forde.munfoorumi.com

Hoh, unille on oma ketjunsa, mutta noin yleisellä tasolla: nukutko hyvin? Herkästi? Kuin tukki? Käveletkö unissasi? Puhutko unissasi? Nukahdatko helposti? Jos et, miten saat unen päästä kiinni?

Unimaailmasta ja sinne pääsystä siis keskustelua.

---

Mulla menee nukkuminen ja sen laatu kausittain. Välillä simahtelen kuin saunalyhty, mutta välillä sängyssä saa pyöriä parikin tuntia ennen kuin nukahtaa hetkeksikään. Oon huomannut, että unikaveri tai unimusiikki helpottaa mun nukahtamista.

En yleensä puhu unissani, mutta muutamia helmiä on matkan varrella syntynyt:

(sisko herättää keskellä yötä)
Sisko: Hei, Angel alkaa TVTV:ltä keväällä!
Minä: Tulitko sä sillä ekalla vai sillä tokalla helikopterilla?
Sisko: ööö... mitä?
Minä (hermostuen): Niin, että, tulitko sä sillä EKALLA vai sillä TOKALLA helikopterilla?
Sisko: ööö... mä en nyt ihan ymmärrä mitä sä tarkotat.
Minä: voi vittu, sä et taas tajua mitään! (käännän kylkeä tuhahtaen ja nukahdan uudestaan)

Nukahdan yleensä melko helposti. Alle puolessa tunnissa. Valoisuus vaikuttaa paljon mun nukkumiseen (syy, miksi en ole kovinkaan hyvilläni kellojen siirtämisestä taaksepäin). Tänäänkin oli laitettava huivi aamulla silmille, että sai jatkettua unia vielä hetken.

Nukun kuitenkin melko hyvin ja herätessäni pääsen yleensä nousemaan melko helposti. Vain äärimmäisen harvoin käytän torkkuhälytystä. Lisäksi olen (muistaakseni) ainoastaan kerran nukahtanut vahingossa kellon soiton jälkeen uudelleen. Silloinkaan en onneksi myöhästynyt.

marenkienkeli kirjoitti:Tänäänkin oli laitettava huivi aamulla silmille, että sai jatkettua unia vielä hetken.

Pimennysverhot.

Mulla on toisinaan vaikeuksia nukahtaa ja heräilenkin toisinaan yöllä. Välillä on vaikeita kausia,
jolloin en saa unta ja herään liian aikaisin, mutta nyt on menossa hyvä kausi.

Aamulla, kun herään, herään pieniinkin ääniin ja harvoin nukahdan uudestaan, jos kello on melkein
inhimillisen paljon. En ikinä käytä torkkuhälytystä enkä ole koskaan töistä/koulusta myöhästynyt,
vaikken olisikaan heti noussut ylös, sillä en tosiaankaan nukahda uudestaan, jos on johonkin menoa.

En tietääkseni puhu unissani, joskus ehkä mumisen, enkä unissakävelyäkään ole harrastanut.
Kerran joku on väittänyt, että olen kuorsannut ( ), mutta sitä ei tapahdu kyllä säännöllisesti.

Shay kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Tänäänkin oli laitettava huivi aamulla silmille, että sai jatkettua unia vielä hetken.

Pimennysverhot.

Pimennysverhot olis kyllä hyvät, mutta kun sain nämä sälekaihtimet yhteishintaan 2, päätin, että enköhän mä niillä pärjää. Ja onhan mulla lisäksi verhot. Tosin eipä tänäänkään olisi oikeasti tarvinnut oikeasti jatkaa unia. Heräsin nimittäin yhdeksän maissa...mutta oli muka aivan liian kova väsy, että olisi jaksanut nousta.

Kotikotona olen tosin tottunut siihen, että on yhtä aikaa käytössä sekä sälekaihtimet että rullaverho. Ainakin pimenee hyvin.

Minä olen lähes koko ikäni kärsinyt nukahtamisvaikeuksista. Muistan kuinka lapsenakin nukahtaminen kesti tunteja ja ala-asteikäisenä vilkuilin kelloa vähän väliä sen ollessa esim kaksi yöllä. Silloin ahdisti, kun tiesi seuraavana päivänä olevan aikaisin koulua.
Viimeisen parin vuoden aikana tuli outo kausi, että nukahdin hyvin. Mutta nyt on taas jonkin aikaa ollut kamalia uniongelmia. Uni ei tule iltaisin, aamuisin en jaksaisi millään herätä. Päivät olen kamalan väsynyt ja usein joudun nukkumaan päiväunia. Koska päiväunet tuppaavat monesti venähtämään moni tuntisiksi, en taas yöllä saa unta ja mukava kierre onkin taas päällä. Olen jonkin aikaa syönyt rauhoittavia luontaistuotteita niinä öinä kun uni ei tule ja yleensä niiden avulla nukahdankin sitten edes vähän paremmin. Mutta sitten kun nukahdan niin nukunkin yleensä todella sikeästi aamuun asti.

Joskus nuorempana kävelin jonkin verran unissani ja tuli juteltuakin kaikenlaista. Yhteen aikaan minulla oli tapana kävellä unissani omasta huoneesta alakertaan(kotikotona on iso omakotitalo)ja sytyttää koko matkalta kaikki mahdolliset valot. Oli aika pelottavaa herätä keskellä yötä siihen, että joka paikassa palaa valot.
Nykyään en tietääkseni tee mitään tuommoista, ainakaan kanssanukkujani eivät ole juurikaan valittaneet muusta kuin siitä, että valtaan sängyn nukkumalla keskellä sitä. Toisaalta en suostu uskomaan tuota väitettä, koska minusta tuntuu että se olen yleensä minä, joka nukkuu ahtaasti, kun muut valtaavat alaa .

Minä olen lähes koko ikäni kärsinyt nukahtamisvaikeuksista. Muistan kuinka lapsenakin nukahtaminen kesti tunteja ja ala-asteikäisenä vilkuilin kelloa vähän väliä sen ollessa esim kaksi yöllä. Silloin ahdisti, kun tiesi seuraavana päivänä olevan aikaisin koulua.

Samis! Nukahtaminen on ollut mulle aina vaikeaa. Varsinkin nuorempana otin kovempaa stressiä siitä, miten hyvin saan unta esimerkiksi ennen kahdeksan aamua. Tämä tietenkin taas aiheutti lähes koko yön valvomisen ja hermoilun. Nykyään tilanne on ehkä vähän helpottunut, joskin vieläkin täytyy joskus napsia nukahtamispillereitä. Vuorotöissä käydessä noita pillereitä tuli varsinkin popsittua, kun sitä rytmiä piti vaihdella vähän väliä. Aamuvuorot ei ole ihan mun juttu.

Unissakävelyä en harrasta kovin usein, mutta juttelen joskus kovastikin. Mökkireissulla olin häiriköinyt kaverien yöunia kertomalla heille työjuttuja ja sitä, miten ne kahvitauot on niin äärettömän lyhyitä.

Valveunet on muuten jänniä. Viime viikolla sängyn vieressä seisoi ihan selvästi kalpea pikkulapsi, joka tuijotti minua. Keväällä asunnossani käveli ihan selvästi karhu, joka luojan kiitos hävisi samalla kun laitoin valot päälle. Ulkomaanmatkalla heräsin keskellä yötä ja näin aivan selvästi lentoemännän, joka yritti kuristaa minua. Aloin tietenkin puolustaa itseäni heittämällä lentoemoa hiuslakkapullolla. Kaveri oli saada slaagin, kun pullo pamahti vasten seinää ja itse huidoin ilmaa edessäni. Noita valveunia näkee yleensä vain silloin, kun olen äärettömän väsynyt.

friikkis kirjoitti:Valveunet on muuten jänniä. Viime viikolla sängyn vieressä seisoi ihan selvästi kalpea pikkulapsi, joka tuijotti minua. Keväällä asunnossani käveli ihan selvästi karhu, joka luojan kiitos hävisi samalla kun laitoin valot päälle. Ulkomaanmatkalla heräsin keskellä yötä ja näin aivan selvästi lentoemännän, joka yritti kuristaa minua. Aloin tietenkin puolustaa itseäni heittämällä lentoemoa hiuslakkapullolla. Kaveri oli saada slaagin, kun pullo pamahti vasten seinää ja itse huidoin ilmaa edessäni. Noita valveunia näkee yleensä vain silloin, kun olen äärettömän väsynyt.

Olen kerran nähnyt valveunia, silloin olinkin kyllä uskomattoman väsynyt. Olimme tulossa Puolasta teatterireissulta. Kolmena edellisenä yönä olin nukkunut yhteensä noin viisi tuntia. Takana oli jo 20 tuntia matkantekoa, ja jäljellä vielä viimeinen kolmen tunnin etappi lentokentältä kotiin autolla. Kaveri ajoi, ja vannotti, että me matkustajat emme saisi nukahtaa. Mie istuin takapenkillä, ja näin aivan selvästi, kuinka edessäni istuneelta kaverilta yhtäkkiä hävisi pää. Hetken päästä näin, kuinka kaksi jänistä juoksi peräkkäin tien yli auton edestä. Muut eivät nähneet. Pelottavaa oli se.

Nuorempana (kun olenkin nyt jo näin vanha käpy, teini-ikäinen enää tasan kuukauden!) olin todella huono nukahtamaan. En osannut nukkua, jos oli vähänkin valoisaa tai vähänkin taustamelua. Pyöriskelin sängyssä parikin tuntia. Opin nukkumaan lukion jälkeisen välivuoteni aikana, kun tein raskasta ja epäsäännöllistä työtä siivousfirmassa. Saatoin joutua lähtemään päivässä kolme kertaa töihin. Parhaimmillaan olin kotona viimeisestä paikasta yhden aikaan yöllä, ja aamulla piti puoli kuudelta olla jossain. Silloin oli pakko opetella nukkumaan päiväuniakin, mitä en aiemmin ollut harrastanut. Saatoin tehdä niinkin, että kun tulin aamulla ensimmäisestä paikasta kotiin kahdeksan aikaan, nukahdin pariksi tunniksi ja sen jälkeen jaksoin taas lähteä seuraavaan paikkaan.

Ihmeekseni nuo unenlahjat eivät ole hävinneet täysin vieläkään, vaikken enää teekään ihan samaa hommaa. Joskus harvoin saatan pyöriä sängyssä illalla, mutta en läheskään niin usein kuin ennen. Miehekkeen mukaan nukahdan aina ennen häntä. Päiväuniakin nukun, jos tosiaan väsyttää, eivätkä nekään yleensä pilaa yöuntani. Huippua! Mulla ei ole mitään erikoisia unensaamisvinkkejä. En osaa nukahtaa muuten kuin jommallakummalla kyljelläni, mutta herään hyvin usein selälläni nukkuen vieläpä niin, että käteni lepäävät tyynyllä pääni yläpuolella (aivan puutuneina). Mieheke kertoi joskus myös, että usein mulla on myös jalat koukussa, siis ylöspäin, ei sängyllä leväten.

Vaikka unensaanti nykyään onkin helpompaa, olen edelleen aika herkkä nukkuja. Kännykkäni herätyskello piippaa ensin yhden kerran ennen kuin aloittaa pidemmän herätysäänen. Yleensä tiedostan sen ensimmäisen piipityksen ja ehdin jopa sammuttaa herätyksen ennen seuraavaa. Torkutan hyvin harvoin. Parhaita ovat ne aamut, kun sängystä nousee ihan heti eikä jää minuutiksikaan makoilemaan.

En tietääkseni puhu tai kävele unissani. Kuorsaamisestakaan ei ole valitettu.

Tuli vielä mieleen, että äidilläni oli aina antaa tosi toimiva neuvo, kun pienempänä valitin etten saanut unta. "Laita silmät kiinni ja katso itteäs sisältä päin." En vieläkään täysin tajua tuota vinkkiä. (Oon muuten varma, että oon selittänyt tuonkin jo vanhalla Fordella.)

Tulipahan hirviän pitkä sepustus! Pikkukiviä kiinnostaa varmaan ihan sikana.

Mä nukun yleensä aika hyvin sen vähän, mitä nukun. Keskimäärin nukun 6-7 tuntia yössä. Mun vika on oma vika eli en osaa / tajua mennä aikaisin nukkumaan. Ei mua oikeastaan edes väsytä ennen puoltayötä, ei ainakaan niin paljoa että sänkyyn viitsisi mennä makoilemaan. Joskus yritän mennä jo puoli yhdeltätoista nukkumaan, mutta siinähän sitten kääntelen tunnin, puolitoista kylkeä. Jos väsyttää, niin nukahdan kyllä yleensä aika nopeasti.

Heräilen kesken unien melko harvoin. Sekin on kausittaista. Joskus tulee pelkotiloja, jos herään yöllä tai jos en saa unta ja jostain kuuluu epämääräinen kolhadus tai rapina. Nukun aina lukuvalo päällä, joskus on radiokin soimassa. Saan paremmin unta, kun on joku vieressä, ihan vaikka kaverikin, ei tartten kainalossa nukkua mutta toisen hengitysääni rauhoittaa. Esimerkiksi noista puhumistanne valveunista saisin niin ison paskahalvauksen, etten nukkuis kuukauteen tai todennäköisesti vielä sitäkään pidempään aikaan. Samasta syystä en myöskään katos kauhuelokuvia tai edes Supernaturalia muulloin kuin lauantai-iltapäivisin.

Mä näen harvoin unia sillä tavalla, että aamulla muistaisin niitä. Muistan jotain hämärästi, mutten pysty selittämään, mitä unessa tapahtui tai edes sitä, keitä siinä oli. Viime yönäkin näin unta, jossa oli mies, mutta muuta en sitten muistakaan..

Aamulla on vaikea herätä. Torkuta nykyään enemmän kuin ennen, tavallisesti noin puoli tuntia. Ei mitään järkeä, tiedän. Joskus onnistun laittamaan kellon myöhemmäksi soimaan ja sitten onkin jo niin myöhä, että on pakko nousta heti. Semmosina aamuina olen usein pahantuulinen. Sain just sovittua pomon kanssa, että voin joskus tulla myöhempään töihin, jos hommat antaa sen verran myöten. Neljän jälkeenkin on sitten kivampi tehdä hommia, kun ympärillä ei ole hälinää. Harmi, ettei voi joka päivä tehdä 10-18 työpäivää. Sopisi mulle paremmin.. Menee ot:ksi... Mutta jos jonkun pointin tähänkin vetäisi, niin musta olisi kiva, jos yhteiskunnassa ja työelämässä voisi paremmin huomioida ihmisten erilaisen vuorokausirytmin.

Mä nukun yleensä todella hyvin, yöstä aamuun. Harvemmin tulee heräiltyä ja jos tulee, niin nukahdan kyllä äkkiä uudestaan.
Oon kyllä tottunut nykyään siihen, että menen vasta reippaasti puolen yön jälkeen (yleensä kahdelta) nukkumaan. Tällä hetkellä, kun en ole työelämässä eikä kouluakaan ole muuten kuin opinnäytetyö jäljellä, niin ei tarvitse heräillä ihan kamalan aikaisin. Joskus pyörin sängyssä tunteja ennen kuin uni tulee, mutta tätäkään ei ole tapahtunut aikoihin, kun menen nukkumaan vasta sitten, kun väsyttää. Parhaiten saan unta, kun huoneessa on hieman vilpoinen ja voin käpertyä monen peiton ja tyynyn suojaan. Niin ja pimeätä pitää olla myös, mutta en kyllä herää enää nykyisin valoisuuteen.

Paras unilääke mulle on television katsominen tai kirjan/lehden lukeminen. Toisaalta mulle ei ilmeisesti sovi iltalukukirjoiksi kauhean jännittävät tarinat. Tällä hetkellä nimittäin luen Remeksen Pahan perimää ja satuin sitten yksi yö näkemään unta, että pakenin siinä kirjassa olevan päähenkilön isän kanssa natsisotilaita ja ne oli ampua meijät. Olin kuulemmat ulissut ja kiljunut unissani, ja huutanut saksaksi Nein, Nein!

Näen kyllä unia todella usein ja yleensä ne pohjautuu päivän tapahtumiin tai todellakin kirjoihin tai ohjelmiin. Kävelen ja höpisen myös todella paljon unissani. Tällä hetkellä tosin kukaan ei ole todistamassa sitä. Oon 6-vuotiaana mennyt porukoitten sängyn luo keskellä yötä ja sanonut heipat ja lähtenyt ulko-ovelle. Onneksi meillä oli takalukko, jota en osannut unissani avata ja äiti kerkes hätiin. Monesti olen myös lähtenyt kastelemaan kukkia unissani, mutta olenkin kastellut jotain ihan muuta, kuten lattian. Ja aamulla sitten on kiva huomata märkä lätäkkö lattialla ja miettiä, että viime yönä taisin tosiaan kastella niitä kukkia.. hmm. Olen myös monesti ollut edelleen töissä unissani ja esimerkiksi etsinyt kämpän pakastimesta salmiakkikossua ja snapsilaseja, joita ei sitten kumminkaan löytynyt ja tulin erittäin vihaiseksi! Usein minun kanssa voi myös kommunikoida, kun höpäjän unissani, mutta en nyt muista mitään mehevää juttua.

Herätykseen herään aina hyvin nopeasti enkä ole ikinä käyttänyt torkkua. Mutta joskus olen myöhästynytkin, kun olen painanut herätyksen pois ja nukahtanut uudestaan. Mutta ainoastaan koulusta joltain luennolta eikä se ole niin justiinsa.

Emilia kirjoitti:Mä nukun yleensä aika hyvin sen vähän, mitä nukun. Keskimäärin nukun 6-7 tuntia yössä. Mun vika on oma vika eli en osaa / tajua mennä aikaisin nukkumaan. Ei mua oikeastaan edes väsytä ennen puoltayötä, ei ainakaan niin paljoa että sänkyyn viitsisi mennä makoilemaan. Joskus yritän mennä jo puoli yhdeltätoista nukkumaan, mutta siinähän sitten kääntelen tunnin, puolitoista kylkeä.

Samat jutut täälläkin. Paitti että kun puolilta öin selviää nukkumaan, on nukkumiseen aikaa enää viis tuntia Sit väsyttää ihan tuhottomasti ja joutuu nukkumaan päikkärit kun nuokkuu tässä istuvalteen ja sit taas ei meinaa saada unta ajoissa. Sillon on melkein parempi jos ei työpäivien aikana edes ehdi mitään muuta kun nukkua.

Mie haluun palata taas siihen kaks työpäivää viikossa rytmiin

Valvon niin myöhään, että nukahdan äkkiä. Paitsi silloin, kun pelot iskevät. Koko maailma tuntuu kamalalta paikalta ja elämä kauhistuttaa. Silloin ei helposti nukahda.

Valveillaoloakin pelottavampaa on joskus unimaailma. Painajaiset kiertävät kehää, kuolemanpelko kuristaa eikä edes herääminen auta. Nukahtaminen imaisee takaisin painajaiseen kuin pohjattomaan kuiluun. Pahimmat painajaiset seuraavat pitkälle päivään.

Olen iltavirkku, aamuisin jäisin mielelläni vielä tunniksi pariksi torkkumaan sängyn pohjalle. Kello voi torkuttaa tunninkin, ennen kuin pääsen ylös. Joskus olen testannut sitä (useamman kuukauden ajan), että nousen heti ensimmäisestä herätyksestä, niin tuntuu, etten herää koko päivänä. Väsyttää, kiukuttaa, mikään ei onnistu. Mielummin sitten torkuttelen ja heräilen pikkuhiljaa ja varovaisesti uuteen päivään.

Yleisesti ottaen nukun hyvin, nukahdan kohtuullisen helposti ja nukun syvää hyvää unta, mutta olen todella herkkä unirytmin muutoksille. Erityisen paha on kellon siirto keväisin. Tällä hetkellä rytmi on aika hyvin kohdillaan, menen tarpeeksi ajoissa nukkumaan ollakseni kohtuullisen pirteä aamulla noustessani. Olen opettanut itseni heräämään aikaisin myös viikonloppuisin, on helpottanut arkeakin melkoisesti. Ennen viikonloppuisin tuli noustua joskus puolen päivän aikaan, joskus myöhemminkin, jostain syystä yöllä ei sitten väsyttänyt ja viikon kierre oli valmis... Nyt olen siitäkin päässyt

Pahin painajaiseni olisi joutua kolmivuorotyöhön, tulisin luultavasti kuukauden sisään hulluksi unihäiriöiden vuoksi.


Valoisaan aikaan tarvitsen pari tuntia vähemmän unta kuin pimeään aikaan. Talvella tarvitsen noin 8-9 tuntia unta, kesällä voi riittää kuusikin. Sarastevalolamppu, joka muuten on jo mennyt aikapäivää sitten rikki, auttoi hieman talviaamujen väsymykseen, mutta kyllä enemmän on tehnyt se, että olen nähnyt vaivaa unirytmin vakiinnuttamikseksi. Pakotan itseni aiemmin illalla nukkumaan, ja pyrin pitämään samasta rytmistä kiinni myös viikonloppuisin.


Stressi on pahin univihulaiseni tällä hetkellä. Työasiat saattavat painaa niin, etten saa yöllä unta. Onneksi nämä ovat hyvin väliaikaisia, korkeintaan viikon kestäviä kausia. Siinä vaiheessa olen yleensä jo niin kettuuntunut hommiini, että stressin tilalle iskeytyy evvk, ja voin huoletta painua Nukku-Matin kanssa unten maille. Pieni työstressi ei siis vielä vaikuta, vaan pitää olla todella paha, ennen kuin se vaikuttaa mun unensaantiin.


Unet noin yleensäkin on mulla varsin viihdyttäviä Sellaisia melko loogisia tarinoita, niin kuin elokuvaa katselisi. Juuri viime viikonloppuna ihmettelin, kun pitkästä aikaa näin unta (actiontyyppinen "leffa", jossa ripaus romantiikkaa ). Tajusin, että varmasti on johtunut tuosta viikonloppuheräämiskoulutuksesta, eli mulla on ollut herätyskello herättämässä myös viikonloppuisin. Useimmiten aamulla juuri ennen heräämistä ne unet näkee, mitkä herätessään muistaa. Niin kun on ollut herätyskello herättämässä, niin sellaista luonnollista heräilyä ei ole ollut, enkä muista nähneeni unia. Painajaisia näen äärimmäisen harvoin, viimeksi muistan nähneeni moisia joskus vuosia sitten katsottuani erityisen kammottavan elokuvan ennen nukkumaan menoa.


Nukkuminen

Aurora B. kirjoitti:Olen iltavirkku, aamuisin jäisin mielelläni vielä tunniksi pariksi torkkumaan sängyn pohjalle. Kello voi torkuttaa tunninkin, ennen kuin pääsen ylös. Joskus olen testannut sitä (useamman kuukauden ajan), että nousen heti ensimmäisestä herätyksestä, niin tuntuu, etten herää koko päivänä. Väsyttää, kiukuttaa, mikään ei onnistu. Mielummin sitten torkuttelen ja heräilen pikkuhiljaa ja varovaisesti uuteen päivään.

Sama juttu. Olen kyllä viimeiseen asti iltaihminen. Aamuisin tulee paineltua sitä torkkunappia tosiaan usein vähintään tunti, jos on kiire niin silloinkin vähintään kaksi kertaa. Ikinä en myöhästy mistään, jos alitajunnassa on tieto, että pitää olla jossain tasan klo jotain aamupäivällä, mutta jos saan itse päättää aikatauluistani, kuten yleensä nykyään, niin torkkumiseksi se menee.

Mulla on harvoin nukahtamisvaikeuksia, mikä johtuu kai siitäkin, että yleensä menen niin myöhään nukkumaan, että olen varmasti väsynyt ja nukahdan samantien. Sitten tietysti optimistisesti ja tehokkuutta ajatellen laitan kellon soimaan jo noin viiden tai kuuden tunnin päästä nukkumaanmenosta, vain jotta aamulla voisin todeta venyttäneeni heräämistä ainakin tunnilla. Pari tuntia ennen nukkumaanmenoa on yleensä tehokkainta työaikaa, siitä ei voi luopua, joten myöhäinen nukkumaanmeno on välttämätöntä. Välillä työt sitten venyvät turhan pitkään. Mun nukkumiset tuntuu vähän ihme pelaamiselta, joskus se ärsyttää, mutta muukaan ei tunnu tällä hetkellä toimivan. Viime aikoina olen jopa onnistunut vakiinnuttamaan tätä uni- ja työaikatauluani, niin että siinä on oma epäsäännöllisyyden logiikkansa. Mieluummin näin kuin pakollinen säännönmukainen herääminen joka aamu, se tunne kun pitää taas herätä kuudelta on jotenkin niin täynnä maailmantuskaa.

Olen iltavirkku ja aamuisin herääminen on tuskaista. Herään monen torkun kautta, mikä ärsyttää herkkäunisempaa kanssaeläjää. Se on joskus kettuillut, että jos minun on noustava ylös kahdeksalta, laitan herätyksen puoli kuudeksi. Olen aamuisin yleensä semmoisessa koomassa, että herätyksen soidessa minulla menee hetki tajutessa mistä ääni tulee. Sen jälkeen menee vielä hetki, ennen kuin saan vartalon hereillä läpätäkseni torkun päälle. Outo tunne, kun mieli on hereillä, mutta muu ruumis nukkuu vielä.

Muutaman kerran olen nukkunut pommiin, koska olen torkun sijaan laittanut herätyksen pois. Aina mukavaa herätä kännykkä kädessä tai selän alla. Herään kuitenkin helposti, useimmiten reilusti ennen herätystä, jos luvassa on jotakin erikoista aamutuimaan (matka, lääkäri tms. tavallisesta poikkeavaa).

Nukahdan helposti ja nukun kuin tukki. Joskus harvoin stressaan niin paljon, että unentulo kestää ja saatan nähdä hieman ahdistavia unia. Kunnon painajaisia olen tainnut nähdä viimeksi viime vuosikymmenellä ja sellaisia unia on jollakin kierolla tavalla ikävä. Uneen päästyäni nukun useimmiten sikeästi aamuun asti, enkä tiedä tuon taivaallista, vaikka joku kömpisi ylitseni. (Nähty juttu.)

Toisten kertoman mukaan kuorsaan vain harvoin ja kuorsaukseni on lähinnä äänekästä tuhinaa. Saatan joskus mutista tai ynähdellä, mutta en juttele unissani.

Muistan kerran, joka taisi olla valveunta. Olin illalla ennen nukkumaanmenoa laittanut huoneen oven huolella kiinni ja tarkistanut vielä uudemman kerran valoja sammuttaessa, että ovi on kiinni kunnolla. Se saattoi nimittäin huonosti suljettuna naksahtaa auki. Yön aikana näin unta, että ovi avautui ja ovenraosta kurkisti musta pitkä hahmo ja tuijotti minua pitkään. Aamulla herätessäni ovi oli reilusti raollaan. Luultavasti ovi oli tarkistuksesta huolimatta naksunut auki ja vedon takia auennut enemmän kuin yleensä, mutta silti minulla oli pidemmän aikaa inha tunne nukkumaan mennessä.

En ole iltavirkku, enkä myöskään aamuvirkku. Illalla menen ajoissa nukkumaan, arkena yhdeksän maissa loikkaan sänkyyn ja luen hetken. Viikonloppusin tai lomilla en niin kelloa katsele, mutta kyllä yhdentoista aikaan olen jo ihan valmis sänkyyn. Sitä vaan kertakaikkiaan väsyttää jo niin aikaisin. Aamulla herään ilman herätystä siinä kymmenen yhdentoista aikaan. Mielelläni nousisin aikaisemmin, sillä aamut ovat ihania ja tuntuu että saa enemmän aikaiseksi juuri aamulla. Nykyään yritän siis nousta ajoissa, porkkanana Muumit. Mutta täytyy sanoa, että väsymys on suuri siihen aikaan ja nukahdan lopputekstien kohdalla.
Nukahdan normaalisti suht nopeasti ja nukun hyvin. En juurikaan näe painajaisia, kerran vuodessa voi karhu-uni iskeä.

Ennen nukahtamista pyörin ainakin kolme kierrosta; selältä vasemmalle kyljelle, siitä mahalleen (mikä on paras ja rentouttavin asento) josta oikealle kyljelle. Tätä toistetaan niin kauan, että nukahdan ja useimmiten nukahdan juuri mahalteen. Lakanat ovat aamuisin aivan solmussa ja petauspatja puolilleen lattialla. Pyörittelen myös nilkkojani ennen nukahtamista. Se lienee jotain levotonjalka ongelmaa.

Pienenä kärsin jostain syystä huonosta olosta iltaisin (ja muutenkin) ja nukuinkin tyynyjen varassa lähes istuma-asennossa, ettei olisi oksettanut. Lääkärissä ramppasimme tämän pahaolon takia, mutta mitään ei koskaan selvinnyt. Silloin en osannut nukkua ilman että valot ja telkkari oli päällä ja ovi auki. Nukahdettuani vanhempani kävivät sammuttamassa kaikki päällä olevat vempeleet. Vaikka yöllä heräsin pimeässä ei se koskaan jostain syystä pelottanut. En vain saanut illalla unta pimeässä ja hiljaisessa.
Toisin on nyt. Pimennysverhot ovat käytössä. Jos jossain vempeleessä palaa yksikin pienen pieni punainen valo olen täysin häiriintynyt enkä saa unta. Jopa palovaroittimen olematon välähdys häiritsee. Eikä minkäänlaista melua saa olla havaittavissa. Oli vaikea sopeutua kämpällä asumiseen kaupungissa, kaupungissahan on oma melunsa yöt ja päivät. Kotona metsässä on paljon hiljaisempaa ja uni tulee paremmin.

Pienenä kävelin usein unissani. Joskus kurkistin vanhempieni makkariin ja lähdin samantien takaisin sänkyyn. Roudasin myös petivaatteitani alakerran sohvalle ja jatkoi unia siellä. Kerran heräsin jääkaapin luota. Ja varmasti näitä olisi enemmänkin, mutta nyt en muista.
Öisin teroitan hampaitani. En siis jyrsi, vaan viilaan. Ennen purentakiskoja mulla oli varmasti kylän terävimmät etuhampaat.

Jouluna kun tuli kylillä käytyä ja sukulaisten kanssa höpötettyä, totesimme kaikki kärsivämme tukehtuvien-jalkojen-syndroomasta. Eli vaikka kuinka olisi tiukasti peiton sisällä lämpimässä muuten, niin varpaiden on saatava happea ja oltava hivenen ulkopuolella peiton alta. Vaikka huoneessa olisi kylmäkin, niin ei, happi loppuu varpaista. Makuupussit varsinkin aiheuttavat kärsimystä, kun jalkoja ei saa millään ulos lämpöhalvauksen iskiessä varpaisiin. Siitä seuraa tuskainen olo eikä uni meinaa tulla.
Se on sitten eri asia, jos on jäässä luita ja ytimiä myöten. Sitten varpaat huolivat villasukat yöksi. Yön aikana jossain vaiheessa sukat kyllä lyleensä entävä johonkin nurkkaan.

Nyt loman aikana on unirytmi mennyt entistä enemmän perseelleen. Vasta kahdentoista aikoihin olen saanut valot sammutettua, ja siitä johtuen herääminen seuraavana aamuna on aika nihkeää.

Uusia asioita olen järkytyksekseni todennut pystyväni kestämään, eli olen nukkunut jo viikon, viikon! verhot auki. Ällistyttävää. Eikä se ole haitannut yhtään! Paitsi viime yönä kun kuu oli niin kirkas. Mutta muuten ulkona on ollut sopivan pimeää.

Nukun makeasti yöni. 8 kk tytär herättää itkullaan,tosin äitinsä, joskus saatan minäkin herätä. Makkari on viileä ja mulla on paksu peitto. Se oli suhteen alkuvaiheessa yhteinen mutta vaimo luopui "puolikkaastaan" ja omin koko paksun vällyn. Sänkykin on nykyisin leveämpi kuin suhteemme alkuvuosina. Eihän tästä puutu enää kuin se että nukumme eri makkareissa Vaimolla on nykyisin peittona kevyt "lakana". Aamulla olen reippaana klo 8 ylhäällä. Vaimo on kotiäiti, aamusin hänellä ei ole kiirettä mihinkään,ei edes sängystä ylö jos minä olen kotosalla. Mulle onkin tullut hoidettavaksi lasten aamupuurot ja muut aamutoimet. Tuopa sujuukin minulta mallikkaasti. Mulla on aamuisin polte päästä autotalliin, laittelen hyllyjä ym. mielekästi jutskaa.Siksipä en iltasin myöhään rieku. Vuorokausirytmini on yleensäkin säännöllinen, vapailla klo 20 tai myöhemmin teen juoksulenkkini. Fyysinen rasitus iltasella vain parantaa nukahtamistani, jotkut valittelee että on otettava tilkka viinaa jotta nukahtaa iltaselle ajoittuneen liikunta suorituksen jälkeen.

Joskus kyllä vaimo herättää kesken yöunien...

Tarvii varmaan vähän pidemmän ajan ennen kuin voi kertoa todellisista kokemuksista mutta haluan
kuitenkin iloita jo tästä ensimmäisestä yöstä uudessa sängyssä. (Ja uusista lakanoista, puuvillasatiini )



Ei ole mikään paikka kipeä tahi jumissa. Jee! Ihana, ihana sänky. Tuntuu juuri sopivan jähmeältäkin,
kun makaa selällään. Kroppa ei uppoa sänkyyn. Oon joskus nukkunut jenkkisängyssä, joka oli mulle ihan
liian pehmeä ja siitä jäi pikkaisen jenkkisänkykammo. Mutta tää on ihkudaa.

Heh, uusi sänky on 40 senttiä leveämpi kuin vanha ja silti heräsin yöllä siihen, että meinasin tippua sängystä.

Voi että, uusi sänky (tai edes patja) olisi kyllä ihana! Onnittelut Emilialle hyvän
unikumppanin löytymisestä

*****
Mun unimaailma ja yö oli aika levoton. Kävin illalla juoksemassa ja ilmeisesti siitä
johtuen jalat eivät tuntuneet nukahtavan ollenkaan. Heräsin joskus kolmen aikaan
siihen, että jalat tuntuivat kuumottavilta eikä niitä pystynyt pitämään aloillaan mil-
lään. Peiton alla oli liian kuuma ja peiton ulkopuolellakin tuntui pahalta.

Kissat olivat tulleet normaaliin tapaansa jossain vaiheessa meidän väliin nukkumaan,
ja ne katsoivatkin mua pahasti kun siinä aikani hötkyilin ja liikuttelin jalkojani

Toivottavasti ensi yö on rauhallisempi meille kaikille.

No olipa yö. Nukahdin normaalisti siinä kymmenen jälkeen, mutta ennen
neljää heräsin enkä saanut unta uudelleen kuin vasta joskus ennen kuut-
ta. Herätyskello oli soittanut kymmentä vaille kuusi, mutta valvomisesta
johtuen posotin komeasti hälytyksen ohi ja havahduin vasta seitsemän
jälkeen

On se kyllä jännä tila olla hereillä keskellä yötä. Maailma tuntuu aivan eri
paikalta eikä aikakaan kulu kuten päiväsaikaan. Jos olisin jaksanut raahau-
tua koneelle, olisin voinut mennä horisemaan omiani Lyyran aloittamaan yö-
pöhinäketjuun. No, jos ensi yönä sitten.

Näin kevään korvalla alkaa olla helpompi herätä. Kuluvalla viikolla olen herännyt useita kertoja jo kahdeksalta tai vähän jälkeen. Ertiyisen kivaa herätä ennen kellonsointia. Sitä on ikään kuin heti voitolla päivän suhteen.

Nukkumaanmenoajassa on pientä aikaistumista, mutta ennen kaikkea aamut ovat olleet vain helpompia. Tuossa pimeämpänä aikana oli työ päästä kymmeneltäkin ylös.

uaaaagghhh, unirytmi ihan sekaisin. pe-la yönä nukuin kevyesti 13 h (enkä edes ollut missään humppaamassa), ja viime yönnä n. 2h. Yritin nukahtaa, vaan ei uni tullut silmään kuin hetkeksi, ja sitten pyörin sängyssä neljästä etiäpäin kunnes sain vihdoin napattua unen kulmasta kiinni seitsemältä... ja kahdeksalta sitten pitikin jo juosta suihkun kautta bussiin.

MIKSI?!??!

Nukkuminen/nukkumattomuus ahdistaa ihan simona, olisi ihanaa jostain repiä kunnon unirytmi, ja että pystyisi heräämään aamulla aiemmin kun on ehdoton pakko. Olisi aikaa vaikka joogata tai keittää himassa aamukahvi. Mutta EI. EI. Ei vaan kykene. Prrrrkle.

Joo ei maistu uni täällä. Tai no nukun kyllä, mutta en kovinkaan hyvin ilmeisesti. Väsyttää vaan jatkuvasti, vaikka mitä tekis. Tänään kävinkin sitten terveydenhoitajalla kyselemässä, että mitäkäs. Verta ottivat, katotaan minkälainen tuomio sieltä tuleepi.

Joskus ei vaan huvita nukkua, vaikka väsyttäiskin. Silloin postailen yökyöpeliketjuihin, ellei satu olemaan kavereita linjoilla. Sitten joskus vaikka ois ihan irtipoikkisilmäteipysyaukiväsynyt, niin uni ei vaan tuu, kun aivot käy ja käy ja käy. Se on kamalaa. Sitten on pakko valvoa.

Pääpiirteissään tilanne on kuitenkin ihan ok. Sentään nukun joka yö, enkä valvo aamuun saakka. Sitäkin on meinaan kokeiltu joskus säännöllisenä elämäntapana.

Minua on alkanut viime aikoina väsyttää ihan kamalasti.Iltaisin on pakko mennä suhteellisen aikaisin nukkumaan kun en pysy enää hereillä ja aamulla herään noin yhdeksän aikaan ilman kellon soimista. Tämä on kai se normaali unirytmi, mihin pitäisi olla tyytyväinen, mutta omalla kohdalla se tuntuu kovin oudolta, kun yleensä menen nukkumaan myöhään, koska en saa unta aikaisin ja aamulla heräämisetkin on hirmu vaikeita.
En ymmärrä mistä tämä unirytmi on tullut, se vain alkoi ihan itsestään tuossa vähän aikaa sitten. Nytkin lomalla olen joutunut menemään tosi aikaisin nukkumaan ja se oli aika tylsäkin asia kun olin siskon luona kylässä ja se olisi halunnut valvoa vaikka koko yön. Minä jouduin luovuttamaan valvomisen jo yhdeltätoista. Käsittämätöntä .

On tapahtunut jotain vallan ällistyttävää. Eilen heräsin aamulla valmiina loikkaamaan ylös jo kahdeksan aikoihin!! Ja tänään yhdeksältä!! Täysin pirteänä!

Tämä on oikeasti erttäin erittäin ihana asia. Viikonloput kotona on mulle niin tärkeitä, että jos näin rupeaa automaattisesti heräämään reippaana ajoissa, eikä vasta puolenpäivän aikaan, niin se vasta on jotain se!