Mä olen tässä vähän jännityksellä odottanut, että iskeeköhän samanlainen fiilis
tänä vuonna mitä oli viime syksynä. En mä sitä silloin (enkä nytkään) syysmasen-
nuksena pitänyt, ehkä ennemmin vaikka syysalakulona. En tahtonut saada itseäni
sängystä aamuisin ylös, töissä ja arjessa ei huvittanut mikään ja itkeä tihrustin
mitättömimmistäkin asioista.
Lopulta kävin juttelemassa työterveyslääkärille asiasta, ja kuultuaan viime vuonna
tapahtuneista asioista (2 kertaa työpaikanvaihdos, ahdistava työpaikka, oman asun-
non osto ja sen remontointi kiivaalla aikataululla) hän oli sitä mieltä, että silloin oli
tapahtunut niin paljon ettei nuppini oikein tahtonut jaksaa ottaa kaikkea vastaan.
Pidin "diagnoosia" ihan järkevänä, en ollut tullut ajatelleeksi aikaisemmin sinä vuon-
na tapahtuneiden asioiden määrää vasta kun kuulin itseni sanovan ne kaikki ääneen.
En muista miten tuo alakulo meni ohi, taisin lääkärin kehoituksesta aukaista suuni ja
puhua pahasta olostani läheisille. Se auttoi, vaikka viime syksyn tunnelmat on vahvana
mielessä nyt kun vuosi alkaa taas kallistua loppupuolelle. Kovasti vaan toivon, ettei vii-
me vuoden kaltaista siipi maassa -fiilistä tule tänä vuonna.
En edes osaa kuvitella miten pahalta oikeasti masentuneista tuntuu, oli se masennus sit-
ten syys- tai kevätluonteista