Väkivallan kohteeksi joutunut ja läheiset

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Väkivallan kohteeksi joutunut ja läheiset

ViestiKirjoittaja tahris » To 11 Joulu 2008 02:21

Aurora B. kirjoitti:Lisäys nro 2: tahrikselta piti kysymäni, että ketä poikaa tuossa syytetään pahoinpitelystä? Jäi vähän epäselväksi. Ex-poikaystävää, joka ei puuttunut tilanteeseen vai sitä poikaa, joka puuttui, vai kenties jotakuta kolmatta?


Tapauksessa tullaan syyttämään pahoinpitelystä tyttäreni silloista poikaystävää, nykyään siis ex-poikaystävää, joka tuli lopettamaan tällaisella hyvin aggressiivisella tavalla suhteensa tyttäreeni. Hänhän ei varsinaisesti pahoinpidellyt muutoin kuin repimällä oikeasta kädestä irti antamaansa rannekorua samaan aikaan kun toinen hakkaajatyttö istui tyttäreni mahan päällä ja mätki häntä, menemättä muutoin mitenkään väliin. Poliisi kuitenkin sanoi, että häntä tullaan syyttämään pahoinpitelystä, en muista, mitkä ne kriteerit sille olivat.
Perjantaina on ensimmäisen todistajan kuulustelu. Toivon vain, että nämä todistajien kuulustelut tulevat riittämään käräjäoikeuteen asti (eli että syyttäjä tekee syyttämispäätöksen) edes jonkinlaisen rangaistuksen langettamiseen, vaikka ne lukiolaispojalla ja -tytöillä eivät sakkorangaistuksena tule kummoiset olemaan. Korvaukset sitten ovat asiat erikseen. Jos sovitteluun mennään, niin jotain voi hyvässä lykyssä saadakin, mutta jos ei, vaan suoraan käräjille, niin korvaukset saa todennäköisesti unohtaa. Ainoastaan yksi henkilö, joka ei millään lailla osallistunut pahoinpitelyyn, näki sen kokonaan, mutta hänkin oli sen veran sekaisin (ties mistä aineista), ettei muistanut kuin seuraavana päivänä, kuka onkaan hakattu, tyyliin; ups, kaverin tyttöystävä, jonka hän tunsi ja jota vastaan hänellä ei ollut mitään. Mutta kun ollaan sekaisin niin ollaan sekaisin. Sitä en tiedä, tullaanko häntä kuulustelemaan missään muodossa, todistajana vai jollakin tavalla asiaan muuten osallisena.

Kiitos kaikille tuesta :hymyhali: Tämä on ollut minulle erityisen vaikeaa. En ole omasta ahdistuksestani hirveästi tyttärelleni puhunut juuri sen takia, etten stressaisi häntä. Olen ihan koettanut pitää tämän itselläni. On jo helpottanutkin, vaikka välillä on vaikea pitää ajatukset pois asiasta. Tiedän, että tyttäreni tietää, että tämä ahdistaa minua, mutta hän ei ole välttänyt puhumasta asiasta minulle sen takia, ainakin uskon niin. Häntä rasittaa enemmänkin se, että kaikki kyselevät asiasta eikä hän jaksaisi siitä jauhaa. Itse olen ehkä päässyt perille siitä, miksi tämä ahdistaa minua niin valtavasti. No, tietenkin itse tekona; joku/jotkut tekivät pahaa minun lapselleni ja se on kyllin kamalaa, mutta taisin löytää yhden syyn jostain kauempaa, omasta lapsuuteni traumasta ja siitä, kuinka yksinäinen olin juuri samanikäisenä kuin tyttäreni nyt on. Poikkeukksena on se, että tyttäreni ei ole hirveämpiä traumoja lapsena kärsinyt ja hänellä on todella paljon todella hyviä ystäviä. Ehkä kävin läpi omia tuntemuksiani tämän tapauksen kautta, tavallaan vertasin asioista, tapahtumia ja ahdistus nousi niistä tuntemuksista vieä voimakkaampana. Plus tietenkin se tunne, että olisi pitänyt (jollakin kummallisella tavalla) pystyä estämään tämä kaikki, ettei kukaan olisi päässyt tekemään minun lapslleni pahaa.
Teko on kuitenkin tehty, tapahtunut on tapahtunut, ja tästä täytyy päästä eteenpäin. Odottavan aika vain on niin pitkä, kuulusteluista ja esitutkinnasta seuraavaan vaiheeseen vie viikkoja, ellei kuukausia. Valitettavasti tekijöiden mielissä asiat tapahtuneesta etääntyvät ja haihtuvat; eihän mitään tapahtunut, kun ei mitään tapahdu (ei haeta poliisikuulusteluun kovin pian). Mutta siitä olen kuitekin tyytyväinen, että asia vietiin eteenpäin, että tyttäreni ystävineen ei jäänyt pelkäämään tekijöiden uhkausta. Tosin tyttäreni kämppäkaveri on kertonut pelkäävänsä, jos on yksin kotona.
Soitin oikeusaputoimistoon, mutta kovin nihkeää suhtautuminen siellä oli. Sanottiin, että asia vie vielä viikkoja ja kuukausia, joten aika turha vielä ottaa yhteyttä. Jäi vähän sellainen olo, että "et viittis vaivata meitä tällä asialla juuri nyt". Mutta aion kyllä soitella uudellaan, kunhan jonkin aikaa on kulunut. Mikäli mahdollinen sovittelu toteutuu, haluan tyttärelleni avustajan sinne ja tietenkin myös mahdolliseen oikeudenkäyntiin.
Tekijöille toivon sellaista rangaistusta, että he ennemminkin sakkojen ja korvausten sijaan tai niiden lisäksi joutuisivat tilanteeseen, jossa heidän olisi perinpohjin ajateltava, mitä ovat tehneet, ymmärtäisivät nimenomaan tehneensä pahaa, kajonneensa toiseen ihmiseen pahoin sanoin, nyrkein ja potkuin, ymmärtäisivät katua sitä syvästi ja olla oikeasti pahoillaan, kyetä vastaisuudessa välttää vastaavia tekoja ja auttaa, jos joku joutuu tuollaiseen tilanteeseen. En haluaisi uskoa kenenkään ihmisen olevan läpeensä paha (kuten Maijakin sanoi), mutta valitettavasti sellaisiakin on. Jotka paskat välittävät vaikka satuttavat toista. En toivo, että nämä nuoret olisivat sitä lajia, heillä on elämä edessä ja on niin äärettömän turhauttavaa pilata tulevaisuutensa tällaisilla teoilla. Mutta sen kaiken näkee ja kuulee, kuulustelupöytäkirjoista, mahdollisessa sovittelussa ja mahdollisessa oikeudenkäynnissä, mitä lajia nämä ihmiset ovat.
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Edellinen

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron