forde.munfoorumi.com

Filmikameroiden aikaan oli pakko teettää filmirullat, jos tahtoi nähdä ottamansa loistolaukaukset. Sekaan toki mahtui ainakin yksi tahaton peukalokuva tai otos, jossa kameranhihna roikkui outona juovana keskellä kuvaa. Vaan kuinkas on nyt, kun digidigi on pitkälti syrjäyttänyt filmin ja valokuvat päätyvätkin filmin sijasta muistikortille?

Tuleeko paperikuvia teetettyä vai jäävätkö valokuvat kesälomareissulta tietokoneelle?
Hifisteletkö laittamalla kuvasi digitaaliseen valokuvakehykseen?
Muistatko tehdä sähköisessä muodossa olevista kuvista varmuuskopioita?
Missä teetät paperikuvasi?


Minusta paperikuvissa on aivan oma tunnelmansa ja pidän niiden katselusta paljon enemmän kuin kuvien tuijottamisesta koneen näytöltä. Silti en ole saanut vuosiin aikaiseksi teettää paperikuvia missään ja ottaisin ilolla vastaan suosituksia, missä paperikuvien hinta-laatu-suhde on hyvä ja toimitusaikakin mieluusti lyhyt. Digikuvia en ole teettänyt kertaakaan ja filmikameraan en ole koskenut sitten vuoden 2004.

Olen ottanut kuvia huomattavasti enemmän digikameran saatuani, mutta laatu ei ole juurikaan parantunut. Peukalo ei enää eksy kuviin, kiitos kameran näytön, mutta kuvauskohteet ja kuvien käyttötarkoitus on muuttunut. Ennen pyrin useimmiten taltioimaan itselleni tärkeitä ihmisiä ja hetkiä, nyt saatan räpsiä kuvia lähes mistä tahansa. Ainakin minun kohdallani pätee kuulemani väite, että digiaika on vienyt valokuvaamisesta arvokkuuden.

Olisi ihanaa koota tuoreempiakin valokuvia albumiin katsottavaksi ja lähettää perheenjäsenille viime aikoina otettuja kuvia, joilla on merkitystä heille. Itse ainakin ilostun, jos minua muistetaan vaikkapa kummilapseni ja hänen sisarustensa kuvilla. Paperikuvat tuntuvat minusta myös varmemmilta säilyttämisen kannalta. Paperisten kuvien ikääntyessä värit saattavat muuttua tai reunat käpristyä, mutta mieluummin se, kuin digikuvien menetys tietokoneen hajoamisen vuoksi. Olen huono ottamaan varmuuskopioita ja valitettavasti osa kuvista on kadonnut koneen rikkoontumisen myötä.

Mulla on digidigit päkupattuna, mutta olen silti muutamia kuvia paperille tulostuttanut. Lähinnä silloin kun olen huomannut jonkun tarjouksen jossain. Viimeksi Eirikuvaan rekisteröityessä sai 30 kuvaa postikulujen hinnalla. Kymppikuvissa laatu ei ihan älyttömästi mun kokemuksen perusteella heittele, mutta Mikrobitin testien mukaan rajaukset voi olla vähän erikoisia, jos kuvakoko ei ole just' jämpsylleen.

Nettitulostukset on aika vaivattomia mielestäni: lataat kuvat koneelta sohvalla rötvätessä ja parin päivän päästä ne tupsahtavat postiluukusta. Jotain ulkomaalaisia tulostuspalveluita jossain suositeltiin, itsellä ei ole niistä kokemusta. Ifolor oli ihan kelpo palvelu ja edellä mainittu Eirikuva, joskin sieltä pukkaa sähköpostiin perkeleesti spämmiä.

Mä olen polttanut useimmat digikuvat cd-levyille, mutta musta on kivaa katsella kuvia kädestä, joten olen jonniin verran teettänyt paperikuviakin. Ifolorilta on tullut tilattua, siellä oli ainakin kuvan laatu hyvä. Kaveri on tilannut satamäärin kuvia ExtraFilmiltä, joten ilmeisesti on ihan hyvä paikka. Itse olen tilannut kuvia myös Photoboxilta, Ranskasta taisivat silloin tulla. Photoboxilta kuvat tulevat kivoissa muovikoteloissa, joissa ne on hyvä säilyttää jos ei tahdo asetella niitä mihkään albumiin. Tosin kuvan laatu tuolla on vähän niin ja näin. Sen puolesta en oikein voi suositella, mutta ilmeisesti heillä "hinta-laatu-suhde" on melkolailla kohdillaan.

Itsekin on tullut käyettyä tuota extrafilm:iä, kun ainakin sillon viimeksi oli halvin vaihtoehto.
Nyt ei olekkaan tullut muutamaan vuoteen teettetyä noita kuvia ja niitä olisi kyllä.
Viimeksi teetin noin 550 kuvaa...
Ja pientä maramtusta tuosta palvelusta. Ainakin viimeksi ei kuvien takana ollut tiedoston nimeä ja kun kuvat olivat vielä eri järjestyksessä kuin ajanmukaisessa oli pientä kiroamista havaittavissa.

@gen.fi kirjoitti:Itsekin on tullut käyettyä tuota extrafilm:iä, kun ainakin sillon viimeksi oli halvin vaihtoehto.
...
Ja pientä maramtusta tuosta palvelusta. Ainakin viimeksi ei kuvien takana ollut tiedoston nimeä ja kun kuvat olivat vielä eri järjestyksessä kuin ajanmukaisessa oli pientä kiroamista havaittavissa.

Joo, mäkin käytin extrafilmiä, kun teetätin kuviani. Valintatapa oli sama, se oli halvin (6snt/kuva).
Toimitus tilaushetkestä oli noin viikko, nettisivuilla lukee muistaakseni noin 10 arkipäivää, mikä on ihan tarpeeksi lyhyt aika mielestäni.
Marmatuksena mullakin sama kuin sulla, eli kuvat oli eri järjestyksessä kuin omassa kansiossani koneella. Mullakin oli aikajärjestys, kiva kun matkakuvat oli sekaisin osittain ja nyt ei enää voi muistaa minä päivänä viikon aikana olin missäkin ja kuvien järkkääminen albumiin vaikeutuu. Voisihan sitä tosin käyttää apuna tietokoneen kuvakansiota, mutta en jaksa alkaa värkkäämään niin paljon.

Mun mielestä paperikuvissa on sitä tiettyä taikaa. Mulla ainakin tietokoneella on niin paljon kaikenlaisia kuvia, hyviä ja huonoja. Niinpä ne hyvät hukkuvat sinne huonojen sekaan ja katselukokemus ei ole läheskään niin hyvä kuin jos parhaat kuvat ovat paperilla. Ja mitä sitten jos tietokone menee lopullisesti hajalle ja kuvat menevät hukkaan? Mulla ei nimittäin ole tapana kauheasti varmuuskopioida mitään tiedostoja (ei koulutöitäkään). Ja sitä paitsi musta tuntuu, että jossakin vaiheessa sitä voi alkaa poistelemaan kuvia koneelta, koska ne vaan ovat siellä uusien kuvien tiellä. Kun tila loppuu kesken, mitäs sitten teet. Mä en ainakaan ole niin innokas tietokoneilija, että ostaisin lisää muistitilaa vain siksi, että vanhoja kuvia pitää säästää. Jossakin vaiheessa vanhat kuvat muuttuvat aina turhemmiksi kuin aluksi olivat ja ne voi helpommin/ajattelematta poistaa. Niinpä on kiva, kun parhaita otoksia on teettänyt paperille asti, niin onpa sitten jotakin mitä katsella kymmenenkin vuoden päästä.

Hyvään saumaan muuten sattui tää ketju, kun juuri toissapäivänä posti toi tullessaan kuvani.

Itsellänihän ei ole edes kameraa, kun ei ole tullut hankittua. Mutta yleisesti valokuvista, niin kyllä aika yleinen selitys on nykyään se, että siellä ne on koneella en oo jaksanu lajitella. Eli toisten ottamia kuvia ei näe koskaan ikinä mishään. Esim. kaveri kuvasi reissullamme Göteborgissa (syyskuussa), mutta ei ole AINAKAAN VIELÄ saanut aikaiseksi saattaa kuvia katsottavaan muotoon. Tosin saattoihan filmiaikanakin olla samassa rullassa joulu 1985, Jorman synttärit, juhannusotoksia ja joulu 1986

Viimeksi teettänyt kuvia kolme vuotta sitten, nekin räpsyt edelleen odottelee albumiin pääsyä. Ellei nyt lähiaikoina iske jonkinlaista maniaa, niin uskonpa kuvien teettämisen olevan omalta osalta jokseenkin historiaa. Varmuuskopioita tietty otan ahkeraan, mutta muuten olen alkanut tyytyä kuvien tuijotteluun tietokoneen ruudulta. Sääli.

Filmikamera-aikaan kuvaamisessa oli enemmän jännitystä. Ensin sitä otti monta rullallista kuvia milloin mistäkin, ja sitten odoteltiin innolla filmien kehitystä. Yleensä varsinkin nipsnaps-kameroilla otetuissa kuvissa oli milloin mitäkin virheitä, kuten puolet näköalasta peittävä sormi tai punaisen hehkuvat silmät, mutta se fiilishän nyt on aina tärkein. Nykyään kaikki on niin kovin täydellistä, kun voi tietokoneella suoristella horisonttia ja rajailla uudestaan. Johto vaan koneeseen kiinni ja se on siinä.

Tekisi mieli opetella kehittämään kuvia itse. Kaapissa olisi täysin toimiva filmijärkkäri parin objektiivin kera, pimiö ja aineet vaan puuttuu. Pystyisiköhän kylppäristä tekemään osa-aikapimiön...

Nähtävästi joissain kuvankäsittelyissä / scannausohjelmissa on ominaisuus, jolla ensimmäisten värivalokuvien (jotka haalenivat ajan myötä) värejä pystyy helposti palauttamaan. Epsonilla tästä ainakin oli maininta scanneri-tulostimen ohjelmistoissa. Onko kokemuksia tällaisesta kellään, kun pitäisi vanhoja kuvia pelastaa?

Eipä ole kokemusta tuollaisesta, mutta ihan kuvankäsittely ohjelmissahan on mahdollisuus muokata värejä.
Saturaatio on se jota pitäisi säätää, mutta muutenkin voi korjata niitä värejä.

Mie itse asiassa asensin tuossa taannoin luuriini ohjelman jolla saa muokkailtua kuvista "vanhan" näköisiä, niissä on jotenkin sitä tunnelmaa, varsinkin kun hdr-kuvalle antaa lopullisen silauksen

Kiitti tiedosta, koitan joskus myös tuota saturaation muuttelua. Meinaan tosiaan sellaisia, muistaakseni punertavaksi menneitä, kuvia. Vanhat kuvat muuten saa olla muokkaamatta, jollei jotain ylimääräistä tarvi poistaa.

Pascal Lemoix kirjoitti:Esim. kaveri kuvasi reissullamme Göteborgissa (syyskuussa), mutta ei ole AINAKAAN VIELÄ saanut aikaiseksi saattaa kuvia katsottavaan muotoon. Tosin saattoihan filmiaikanakin olla samassa rullassa joulu 1985, Jorman synttärit, juhannusotoksia ja joulu 1986

Luulen, että digikuvien helppouden harhasta aletaan hiljalleen päästä eroon ja lakataan huokailemasta, miten paljon helpompaa on, kun ei pidä ostaa albumeita ja kulmia ja laittaa kuvia albumeihin oikeaan järjestykseen, kun aina menee pieleen. Digikuvien arkistointi on yhtä ikävää, ellei ikävämpää.

Kuvat saa kyllä ripeästi koneelle, mutta siinä missä paperikuvien haku ei riitä, harvoin riittää sekään, että kuvat on koneella, piste. Ne pitäisi jotenkin kansioida niin, että oikeat tapahtumat löytyisivät jatkossa kivasti. Kansioitko sitten itse windows-hengessä tai kansioiko koneesi puolestasi iphoton malliin, harvoin menee ihan nappiin. Aina on tarkistettava tulos. Todellinen pro arkistoi, kansioi ja hakusanoittaa kuvansa vaikkapa bridgellä ja johan vierähti taas yksi ilta ilman että huomaakaan. Auta armias, jos pitäisi vielä säätää kuvien kokoa, värejä, kontrasteja, terävöittää ja lisätä tekijänoikeustiedot.

Sähköinen kuvien jakelu on todellinen säännösten ja tekijänoikeuksien painajainen. Rajattua katsojakuntaa saat vasta kun on riihikuivaa pöydässä, paitsi jos käytät ilmaispalveluita, jolloin palveluntarjoaja rohmaisee huomaamatta kuvien oikeudet surutta itselleen kutakuinkin vähät välittämättä tekijänoikeuslaeista ja -säännöistä.

Ja mitä tulee haluttomuuteen tai laiskuuteen esitellä omia kuviaan esim. matkoilta, lieneekö turhan monella muistoissaan pitkäveteiset, päättymättömät illat naapurin kirstipetterin ja mikkomarjatan takkahuoneessa loputtomien huonojen ja yksitoikkoisten diaesitysten unettavassa räpseessä.

kermit kirjoitti:Ja mitä tulee haluttomuuteen tai laiskuuteen esitellä omia kuviaan esim. matkoilta, lieneekö turhan monella muistoissaan pitkäveteiset, päättymättömät illat naapurin kirstipetterin ja mikkomarjatan takkahuoneessa loputtomien huonojen ja yksitoikkoisten diaesitysten unettavassa räpseessä.

Mä en ole ikinä ollut tuollaisessa diaesityksessä. Dioja on esitelty koulussa opetustarkoituksessa.

Tuollaiset diaillat olivat ennen kai melko tyypillisiä, sen verran paljon niistä on tehty parodioita. Alivaltiosihteerillä oli ainakin: "Ja tää epäonnistu ravintolan terassilla... ja tää taas uima-altaalla... -Onks toi pystyyn vai vaakaan epäonnistunut kuva?"

Enkä ole vieläkään nähnyt noita Göteborg 2009 -kuvia

Kun olin lapsi, isä esitteli joskus vieraille matkakuvia diaesityksen muodossa. Meiltä löytyi - ja löytyy edelleen - diaprojektori ja valkokangas, jotka viriteltiin olohuoneeseen. Muistan sen valkokankaan hajun ja diaprojektorin äänen vieläkin. Jollain kerralla ei ollut vielä ilta, joten olkkaria ei saanut pimennettyä pelkästään valoja sammuttamalla. Koska verhotkaan eivät pimentäneet huonetta tarpeeksi, äiti kävi jätesäkkejä ja nitoi niillä ikkunat peittoon.
Ei niitä dioja kuitenkaan esitelty ihan joka kävijälle, joten suurin osa vanhempien naapureista jäi traumatisoimatta meidän lomakuvilla. Lähisuku oli sitten ihan eri juttu

Tällä suurella otannalla voin todeta, että juu, kyllä niitä diailtoja on järjestetty ihmisten kiusaksi.

En epäilekään etteikö niin olisi tehty perheissä, joissa harrastettiin kuvausta ja oli varaa hankkia vermeet. Meillä ei harrastettu eikä ollut varaa.

Ei meilläkään ollut varaa mihinkään diajuttuihin. Kuvia kyllä tosin on lapsuudesta paljon, koska äiti sanoo, että on tärkeää kuvata omat lapsensa elämänsä eri vaiheissa ja siitä jaa paljon muistoja. Ja pitää kuvata niin kauan kuin ne suostuu olemaan kuvissa.