forde.munfoorumi.com

Tällaista ketjua meillä ei vissiin ole ollut vielä. Tässä voi ilmoittaa mielenkiintoisimmista taidenäyttelyistä ja muista graafisista installaatioista, jotka normaalisti jäävät kahvipöytäkeskustelun ulkopuolelle.

Itse luin tänään Hesarista Pilvi Takalan työstä, jossa hän soluttautui konsulttifirmaan harjoittelijaksi. Vähän aikaa uusi työntekijä työskenteli normaalisti, mutta alkoi sitten vain olla tai ajeli hissillä edestakaisin koko päivän Tarkoituksena oli kuvata kanssatyöntekijöiden reaktioita, jotka olivat aluksi huvittuneita, mutta muuttuivat aggressiivisemmiksi.



Monimediallinen teos on esillä Kiasmassa 5. lokakuuta asti. Täytynee katsastaa tuo, kuulostaa ainakin hyvin mielenkiintoiselta.

Vähän niinkuin Suomen toimistoapina?

Mä just viime viikolla ajattelin, että tällainen ketju pitäisi perustaa Kun huomasin siis Tikanojan Taidekodin kenkä-näyttelyn. Johon aion mennä. Toivottavasti. Jos vain aikaa siis löytyy jostain...

Tuli siinä mieleeni samalla, että millaistakohan gyldyyriä muut fordelaiset harrastaa, tai haluaisi harrastaa, tai inhoaa sydämensä pohjasta


Mua harmittaa, kun tuntuu, että kaikki muu elämä on jäänyt tuon yhden projektin jalkoihin. Äidin kanssa ollaan tykästytty ihan tavis-taidenäyttelyiden kiertelystä, mutta se siis on nyt jäänyt tuhannen tekosyyn saattelemana. Vaasa on vähän pieni paikka, mutta kyllä täältäkin hengenravintoa löytyy etsijälle. Varsinkin perinteisemmän ravinnon etsijälle, kuten esim. minä.

Kuvataiteet taitaa olla ykkösenä mun valinnoissa, niistä pääosin maalaustaide ja valokuvataide. Yleensä viihdyn parhaiten esittävän taideteoksen äärellä, abstraktit jutut menevät ohi niin, että humina vain kuuluu. No, joskus toki väri tai muoto tms. voi olla niin sävähdyttävä, että abstraktimpikin menee. Harvemmin kuitenkin.

Huikein itse kosketusetäisyydeltä näkemäni teos on Fritz Jakobssonin maalaama edellisen paavin muotokuva. Se ei ollut vielä täysin valmis silloin, mutta silti ihan henkeäsalpaavan upea. Veti kyllä sanattomaksi.


Performanssitaide jättää mut aika pitkälti kylmäksi. Johtunee yläasteen luokanvalvojasta, joka joskus seiskalla ollessani pakotti meidät johonkin rapistuneeseen pikkuteatteriin katsomaan, kun joku hullu puolalainen äijä heilui imurin kanssa pari tuntia Ei uponnut kovin hedelmälliseen maaperään se sivistysyritys Pitkän aikaa välttelin tavallista teatteriakin sen kokemuksen takia.

Samoin välttelen kaikkia taidelajeja, joita en ymmärrä Joo, pitäisi rikkoa rajoja ja käydä edes vilkaisemassa, olisiko jokin edes siihen käytetyn ajan arvoista, mutta kun ei napeksi, niin ei napeksi. Olen rajoittunut.


...Meniköhän vähän ohi tarkoitetun aiheen tällainen höperehtivä pohdinta?

Tääpä kävi Picasso-näyttelyssä, joka on matkannu ekaa kertaa Euroopan ulkopuolelle. Ei kyllä kovinkaan hetkauttanut. Siellä oli yks hieno taulu.
Andy Warhol oli parempi. Sen näyttelyssä kävin alkuvuodesta. Andy oli kiva.

Ehkä raportoin tarkemmin myöhemmin, ehkä en. Nyt ei oikein jaksais.

Unholy Alliance 27.11, tuon tsekkaan, Tampereella.

Todella harvoin tulee missään kulttuuririennoissa käytyä. Ei vaan saa aikaiseksi. Ainoa näyttely, jossa olen viimeisen vuoden aikana käynyt, oli Pizar näyttely. Mutta siellä viihdyin todella hyvin. Aivan mahtavaa oli. Erityisesti Nemo etsimässä -leffan värisuunnitteluista tehdyt taulut sykähdyttivät. Niistä jokainen taisi olla niin hieno, että olisin mielelläni sellaisen seinälleni ottanut.

Minua suorastaan hengästyttää, kun muistelen, kuinka ahkerasti jaksoin nuorempana juosta kaikissa mahdollisissa kulttuuririennoissa. Teatterikärpäsen puraistessa kävin teatterissa parikymmmentä kertaa vuoden aikana. Tanssista innostuessani kolusin läpi lähes jokaisen Helsingin nykytanssiesityksen. Taidemuseoiden lisäksi jaksoin käydä tutkimassa myös gallerioiden tarjontaa. Ja pari kertaa viikossa istuin Elokuva-arkistossa tuijottamassa klassikkofilmejä.

Nykyään on tullut niin laiskanpulskeaksi/vanhaksi ja väsyneeksi/kiireiseksi, että ei niin usein saa raahattua itseään liikkelle. Mutta kyllä edelleenkin tykkään kuluttaa kaikenlaista kulttuuria - tosin klassisesta musiikista en ole koskaan jaksanut kauheasti innostua.

Teatterissa kävisin mielelläni enemmän, mutta jotenkin kovin harvoin tulee vastaan sellaista esitystä, joka saisi liikkeelle. Musiikaaleista tai laitosteattereiden hassunhauskoista komedioista en ole koskaan pitänyt - mieluummin käyn katsomassa jotain pienempien teatteriryhmien esityksiä. Tunnen kuitenkin pudonneeni kelkasta sen suhteen, mitä teatterimaailmassa juuri nyt tapahtuu. Onko tällä hetkellä olemassa jotain uutta, nuorten teatterintekijöiden ryhmää? Jotain sellaista mitä Q-teatteri oli 90-luvun alussa tai Teatteri Takomo 90-luvun lopussa? Tietääkö joku aktiivisemmin teatteria seuraava?

Kansallisteatterin Tuntemattoman olisin halunnut käydä katsomassa, jos se ei olisi aina loppuunmyyty.

Nykytanssi on erittäin lähellä sydäntäni. Viime viikolla kävin itse asiassa pitkästä aikaa katsomassa tanssia - Tero Saarinen Companyn Next of Kinin. Oli kerrassaan ihanaa nähdä pitkästä aikaa tanssia. Tero Saarinen on nero.

Taidenäyttelyissä käyn aika ajoin. Kuvataiteessa minulle kelpaa kaikki vanhemmasta uudempaan, esittävästä abstraktiin ja installaatioihin. Kunhan teoksessa on jotain joka koskettaa. Tässä Ateneumin näyttelyssä on ehdottomasti käytävä. Olen aina ihaillut japanilaisia puupiirroksia, mutta luonnossa en ole niitä nähnyt kuin muutaman.

Tuo Pilvi Takalan juttu vaikutti kyllä monestakin syystä kerrassaan mielenkiintoiselta, kun siitä Hesarista luin. Sääli ettei nyt muuten ole aikaa, rahaa tai kunnon syytä pääkaupunkireissuun.

Näyttelyasioiden suhteen tykkään kovin nykytaidejutuista, mahdolliset installaatiot, moninaisia elementtejä ja/tai medioita ja tekniikoita yhdistelevät härpäkkeet on kova juttu. Mitä hämärämpää sen parempi. . Vaikka ei mulla kuvataiteiden suhteen ole mitään maisemaa ja muotokuvaakaan vastaan. Harmi etten asu Pariisissa, kävisin aina paikallisessa nykytaidekompleksissa. Kiasmassa en ole käynyt vuosiin, viimeksi Helsingin-reissulla melkein menin, mutten sitten.

Tuleehan sitä täälläkin silloin tällöin käytyä katsastamassa paikallisten museoiden tarjontaa, juuri nyt ei näytä olevan mitään erityisen mielenkiintoista. Harry Kivijärven monipuolisen kokoelmankin (WAM) olen jo nähnyt. Se oli melko laaja hahmottaa kyllä, tuli vähän läpijuoksuolo, vaikka siellä olikin paljon kiinnostavaa. Helpommin tosiaan päätyy isojen museoiden juttuihin, yksittäiset mielenkiintoiset menevät helposti ohi, vaikka ajattelisinkin, että tykkään pienimuotoisesta.

sybe kirjoitti:Unholy Alliance 27.11, tuon tsekkaan, Tampereella.

Keikkakalenteri-ketjukin on, mutta antaa mennä.
Unholy Alliancea olen menossa minäkin väijymään. Hyvä kattaus tänä vuonna.

Eilen kävin hakemassa liput Stonen keikalle Tavastialle. Loistohomma että keikkaavat vielä näin syksylläkin. Sauna Open Air osui pahalle päivälle, Dio oli Lahdessa samana päivänä. Ja mummun uurnanlasku.
Tuli kuitenkin bändi nähtyä tuokokuussa kun pseudonyymillä Lohkare lämppäsivät Northeria. Pelkästään Stonea mentiin parin kaverin kanssa katsomaan, eikä 12 ollut ollenkaan paha hinta reilusta puolesta tunnista parhautta.
Ensi kuussa sitten omalle keikalleen. Jes.
:tukanheilutus:

Yksi mikä olisi tavoitteena käydä, on Kansallismuseo. On minut siellä joskus lapsena käytetty kuten asiaan kuuluu siinä vaiheessa, kun Linnanmäki, Seurasaari, Suomenlinna ja muut on nähty, mutta en kyllä yhtään muista, millaista siellä on.

Teatteri on jäänyt kohdallani varsin vähälle huomiolle viime vuosina. Ei vaan tuu lähettyy. TV:n puolelta kotimainen draama tulee seurattua kyllä hyvinkin tarkkaan.

Yhtenä vuonna otin oopperan ja baletin haltuun. Oopperassa koin Puskinin Jevgeni Oneginin ja Kiannon (tai oikeastaan Sallisen) Punaisen viivan. Balettiversion seurasin Anna Kareninasta. Pystyin ihan sulavasti seuraamaan näitäkin taidemuotoja.

Mulla aukko sivistyksessä on Ateneum. Sinne ei vain ole tullut mentyä, vaikka kiinnostusta olisi. Ehkä tänä syksynä sen saisi hoidettua pois alta.

Teatterissa on jonkun kerran tullut käytyä, joskus koulun kanssa, joskus muuten. Voisi pälyillä tarjontaa ja raahata vaikka siskon mukaan, hänkään kun ei välttämättä saa aikaiseksi vaikka kiinnostusta olisikin. Kansallismuseossa ja Ateneumissa en ole käynyt vuosiin, Luonnontieteellisessä museossa en herranjee muista käyneeni koskaan. Kaikista ihmisistä minä, joka olen kuitenkin miksilie pikku-biologiksi yms. usein tituleerattu eläin- ja luontoystävä. Täytyy ottaa asiaksi käydä kyllä ehdottomasti. Taidenäyttelyissä en ole käynyt, en oikein osaa kuvitella itseäni sellaisiin tilanteisiin.
Jotain tämän sortin rientoja tulee melkolailla varmasti Lontoossa kohtapuolin harrastettua, kerronpa sitten niistä ehkäpäs.

Kun pimeä kaamos alkaa iskee teatterikärpänen. Talvi onkin usein sitä aikaa, kun kulttuuririennoissa käyn. Haluisin edelleen mennä katsomaan Kvartetin Helsingin Kaupunginteatteriin, mutta Pentti Siimeksen jätettyä näyttämön se ei varmasti tunnu ihan samalta. Mutta haluaisin nähdä sen silti. Jos se ei aina olisi loppuunmyyty.

Viime vuosina on kiinnostus herännyt museoihin ja ammatin puolesta kartanoihin. Kansallismuseo, jossa kävin kesällä ensimmäistä kertaa, ei ollut yhtään niin kuiva paikka kun olin kuvitellut ja vallan nautin siellä kuljeskelusta. Haluan ehdottomasti vastaavanlaisen museossa näytillä olevan Jakkarilan kartanon rokokoohuoneen. Huomaan saavani tällaisista paikoista nyt enemmän irti, kun olen opiskellut asiaa ja tiedän jopa jostain jotain. Ihana tunne. Muuten museo vaikutti erittäin mielenkiinoiselta ja kattavalta.
Kesällä kävin myös Tuusulan Halosenniemessä Pekka Halosen ateljeekodissa. Rakastuin siihenkin paikkaan, kyllä todellakin sellainen mökki kelpaisi. Kävin siellä Tuusulapäivien aikaan ja kaikki museotien kohteet olivat ilmaisia. Ajoimme sattumalta ohi emmekä valitettavasti sitten käyneet muissa kohteissa.

Voi video, pitäis varmaan lähteä tutustumaan museoihin. Siitä on ikuisuus kun oon missään käynyt - Kiasmassa on pitänyt käydä jo pidemmän aikaa. Ja Luonnontieteelliseenkin tahtoisin!

Teatterissa on superkiva käydä, duunin kautta aina silloin tällöin tulee tarjouksia, mutta liian harvoin pystyy niitäkään käyttämään (yleensä mun työvuorot menee just niitten näytösten päälle).

Oon aika kulttuuriton ihminen nyt ollut, jos keikkoja ei oteta lukuun.

Pascal Lemoix kirjoitti:Itse luin tänään Hesarista Pilvi Takalan työstä, jossa hän soluttautui konsulttifirmaan harjoittelijaksi. Vähän aikaa uusi työntekijä työskenteli normaalisti, mutta alkoi sitten vain olla tai ajeli hissillä edestakaisin koko päivän Tarkoituksena oli kuvata kanssatyöntekijöiden reaktioita, jotka olivat aluksi huvittuneita, mutta muuttuivat aggressiivisemmiksi.

Monimediallinen teos on esillä Kiasmassa 5. lokakuuta asti. Täytynee katsastaa tuo, kuulostaa ainakin hyvin mielenkiintoiselta.

Hei kiitos!!!

Mulle ei tule lehtiä kotiin eikä ole telkkaria, niin olisi jäänyt huomaamatta tämmönen. Kuulostaa aivan mahtavalta ajatukselta joka on pakko käydä katsomassa. Vielä on siis pari viikkoa aikaa.
Kiasmaan olisi tarkoitus muutenkin mennä, sillä teatterissa on parasta aikaa menossa Ville Valon (ei sen laulajan) jonglööri-juttu Puun syy, jonka haluan nähdä. Jos systeemit on vielä samat kuin pari vuotta sitten, niin teatterin lipulla saa käydä katsomassa myös näyttelyn.

Kävin lauantaina Peacockissa kattomassa High School Musicalin. En odottanut juuri mitään, mutta se olikin tuskaa alusta loppuun. Surkeeta laulamista ja keskinkertaista tanssia. Lisäksi takana istunut pikkulikka mekkaloi koko esityksen ajan todella paljon. Vaikka onkin Disney-elokuvaan perustuva juttu, niin en odottanut ihan niin rasittavaa määrää ala-asteikäisiä sinne lauantai-iltana..

Ateneumiin oli tarkoitus mennä käymään ja tsekata Pekka Halosen tauluja, mutta se ehti sitten mennä ohi. Oon joskus käyny siellä Halosenniemessä vaimikäseon, mutta eihän siellä ollut juuri mitään. (Tai oli tietty vaikka mitä, mutta eihän ne 11-vuotiasta kiinnostaneet.) Nykyään paikka vaikuttaa jo käymisen arvoiselta. Ehkä osaisi suhtautua erit tavalla.

Perjantaina Flip Schultz Kulttuuritalolla. En tiiä, pitäiskö laittaa tää tänne vai keikkaketjuun, kun kyseessä on stand up. Flip on mahtava.

Vaikka yleensä olen hyvin nirso kotimaisten kulttuuritapahtumien (Urheilua ei ilmeisesti lasketa?) käyttäjä, niin Valo on Jyväskylässä-tapahtuman kaltaisia järjestelyitä kannatan täysin sydämin. Kansalaisille ilmainen tapahtuma kannustaa ahdistavan syksyn lamaannuttamat ihmiset ulos virkistymään ja hienojen teosten lisäksi tulee myös tutustuttua omaan kaupunkiinsa.

Kyseisellä tapahtumalla on myös kauaskantoisempia vaikutuksia, sillä osa teoksista jää pysyvästi ilahduttamaan jyväskyläläisiä ja tuomaan valoa yhä pimenevään syysiltaan.

ToyWiz kirjoitti:Vaikka yleensä olen hyvin nirso kotimaisten kulttuuritapahtumien (Urheilua ei ilmeisesti lasketa?) käyttäjä, niin Valo on Jyväskylässä-tapahtuman kaltaisia järjestelyitä kannatan täysin sydämin. Kansalaisille ilmainen tapahtuma kannustaa ahdistavan syksyn lamaannuttamat ihmiset ulos virkistymään ja hienojen teosten lisäksi tulee myös tutustuttua omaan kaupunkiinsa.

Kyseisellä tapahtumalla on myös kauaskantoisempia vaikutuksia, sillä osa teoksista jää pysyvästi ilahduttamaan jyväskyläläisiä ja tuomaan valoa yhä pimenevään syysiltaan.

Taitaapi olla niin, että suurin osa uusista, tämän vuotisista valaistuskohteista on pysyviä. Esimerkiksi Kuokkalan sillan valaistus on joskus ollut osa kokeiluna tuossa tapahtumassa.
Itseäni ilahduttaa ko. tapahtumassa tänä vuonna se, että asuinpaikan lähellä oleva ns. raiskarisilta saa paremman valaistuksen. Vielä kun ne pusikot raivattaisiin, niin saattaisi tyttölapsonen uskaltaa kävellä yöllä kotiin ko. reittiä pitkin.

Sitten takaisin aiheeseen, eli kyldyyriin.
Oma kulttuuriharrastaminen on kausittaista, joskus tulee kierreltyä teattereita ja matineoita ahkerasti, mutta sitten tulee myös kausia, jolloin ei korkeakulttuuri kiinnosta juuri laisinkaan.

Kaveriporukalla on pidetty perinteenä, että kerran vuodessa käydään katsomassa oopperaa tai balettia. Seuraavana vuorossa taitaa olla Orfeus Manalassa, kun eräs kaveri on mukana avustajana.

Tiistaina olen menossa katsomaan Kiviä taskussa. Odotan siltä todella paljon,
sillä olen kuullut siitä vain positiivisia kommentteja. Täti sanoi, ettei ole ikinä nauranut niin.
Sitä odotellessa.

Seuraava "missioni" on voittaa pelkoni ja mennä Luonnontieteelliseen museoon yksinäni.
Pienenä näin painajaisia siitä, että täytetyt eläimet siellä vitriineissä heräävät eloon ja hyök-
käävät. Vieläkin jäänyt "traumoja" siitä.

Tuli riennettyä vaihteeksi kulttuurissa. Kävin katsomassa pienehköä kohua HS:n keskustelupalstalla herättäneen "Ihmisen asussa" -esityksen:



Kohu on herännyt siitä, että yhdessä erikoisnäytöksessä myös yleisö tulee olemaan alasti. Harkitsin tätäkin vaihtoehtoa, mutta eihän siihen ole edes lippuja enää. Olisin saattanut jänistää joka tapauksessa. Jonkun tiedon mukaan ammattinudistit varasivat heti lähes kaikki 50 lippua. Se taas tuntuisi huijaukselta, että valtaosa olisi ammattinudisteja.

Esitys itsessään oli ajoittain hauska ja enimmäkseen mielenkiintoinen. Tekijöiden kommenttien mukaan alastomuutta lähestytään teoksessa hämmennyksen näkökulmasta.

Esitykset Kaapelitehtaan Zodiakissa. Ja pankaa merkille, että erikoisesityksen suosion vuoksi toista vastaavaa harkitaan vakavasti...

Hei jes! Löytyihän tämä ketju. Yritin eräs päivä etsiä tätä, mutta kun en löytänyt, luulin että se jäi vanhalle fordelle.
Nyt kun vielä muistaisin, mitä oli takoitus kirjoittaa...

Pascal Lemoix kirjoitti:Esitys itsessään oli ajoittain hauska ja enimmäkseen mielenkiintoinen. Tekijöiden kommenttien mukaan alastomuutta lähestytään teoksessa hämmennyksen näkökulmasta.

Ajoittain hauska ja enimmäkseen mielenkiintoinen...
Mä en ole vielä päässyt oikein mukaan Helsingin tanssielämään, ja katsomaan esityksiä.
Mielelläni kuulisin esityksestä hieman enemmän. Olivatko tanssijat/esiintyjät kokoajan alasti vai jossain vaiheessa vaatteissa? Mikä teki esityksetä hauskan? Miksi se oli kiinostava, ja mikä jäi jonnekin epäkiinnostavan puolelle (ja mitä se sitten oli, jos ei kiinostavaa? turhaa? epäymmärrettävää?) Erityisesti minua kiinnostaa millainen koemus oli katsoa alastomia esiintyjiä. Millä tavoin esitys (sen rakenne/ toteutustapa) vaikutti tähän kokemukseen?

Ois kiva, jos sulla olisi aikaa vähän analyseerata.
Mut ei oo pakko.

Sveitsiläisen fantasiataiteilijan H.R. Gigerin näyttely nähty ja koettu.
Suurelle yleisölle Giger on tuttu Alien-hirviöistään ja Jonathan Davisin mikrofoniständistä, ja Alieniin (ja muihin elokuviin liittyviin juttuihin) tuo näyttelykin aika vahvasti painottui. Paikoitellen Gigerin dystopistinen surrealismi on mulle vähän liikaa (ahdistun), joten Tampereen taidemuseon yläkertaan sijoittunut/rajoittunut näyttely oli mulle ihan sopivanlaajuinen. Olisin kuitenkin kaivannut sitä muutakin tarjontaa vähän enemmän (esim. koruja, vyönsolkia, veistoksia, piirroksia jne.). Giger itse sanoo, ettei ole oikeasti mikään hirviötaiteilija, niin miksi sitten koko näyttely oli rakennettu Alienin ja muiden erilaisten fantasiaolentojen ympärille? Ehkä juuri siksi, että nuo vetävät parhaiten yleisöä. Kokonaisuudessaan näyttely oli kuitenkin vain pieni pintaraapaisu, johon oli yritetty sovittaa vähän kaikkea. Mulle mielenkiintoisimpia olivat veistokset ja huonekalut, sekä mm. Debbie Harryn muotokuvat, ja jo aiemmin mainittu mikkiständi. Oscar-palkinto ja alkuaikojen joku ihme kamera-ihmis-hybridikone vaikuttivat vähän ylimääräisiltä ja turhilta, kun niiden tilalle olisi voitu tuoda jotain muutakin.

Näyttely olisi 5.4. asti siellä Pakko vissiin käydä veljen luona kylässä, että vois käydä tuollakin. Kiitos, kun toit tuon mun tietooni


Olis muuten pikkusen rouhee työtuoli

Minäkin kävin viime viikolla katsomassa tuon näyttelyn ja suosittelen kyllä lämpimästi! Tykkäsin myös samassa rakennuksessa olleista kahdesta muusta näyttelystä, etenkin alakerran Be Your Enemy oli ajatuksia herättävä.