Näin pukkirinkipainajaista.
Olin Postissa lähettämässä pakettiani viime tipassa, ja postitäti (joka oli yhden tutun näköinen) näytti tietokoneelta auton täyttötaulukkoa ja sanoi, että ei oo tilaa autoissa. Ois pitänyt tulla aiemmin. Unessa oli siis tämä päivä 18.12., ja tiesin pukkiringin perusteella, että tänään pitäisi ehtiä vielä. Kilahdin ihan täysin, suurinpiirtien, että ei voi s***ana olla totta, ja nyt akka teet v***u tilaa sinne autoos. (En muista tarkkoja sanojani, mutta vetosin juuri viimeiseen luvattuun päivään jne. jne.)
Sitten loikattiin ajassa muutama hetki eteen päin (tai en ainakaan muista mitä siinä välissä tapahtui), ja postitäti tarjosi mulle löytämäänsä ratkaisua. Että mun lahja (jonka se oli käärinyt aivan täysin ylikokoiseen vihreään ruusukkeeseen. rusetin halkaisija oli ehkä 30-40 senttiä, ja lahjani ei ollut noin iso) voitaisiin laittaa samaan postipakettiin muiden juttujen kanssa, ja sitten maksaisin siitä jotain 88 euroa. Kilahdin uudestaan.
"Jumalauta minä en v***u kahdeksaa kymppiä maksa yhden paketin postittamisesta ja tämä pulju se vaan kallistuu ja kallistuu vuodesta toiseen ja
", ja vielä suurin piirtein, että tämä kaikki on sen asiakaspalvelijan syytä.
Lähdin ovet paukkuen ulos. Ulos kävellessäni mietin, että tunnistin yhteispaketissa olleen käytetyn pyyhekumin. Se kuului ystäväni lähes nelikymppiselle pojalle, ja ajattelin, että senhän voi lähettää hänelle vaikka ei osoitetta tietäisikään. Samannimisiä kun ei tässä kaupungissa asu. Posti oli omituisesti Tammelan puistokadun alkupäässä, missä on oikeasti Fida Lähetystori. Ulkona näin, kun entinen kämppikseni (joka ei edes asu Tampereella) tuli vastaan. Ei oltu nähty hetkeen ja päätettiin mennä läheiseen kuppilaan istumaan. Tosin se taisi olla Hesburger (joka on oikeastikin mainitsemani sijainnin lähellä).
"Hesburgerissa" kertasin tätä sattumusta ystävälleni, ja tajusin jättäneeni pukkirinkipaketin postiin! Sehän menee ihan just kiinni!
Lähdin juoksemaan, ja ovelle saapuessani postitädit olivat juuri laittamassa paikkoja lukkoon. Puikahdin liukuoven välistä sisään ja menin penkomaan roskiksia.
Äsken haukkumani postitäti oli siinä mulla apuna ja lopulta paketti löytyikin. Pahoittelin aiempaa käytöstäni moneen kertaan ja vuolaasti, ja hän vain lepytteli että "ei siinä mitään, ja harmittaahan se kun suunnitelmat menee pieleen."
Tarina ei kerro, sainko koskaan pakettiani matkaan.