Heppahenkinen täällä hei.
Mä aloitin ratsastuksen noin 8-vuotiaana kaverin houkuttelemana alkeiskurssilla. Siitä se sitten jatkuikin viikoittaisena ratsastustunteina muutaman vuoden, kesäisin vuokrasin kaverin kanssa tallilta hevosen viikoksi ja erään kesän päätteeksi ratsastuksenopettaja ehdotti meille hoitohevosta tallin tuntihepoista. Lasse
oli mun hoitohevosen nimi ja sain hoitaa sitä kaksi kertaa viikossa, loppuajasta kolme kertaa viikossa yhteensä noin 3 vuotta. Hoitamiseen kuuluin karsinan siivoaminen ja hevosesta huolehtiminen niin, että se on valmiina ratsastustunnille kun aika koittaa. Lisäksi sai rapsuttaa, pestä ja kiillottaa heppaa, hepan varusteita ja muutenkin olla avuksi kaikenlaisissa jutuissa tallilla. Kyllä mekin laitettiin monesti valmiiksi hevonen tunnille ja vielä käytiin auttamassa ratsastajaa, jos tämä apua tarvitsi esim. jalustinten säätämisessä yms.
Lasse myytiin pois ratsastuskoululta rauhallisempaan ympäristöön, kun se ei enää ollut kunnossa juostakseen ratsastustunneilla pari tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Siinä kohtaa innostukseni tallilla käymiseen vähän lopahtikin, kun ei ollut enää hoitohevosta vaan olisi pitänyt vaan käydä kerran viikossa ratsastustunnilla. Pysyinkin poissa tallilta vuoden-kahden verran, kunnes eräs kaveri houkutteli mut lintsaamaan koulusta ja lähtemään hänen kanssaan katsomaan hänen omaa hevostaan, jota en ollut vielä kerennyt nähdä. Kaveri pistikin mut sitten heti hevosen selkään kokeilemaan heppaansa ja siitä sain taas tallikärpäsen pureman ja aloin hengaamaan tallilla. Sain ratsastuskoululta uuden hoitohevosen, jonka nimi oli Vilma. Vilmaa hoidinkin sitten pari päivää viikossa koko lukioikäni kunnes muutin pois kotoa tänne Vaasaan.
Lisäksi sain hoitaa erästä yksityishevosta samalla tallilla. Omistaja oli kiireinen töissään ja useimmiten ainakin kolme päivää viikossa työmatkoilla. Niinä päivinä minä huolehdin hevosesta ja sain ratsastaa, rapsuttaa, pestä ja kiillottaa niin paljon kuin vaan halusin ja jaksoin.
Välillä omistaja oli poissa jopa kaksikin viikkoa putkeen ja minä olin vastuussa hevosen hyvin voinnista sillä aikaa. Oli ihanaa kun oli melkein kuin oma hevonen muutamana päivänä viikossa ja kuitenkaan ei tarvinnut maksaa vuokraa tallipaikasta tai eläinlääkäristä ja ei ollut sellaista vastuuta hevosesta kuin omistajalla on. Tottakai hoitaminen ja huolehtiminenkin on kovaa hommaa ja vastuullista enemmän kuin muuta, mutta silti vastuu on kevyempi kuin itse omistajalla. Tän hoitohepan nimi on Netti, sama vanha omistaja sillä on vieläkin ja juuri tässä vuosi sitten suurin piirtein kävin tervehtimässä heppaa ja omistajaa ja sain taas rapsuttaa niin paljon kuin jaksoin.
Nyt kun asun täällä, en vaan ole saanut aikaiseksi lähteä tallille (osasyy oli tuntien kallis hinta verrattuna vanhan ratsastuspaikkani hintoihin, nykytilanteesta en tiedä enää). Olisihan täälläkin kivoja vaihtoehtoja, mutta enpä vaan ole innostunut. Pitäisi heti päästä enemmänkin kuin vaan ratsastamaan. Hoitamaan ja rapsuttamaan on tarve päästä enemmän kuin ratsastamaan melkein. On tässä nyt ollut noin 4 vuoden tauko kaikesta hevoshommasta ja ikävä on kova. Aina kun näen hevosen jossakin, telkkarissa tai livenä, tulee ikävä tallille. Voi niitä kaikkia tuoksuja ja ihania hetkiä hevosta harjatessa, ratsastaessa, rapsuttaessa ja jopa paskaa kärrätessä.
Pakko sitä on jossakin vaiheessa taaa ratsastus alotettava, ei tästä tule muuten mitään.
Ennen sitä on vaan päästävä edes vähän parempaan kuntoon, sillä en varmaan saisi edes ratsastushousuja jalkaani, koska kokoja ei ole tarpeeksi isoja mulle.
Ratsastussaappaiden kanssa en viitsi edes taistella, shapsienkin kanssa tekee tiukkaa, kun nekin on aina niin kaposille pohkeille. Lisäksi tällä hetkellä vielä vaivaa polvikin, sen takia oikeastaan pitäisi päästä parempaan kuntoon, kun pitäisi treenata jalan lihaksia, jotta ne sitten pitäisivät polven koossa. Tällä hetkellä polvi hajoilee harva se päivä toimintakunnottomaksi ja hevosen selkään ei tarvitse edes kuvitella pääsevänsä tällä jalla.
Noh, tässä nyt oli mun vuodatukseni, toivottavasti edes joku jaksaa lukea tän.