Kulttuuririennot

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja theia » Ke 10 Kesä 2015 13:36

Oltiin duunin kesäpäivällä katsomassa UIT:n Kivaa ja korkealta.

Se oli viihdyttävä! :) Tosin oli sen verran väsynyt, että muutamat "rauhallisemmat" numerot väsyttivät sen verran että silmät melkein alkoi lupsahdella... :virne: Mutta muutoin oli kyllä kivaa, koostui useasta sketsistä, eikä sinänsä ollut sellaista punaista lankaa jutussa. Mun eiliseen adhd-oloon se oli kyllä tosi hyvä.

Paras oli Jean S:n laulama & tanssiva Haloo Helsingin Beibi :D Suomalaiset miehet tanssimassa... Just jees :virne:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3360
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Suvi » Ke 22 Heinä 2015 23:30

Mä ostin tänään (vihdoinkin) Museokortin. :sydän:

Päätin myös käydä vähän ex tempore -meiningillä Ateneumissa. Siellähän menee Tarujen kansat -näyttely, joka kiinnosti, koska tykkään myyteistä ja saduista. :D Täytyy sanoa, että näyttely oli aivan ihana! :D Siellä oli perinteiset Gallén-Kallelan Kalevala-aiheiset taulut yms. ja mm. Hugo Simbergiä, jonka teoksia katselen aina mielelläni. Melkein mielenkiintoisinta oli saada tietää norjalaisesta tarustosta ja saduista vähän enemmän. (Koska siellä ei ollut ruuhkaa, kävin istumassa ja kuuntelemassa 20 minuuttia norjalaista satua samalla kun lepuutin silmiäni.) Ihastuin myös taiteilija Theodor Kittelsenin töihin, joista en ollut aikaisemmin tiennyt mitään. Kannatti mennä! :D Hauskaa oli myös näyttelyyn loppu koottu taitelijamuotokuvia-osuus. Saattahan taitelijatkin nähdä itsensä tai toisensa myyttisinä hahmoina. Mun lemppari oli vierekkäinen yhdistelmä Akseli Gallén-Kallelaa esittävistä kuvissa. Toisessa kuvassa oli Gallén-Kallelan omakuva, jossa hän näki itsensä dramaattisena ja melankolisena ahdistuneena taitelijana. Vieressä oli Hugo Simbergin karikarityyrimäinen kuva hänestä. :virne:

Lisäksi kävin maaliskuussa meidän duuniporukan "kulttuurikerhon" kanssa katsomassa Rock The Ballet -porukan Romeo ja Julia -versiointia Kulttuuritalolla. Vaikka meillä oli kauimmaiset paikat eturiviltä (esim. vieressäni oleva ei nähnyt esityksen taustalla näkyvää kuvashow'ta), se oli hauska, moderni ja tanssijoilla oli hyvät lihakset. :aukku: Vähän hämäsi kun Julian esittäjä näytti vähän mammalomalla olevalta duunikaverilta. :keijo: Jos näitä tulee uudestaan Suomeen/PK-seudulle, voisin mennä uudestaankin. :D

Käytiin samaisen porukan kanssa huhtikuussa Espoon Emmassa poptaidenäyttelyssä. Sekin oli kiva. :D Samalla lipulla pääsi Weegee-keskuksen muihinkin museoihin, mutta ehdittiin käydä muistaakseni ainoastaan lelumuseossa. Siellä oli kiva leikkiä vitriinissä olevalla junalla. (Ei siis tarvinnut kuin painaa nappia, ja juna liikkui. Se oli jännää. :virne: :keijo: )

Toukokuussa ko. porukan kanssa olimme Linnanmäellä, mutta ei laitteissa, vaan kävelyllä kulissien takana. Ai että tykkäsin siitä. :D Oltiin mm. vuoristoradan alla ja nähtiin jarrumiesten taukotila. Lopuksi katsottiin Linnanmäen auditoriossa arkistokuvaa Paul Ankan vuoden 1959 Lintsin keikalta. Paikalla oli jopa kaksi keikalla ollutta. Opas, vähän mua nuorempi (suloinen) mieshenkilö sanoi, ettei ollut vielä koskaan 10 vuoden uransa aikana tai ilmeisesti siviilissäkään tavannut sellaista, joka tosiaan olisi ollut Ankan keikalla.

Tässä vähän yhteenvetoa siitä, missä olen ollut. Kulttuuria on kiva harrastaa monipuolisesti! :hymyhali:

Ai niin, olinhan mä lauantainakin jossain. :hullu: :tipahdus: Mutta siitä enemmän matkarapsapuolella.
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6447
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja L-S » To 13 Elo 2015 21:34

Kyllä, kulttuuria kannattaa harrastaa monipuolisesti. :D
Museokortti on myös hieno keksintö. Itse olen käynyt myös tänä kesänä tosi paljon taidemuseoissa sekä Suomessa että ulkomailla.

Tänään Turussa on Taiteiden yö, joka ei kai ole ihan yhtä massiivinen tapahtuma kuin Helsingin vastaava, mutta on täällä aina jotain tapahtumia. Ajattelin, että pitää nyt johonkin mennä, niin päädyin Teatteri Akselin avoimiin harjoituksiin. Kyseessä on pieni uudehko teatteri, josta en ollut edes ennen kuullut. Se sijaitsi kerrostalossa :o: ja siellä oli vanhoja, kuluneita ties mistä haalittuja penkkejä. Jotenkin sympaattista.

Harjoiteltavana oli Kari Hotakaisen Ihmisen osa -romaaniin perustuva näytelmä. En ole aiemmin nähnyt minkään näytelmän harjoituksia, joten se oli kyllä kiinnostavaa, nähdä miten ohjaaja toimii, keskeyttää ja antaa ohjeita, että "sä voisit tässä kohden siirtyä vähän tuonne vasemmalle" ja "sitten voisit pitää taukoa siinä puheessa ja kerit vaan sitä lankaa". Tosi pieniä nyanssejahan siinä haetaan. Näytelmä oli vielä vaiheessa, mutta vaikuttavakin kohtaus löytyi, sellainen jossa hetkeksi jo unohdin katsovani harjoituksia (josta puuttuivat siis lavasteet, puvustus, valot ja musiikki).
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 19 Syys 2015 11:05

HKT:n Billy Elliot @ Peacock-teatteri

Theian kanssa piti mennä tätä katsomaan, mutta koska theia ei itse päässyt, pyysin Suvin mukaani.
Alkuun pientä päänvaivaa aiheutti julkisen liikenteen puuttuminen, mutta Suvin isä onneksi pystyi vippaamaan meidät Suvin luota pääkallopaikalle :hullu:

Mun lähtökohdat oli semmoiset, että otti päähän ja kovaa. V-tutuskäyrä huusi punaisella ja kykenin vain eläinmäiseen ääntelyyn kommunikaation suhteen. Onneksi Suvi palautti mua vähän lähemmäs ihmisyyttä :keijo: Etukäteen ei siis ollut odotuksia Billystä, kuhan olisi sillai kiva että keskittyis siihen, eikä rupeis omat ajatukset pyörimään päässä.

Alun inserttivideot toimivat hyvin ja ihan vähän mun sisällä sykähti kun Eero Saarinen oli lukemassa inserttijuttua. (FYI Saarinen oli pitkään UIT:n vakiojäsen ja Peacockin lava on mulle se Ainoa Oikea UIT:n lava). Ääni vei mut samantien hyviin tunnemuistoihin ja tuli pieni "awww"-hetki. Oi niitä aikoja :hullu:. Tietyllä tapaa näytelmän täydellinen ajankohtaisuus nousi heti alussa mieleeni.

Vaikka alku oli mielestäni hidas ja vähän laahaava, niin olihan se kokonaisuus ihan todella toimiva ja upea. Alun laahaavuus olikin ainoa asia mikä mua vähän häiritsi, muttei niin että se olisi jäänyt päälle. Yhdessä kohtaa pieni yksityiskohta vähän tökkäs, mutta sekään ei jäänyt vaivaamaan kovinkaan pitkäksi aikaa. PIstin sen merkille ja sitten se oli siinä.

Mietin kotimatkalla miten kerrankin on saatu tehtyä toimiva kokonaisuus, kunnes tajusin että niin, tuohan on niitä musikaaleja missä määritellään sopimuksessa kaikki. Lavasteet, puvusto, rekvisiitta, tekniikka, kaikki on määritelty sopimuksessa. Isoissa musikaaleissa ja näytelmissä on oikeuksissa lueteltu tarkkaan mitä asioita pitää pitää ennallaan ja käsikirjoitukseen ei saa kajota pätkääkään. Ei saa modernisoida, jättää tekstistä pois jotain, eikä suunnitella lavasteita omiin nimiin. Veikkaan että tässäkin on ollut se pykälä missä suunnitelmat pitää hyväksyttää ensin oikeuksien omistajataholla ennen kuin mitään on voitu toteuttaa. Se jättää tietyllä tapaa ohjaajalle aikaa keskittyä muuhun. Mikä sitten näkyy. Lapsinäyttelijät on harjoitettu ja hiottu ja se näkyy! Hyvällä! Ihan huikeita suroituksia.

Show-elementitkin toimii. Biisit toimii! Käännös on toimiva, eikä kieli töki missään välissä. Biisit on ihan mielettömiä ja kyllä sieltä se Elton John tulee parissa kohtaa läpi. Mun suosikki on kuitenkin kaikesta huolimatta näytelmän kyyneltenvuodattaja-kappale. Siinä on tavallaan kahden naisen duetto ja Billy. Toisena osapuolena on Jonna Järnefelt ja jo alusta asti mulla menee kylmät väreet. Kappaleen äänimaailma on lähes täydellinen ja haluaisin että se laulu ja äänimaailma jatkuisi pidempäänkin. Kylmät väreet menee päästä varpaisiin ja biisit sanat menee ihan ohi kun kuuntelen vain niitä ääniä. :tipahdus: :pilvi: Kuuntelin youtubesta alkuperäisen version ja se jää kauas taa. Äänten sopiminen yhteen ja lähes täydellinen harmonia kaiken sen hyppimisen ja muun keskellä on oikeasti jotenkin niin ylivoimaista etten tiedä miten sen voisi kuvata.

Jonna Järnefelt on muutenkin kyllä lasten ohella mun suosikki. Vaikkei voi sanoa että kokonaisuudessa olisi yhtään heikkoa lenkkiä. Ehkä se johtuu siitä, että fanitan Järnefeltiä kyllä muutenkin aika kovaa, mutta tuossa roolisuorituksessa tulee esiin niin paljon teknisiä yksityiskohtia, mutta kuitenkin niin ettei ne lävähdä naamalle kuten muutamalla muulla.

Billyn roolissa ollut Henrik Björklund oli kyllä hyvä. Muutamassa kohdassa kiinnitin huomion ettei laulaminen osunut ehkä ihan kohdilleen, mutta! Se ei haitannut! Se ei haitannut mua yhtään! Annoin sen anteeksi ja tiedostin itsekin miten vaikeassa paikassa ne useimmiten tuli. Eikä se ollut niin ettei hän olisi osannut laulaa, mutta muutamat vaikeat kohdat eivät osuneet ihan kohdilleen. Mitä sitten, se sopi myös niihin paikkoihin.

Paras kaikessa oli kuitenkin Billyn paras kaveri Michael. Tai hänen esittäjänsä, Luca Elshout. Jätkällä oli ihan mieletön meno alusta lähtien! Ja jos voi sanoa että jollain on karismaa taivaaseen asti, niin tuolla kundilla oli. Hän nautti esiintymisestä ja tekemisestä, eikä se jäänyt kenellekään epäselväksi. Missään vaiheessa. Ehkä parissa kohtaa Michael saattoi jättää Billyn jopa jalkoihinsa, mutta se oli siinä ja siinä.

Myös muut lapset ja nuoret olivat uskomattomia. Siellä ne suomen seuraavat näyttelijätoiveet oli, lyön vaikka pääni pantiksi. Tai tanssijat, mahdollisesti jopa molemmat.

Kyllä se siis oli toimiva esitys. Jos on rahaa ja aikaa, niin menkää katsomaan. Muistakaa ottaa tyyny mukaan, sillä penkit on ihan hirveät!

Kiitos theialle :sydän: :hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 16 Loka 2015 01:02

Henkinen toinen kotini, Kansallisteatteri :sydän:

Slava! - kunnia @ Kansallisteatteri

Slavahan on mennyt Kansallisessa jo keväästä, mutta itse ehdin/pääsin/tekosyynumero63 vasta nyt.
Olen kaivannut kansiksen fiilistä, joten ihan hyvä että pääsin.

Slava on samasta kynästä mistä HOMO!-ooppera oli, eli PIrkko Saision ja Jussi Tuurnan yhteistyön tulos. Yhtäläisyyksiä on niin sävellyksessä, sanoituksissa ja käsikirjoituksessa ajoittain. Tietenkin, onhan osa niistä jutuista selkeitä käsikirjoittajan maneereita. Siinä missä Homo! oli alusta asti tykitystä, lähtee Slava! liikkeelle vähän nytkähdellen, kuin vanha Lada. Slava! nauraa venäjälle, neuvostoliitolle, Kim Jong Unille, mutta kaivaa kaivamistaan rakkauden teemaa itsestään. Vaikka väkisin rakastetaan, mutta silti sen rakkauden pitäisi olla vapaampaa ni ei tartteis pakottaa.

Slavassa täytyy tuntea Venäjän historia. Samoin osittain euroopan historiaa, mutta jos ei tunne Venäjän historiasta mitään, niin ei pysty keskittymään tarinaan. Tarinakin on välillä vähän hukassa ihmeellisten kikkailujen alla, mutta löytyy sieltä sitten vähintään hienon koreografian ja tanssinumeron alta.

Mutta herttileiri mitä ivailua Venäjää kohtaan. Poliittiset kalterit heiluu minkä ehtii, mutta minä nauran yleisössä. Osa on siinä ja siinä ollaanko enkää soveliaisuuden rajalla, mutta sitten tajuan että pirulauta sentään! Osa niistä "vitseistä" on ollut - ellei ole edelleenkin - ihan totista totta. Siperian vankileirille vaan kun on tehnyt väärin isänmaataan kohtaan. Kaikki on ostettavissa, kun vain tarjotaan tarpeeksi. Paitsi rakkaus. Paitsi ihmisen tarkkanäköisyys ja viattomuus. Ihmistä voidaan hakata ja kiduttaa, mutta ihan kaikkeen ei voida sitten kuitenkaan pakottaa, vaikka kuinka yrittäisi.
Ja sitten voidaan laskea katosta Conchita Wurst. Tai siis kristus toisessa tulemisessaan.

Lopun ainoa kritiikki on se, että loppu on päälleliimattu samanlaiseksi mitä Homo!ssa. Keskeytetään esitys Brechtiläisittäin ja soitetaan kirjailijalle. Taustanauha soi, läpäläpä, hohhoijaa ja sitten päälle mahtava suuri loppunumero, jonka aikana haukkoo henkeään. No.. niin. Olisiko sen mahtavan suuren loppunumeron tehdä jotenkin toisin ilman sitä väliläpätystä? :keijo:

Timo Tuominen "Putinina" on ihan perkeleellisen hyvä. Kaikki liikkeet, hidastetut eleet, puhetyyli ja tyyppin tehty roolityö saa ulvomaan naurusta, vaikka puhutaan teloituksista. Myös kehollinen yhteys slaavikyykyn mestariin itse, paidatta, saa ulvomaan naurusta. Useinkin se Tuomisen tekeminen saa mun räkänauramaan. Ihmiset ympärillä ei ymmärrä mua, vaikka hymähtelevätkin. Emmäkestä. Joudun puremaan kieltä (spoileralert!!!) kun se Puutsinin näköinen hahmo kirjaimellisesti lentää :rolf: ! Ei puutu kuin hanhet!

Ohhoh.
Ja kaikki tämä, vaikka kävin päivälla akupunktiossa ja olin sen jäljiltä vähän poikkinainen ja sumuisa :keijo:

Kiitos Kansallisteatteri :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 27 Loka 2015 01:41

NTLive.
Hamlet from Barbican theatre.

Hamlet, tuo vanha tarina Tanskalaisesta ketkuilusta ja mielenterveysongelmista. Tai miten sen nyt ottaa. Mitä milläkin kerralla korostetaan.

Barbicanin produktiossa korostetaan hulluutta. Sitä, miten katkeruus loppujen lopuksi on vaarallista ja ulkokultaiset puheet vain puheita. Suurimman osan ajasta mun päässä soi "action speak louden than words"-fraasi.

Tarinana Hamlet on varmasti tuttu. Shakespearen tunnetuin näytelmä, mistä on miljoonittain variaatioita. Olen itsekin jopa näytellyt pätkän Hamletista ja tutkinut Hamlettia eri konteksteissa. Mutta eihän se sama ole, kuin se että produktion on tehnyt ammattiporukka ja pääosassa on Benedict Cumberbatch.

Myönnän sen olleen vaikuttava. Saaneen minut ajattelemaan kuolemaa, sen äkillisyyttä ja tavallaan sitä omaa kaipuutani siihen. Ja samalla mielenterveysongelmia ja niiden moninaisia ilmenemismuotoja. Joistain näkee selvästi ettei kupolissa käy kuin tuuli ja toisista ei näy ulospäin mitään, vaikka sisällä molemmilla saattaisikin olla samankaltaisia tuntemuksia.

Näyttelijät ovat kaikki jotenkin ihan käsittämättömiä. Joka kerta tuo Live-systeemi saa hämmästelemään että miten pirussa meillä ei päästä lähellekään tuota tasoa näyttelemisessä. Jälleen kerran siellä vedettiin räkä poskella, näytellen hiusjuuria ja varpaiden kärkiä myöden. Ei mitään mukahauskaa pönötystä, vaan raakaa revitystä niin äänellä kuin keholla - jokaisella! Ei mitään merkityksettömiä tekoja lavalla. Ei näyttömän halveeraamista. Lisäksi näyttelijöistä jokainen oli jäätävn taitava. En voi erikseen nostaa kenenkään taitoja toisen yläpuolelle. No joo, BC on BC, mutta Ophelian roolissa loistava Siân Brooke jättää jälkensä katsojaan. Ophelia vaan vyöryy ylitse, kun muita voi vähän pureskellakin.

Näytelmän musiikista tuli ajoittain mieleen Frankenstein. Siinä oli samankaltaisia hetkiä. Musiikin ja valojen kerronta oli hyvin elokuvamaista, mikä ehkä korostui kun itse istui Finnkinon teatterin penkissä.
Äänimaailma loi tunnelman kuitenkin nopeammin kuin mikään muu.

Ja sitten se, mitä itse rakastin suunnattomasti. Lavastus. Äärilaidat. Se, miten Hamlet leikkii kuin pieni lapsi keskellä isoksi saliksi lavastettua tilaa ja kekkuloi kuin pikkupoika, vaikka samalla suunnittelee tulevaa.
Näytelmän visuaalista puolta oli tuotu juuri sopivan verran kohti nykypäivää. Ei liikaa, vaikka hetken niin saattoi luulla, mutta juuri sopivasti. Sen verran, että oli ok näyttää keskisormea. Ja pitää farkkuja. Tai David Bowie-paitaa (mitä me katottiin eka että on joku Ewok-paita, mutta olikin Ziggy Stardust :täpinä: ).

Vaikkei tämä Hamlet nyt mitenkään järisyttänyt mun tajuntaa tai maailmaa, siinä oli monen monta todella hienoa yksityiskohtaa. Visualisuus, näyttelijöiden taidot, ääni, lavastus, valaistus ja moni, moni muu asia.

:sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 17 Marras 2015 01:25

Kibaya kirjoitti:NT Live.
Coriolanus

Älä kysy mitään, sillä en voi vastata mitään. Se, joka varasti tänä iltana sanani, pitäkööt ne. On vain tunne.

Siinäpä se syväanalyysi tästä näytelmästä.
[OH, SNAP! ]

siinä se, mitä tuli kotimatkalla mieleen.


:keijo:

Encore!
Edellinen raportti luettavissa helmikuulta 2014. :keijo:

Ei ollut kuulkaa mitään muuta mielikuvaa koko näytöksestä kuin se että siitä yhdestä kaavusta näkyy vähän läpi :ahihi: Ja loppuratkaisu.
Aika hyvin noin niinkö kolmesta tunnista. :keijoei:
Miten niin väsyneenä katsominen ei vaan kannata.

Nomutta onneksi on encore. Tajusin tarinasta vähän enemmän.
Jostain syystä Coriolanus on pirun raskas kokonaisuus. Tässä joutuu keskittymään ihan hitokseen siihen, että mitä heevettiä ne puhuu. Mikä on kyllä hyvä, koska jos ois enemmän häiriötekijöitä kuin Tom Hiddlestonin persii, niin eihän siitä tulis mitään.
Mutta kuitenkin.
Nyt keskityin enemmän näyttelijäntyöhän, mun lemppariin. Onhan se aika raadollinen rooli näytellä, se Coriolanus. Viha ja halveksunta aiheuttaa mulle epämiellyttäviä oloja. On se sen verran aitoa. Samoin se raakuus ja murhan- tai ehkä taponhimo. Teurastetaan muut, että saadaan itselle glooriaa ja kunniaa :huoh: :ei:
Varsinkin näissä tämän hetken tilanteen valoissa se on aika... raskasta.

Päädyn myös pohtimaan rakkaus-ketjuun liittyviä juttuja. Äiti rakastaa poikaansa niin paljon, että poika nostaa itsensä jalustalle ja haluaa tuottaa äidille kunniaa, olla sen äidin kaiken rakkauden ja palvonnan arvoinen. Tavallaan myös äärimmäisen hieno kuvaus siitä, miten ego toimii näiden kahden välillä. Miten ego sumentaa molempien mielet saadakseen palvontaa osakseen. Jotenkin tässä on silti nähtävillä se, että äiti ajaa pojan turmelukseen. Äidin sanat ja pyynnöt saavat pojan lopulta hylkäämään itselleen asettamat rajat, mikä johtaa sitten kuitenkin hänen kuolemaansa.
Äidin ja pojan suhde ei nyt ehkä ole ihan terveellä pohjalla.
Se antaa kuitenkin pohdittavaa siitä, miten pojasta on ehkä juuri näistä syistä tullut se sotahullu, verenhimoinen sotilas joka pitää itseään muita parempana, uskoen siihen samalla hyvin vilpittömästi. Ei hän näe siinä ristiriitaa, sillä hän on uskonut siihen aina. Alkuhaastatteluissa esiintuotu viattomuus ja vilpitön usko omiin kykyinsä on kyllä paikkansa pitävää. Coriolanus vilpittömästi uskoo olevansa muiden yläpuolella ja oikeutettu enempään. Ainakin tässä toteutuksessa.

Mutta raskas se oli silti seurata.
:keijo: Ihme häiriötekijöitä matkassa :vihellys:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 04 Tammi 2016 20:10

Sherlock - The Adominable Bride @Maxim.

Vuosi alkoi kyllä loistavasti, kun oli tiedossa 90 minuuttia Sherlockia isolta kankaalta. Siis täydellinen "emmäkestä"-tilanne. :tipahdus:
Suvi, EpäKeijo (EK) ja Suvin Äiti :D

Tajusin vasta paikan päällä että ei perse, Sherlock! BC! Sherlock! :sekopää: :tulipää:
Alkuun esitettiin pientä inside-juttua lavasteista missä Moffat kertoo nippelinappelijuttuja.

Jakso itsessään oli kyllä hemmetin hyvä. Kyseessähän oli jouluerikoinen kolmos- ja neloskauden väliin. Neloskauden kuvaukset alkaa joskus keväällä ja kausi tulee ehkä vuoden päästä, joten jakso on tehty rauhoittelemaan kansaa odotuksen keskelle. Kuitenkaan jakso ei kosiskele faneja kuten kolmannen kauden ensimmäinen jakso, vaan tarjoilee yksityiskohtia täynnä olevan 90 minuuttisen. Liikkuen vähintään kahdella tasolla joutuu katsojakin käyttämään omia hoksottimiaan hyvän matkaa. Jakso ehkä tavallaan antaa vastauksia, mutta samalla se synnyttää niitä lisää. Mikä on todellista, kuka on todellinen ja miksi Watson ei osaa viittomakieltä!

Eniten jaksossa kuitenkin saa nauraa ja fanityttöhihittää. Kuulen miten Suvi ja Suvin Äiti fanityttöhihittävät siinä missä itsekin. EK räjähtelee nauruun myös ihan suoraan. Nauru myös tarttuu. Paitsi toisella puolella oleviin henkilöihin. Yritän hillitä siten omaa hihittelyä, mutten voi sille mitään. :virnei:

Mutta yhteenvetona kaikesta on pakko sanoa että rrrrrrakastan sitä mihin suuntaan Sherlock-sarjan Mr.Holmes on kääntymässä. Mycroft osoittaa tunteita, mutta samalla häikäilevyytensä. Sherlockin haavoittuvuus ja ristiriidat tekevät siitä äärimmäisen mielenkiintoisen ja kaiken kaikkiaan jaksosta tulee esiin ne puolet miksi itse rakastan Sherlock Holmesia. Ei siksi, että sitä esittää BC, vaan siksi mitä kaikkea siinä hahmossa on. Sen monipuolisuus ja päälle salapoliisijutut :D :sydän:

Oh, Sherlock :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 20 Helmi 2016 00:44

Sain tänään superyllärin.
Elokuvakonsertti @ Musiikkitalo :D
Der Rosenkavalier-Ruusuritali.

Ystäväni soitti ja kysyi pääsisinkö paikalle, kun hältä jäi yksi lippu yli alkuperäisen vieraan sairastuttua. Koska olin lähtenyt "töistä" aikaisemmin, ehdin käydä kotona syömässä ja suunnata kohti Musiikkitaloa.

En ehtinyt juurikaan perehtyä siihen mihin olin menossa. Sen, että mykkäelokuva, mikä on restauroitu. :keijo:

Olihan se aika hauska. Mietin että oon ehkä jonkun oopperaversion ehkä joskus kuullut tai jotain :keijo:
On vaikea selittää mikä siinä oli sitten se "juttu". Restauroitu elokuvaversio on vähän väriltään välillä oudohko. Kuva on mm. vihreä parissa kohtaa ja sattuu silmään. Musiikki onneksi soi hyvin. Aika vauhdikashan se on soittajille ja välillä oli hauska katsoa kun orkesteri soittaa hirveällä vauhdilla. Musiikki kuului myös siihen paikalle todella hyvin missä olin.

Mykkäelokuvaksi homma toimi tosi hyvin. Olen vahvasti sitä mieltä että orkesterin kanssa mykkäelokuvat on parhaimmillaan. Ei ole ollenkaan sama jos musiikki on elokuvassa valmiiksi kuin että liveorkesteri soittaa sitä siinä nenän edessä.

Livemusiikki :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » La 07 Touko 2016 17:28

Tom of Finland -näyttely Taidehallissa.

Olin näyttelyn avajaisissa ja hyvin sinne oli homomiehiä ja taiteellisia naisia kertynyt. Tavalliset taidefanimiehet loistivat poissaolollaan.

Pidin monista Touko Laaksosen realistisimmista kuvista, mutta monissa töissä mulla oli vaikeuksia päästä itse työn pinnan alle. Jotenkin ne julmetun kokoiset värkit veivät niin paljon huomiota, että meni pitkään ennen kuin pääsin taidepuoleen kiinni. Monissa grafiikkatöissä oli kuitenkin hyvää viivojen käyttöä, jolla saatiin esimerkiksi pepun kaarevuus hyvin kolmiulotteisesti esiin.

Eniten pidin Toukon suunnittelemista mainosjulisteista, realistisista ihmishahmoista (joita tosin oli valitettavan vähän) ja Toukon lehtileikekokoelmasta, joista hän oli selkeästi ottanut mallia hahmojen ilmeisiin ja asentoihin.

Tavallaan oli aika vaivaannuttavaa katsella monia kuvasarjoja, sillä se oli niin selkeästi homopornoa (enkä oikein muutenkaan pidä pornosta, koska se on niin alleviivaavaa eikä jätä riittävästi mielikuvitukselle varaa.) ja liian usein teemaltaan voimakkaan alistavaa, jopa nöyryyttävää. Loppufiilis on hyvin ristiriitainen.

Ja kukkahattutäti minussa totaalisesti heräsi, kun äiti (?) oli tuonut n. 5- ja 7-vuotiaat poikansa näyttelyyn, vaikka sisäänkäynniltä lähtien oli useita "Ei sovellu lapsille!"-kylttejä. :ei:

Syväanalyysiä en pysty tarjoamaan, enkä oikein sanomaan, kannattaako tuonne mennä vai ei. :sori:
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5041
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 09 Heinä 2016 21:07

Kesäyön Uni @Suomenlinnan kesäteatteri by Ryhmäteatteri

Viisi vuotta sitten tehtiin Sipoossa tätä juttua. En missään vaiheessa päässyt siihen niiiin sisälle, mutta nyt se kaikki avautui. Myös se oma roolityö sai uuden merkityksen! :keijo:

Yksi. Robin Svartström on niin karismaattinen että jalat menee alta (:ahihi: se saattoi mut näyttämön läpi katsomoonkin koska invat jne jne).
Kaksi. Minna Suuronen pystyy näyttelemään niin helvetin hyvää humalaista että taju menee.
Kun nämä yhdistetään, voi melkein pudota penkistä katsomossa.

:tulipää: mutta muutoin... JUMALAUTA!!! Ylistyssanoja ei voi olla tarpeeksi. Joka ikinen näyttelijä, yksityiskohta, valo, ääni, rekvisiitta, ilme, liike ja aivan (jumalauta) kaikki oli niin täydellistä! Harmonia jopa siinä että pääroolin esittäjällä on jalka paketissa ja kyynärsauvat käytössä ja se ei vaikuta mitenkään roolityöhön!

Nauroimme niin että muita varmasti ärsytti. Osaksi nauroimme siksi, että omat muistot tuli läpi ja osaksi siksi, että se on pirun hyvä ja hauska. Rakastettava. Olin jo väliajalla onnesta ihan soikeana ja halusin syleillä maailmaa. Rakastin niin kovaa että se sattui mua jopa rintaan. Rakastin sitä, että saan rakastaa ja sitä, ettei mikään voima voi viedä sitä pois. Ihan sama mitä rakastan, missä rakastan ja miten, sillä rakkaus on universaalia ja ikuista. Siihen ei voi puuttua mikään, mutta rakkauden muoto voi vaihdella. :sydän: :sydän:

Kokonaisuudessaan oli todettava näytelmän jälkeen, että kyllä me tehtiin kunniallinen suoritus itsekin. Tuo ehkä oli eri tasolla oleva, koska ammattilaiset, mutta ei meidän tarvitse yhtään hävetä sitä mitä tehtiin viisi vuotta sitten.

Mitäpä siihen lisäämään. Tulin kotiin omassa pienessä unisumussani, onnellisena ja ymmyrkäisenä. Sitten katsoin peiliin ja totesin että olen ihan hiton pahasti polttanut rintakehän, pään ja naaman. Ei haittaa! Vielä :epäilevä:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 26 Syys 2016 21:04

Kun on tuo mitä keikkoja menolistalla, niin aattelin että listaan nyt tänne mun kulttuuriennot :keijotäpinä: (siksikin etten unohda ja koska kalenteri on ihan vielä vähän hukassa.)

10.10. NT Live: Deep Blue Sea
22.10 Kaikki äitini, kaikki tyttäreni @ Tampereen Teatteri
31.10 NT Live: Frankenstein ( :sydän: :pilvi: )
3.11. RSO goes Nenäpäivä: Kaikkien aikojen Euroviisut :tipahdus:
4.11 Rocky Horror Show @ Kulttuuritalo, Helsinki
21.11. NT Live: Hamlet

Joulukuulle en oo vielä uskaltanu varata/luvata mitään :pepsodent:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja L-S » Ti 27 Syys 2016 13:22

Kibaya kirjoitti:3.11. RSO goes Nenäpäivä: Kaikkien aikojen Euroviisut :tipahdus:


Ooh! :tipahdus: Olen kade. :keijo:
Mulla ei ole oikein mitään sovittuja kulttuuririentoja vielä lähiajoille. :( Johonkin teatteriin olisi kiva päästä. Ja joku NT Live olisi kyllä kiva nähdä myös.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 27 Syys 2016 14:26

Nyt on tulossa oivia NT Livejä! Sinne vaan. Syosittelen edelleen frankensteinia!!!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 02 Loka 2016 20:09

Kibaya kirjoitti:Kun on tuo mitä keikkoja menolistalla, niin aattelin että listaan nyt tänne mun kulttuuriennot :keijotäpinä: (siksikin etten unohda ja koska kalenteri on ihan vielä vähän hukassa.)

10.10. NT Live: Deep Blue Sea
22.10 Kaikki äitini, kaikki tyttäreni @ Tampereen Teatteri
31.10 NT Live: Frankenstein ( :sydän: :pilvi: )
3.11. RSO goes Nenäpäivä: Kaikkien aikojen Euroviisut :tipahdus:
4.11 Rocky Horror Show @ Kulttuuritalo, Helsinki
21.11. NT Live: Hamlet

Joulukuulle en oo vielä uskaltanu varata/luvata mitään :pepsodent:


Ihan suruti oon vielä valehdellut täällä :keijoei:
Haloo!!

Joulukuussa on Komissario Palmu Helsingin Kaupunginteatterisssa. Miten mä saatoin unohtaa sen :läps:
Että on niitä menoja joulukuussakin :keijoei:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Suvi » Ke 05 Loka 2016 21:32

Kibaya kirjoitti:
10.10. NT Live: Deep Blue Sea
22.10 Kaikki äitini, kaikki tyttäreni @ Tampereen Teatteri
31.10 NT Live: Frankenstein ( :sydän: :pilvi: )
3.11. RSO goes Nenäpäivä: Kaikkien aikojen Euroviisut :tipahdus:
4.11 Rocky Horror Show @ Kulttuuritalo, Helsinki
21.11. NT Live: Hamlet


Laita kalenteriin myös Q-teatterin Kevyttä mielihyvää 12.10. :tilt:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6447
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Su 09 Loka 2016 19:49

Mikäli haluatte tulla katsomaan, niin oiva vinkki: http://suomenkomediateatteri.fi/mortifiedfinland

Ainakin on nimi kirjoitettu oikein :tulipää:

Muutama keijo on jo kutsuttu 19.10. Muutkin toki voivat tuonne hankkiutua.
"Kulkuset", "kulkuset" riemuin helkkäilee!
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5035
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 10 Loka 2016 23:11

NT Live. Deep Blue Sea.

Terence Rattiganin näytelmä, joka sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin.
Pääosassa Helen McCrory, se sama joka veti Medean pääroolin niin hyvin että edelleen menee siitä kylmät väreet. Sama ohjaaja myös asialla.
Suvi oli nähnyt samaan näytelmään pohjautuvan elokuvan, mä en.
(Elokuvassa on Hiddlestonin Tomppa :ahihi: )

Luin eilen synopsiksen ja vähän tiesin mistä on kyse. Rattiganin oma tärkeä ihmissuhde oli sysäys kirjoittaa näytelmä. Rattinganin miesystävä tappoi itsensä kaasulla ja näytelmässä päähenkilö yrittää päättää päivänsä kaasun avulla, muttei onnistu siinä.
Tarinassa on myös epätoivoisen rakkauden kuvausta ja ihmissuhdepeliä.

Alku on kyllä vahva. McCroryn taidot on heti siinä iskemässä sillä kuuluisalla litsarilla poskille. Tuijotan haavi auki ja mietin että perkele kun jotkut vaan osaa. Se vaatii heittäytymistä ja uskaltautumista, sekä osaamista. Vahva roolityö jatkuu ihan viime metreille asti. Toki vahva hahmo vaatii vahvaa näyttelemistä.

Näytelmän lavastus on synkkä, maailma on synkkä ja sitä tehostetaan valoin ja varjoin. Varjot lankeavat syyttävästi, äänet kaikuu käytävillä ja oman pään äänet kaikuvat seinistä. Epätoivo kuvastuu lavasteista ja ympäröivästä maailmasta. Se on koko ajan läsnä, jokaisessa henkilössä, jokaisessa teossa ja lauseessa. Epätoivo, sillä toivoa ei juuri ole. Kaikki läsnäoleva on traagista ja täynnä tragediaa, joka ei poistu hetkeksikään.
Silti siinä samalla jossain pilkahtelee toivon välkkeet, mutta niitä on kovin vähän. Lopusta ei voi sanoa varmaksi onko se onnellinen vai ei. Siinä mielessä kyllä, että yritystä edes on.

Tavallaan tässä on perinteisen korostuneet sukupuoliroolit missä mies ei kestä naisen tunteita ja tekee ratkaisuja ja vielä syyttää niistä naista. Silti nainen roikkuu miehessä ja haluaa muuttaa tämän mieltä. Naisen epätoivo miehen rakkauden suhteen, mutta samalla naisen ex-miehen samanlainen epätoivo naista kohtaan luo siihen kontrastin. Miehen epätoivo ei vain kohdistu kuitenkaan niinkään tekoihin, vaan sanoihin ja lempeämpäään yritykseen, kun naisen epätoivo kuvastuu aivan toisin tavoin. Toki kuka tietää mitä se ex-mies tekee suljettuaan oven? Vetääkö se perseet ja hyppää sillalta? Tuskin.
Kun taas naisen maailma hajoaa palasiksi ja hän makaa keittiön lattialla sielunsa tuskissa.

Nykyinen mies on marttyyri. Hän ei kestä naisen rakkautta, eikä epätoivoa, joten pakenee ja kieltää oman osuutensa. Tajutessaan oman roolinsa tapahtumiin hän kieltäytyy ottamasta vastuuta ja heiluttelee "mutta kun minua on kohdeltu väärin"-korttia. Se on ärsyttävää. Se lisää katsojan ymmärrystä naista kohtaan, naisen tekoja kohtaan.

Näytelmä tulee iholle.
Sillä on vaikutusta ja se tuntuu kihelmöintinä. Huomaan että kyyneleet valuu poskia pitkin aina välillä ja kädet tärisee.
Mikäs siinä. Antaa täristä.

Ehkä sittenkin ihan hyvä vaan että ne näkee leffateatterin kautta, eikä livenä. Sitten kuitenkin. Nyt on mahdollista eriyttää itsensä vähän helpommin finnkinon penkissä, kuin mitä olisi siellä paikanpäällä. Huhhuh.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 20 Loka 2016 19:28

Tajusin eilen etten sanonut tästä mitään:

Kevyttä mielihyvää @ Q-teatteri 12.10.2016.

Kävimme Suvin kanssa taiteiden yössä katsomassa tämän avoimia harjoituksia ja ostimme plipun (yhden, koska invalla on avustaja :pepsodent: ).
Harjoitusten perusteella siinä oli jotain mielenkiintoista ja Korpelan Tommi.

Matkalla juotiin matkasiiderit ja laulettiin keijoja matkalauluja. :keijotäpinä:
Tällä fiiliksellä sisään. Jihuu. Ei jonotettu, vaan mentiin vikoina, koska inva myös varasi etukäteen itelleen paikat. Muahaha. Parhaimpia paikkoja myös, koska rivi oli aika alhaalla, muttei liian edessä.

Näyttämön alkukuva, eli kun paikalla on pelkät lavasteet, on jo itsessään hyvin vangitseva. Valkoinen, antiikin kreikkan teatteriin viittava, syvyysvaikutelmaa korostava seinästö korostaa vielä lisää kliinistä, kokovalkoista lavastusta. Ainoastaan sohvassa on vähän väriä, muttei mitenkään mainittavasti. Lavastus on hyvin pelkistetty, ei mitään turhaa. Kaikella on tarkoituksensa, mikä on hyvin teatraalista, tsehovilaista.

Ihan alusta asti katsojan on kuitenkin oltava hereillä, nojattava vähän eteenpäin. Leikkaus kohtauksesta toiseen on nopeaa, elokuvallista ehkä. Naps, kuva. Naps, kuva. Naps, naps, naps, mitä tapahtui?

Selkeä, yksiselitteinen juoni avautuu vasta viimeisen kohtauksen viimeisissä hetkissä. Siihen asti joutuu todella paljon miettimään että mitä helvettiä tapahtui, ja keskittymään tekstiin. Näytelmä ei kuitenkaan noudata perinteistä tekstivetoista näytelmää. Se on kohtausvetoinen näytelmä, sisältövetoinen kokonaisuus, missä näyttelijäntyö ratkaisee. Näytteleminen, sitäkin katsoja joutuu pohtimaan ja olemaan ihan että WTF? Onko sitä, oliko se roolissa vai ei ollut, näyttelikö se vai mitä se leikkii lavalla?

Oikeastaan kuitenkaan millään ei ole mitään väliä. Ei pidä miettiä. Pitää ottaa vastaan. Olla tulkitsematta. Katsoa, kuunnella ja olla hereillä.

Mietittiin paljon Suvin kanssa tuon jälkeen että mitä siitä voi sanoa? Ei siitä voi paljastaa mitään yksityiskohtia, koska silloin vesittyy se idea.
Näyttelijöitä on kaiken kaikkiaan vain viisi, vaikka Suvin sanoin sitä loppukiitoksissa odotti että missäs ne loput on.

Suosittelen niille, joilla on kykyä keskittyä tekstiin, kuulemaan sanoja. Suosittelen niille, jotka haluavat haastaa itseään näkemään erilaista, hieman nykyteatterimaista, mutta silti onnistunutta teatteria. Ei ehkä tempaa mukaansa niin että jalat menisi alta, mutta se olisi mielenterveydelle jo liikaa tässä kohtaa.

----

Mortified Finland @ Apollo 19.10.2016.

Kanssakeijokainen esiintyy vielä ensi viikolla Suomen Komediateatterin Mortified Finland -näytöksissä. Ainakin.

Mortified on vähän kuin päiväkirjaklubi, mutta dramatisoidumpi. Isompi lava, isompi ote, mutta muuten samalla idealla mitä pyörii ympäri Helsinkiä ainakin kerran kuukaudessa.
Idea on lukea päiväkirjaa, kirjettä, jotain nolostuttavaa materiaalia omilta teinivuosiltaan.

Olimme keijoin kanssa katsomassa ja nauroimme tietysti vedet silmissä ja naama kipeenä.
:virnei:
Sekä kanssakeijokaisen kohdalla, että muillekin. Heittäytyminen oli myös todella innostavaa. Siinä niin, ihmisille paljastaa teini-ikäisestä itsestään suuria ja haavoittavia asioita. Ei se helppoa ole.

Sinänsä ehkä helppoa huumoria, mutta ihan sama! Nauraminen on aina hyvä asia!
Ehdottomasti menen uudestaan jos se vain on mahdollista.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 23 Loka 2016 19:56

22.10. Kaikki äitini, kaikki tyttäreni @Tampere

Klik.

Kaveri oli nähnyt tuon Helsingissä ja halusi nähdä sen uudestaan, joten mikäs siinä.
Sain reissun synttärilahjaksi hotelleineen päivineen, joten sitä suurempi syy lähteä!
Mä rakasta Tamperetta.
Olisin halunnut itkeä kun katsoin hotellissa ikkunasta ja siinä avautui koskipuisto ja kosken virtaava vesi. Harmittelin että olin ollut poissa Tampereelta ja vaan tuijotin ulos.
Imin itseeni sitä fiilistä.

Teatteri itsessään oli ihan ok. Teksti oli todella viiltävä ja hauska. Miitta Sorvalin karisma livenä ei jätä kylmäksi ja koska istuttiin niin lähellä ja reunassa, että yhdessä kohdassa tuntui että taiteilija katsoi suoraan mun lävitse. Se nosti karvat pystyyn. Ehkä se oli hänen maneeri katsoa siihen kohtaan näkemättä mitään, en tiedä, mutta läpi se katse silti meni. Kuin myös Miitan tapa tehdä :sydän:
Nauroin niin että naama kramppas.

Hieno aihe, hieno toteutus ja hieno kokonaisuus. Äidit ja tyttäret, vaikeat suhteet. Vaikeat asiat.
Tunsin ehkä piston sydämessäni muutamasta aiheesta, mutta en sitten kuitenkaan.

En tiedä miten se olisi vaikuttanut muhun jollain toisella paikkakunnalla :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 01 Marras 2016 15:15

NTLive. Frankenstein. 31.10.2016 :pepsodent:

Halloween-Frankenstein.
Suvin kanssa.
Finnkinon omien tietojen mukaan toi ois viides näytös mitä oltiin katsomassa :keijo:
En ole yhtään varma onko niin :keijotäpinä: Voi hyvinkin olla, mutta voi olla vähemmänkin.
Muutama niitä nyt on vuosien saatossa tullut käytyä katsomassa.Eka vuonna 2012.
Ja ihan varmasti menen aina uudestaan kun mahdollista :hullu: :sydän:

Se on edelleen koskettava. Se liikuttaa ja sykähdyttää alusta loppuun.
Itkin.
Olo oli jälleen katujyrän alle jääneen oloinen.
Voimaton, haavoittuva ja surullinen.
Koska Frankenstein. Koska ihmisyys. Jälleen.

:huoh:
:sydän: :sydän:
Haluaisin lukea sen suomennoksen ehkä.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 04 Marras 2016 10:03

RSO ja Kaikkien aikojen Euroviisut.

Viulisti-ystäväni sai mulle tähän liput :sydän:
Suvio lähti mukaan :keijotäpinä:
Koska lippuihin ei oltu vaikutettu ite mitenkään, niin oltiin parvella ja eturivissä, kulmassa :virnei: Paikassa, missä reunan alla ei ole mitään. Tai on, yksi rivi ihmisiä ja sitten lavan takareuna. Paikoille mennessä huimas ihan saaturasti ja hoin vaan "älä kato alaspäin". Suvi vissiin tärisi pelosta, en ole ihan varma. Istumaan päästessä mulla helpotti, mutta havaitsin etten voi katsoa suoraan alaspäin eli selloihin ja puhaltimiin. Näin kuitenkin tosi hyvin patarummut, perusrummut ja viuluista toisen kaaren :keijo: Ja kapelimestarin.

Olin etukäteen saanut tietooni että välissä soitetaan Sibeliusta, "koska RSO on vakavahenkinen musiikkiorkesteri, eikä mikään viihdepumppu." :virne: Olin luvannut olla nauramatta kauhean kovaa.

Euroviisutunnari sai jo sellaisen fiiliksen että pelko korkeudesta hälveni :keijotäpinä:
Mikko Leppilampi ja Jaana Pelkonen juonsi tilaisuutta, mutta aika tönkön käsikirjoitetusti, mikä oli just sopivan suomalaista euroviisua. Tuli mieleen suomen viisut ja niiden tönkköys :keijo:
Artisteja oli monta. Mun suosikit oli ehdottomasti Rajaton ja La Dolce Vita. Se niiden versio siitä on muutenkin yksi mun ehdottomia suosikkeja ja semmoinen voimaannuttava biisi. Lisäksi innostuin todella paljon Maria Ylipään molemmista esityksistä; Fantasiaa ja Sing it Away. Hard Rock Hallelujahissa mua sykähdytti eniten se RSO. Ystäväni näytti siellä soiton välissä ehti jopa tekemään :rockrock: -eleen :virne:

Oli siinä ne epäonnistumisensakin. Paula Koivuniemi kuulosti aluksi oudolta, eikä saanut oikein mitään aikaan. Semmoinen kliininen esiintyminen vain. Lisäksi Diandra oli tylsä ja se sen laulu :ei: Toisessa kappaleessa taisin sanoa ääneenkin "pliis älä huuda".

Kaikesta huolimatta oli ihan mahtavaa! Se pelko ehkä sai aikaan sen että mulla oli ihan omaa kivaa suurin osa ajasta. Rakastin rumpalia ja rumpuja ja hihkuin aina välillä vain siksi. Nauroin epäsopivissa kohdissa (no se Sibelius :virnei: ) ja olin varmaan ihan kamala tyyppi vieruskavereille.

Mutta menisinkö uudestaan? IHAN TAATUSTI!

Aamulla laitoin tälle RSO:laiselle viestin että miksi ihmeessä mä en käy enempää niiden konserteissa kun se kuitenkin antaa mulle voimaa se niiden soitto. Mikä on ihan totta. Mahtipontinen orkesterimusiikki antaa mulle ihan hirveästi nostetta ja semmoista sisäistä voimaa. Livenä, ei se niinkään mistään levyltä toimi.
Jos saan plippui, lähteekö joku mukaan? :pepsodent:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Pe 04 Marras 2016 14:25

Kyllä mua ainakin kiinnostaa lähteä joku kerta katselemaan ja kuuntelemaan orkesterimusiikkia oli sitten ilmaislippua tai ei. :kyllä: :rokrok:
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5041
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 06 Marras 2016 00:14

marenkienkeli kirjoitti:Kyllä mua ainakin kiinnostaa lähteä joku kerta katselemaan ja kuuntelemaan orkesterimusiikkia oli sitten ilmaislippua tai ei. :kyllä: :rokrok:


Mä luulen että menee ens vuoden puolelle, kun ainakin tolla orkesterilla on joulukuussa ennen joululomaa joku kotimaan kiertua ja nyt marraskuussa menee vähän päällekäin noi perjantaikeikat. Jos menee jonain toisena päivänä niin pitää olla yöpaikka :vihellys:

Mutta pidän sut mielessä!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kulttuuririennot

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 22 Marras 2016 09:54

Kibaya kirjoitti:NTLive.
Hamlet from Barbican theatre.

Hamlet, tuo vanha tarina Tanskalaisesta ketkuilusta ja mielenterveysongelmista. Tai miten sen nyt ottaa. Mitä milläkin kerralla korostetaan.

Vaikkei tämä Hamlet nyt mitenkään järisyttänyt mun tajuntaa tai maailmaa, siinä oli monen monta todella hienoa yksityiskohtaa.
:sydän:


Hamlet uudestaan, vuosi välissä.
Koska joku rähmänäppi sössi meidän parhaat paikat -liput niin "jouduttiin" pieneen saliin istumaan epämukavasti (NEVER AGAIN!). Sori Suvi. Toisaalta, pienen salin intiimi tunnelma oli jotenkin sopivampi kun valkokankaalla heiluu iso näyttämö ja suuret asiat.

Hamlet oli edelleen näyttelijäntyöllinen taidonnäyte. Nyt siitä näki paljon enemmän yksityiskohtia mitä viimeksi. Niitä semmoisia hidastusnyansseja ja kehollista läsnäoloa.

Se kehollinen läsnäolo on mulle semmoinen mihin jään koukkuun. Se että näyttelijän preesenssi tavallaan sitoo mun huomion itseensä ja sitä vaan seuraa sen tekemisiä kuin huumattuna. Osa tekstistäkin menee ohi, kun vaan katsoo että miten se reagoi kanssanäyttelijän tekemiseen omalla kehollisella ilmaisulla. Ihan niinkin "yksinkertainen" asia kuin kävely poispäin voi olla todella koukuttava. Tai hartioiden kulma, missä kulmassa näyttelijä on vastanäyttelijään nähden ja mikä on näiden kahden kehollisen jännitteen kertoma viesti, niitä mä seuraan.
Lisäksi miten valtaa ilmennetään keholla. :tipahdus: Ah!

Näytelmän jälkeen meidän takana kritisoitiin tulkinnan epäselvää ajankuvaa, kun oli modernit vaatteet ja silti kuitenkin alkuperäinen teksti. Näytettiin sitä keskaria ja oli farkut. Mua itseäni se ajattomuus ja modernius ei haittaa, enkä kaipaa selkeytetympää aikaan sitomista.
Mulle se toimii ehkä paremmin juuri modernisoinnin ja nykyaikaisuuden kautta kuin sellaisen vanhanaikaisen puvustuksen kautta. Toki puvustuksessa on myös ajattomia asioita ja se voi hämätä.

Hamlet, tuo oodi rappiolle ja vallanhimolle sopii kyllä tähän päivään. Koska mitä enemmän sitä valtaa hamuaa, sitä huonommin käy. Kosto ei ole ikinä ratkaisu.

Meidän kanssa samassa näytöksessä oli Elina Knihtilä ja varmaan jotain opiskelijoita :ahihi:
Ne ainakaan olleet ne kun kuorsas ennen puoliaikaa ja sen jälkeen :virne:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

EdellinenSeuraava

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa