frankensteiniin on pakko mennä harjoittelemaan itsehillintää.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Lyyra » Su 14 Heinä 2013 20:35

Kävin tänään katsomassa Vapriikin Terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet -näyttelyn. Kaikkia ei tietenkään välttämättä tällainen museoitu ja vitriineihin säilötty historia niinkään kiinnosta, mutta minä olin kyllä aivan fiiliksissä. Näyttelyssä oli niitä oikeita terrakottasotilaita ja oikea terrakottahevonen - kaikki sotilaat eri näköisiä ja jokaista hiussuortuvaa ja elettä myöten viimeisen päälle tehtyjä. Lisäksi oli erinäisiä pronssi-, kulta- ja jade-esineitä. Käsityötaito ja aasialainen pikkupiperryksen estetiikka olivat jo silloin 1500-2000 vuotta sitten jotain ihan käsittämätöntä. Sanattomaksi se vain lähinnä veti. Että onkin joku yksittäinen tyyppi voinut olla niin suuruudenhullu.

Ihan älyttömän siisti näyttely. Suosittelen lämpimästi, jos Tampereella päin on käyntiä. Näyttely jatkuu marraskuun loppuun saakka.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 03 Elo 2013 12:08

Nummisuutarit @ Keski-Uudenmaan Teatteri, Krapin kesäteatterin näyttämö.

Lavalla: Tomi Alatalo, Metsälintu Pahkinen, Juha Svahn, Annaleena Sipilä, Tiina Karvinen, Susanna Roine, Mikko Pörhölä, Jari Pahkin, Riku Korhonen, Antti Laukkarinen ja Sami Ahonen.

Tomi Alatalo :isosilmä: :rolf: :keijotäpinä:
Jumankauta mikä kekkulivekkuli! Tekee Eeron roolin, mutta modernisti, rennosti ja ihan pirun tarkasti. Arvaatte varmaan miten paljon nautin vain siitä, että kaikki oli kovin vaivatonta :hullu:
Koko näytös on oikeastaan Alatalon hiljaista juhlaa, joka vai kasvaa kasvamistaan ja nousee huippuunsa loppua kohden. Kännikohtaus loppupuolella saa hengen salpautumaan ja katsojan haukkomaan henkeään. Niin okvaa on vauhti ja taito! Alatalossa on jotain samaa kuin Jussi Vatasessa. Pientä röhkeyttä ja pilkettä silmäkulmassa samalla tavalla.

Toinen mainitsemisen arvoinen on Annaleena Sipilä, jonka komediennen taidot vievät maton alta ja itse olen ainakin ihan täysin myyty! Sipilä tekee Eeron veljen, Iivarin roolin, mutta uskottavampaa miestä saa hakea. Hänen aisaparinaan olevalla näytteljällä on tanssitaustaa, joten huumaava olo on aika usein läsnä heidän viedessään tarinaa eteenpäin. Tanssijan fyysiset liikkeet saavat minut melkein itkemään, niin tarkkaa on fyysinen liike. Mitäpä muutakaan voi tanssijalta odottaa. Oikeasti, kun näytellään, näytellään koko kropalla! :sydän:

Antti Laukkarinen tekee sitten taas monipuolisimman roolikattauksen näytelmän aikana. Kolmen roolin mies vetää kaikki roolinsa intensivisyydellä, jolle itse vain hymyilen naantalin aurinkona :hullu:

Nautin näytelmästä siis suuresti. Joitain outoja juttuja oli ja asioita, joiden allekirjoitusta ei minulta herunut, mutta kaikenkaikkiaan se missä onnistuttiin, veti niin kovasti yli että miinukset jäivät jalkoihin. Itseäni ainakin ilahdutti suuresti kokonaisuus ja iloisuus minkä kanssa poistuin paikalta.

Teatterin taika toimi ja ihastuin lopputulokseen. Lähdin pois hyvillä mielin ja nauravaisena. Sitä kesäteatterin pitää ollakin, iloa, riemua ja laulua sitten lopulta. Vaikka jossain kohtaa olisikin vähän kärsimystä ja kurjuutta.

Nettisivulle
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja iisa » Ti 06 Elo 2013 00:00

Ajattelin mennä huomenna:

6.8. Hiroshima-ilta Helsinki, Oopperatalon Amfi-teatteri Töölönlahdella kello 21.
Musiikkia, puheohjelmaa ja lopuksi lasketaan kynttilälyhdyt Töölönlahteen Hiroshiman ja Nagasakin uhrien muistoksi.
Tilaisuus noudattaa japanilaista perinnettä.


Teksti kopioitu rauhanliitto.fi sivulta.
ja miksi sinä
olet aina niin surullinen
Avatar
iisa
 
Viestit: 296
Liittynyt: Ke 23 Heinä 2008 00:22
Paikkakunta: tähtitarha

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Pvi » Ti 13 Elo 2013 21:18

Oi, Metsälintu Pahkinen!
Ihana kuulla, että teininä ihailemallani tanssijalla on edelleen töitä näyttämöllä. Se on hyvä.
Rohkeus kuulua tähän.
Pvi
 
Viestit: 1267
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 13:55

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 13 Elo 2013 21:38

Hyvä tanssija myös. Vaikkei tossa porukassa päässytkään niin koville tasoille mitä muutama muu :keijo:
Esimerkiksi miehensä :tipahdus:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ti 13 Elo 2013 21:40

Onko Metsälintu Pahkinen jonkun oikea nimi? :isosilmä:
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 13 Elo 2013 21:43

On.
Netistä aikoinaan kun googlailin sillä oli nettisivut missä luki oikein että sen nimi on aina ollut Metsälintu. Sukunimestä en muista onko se oma vai naimisten mukaan tullut.

En tiedä onko niitä nettisivuja enää.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Pvi » Ti 13 Elo 2013 22:03

Mulla on sellainen olo, että sukunimi on omalta perheeltä saatu. Kun en ihmistä tunne, niin en tiedä varmaksi. Ainakin hänellä on ollut tuo nimi pitkään.
Rohkeus kuulua tähän.
Pvi
 
Viestit: 1267
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 13:55

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ke 21 Elo 2013 13:54

Leffapiknik @ kansalaistori 19.8.

Moulin Rouge :hullu: :sydän:

Lähdin kahden kaverin houkuttelemana katsomaan yhtä lempielokuvistani ulkoilmaan isolta kankaalta. Kyllähän se kannatti.
Musiikissa tosin oli pientä haittaa, kun bassot tuntuivat jäävän jalkoihin ja basarivoittoiset biisit olivat pienesti puuroa. Onneksi musiikin voi kuunnella kotona kunnon äänentoistolla sitä halutessaan.

Miljöö oli kuitenkin hauska ja oikein toimiva. Musiikkitalon ympärillä oleva kansalaistori on tilava, selkällä paikalla ja sinne myös mahtuu ihmisiä. Järjestelyt toimivat ihan hyvin. Pyöriä ei saanut tuoda piknikalueelle, jalkakäytävillä piti olla tilaa kulkea ja vessatkin oli.

Pimenevässä elokuun illassa ja viileässä yössä oli oikein hyvä tunnelma :hullu:
Meitä valaisi myös oivasti melkein täysinäinen kuu. Ylitse lentävät linnutkin osasivat valita oikeat dramaturgiset hetket :hullu:

Tälle elokuvalle juuri se semmoinen näytös, mihin sen voisi kuvitella olevan tarkoitettukin. Yleisö oli ihanasti mukana, eväitä nautittiin, skumppia ja viinejä näin myös. Hipsterikansaa oli paljon! Boheemeja ehkä vähemmän. Pariskuntia muutamia osui silmiin.

Kyllä kelpasi :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 26 Elo 2013 20:59

Kinokonsertti @ Musiikkitalo

Kinokonsertin aiheena Disneyn Fantasia ja Fantasia 2000. Orkesterina Helsingin kaupunginorkesteri, johtajanaan Erkki Lasonpalo.

Konsertti on mun ja Tuusin yhteinen synttärilahja. Alkuun vähän jännitän miten Tuusi ottaa konsertin vastaan. Paikat ovat piippuhyllyllä, mikä osoittautuu oivalliseksi valinnaksi sitten kuitenkin. Ei ehkä eturivi, mutta Tuusin ja kovien äänien vastainen kamppailu ei sitä kestäisikään. Nyt jo on alussa vähän hankalaa ja Tuusi pitää käsiä korvillaan. Puhe ja orkesterin aloittelevat soundit ovat kieltämättä aika ärsyttäviä.

Ensimmäinen puoliaika lähtee pyörimään rauhalisesti ja tasalaatuisesti. Beethoven soi kui levyltä ja se on ehkä vähän harmillista. Ei tunnetta, ei tulkintaa, vain tiukka ja tarkka yhteissointi. Vähän ihmettelen sitä itse aluksi, tulee mieleen että sen saman kokemuksen olisi saanut kotonakin.

Pähkinänsärkijä-sarjan lopulla Tuusi meinaa nukahtaa :hullu: Onhan se pieni, vielä melkein 5-vuotias, odottanut koko päivän tätä. Mä koen sen melkein nukahtamisen myös osoituksena luottamuksesta tapahtumaa kohtaan. On niin turvallista, että siihen voi vaikka vähän torkahtaa. Pähkinänsärkijän jälkeen tarjoan karkin, joka nostaa neitiä vähän ylöspäin.

Debussyn Claro de lune on mullekin vähän unettava vaikkei mua sinänsä väsytä. Tykkään kappaleesta aika paljonkin, mutta nyt ei vaan iske. Orkesteri on unelias, muutama soittaja kääntää sivua vähän myöhässä ja havahtumisia tapahtuu selkeästi aina siellä täällä.

Konsertissa ensi kertaa esitettävä Tuonelan Joutsen on kyllä mielenkiintoinen, mutta ah, niin suomalaisen melankolinen ja synkkä. Valkokankaalla liukuvat väriluonnokset vain tehostavat synkkyyttä. Kokemus itsessään on hieno ja varmasti ainutkertainen, mutta silmä tai korva kaipaisi vähän virikettä. Väriluonnokset kaipaisivat vähän animointia, mutta sitä tuskin nähdään ikinä.
Sibelius taas on vaan niin Sibelius. Ankara, masentava ja synkkä. Ahdistaa ja ymmärrän että Tuusin on vaikea keskittyä. Sibeliuksen aikana hän kuitenkin löytää orkesterista kaikkia pikkujuttuja. Meillä on hiljainen kommunikointi, joka perustuu orkesterin osoitteluun sanomatta sanaakaan :keijo:

Väliajalla juodaan pillimehut, nähdään mun yhtä kaveria ja nautitaan yleisestä tunnelmasta :hullu:
Tuusi tarkkailee maailmaa ja löytää pikkuisia asioita, joista sitten puhutaan. Kuten ikkunasta näkyvät Makasiinien rauniot, Kiasma, junamatka paikalle, syntymäpäivät ja sen semmoista.

Toinen puoliaika on aivan eri maailmasta. Orkesteri on hereillä, ilmeisesti heille annettiin kahvia väliajalla.
Ensimmäisenä kehiin tulee vähän vauhtia tuova Tuntien tanssi, jonka aikana yleisössä olevat lapset reagoivat nauramalla ja hihittelemällä. Tämä selkeästi herättelee myös yleisöä ja kokonaisuus on pirteämpi mitä ensimmäisen puoliajan kappaleet. Onhan Tuntien tanssi hauska animaatio hassuine hippoineen ja tarinansa puolesta. Orkesterin jäsenetkin katselevat aina välistä screenille ja muutenkin kokonaisuus on nosteisempi.

Noidan oppipoika on se mitä on odotettu ja Tuusi on ehtinyt jo varmaan 2768 kertaa kysymään koska se tulee.
Sen tullessa on etunoja koko salissa. Se vain on niin ihana :sydän:
Oppipoika saakin illan raikuvimmat aploodit ja myös orkesterin jäsenet hymyilevät niin että se näkyy selkeästi. Tulee myös tunne, että soittajat nautiskelevat tämän kappaleen aikana. Lavalla näkyy liikehdintää, jonka tulkitsen jammailuksi. Saan tälle myöhemmin varmistuksen :D
Lapset ja aikuiset ovat innoissaan. Suurimmalti osin :D

Rooman pinjat on varsin vaikuttava kokonaisuus ja orkesteri todella on livenä siinä. Poissa on se ensimmäisen puoliajan uninen tunnelma. Ei, nyt soitetaan ja heittäydytään! Rooman pinjat saavat minut liikuttuneeksi ja vähän hengähdän. Mutta hei, kappaleessa onkin aikamoiset matalat soundit JA mahtavat perkussiot. Mun sydänala sykkii niille aika tavalla :sydän:
Tuusi ei pidä käsiään edes korvilla, vaan katsoo ja kuuntelee suu auki. Yhteen kohtaan se osoittaa mulle itse rumpuja ja nyökyttelee.
Lisäksi rakastun ihan suoraan puhaltimiin :sydän:
Kaiken kaikkiaan tässä kohtaa HKO antaa niin täysillä takaisin sitä energiaa, jota on itse vuodattanut ulospäin.

Perään kun vielä lisätään Eläinten Karnevaali ja mieleen jää kuplimaan iloinen tunnelma lasten naurusta. Kappale ja animaatio ovat hauskoja ja koko toisen puoliajan läpi kantanut iloisuus vie tämänkin loppuun asti.

Kokonaisuus jäi voiton puolelle, vaikka ensimmäinen puoliaika olikin uneliaampi. Tuusi ei malta pysyä paikallaan kun päästään pois. "Tantti, tämä oli mahtavaa, voidaanko tulla joskus toistekin" riittää kiitokseksi :hullu:

Ainoa isosti negatiivinen asia henk.koht oli meidän sektiossa, alariveillä istunut torspo, joka hengaili lähes koko toisen puoliajan fb:ssä :norsu:
Siis vittusaatana! Ensin se kuvasi - mikä oli kiellettyä - videota ja otti valoukuvia ja sen jälkeen löi ne fb:hen. Hänen vieressään oli toinen, joka kuvasi pelkän videon, ilman fb:tä, eikä hänen kännykkäänsä sen jälkeen enää nähty. Se torspo muija kaivoi myös lopussa laukustaan kuulokkeet, kiinnitti ne siihen luuriinsa ja katsoi jotain videota, missä huivipäinen nainen tekee jotain. En tiedä, koska yritin olla vain ettei se häiritse. Meidän välissä ollut rouva pyysi laittamaan puhelimen pois, mutta torspo ei kai ymmärtänyt suomea. Mua vitutti se niin paljon!
Kun oltiin poistumassa, se yritti vielä vetää mut kumoon, mutta onneksi mun keppi oli jo tukevasti maassa. Enkä antanut sen kiilata mua ja Tuusia.

Kävin ilmoittamassa torsposta infoon, joka oli tästä kuvatusta materiaalista aivan kauhuissaan. Toivottavasti niitä vielä järjestetään :norsu:

Soitetut kappaleet:
Beethoven: Sinfonia nro 5 (Fantasia 2000)
Beethoven: Sinfonia nro 6 (Fantasia 1940)
Tsaikovski: Pähkinänsärkijä-sarja (Fantasia 1940)
Debussy: Claire de lune (Fantasia 1940)
Sibelius: Tuonelan Joutsen (ensiesitys)
väliaika
Ponchielli: Tuntien tanssi
Dukas: Noidan oppipoika (Molemmat fantasiat)
Elgar: Pomp and Circumstance (Fantasia 2000)
Respighi: Rooman Pinjat (Fantasia 2000)
Saint-Saëns: Eläinten Karnevaali, finaali (Fantasia 2000)

:hullu:


viesti numero 3000 :isosilmä:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja kmaria » Pe 20 Syys 2013 16:18

Huomasin, että NT Live -esitysten liput ovat myynnissä ja ostin itselleni heti lipun Frankensteiniin. Näytös on tosin vasta 6.1.2014, mutta kolmasosa Turun lipuista oli jo mennyt. Nyt mietin, pitäisikö
mennä katsomaan jotain muutakin. Shakespearea ainakin olisi tarjolla, Othello, Macbeth, Hamlet... :raps:
kmaria
 
Viestit: 430
Liittynyt: Su 04 Touko 2008 23:44

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 20 Syys 2013 21:11

Me ollaan Suvon kanssa menossa katsomaan Frankensteinia :hullu:
Eihän me voida jäädä pois, koska Benedict! :sydän:
Se on esitys mitä suosittelen erittäin lämpimästi kaikille!

Hienoa kmaria!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja kmaria » Pe 20 Syys 2013 22:36

En tiedä, olisinko edes tajunnut ikinä mennä katsomaan NT Liveä, ellen olisi täältä lukenut niistä. Kiitos siis teille Kiba ja Suvi! :)
Samoin keksin kesällä käydä Tampereella ollessani Vapriikin hienossa Terrakotta-armeija-näyttelyssä, koska Lyyra kirjoitti siitä.
Forden kulttuurivinkit :sydän:
kmaria
 
Viestit: 430
Liittynyt: Su 04 Touko 2008 23:44

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 16 Marras 2013 12:10

Sami Hedberg Alive @ Hartwall Areena.

Ei uskoisi että stand up-mies vetää jaffahallin täyteen ihmisiä. Veti se.
Siellä oli ihan hitosti väkeä :keijo: Maailmanluokan meininkiä oikein kunnolla.

Kaikki näyttää hyvältä, screeneillä pyörii mainoskuvia ja sponsorikuvia. Isot puitteet kyllä. Silti samalla jotenkin juuri niin vaatimattoman suomalaiset. Ei mitään kommervenkkejä, vain lava. Mitäpä sitä ständärissä muuta :keijo:

Kaikki alkaa moottoripyörällä. Harrikka on yksi sponsoreista, joten pitäähän sen nyt näkyä. Tyyppi ison leukaperänsä kanssa tulee kertomaan olevansa Brandon! Ja ajaa pois. Maailmanluokan meininkiä!

Sitten bändi. Hemma Beast työnnetään pyörillä olevalla lavalla lavalle. Cool! Paitsi että mulla iskee hirveät Pyhä-vibat päälle. Wildis istuu yläkatsomoiden takana jossain ja Suvi on keikalla ja Älläs Turussa :pillitys: Bändi on kuitenkin ihan kiva, vaikka näytänkin tältä: :hullu: Jammailut saavat muistot vain villiintymään ja vähän ärsyttää moiset tunnereaktiot. Tää on Hedbergin keikka! Eikä mikään trip to memory lane! Joku huutaa sen legendaarisen; SOITTAKAA PARANOID! Ja ne soittaa :D

Tämän jälkeen alkaa vyörymään video. Hedbergin valmistautumisvideo. Kaikenmoisen alkuhässäkän jälkeen Samppa hyppää autoon ja lähtee ajamaan Manskua. Ja ajaa ja ajaa ja ajaa. 98km/h näyttää mittari. Hartwallin hieno ilmakuvakin saadaa kehiin. Broom, broom! Ja lavalle ajaa lehmäkuvioinen mopoauto! :rolf:
Cheerleaderitkin tulla tupsahtavat paikalle. Ja menevät pois :keijo:
Katson kellosta, koska minua häiritsee tämä kaikki vähän. Aikaa tähän kaikkeen meni 23 minuuttia. Jotenkin tuntuu että ihan hiton pitkä intro :töktök:

Ei siinä, sitten se lähtee menemään eteenpäin. Kohta on tunti kulunut ja on puoliaika. Väliaika juontona Hedbergi heittää että toisella puoliajalla nähdään lisää pyrotekniikkaa, trampoliineja ja hyppiviä kääpiöitä. Meidän paikat on paikassa josta en edes yritä lähteä könyämään pois. Katselen ihmisiä. Luen facebookia ja twitteriä. Pirskatti, ollaan Tuomans Enbusken kanssa samassa katsomossa. Löydän Tuomaksen twiiteissä olevasta kuvasta oman pääni. Pitäisiköhän värjätä hiukset vaikka ruskeiksi? Ei. :keijo:

Näen myös Uniikin ja tekstaan siitä Wildikselle. Uniikki yrittää piilotella mutta joku urpå huutelee sille meidän viereiseltä riviltä. Ihmiset :epäilevä:

Toinen puoliaika lähtee käyntiin suuren luokan meiningillä. Hemma Beast vetää potpurin. Hedbergi tulee meidän katsomon kohdalta sisään. Sieltä ylhäältä. Laulaa tullessaan. Kiertää areenaa laulaessaan ja päätyy sitten sinne lavalle. Lopulta siellä on sitten ne trampoliinit ja kaikki :virnei:
Toinen puolisko on myös hauskempi. Ehkä jännityksestä on osa poissa.
Vitsit ovat myös hauskoja. Kunnolla hauskoja! Eikä mukahauskoja, joita koin että oli jonkun verran alkupuolella.
Loppua kohden räjähtääkin sitten jo potti. R-vika vitsi, rähinärecords-vitsiä ja POW, lavalle Uniikki! Jonka jälkeen Rähinä-possea :D Jamma, jamma!
Aika supermahti fiilis!

Lavalle päätyy myös Johanna Försti ja mun Pyhä-fiilis nousee vielä enemmän. Todella tyhmääkin.
Loppu lähenee, sen huomaa. Porukkaa lähtee menemään. Ihmiset eivät halua ryysistä. En haluaisi itsekään. Mutten ole nopea. Ja meidän takit on kaikki yhden lätkän takana. Sou not. Loppukumarrukset, kiitokset ja siinä se.
Oli hauskaa, kiitos hei.

Jotenkin odotin ehkä enemmän ja kokonaisuus jäi laimeaksi. Tai sitten se oli tämä tilanne. Seuralla varmasti oli myös osuutensa. Silti kotona nauroin vitseille paljon enemmän. Tapahtumasta kuvattiin ihan varmasti dvd ja luulen että se on hankittava :keijo:
Oli se sen verran hyvää settiä kuitenkin.

Josko seuraava stand up olisi kuitenkin ihan vähän pienempi klubi. Vaikka :aukku:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja damn » La 16 Marras 2013 17:23

Jee, tänään pitkästä aikaa teatteriin. Mennään kaverin kanssa katsomaan Miehen Kuolema, jonka viimeinen esitys on tänään. Ainakin tuttavani ovat kehuneet kovasti, joten odotukset ovat melko korkealla.
"Miehen kuolemassa liikunnallinen sankarifilosofi, esiintyjä ja muusikko - Kuolio - on ottanut käsittelyynsä Ihmiskunnan Tulevaisuuden. Mies, tai ihminen (man) sellaisena kuin me sen tunnemme, on tullut tiensä päähän. Mies tekee kuolemaa, ja nainen joutuu synnyttämään uudenlaisen, vaihtoehtoisen ihmisen. Lopputulos on vähintäänkin yllättävä.
Miehen kuolema on hillitön, groteski musiikkinäytelmä, joka ammentaa niin nykypäivän kulutuskritiikistä kuin Euripidesin tragedioistakin."
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1506
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Jorssi » To 05 Joulu 2013 23:58

Kävin kattomassa West Side Storyn, kun kuului työpaikan virkistyspäivään. Ihan jees se oli, mutta en mä kyllä vieläkään mikään musikaalien ylin ystävä ole. Naispääosan esittäjä Natalil Lintala oli tosi hyvä ja lauloi muut suohon. Myös Dance-Markku yllätti positiivisesti. Esitys kesti väliaika mukaan lukien 2h 40min, mutta ei kyllä tuntunut niin pitkältä. Suosikkihahmoni oli Liisa Loposen esittämä Anybody.
"Hope is a good thing, maybe the best of things, and no good thing ever dies." - Red (The Shawshank Redemption)
Avatar
Jorssi
 
Viestit: 3287
Liittynyt: Ti 29 Huhti 2008 11:29

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 06 Joulu 2013 00:32

Finnkino tiedotti tänään, että 6.1. nähtävä Frankenstein on se sama mitä käytiin Suvin kansa katsomassa, eli roolijako on Benedict Cumberbatch Oliona ja se toinen siinä toisessa :virne:
Kyllä. Tämä tarkoittaa pieniä sydämenpysähdyksiä sen näytöksen aikana.
Esitykselle on myös lisänäytäntö, joten suosittelen tuota teosta jokaisella solullani aivan jokaiselle. Jos ei muuta, niin äärettömän mielenkiintoisena tulkintana ihmisyydestä. Piti alkuperäisestä romaanista tai ei.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Suvi » Pe 06 Joulu 2013 12:31

(Lisänäytäntö? Milloin? :O: )
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 06 Joulu 2013 13:23

Suvi kirjoitti:(Lisänäytäntö? Milloin? :O: )

Samana päivänä heti sen ensimmäisen perään :virne:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 07 Tammi 2014 01:06

:tipahdus:

NT Live Frankenstein @ Finnkino

Jos edellisellä kerralla olin aivan myyty, ei tämä kerta kalvennut sille yhtään. Etukäteinen täpinä ei poistanut odotuksia ollenkaan, päinvastoin. Kokemus vahvisti näkemystäni siitä, että esitys on ehkä paras näkemäni teos tähän mennessä. En voi sanoa näytelmä, sillä tämä oli muutakin. En ole ennen tätä ollut mitenkään maailman suurin Frankenstein-fani. Se on ollut ihan ok tarina ja kulttuurihistoriallisesti ehkä jokseenkin uraa uurtava ja sensaatiomainen, muttei semmoinen mikä saisi minut hihkumaan riemusta. Sen sijaan näytelmäversion nähtyäni rakastuin kerta heitolla. En niinkään siihen tarinaan, vaan siihen miten näytelmäversion kautta voidaan tutkia elämää, ihmisyyttä ja sen ulottuvuuksia. Kansallisteatterin versio ei siinä oikein onnistunut, mutta NT:n versiossa on sitä paljonkin.

Silti se mikä vaikuttaa vahvasti mielipiteen muodostumiseen on se, että NT:n versiossa nähdään niin voimakkaasti näyttelijäntyön syvin ydin. Se haurain ja vaikuttavin osa. Se, mihin jokaisen näyttelijän pitäisi pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin joka hetki ollessaan lavalla. Samalla se oli silti niin täydellistä ja kevyttä, mutta myös raskasta ja synkkää. Harmoninen ristiriita kuvaa sitä kokemusta, kun tiedostaa näkemänsä olevan jotain ainutlaatuista ja täydellistä, mutta silti mielessä käy voiko sen tehdä sittenkin vielä jotenkin paremmin?

Frankensteinissa kaivetaan myös ihmisyyden ulottuvuuksia. Siinä voi nähdä mielenterveydellisten ongelmien eskaloituvan, mutta samalla voi kyseenalaistaa nekin. Silti ollaan elämän perusasioiden äärellä; mitä on rakkaus, kenellä on siihen oikeus, miten rakastaa, hyvyyden ja pahuuden teemat.. Kaikkien näiden keskellä ihmiset tekevät ratkaisuja, kuten niiden teatterin seinien ulkopuolellakin. Ratkaisuja, jotka sitten vaikuttavat kaikkeen.

On vaikea tuoda sanallisesti esille sitä kokemusta minkä tämän teoksen katsominen sai aikaan. Kun tulimme ulos emme kumpikaan saaneet sanottua oikein mitään. MItkään sanat eivät olleet riittävästi. Raadollisuus ja rajallisuus oli jokseenkin niin iholla, ettei vain voinut sanoa siitä mitään. Samalla oli onnellinen saadessaan taas todistaa teoksen olemassaoloa, mutta myös surullinen kun se oli ohitse. Tyhjyyskään ei riittänyt, kun ei kuitenkaan ollut yhtään sisältä tyhjä. Oli... erilainen. Muuttunut, kokenut, häkeltynyt. On kyllä edelleen.

Salaa toivon että tämä tulisi vaikka kerran vuodessa, mutta sitten taas en.
Haluaisin että sitä tehtäisiin enemmän, mutta sitten taas en kestä tämän tekemistä huonosti.
Jo se Kansallisteatterin kökkö versio oli liikaa.

Ehkä osaan huomenna ajatella asiaa selkeämmin. Tällä hetkellä tunnelma on edelleen sama mitä tullessa ulos salista. Sitä vain tuijottaa eteenpäin ja ajattelee näkemäänsä. Sitä fyysistä työtä, sitä lavastusta, tarinaa, dialogeja, ihmisiä, vaikutteita, motiiveja, ohjausta, kuvausta, kokonaisuutta.
Mind. Blowing. Amazingly different.

:sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja kmaria » Ti 07 Tammi 2014 18:00

Kibaya kirjoitti:
NT Live Frankenstein @ Finnkino



Minä myös. Odotukset oli kovat, koska olin lukenut tästä hyviä arvosteluja. :pepsis:
En pettynyt, esitys oli todella hieno ja vaikuttava ja näyttelijäntyö loistavaa. Vähän hämmentynyt olo oli kyllä, kun salista tuli ulos.
Tämä jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. :sydän:
kmaria
 
Viestit: 430
Liittynyt: Su 04 Touko 2008 23:44

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja skray » La 11 Tammi 2014 19:24

Parin viikon päästä teatteriin katsomaan Vadelmavenepakolaista.
Tänään kävin hakemassa liput. :D
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja outsider » Ma 27 Tammi 2014 17:23

Vierailin Kiasman Erkki Kurenniemi -näyttelyssä Kohti vuotta 2048.

Kurenniemeä on vaikea tiivistää yksittäisiin leimoihin. Parhaiten hänet tunnetaan kai elektronisen musiikin merkittävimpänä suomalaisena pioneerina, vaikka hän pitikin itseään enemmän insinöörinä ja soitinrakentajana. Mutta hän oli myös futuristi, maalari, elokuvantekijä ja ydinfyysikko.

Näyttelyn nimi on johdettu Kurenniemen ajatuksesta, että jos ihmisen elämän dokumentoi kyllin pakkomielteisen tarkasti, hänen persoonansa voi luoda täydellisesti uudestaan tietokoneiden avulla. Hän piti kirjoitettua päiväkirjaa sekä ääni- ja videopäiväkirjaa ja raportoi elämän triviaalitkin yksityiskohdat tunnollisesti vuosikymmenten ajan. Hän arvioi että tietotekniikka on vuonna 2048 kyllin kehittynyt luomaan "virtuaalisen Kurenniemen" hänen koostamansa aineiston pohjalta.

Olisi kiinnostavaa päästä kysymään Kurenniemeltä, mitä mieltä hän on sosiaalisesta mediasta; toteutuuko ihmispersoonan virtuaalinen tallentaminen ja simulaatio sittenkin monikansallisen suurkorporaation palvelussa? Googlehan jo voi tallentaa kaikki henkilön valokuvat, videot, sähköpostit ja statuspäivitykset saman palveluntarjoajan servereille. Kuinka kaukana Kurenniemen visio oikeastaan onkaan enää todellisuudesta? Vähän vielä lisää laskentatehoa, ja muutama vuosikymmen lisää pakkomielteistä someilua arjen pienistä tapahtumista, ja ehkä me kaikki elämme ikuisesti Facebookissa.

Näyttelyn pohjalla ovat Kurenniemen vuonna 2006 lahjoittama laaja aineisto, jota on myös kattavasti esillä netissä. Kurenniemen laaja elämäntyö on näyttelyssä edustettuna varsin monipuolisesti. Mukana on näytteitä hänen päiväkirjoistaan kaikissa formaateissa: äänenä, videona ja tekstinä. Esillä ovat hänen tunnetuimmat soittimensa: M.A. Nummiselle tilaustyönä tehty kollektiivinen sähkökvartetti-soitin sekä DIMI-sarjan eri inkarnaatiot. Itse pääsee soittamaan ainoastaan DIMI-S:ää eli seksofonia. Hauskan ajankuvan (tai ajattoman kuvan) mediasta antavatkin tätä soitinta koskevat lehtileikkeet, joita löytyy yhdestä vitriinistä. Muut lehdet kirjoittivat tästä soittimesta neutraalin etäisesti toteamalla että se on soitin jota soitetaan koskettelemalla toisia ihmisiä (fyysinen kosketus viimeistelee sähköpiirin jolloin ääni soi; soitinta ei siis voi soittaa yksin, minkä takia en itse päässytkään sitä näyttelyssä testaamaan). Ilta-Sanomat kuitenkin edusti jo silloin kohu-uutisointia: sen mukaan DIMI-S muuttaa ryhmäseksin musiikiksi. :pahasetä:

Kurenniemi olikin kaiken lisäksi myös ehta perverssi, joka suhtautui pakkomielteisesti seksuaaliseen vapauteen. Tämä puoli on näyttelyssä esillä hieman sensuroituna, minkä myös Wire-lehden näyttelyarvio huomioi. Yhdessä huoneessa on sentään esillä hänen pornografisia maalauksiaan ja seksi vilahtaa lyhyesti myös hänen ääni- ja videopäiväkirjoissaan. Mielenkiintoisesti siinä on sitten heti vieressä museoituja elektronisia soittimia. Lihallisuuden ja sähköisen teknologian vastakkainasettelu on vahvasti esillä Kurenniemen elämäntyössä. Siihen kuuluu muuten myös kiroileva robottipää. Insinöörit pääsevät ihailemaan myös kehystettyjä kytkentäkaavioita.

Näyttelyn perältä löytyy pimeä elokuvateatteri, jossa pyörivät Mika Taanilan (jonka oma näyttely löytyy Kiasman ylimmästä kerroksesta) Kurenniemi-dokumentti Future Is Not What It Used to Be (2002), sekä rekonstruktio Kurenniemen kadonneesta animaatioelokuvasta.
I wish this would be your colour
Avatar
outsider
 
Viestit: 340
Liittynyt: Su 14 Huhti 2013 23:46
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa