marenkienkeli kirjoitti:Laserleikkaukseen ei ilmeisesti siis kannata mennä, jos näkö vielä huononee? Oliko siinä myös joku raja (liikaa miinusta tai plussaa), koska leikkauksen avullakaan ei tule todennäköisesti pääsemään eroon laseista? Vai muistelenko nyt ihan väärin?
Näön heikkenemisen on pitänyt lakata ennen leikkaukseen menoa, eli yleensä se tarkoittaa sitä ettei vuoteen pariin ole näkö enää muuttunut (parempaan tai huonompaan). Tämä siis ihan vaan siksi, että muuten menee rahat aika lailla kankkulan kaivoon jos näkö leikkauksen jälkeen jatkaa muuttumistaan. Tokihan leikata voi ennenkin, mutta ei siinä mitään järkeä ole (ellei sitten ole ylimääräistä kolmea donaa
)
Ja rajoista vielä: -12 taitaa olla se raja, jonka jälkeen ei voida käyttää laser-menetelmää vaan pitää tehdä PRK-leikkaus, eli leikata mekaanisesti höylällä silmä. Ja plus-näköähän taittovirheleikkauksilla ei voi korjata.
Niin, kuten edeltä voinee arvata, niin kävin laser-leikkauksessa pari kuukautta sitten! Sitä ennen mulla on ollut rillit n.12 vuotta. Piilareita käytin parikymppiseksi tosi paljon, mutta sitten silmät alkoi kuivua niin pahasti (jopa niillä hapekkaimmilla piilareilla), ja rillit tuntui aina olevan tiellä/naarmuilla/likaisena. Kaksi kaveria kävi jo pari vuotta sitten leikkauksessa, ja heidän positiivisten kokemustensa rohkaisemana keräsin itsekin potin kasaan ja jätin rillit historiaan. Leikkaus tehtiin täysin laserilla, eli sekä sarveiskalvon läppä että itse taittovirheen operointi suoritettiin laserilla. Toinen vaihtoehto (ja muutaman satasen/silmä halvempi) on tehdä läppä mekaanisesti höylällä ja sitten laseroida silmä. PRK-leikkausta (eli perinteistä höylämenetelmää) en edes harkinnut, sillä siitä paraneminen on pitkä ja kivulias prosessi.
Itse olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt kuinka helppo ja kivuton leikkaus oli! Ennen leikkausta silmät tutkittiin ja sovittiin sopivasta leikkausmenetelmästä. Sen jälkeen sain ohjeet leikkauspäivää varten ja parin päivän odottelun jälkeen oli itse leikkaus. Ennen leikkausta sain rauhoittavan, jonka vaikutusta en juuri edes huomannut, mutta sillon se kuulemma toimi juuri niin kuin oli tarkoitettukin (eli en ollut täysin lamaantunut mutten hermoheikko sätkykään).
Leikkausta ennen silmät puudutettiin tipoilla, eikä leikkaus tuntunut missään. Ainoa, minkä aikana hieman teki kipeää oli, kun silmän paine pudotettiin asettamalla sellainen rengas silmän päälle, jota painamalla silmämunaa vasten silmänpaine saatiin pois. Mutta kipu on samaa luokkaa kuin hampaan poraaminen, eli ei mikään sietämätön. Sen jälkeen olikin vuorossa laserointi, eli rätinää, valoshow ja hieman palaneen lihan katkua
Tämän jälkeen sarveiskalvon läppä asetettiin takasin paikoilleen, johon se silmänpaineen avulla automaattisesti kiinnittyi. Sitten toinen silmä ja voilá!
Leikkaus itsessään kesti noin 20 minuuttia, ja koko homma oli ohi lepohetkineen kahdessa tunnissa paikalle saapumisesta. Sain mukaan tipat ja systeemit, joita tiputtelin viikon silmiin ja suojalasit joita käytin ekat pari yötä (jotten unissani hiero silmää ja vielä heikosti kiinnittynyttä läppää). Odottelin leikkausillan ajan, että silmät alkaisivat särkeä, mutta mitään kipuja ei tullut. Näin jo heti kotiin tultuani kirkkaasti, vaikka lääkäri sanoi että siihen menisi vuorokausi... Seuraavana päivänä lääkärin kontrolli varmisti, että kaikki on juuri niin hyvin kuin tuntuikin olevan!
Pari viikkoa sitten kävin kuukausi kontrollissa, ja nyt on kuulkaas näkö haukan katseen veroinen!
Vieläkin käytän kostuttavia silmätippoja, mutta niiden tiputtelu silloin tällöin on pieni vaiva verrattuna rillien kanssa venkoiluun. Ja sitäpaitsi silmien kuivumisenkin pitäsi lakata noin vuoden jälkeen leikkauksesta.
Tuli vähän pitkä rapsa, sori. Mutta siis summa summarum: suosittelen kaikille joilla on rahaa ja rillit joista ei pidä