Kävin kaksi viikkoa sitten makaamassa laserleikkauslaitteen alla. Jännitti älyttömästi, vaikka olin lukenut läjäkaupalla laserleikkauskokemuksia, tämän ketjun muun muassa. Itse operaatio oli kivuton, vaikka ei se hauskaakaan ole kun joku sorkkii silmääsi (tässä tapauksessa siis vain toista).
Olen sanonut kaikille, että eniten sattui tiskillä lähtiessä, kun operaatiosta piti maksaa
Tekniikkana oli markkinahenkisen kivasti nimetty Smile, jossa ei tehdä sarveiskalvoon isoa reikää, vaan laseroidaan läpi ja poistetaan solut sen jälkeen pienen "taskun" kautta. Laserointi ei tuntunut miltään, tuo jälkimmäinen vaihe oli hieman epämukava kun tietää, mitä siinä tehdään.
Pyöräilijälasit tulivat tosiaan tutuksi operaation jälkeen, teinit saattoivat hieman naureskella kun kävelin ne päässä kotiin keskustan poikki, oli vielä pilvinen ja tihkusateinen päivä
Leikkauksen jälkeen hankalinta oli opetella käyttämään silmätippoja, joita en ollut aiemmin silmääni laittanut koskaan. Kesti aikansa oppia toimiva tekniikka, joka itselläni on ollut sängyllä makaaminen.
Näkö ei ole vielä mitenkään täydellinen, tarkennus hapuilee jos on hämärää ja välillä muutenkin, mutta hyvin ovat yliopistolla näkyneet pienellä präntillä olleet powerpointit. Tuntuu, että tarkentaminen kehittyy hiljalleen. Mulla on ollut sellaisia "oho, näen tarkasti, vitsin siistiä" -hetkiä aika rajallisesti, kun miinusta oli muutenkin niin vähän, etten käyttänyt laseja kotona, sukulaisilla tai muissa vastaavissa sisätiloissa ollessa juurikaan. Mutta mukavaa tämä on kyllä ollut, eikä tarvitse käyttää rahaa uusiin laseihin jotka olisi ollut pakko aika pian ostaa, käytössä olleet muovikehykset olivat jo aika finaalissa.