No jos erillaisia rentoutusharjoituksia kertoillaan niin tässäpä minun, joka on epämääräinen sekoitus kirjoista poimittuja temppuja. Homma alkaa sillä että kuvittelen mieleeni pisteen, jonka sitten visualisoin mustaksi palloksi ja sen mielekseni. Kaikki ajatukset jne. jätän pallon ulkopuolelle ja huomiotta, eli "tyhjään" mieleni keskittymällä siihen ei mihinkään mitä pallon sisällä on, eli lopetan tietoisen ajattelun. Ajatteluahan ei voi sinällään lopettaa, mutta ajatusten voi antaa lipua huomiotta ohi, ikään kuin ne olisi pallon ulkopintaa pitkin lipuvia toisarvoisia uutistekstejä. Tämä saa ajatukset rauhoittumaan (siirtyvät alitajuntaan) ja sitä huomaamattaan simahtaa (joskus ajatukset palaavat unina). Tämä keskittymiskikka on peräisin Robert Jordanin Ajan pyörästä.
Lisäksi olen jalostanut tuota "tyhjiötäni" siten, että se toimii eräänlaisena "muistipalatsina" (idean sain aikoinaan Hannibalista, tosin itse muistipalatsia en koskaan saanut toimimaan). Tuolloin pallon sisällä on tietokone joka on ohjelmoitu ratkaisemaan ongelma (esim. laskee sekunnit vuodessa, niitä on muuten n. 31 536 000, jos olen laskenut oikein) tai tekemään ristihakuja "tietokantaan", kun yritän muistaa jotain.
Kolmas ja samalla uusin temppu (tämäkin tosin vaatii tyhjäyksen) on Pendergast-kirjoista poimittu mielimatkailu, jossa pyrin kuvittelemaan itseni jonnekkin paikkaan tiettynä hetkenä (historialliseen tai kuvitteelliseen
) lucid-unien tavoin. Pirun haastavaa (onnistuu ehkä kerran kymmenestä) mutta antoisaa, esimerkiksi vapaa lentely avaruudessa on hauskaa ja suhteellisen helppoa visualisoida, kiitos scifin ja Nasan. Lucidiin selvin ero on kait se, että kyse on valveunesta, jonka pohjana on kerätty materiaali ja sen mahdollisimman tarkka toisinto (esimerkiksi kuukävely Neil Amstrongina). Yksi lapsuuden toistuva painajainen oli muuten kiva tutkia ja analysoida tällä tavalla, jostain syystä siihen liittyi Kummikarhut ja sortuva kaivos, sekä se yllätys että löytyi edelleenkin jostain mielen syövereistä