Kibaya kirjoitti:Elämä on muutakin kuin ne totutut rutiinit, omat pienet piirit ja sitä tulisi haastaa säännöllisesti. Menkää yksin, kaverin kanssa tai miten vaan, mutta menkää.
Mennään porukalla!
Avartakaa mieliänne, ystävät. Se on tärkeää.
Kibaya kirjoitti:Kiba ja theia kulttuurin äärellä.
Ehkä keskittymiseen vaikuttaa myös se, että penkkirivin toisella puolen on henkilö, joka nauraa aivan jokaiselle repliikille. Aivan. Jokaiselle. Hän nauraa jo alussa kovaan ääneen Jonna Järnefeltin lehden lukemiselle, missä ei ole mitään mille nauraa. Koko ensimmäinen puoliaika on tätä. Kyllähän siellä lavalla on hyviä ja hauskoja juttuja ja itsekin tulee naurettua, mutta suurin osa omista nauruista on reaktiota siihen ihan tosi älyttömään hörötykseen siinä vähän matkan päästä. Nauraja myös heijaa itseään ees ja taas, taputtaa milloin sattuu ja huutonauraa kun muut vähän hymähtävät. Reaktioita, totta tosiaan. Hän ainakin viihtyi näytöksessä. Mutta kieltämättä se oli vähän häiritsevää. Onneksi ei kokonaan.
Kibaya kirjoitti:Ps. theia, se Heralan hahmon nimi oli Blanny.
Kibaya kirjoitti:Jännästi sitä kuitenkin tuli siihen lopputulokseen, että Cumberbatch oli parempi molemmissa rooleissa. Ei siksi, että pidän C:stä muutenkin näyttelijänä, vaan siksi että hänen näyttelijäntyönsä on viimeistellympää, tarkempaa ja fyysisempää. Ei Millerkään huono ollut, mutta jotenkin hänellä oli tekojen motivaatioissa puutteita. Tuli se semmoinen olo, että jotain asioita tehtiin vain ohjaajan käskyn vuoksi. Kun Cumberbatchilla sitä ei huomannut ollenkaan. Muilla näyttelijöillä huomasin muutamia hetkiä, kun mietin miksi ne tyypit nyt noin tekee tai tonne menee, mikä syntyy siitä ettei katsoja näe näyttelijästä teon motiivia. Yksinkertaisimmillaan se on katse-havainto-toiminta - linja, joka pettäessään kadottaa toiminnan motivaation Meneekö hiusten halkomiseksi?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa