Ärsyttävä joulu oli, kun perjantaina piti olla töissä ja hoidella kaikkea ja muuta ja sitten olikin muka jo aatto
Joulumieli ei vallannut oikein missään vaiheessa kunnolla. Omia lahjojakaan ei enää juuri jaksa ajatella tai odottaa. Koko joulun kohokohta oli salapukkilahja
Sen odottaminen, saapuminen, sisällön arpominen ja vihdoin, iloinen yllätys sisällä. Tuli ihan lapsuuden joulut mieleen, kun pieni jännitys kutitteli ajoittain mahan pohjaa
Tulihan tuossa puuhailtua kaikkea "jouluista", mutta se fiilistely jäi ihan täysin uupumaan. Edes Frank ei saanut mua joulutuulelle
Kivaa oli kuitenkin esim. leipoa tuon 1,5-vuotiaan kanssa, jätkä osaa kaulita piparitaikinaa sellaisella innolla, että ilman toppuuttelua oltaisiin luultavasti menty pöydän läpi
Silti, piparin- ja kuusentuoksusta, Sinatrasta, joulukoristeista ja -valoista, ongelmattomasta lahjojen keksimisestä, leppoisasta "joulustrategiasta" huolimatta se tunnelma jäi puuttumaan. Tyhmää.
Meillä oli vakiostrategia joulun viettoon. Aamulla avattiin omat lahjat. Sitten suunnattiin anoppilaan, missä saunottiin, syötiin kinkkua kavereineen, availtiin taas lahjoja. Iltapäivällä kaarrettiin mun veljen perheen luo, missä on aina isompi poppoo ja pukki käy kylässä, niin tänäkin vuonna. Pikkumies innostui auttamaan pukkia lahjojen jaossa, mikä oli ehkä maailman hellyttävintä
Veljenlasten lahjakaaos aiheutti tänäkin vuonna päänpudisteluja. Meidän sankari sai lähinnä vaatteita, oman huoneensa kalusteita (ie. me ostettiin ja meille annettiin rahaa niitä vastaan
) ja pari kirjaa ja lelua. Oikein sovelias setti.
Mun lahjasaalis tänä vuonna oli:
- sarjakuvakirja
- itse kudotut lapaset (anoppi
)
- suoristusrauta
- veitsisetti
- rahaa
- h*vetisti suklaata
Kohta saa heittää joulupäivänä juomisen lopettaneen kuusenkin mäkeen. Onneksi. Ei tarvi kuin aivastaa olohuoneessa, niin siitä varisee kourallinen neulasia pitkin lattiaa
Voisihan sen heittää jo nyt, mutta jotenkin... ei henno vielä luopua siitä