Murteista

[theia]

Hahaa, ei voi napista, että tästä on jo puhuttu

Eli siis, puhutko murretta? Mikä on ärsyttävin murre, jos sellaista on? Mikä on suhtautumisesi murteisiin? Onko jotain outoja murteiden välisiä juttuja? Ihmettelevätkö ihmiset joskus anteeksi, sanoit mitä -tyylisesti?

---

Itse en koe sen suurempia murteita puhuvani, kun koko elämäni olen asunut etelä-Suomessa. Tosin käytän mä-sä -muotoja, ja niin edespäin. Lapsuuskaupungin Riihimäen ja teinivuosien kaupungin Hämeenlinnan välissä on niin iso ero. Vanhemmat + suku on Raumalta, joka ei ikinä tarttunut puheeseeni, toisin kuin esim. sisareni - kun automatkalla ollaan ohitettu Rauman kyltti, alkaa suusta kuulumaan epämääräisesti Rauman murretta. Muuten ei mitään.

Oudointa ehkä on tuo joensuulaisten kavereiden käyttämä "Mie käyn miun laukun/tuopin/tms". Sieltä puuttuu yksi verbi, suatana! Kaikille niille se tosin on ihan ymmärrettävää ja normaalia. Toisaalta, sanon minäkin, että jotain pitää hakea (siis esim. autossa istuessa) takaata.

Ja mikä onkaan auton tavaratila? Takapaksi, -rontti, -kontti vai jotain ihan muuta?

[shaana]

Onko tästä muka puhuttu Hehheh.

En puhu tietääkseni mitään murretta. Asun pääkaupunkiseudulla, eikä tämän sukupolven kaupunkilaiset osaa taikka ymmärrä oikeata (luokittelen oikeksi sen wanhemman sanaston) Stadin slangiakaan - joskus muualla päin Suomea asuvat tuttavat eivät tosin kaikkia puhekielessä käyttämiäni sanoja ymmärrä, vaan pyytävät "suomentamaan".
Kyllä kaikista lungein murre on tämä pohjosen, Lapin murre. En tiedä sen oikeata nimitystä, mutta se h-kirjaimen lisääminen jokaiseen sanaan on jotain niin suloista - antaa puhujastaan rauhallisen ja rennon kuvan jotenkin.
Pohjanmaan murretta oikein vääntävissä ihmisissä on simmonen piirre (minun tapaamieni kohdalla) ettei niistä tahdo saada puheesta selvää jos ovat kunnolla punsia ottaneet Hauskaahan sitä on kuunnella jos toinen oikein puhumalla vääntää ja vastaanottavana osapuolena ei ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Sen olen huomannut, että murteet tarttuvat ainakin meikäläiseen suhteellisen nopeasti. Pikku penskana meillä oli mökki Etelä-Karjalassa ja siellä paikallisen mukuloiden kanssa pyöriessä alkoi itsekin äkkiä jokeltamaan samalla lailla. Oli siinä sitten ihmettelemistä luokkakavereilta kun kesälomilta palattiin kouluun

[Kuolo]

Miulla käy ainakin pääkaupunkiseudulla niin, että kun murteella puhuu, niin kaikki suhtautuu heti positiivisesti ja luottamuksella. Helppoa sinällään

Noin muuten ymmärretyksi tulemisessa ei sinällään oo ollu mitään ongelmaa. Tulee melko usein kyl käytettyä sanoja, joita ihan kaikki ei ymmärrä. Kaveri oli vähän ihmeissään kun puhuin pulttien apinoimisesta

[Tomte]

Puhun murretta, joka taitaa poiketa kirjakielestä melko paljon. Jos puhun samanmurteisten ihmisten kanssa, niin murresanoja tulee käytettyä varmasti enemmän kuin että jos puhun henkilön kanssa, jonka murre on täysin toisenlainen. Huomaan, että aina toisinaan omassa puheessani murresanat korvautuvat kirjakielisillä sanoilla, jos keskustelukumppaninani on joku muuta murretta puhuva. Se vaan tapahtuu ihan ilman mitään yrittämistä. Kai se liittyy siihen, että pääasiana on kuitenkin saada se viesti perille ja jos käytän paljon murresanoja niin toinen joutuu usein kysymään mitä tarkoitan.

Muiden ihmisten suhtautuminen murteeseeni on kyllä ollut pääsääntöisesti positiivista, mutta joskus voi tulla sellainenkin olo, että nyt kyllä pidetään vähän tyhmänä ihan vaan siksi miten puhun. Tämä voi kyllä olla oman pään ongelmakin. Joskus on tullut hieman vaivaantunutkin olo, kun joku uusi tuttavuus on huuhdahtanut, että "Voi että, kun sinä puhut niin ihanasti, sano vielä jotain!" ja jäänyt pää kallellaan odottamaan lisää kivoja sanoja.

No, mutta siis yleisesti ottaen eipä tuosta haittaa kyllä ole ollut, monet ihmiset ovat sanoneet, että murteeni on mukavan kuuloista ja siitä tulee semmoinen olo, että onpa mukava tyyppi. Ihan kivahan se on, jos asia näin on! Helpottaahan se eloa ja oloa.

Murteen tarttumisesta muuten tuli mieleeni, että olen muutaman kerran huomannut, että oma murteeni on tarttunut jollekulle muulle. Se on aika vinkeää!

[irvikissa]

Puhunhan mie murteella. Olen juuri tuolta Shaanan mainitsemalta h:n päälle puhujien alueelta. Äiti puhuukin niin, mutta minuun se ei ole tarttunut kuten ei suurimpaan osaan ikäluokastanikaan tuolla meidän huudeilla. Pohjoisemmassa nuoremmatkin kyllä puhuu hoota. Mietä ja sietä mie puhun, ja yksinäisiä konsonanttiparkoja tuplailen välillä. Ossaan mie silti sen hoonki pistää oikeehaan välhiin, jos oikein pittää vääntää. Tosin se "oikea paikkakin" tuntuu vaihtelevan eri alueiden välillä.

Yritän myös tietoisesti säästää murteeni, vaikka asun nykyään kaukana kotoa. Onneksi Mies puhuu samaa kieltä, se helpottaa vähän, vaikka murre tuppaakin tasoittumaan kun on pitkään poissa kotipaikkakunnalta ja tekemisissä muita murteita puhuvien kanssa. Murre on yksi niistä konkreettisemmista juurista, mikä minut pitää torniolaisena vaikka asuisin missä, siksi koen sen arvokkaaksi.

[Suvi]

En puhu minkäänlaista murretta, kun olen koko ikäni Helsingin eri osissa asunut.
Stadin slangiakin osaan aika huonosti (kun en edes ymmärrä kaikkia Tuomari Nurmion
sanoituksia). En ole ihan varma, lasketaanko Stadin slangia edes murteeksi. :riips:

Mutta mielestäni oman alueen murteen käyttäminen antaa puhujasta jotenkin sympaattisemman,
tai ainakin aidomman kuvan. Joskus olen huomannut, että jos vietän pitemmän aikaa muualta
Suomesta kotoisin olevien kavereiden tai tuttujen kanssa, puhetyyli alkaa tarttua. Ei kyllä niinkään
sanat, vaan juuri puhetyyli, "aksentti". (Vai mikä tähän nyt olisi oikea sana? :riips:)

Muokkasin kirjoitusvihreitä.

[Shay]

Mää puhun jotain Oulun murteen tyyppistä, johon on sekoittunu vähä
Keski-Pohojammaanki tyyliä. Ikinä en oo kenenkään takia murteesta
luopunu ulkomaalaistaustasia lukkuunottamatta. Harmittaa välilä, ku
oma murre meinaa hävitä lähinnä radiossa kuullun yleiskielen takia, ku
puhetyyli tarttuu nii pirun heleposti.

Yks eteläsuomalainen työkaveri oli joskus haltioissaan mun murteesta, muttei
siitä muuten oo hirveesti huomauteltu hyvällä eikä pahalla. Paitti mitä ny
Kuolo kettuilee mun määstä toisinaan.

Ihanin murre mun mielestä oman murteen lisäksi on ehottomasti Savon murre.
Se on nii ihanan rentua viäntöä ja kuuntelen aina ihastuneena, ku savolaismiehet
soittelee ratioon pojille.

[Vanilla]

Ihana aihe!

Mie en ole oikeastaan mistään kotoisin, joten sinänsä mulla ei ole ihan "oikeaa" kotimurretta. Olen aina asunut Pohjois-Suomessa kylläkin, mutten ole ikinä oikein juurtunut mihinkään.

Puhetapani vaihtelee sen mukaan, kenen kanssa puhun. Äidilleni (ja muille sen puolen sukulaisille) puhun suhteellisen sujuvaa oulua, isälle tulee usein sanottua "mie", kun isä Rovaniemen lähistöltä kotoisin olevana käyttää sitä itsekin. Oikeastaan nykyisin puheenparteni taitaakin olla aikamoista Oulun ja Peräpohjolan murteiden sekoitusta. Ehkä nykyään enempi kuiteskin Ouluun viittaavaa. Ja kai niitä kuusamolaisuuksiakin puheesta löytyy, kun siellä asustelin tuskaisimmat nuoruusvuoteni.

Ehdottomasti sanon "lehemä" tai "kolome" - tuo nyt kuuluukin suurimpaan osaan suomen murteita.

Lempimurteitani ovat ehdottomasti Peräpohjolan murteet höystettynä h:n päältä puhumisella. Isän sukulaisista moni, varsinkin vanhempi, puhuu h:n päältä, ja se on niiiin ihanan kuuloista. (Opiskelukamujen kanssa käytämme usein termiä murreorgasmi. ) Olen ihan katkera isälleni, kun hänelle h ei ole enää tarttunut - muuten miekin voisin ehkä puhua h:n päältä. Osaan kyllä tarpeen tullen laittaa sen oikeaan väliin, mutta Tornionjokivarresta kotoisin oleva opiskelukaverini sanoo, ettei se kuulosta aidolta, jos se ei tule luonnostaan.

Mulle oikeaa h:n päältä puhumista on jossain Rollon seutuvilla käytettävä tapa. Tornionjokivarressa h on vielä jatkanut matkaansa sanassa: tuo aiemmin mainitsemani opiskelutoveri sanoo "sauhnaan", kun mie taas sanoisin "saunha(a)n". (Meänkielessä tällaista paikanvaihtoa tapahtuu muuten muissakin asemissa, esimerkiksi "pitkä" voi muuntua muotoon "piktä". Aika jänskää!)

Kirjoittaessa "mie" tuntuu luontevimmalta (kuten viesteistäni ehkä huomaa...), vaikka usein oikeasti puhun myös "mää". Juuri eilen joku ihmettelikin, kun kysyin jotain ja aloitin kysymykseni ihan huomaamatta ilmaisulla "ookkonää". Niin se vain tarttuu. Toisaalta saatan yhtä hyvin sanoa lappilaisittain "ookkos" - tuota ei etelämmässä tunnuta käyttävän niin paljoa, sanotaan esimerkiksi "ootsä menossa sinne" tj.

Nykyään kuuntelen opiskelujen myötä ihmisten puhetta aivan eri tavalla kuin ennen. Ah, murteet.

[Maija]

Murteeni saattaa olla aika järkyttävän kuuloista, jos ei siihen ole tottunut.

Kuten Tomtellakin, myös mulla tuo murresanojen käyttö vähän vaihtelee seuran mukaan. Määtä ja säätä puheessani käytän sekä sanoissani konsonantit joko kahdentuvat tai supistuvat (esim. 'Missä sinä asut?' = 'Misä sää asut?' tai 'Minä katselen virtaavaa jokea' = 'Mää kattelen virtaavaa jokkee'). Ei ehkä mikään maailman kaunein murre, mutta sitä tulee silti viljeltyä.

Pientä naljailua omasta puhetyylistäni saan aina välillä osakseni, mutta siinäpähän naljailevat. Kotipaikkani kuuluu puheestani, ja ylpeä kai siitä pitäisi olla.

[Shay]

Ehdottomasti sanon "lehemä" tai "kolome" - tuo nyt kuuluukin suurimpaan osaan suomen murteita.

Viheriä on kuulemma yks näistä pohojosen sanoista. En tiiä sanotaanko nii josaki muualla.

---

Mistäpäi Maija muuten on kotosin?

[elegia]

Kai mää Keski-Suomen murretta puhun, vaikka koulussa sanottiinkin aina että se on Suomen kielistä kaikkein "puhtain", kun tässä kohdin sekoittuu kaikki murteet. Itse en kyllä huomaa mitään murretta puhuvani, mutta ilmeisesti me täällä keskisessä tupataan venyyyttämääään sanoja. Tai näin ainakin ovat ulkopaikkakuntalaiset sanoneet. En oikein itsestäni muuten muuta tunnista kuin ne perus "mää" ja "sää", "myö" ja "työ" ja sitten sitä omasta mielestäni varsin maalaisjunttimaiseksi mieltämääni kielenkäyttöä: "mehtä", "kolome", "poloku". Vaikka eipä niitäkään niin suuremmin tule viljeltyä.

Tietysti tälläkin alueella on vissiin omia sanojaan, jotka poikkeavat muiden alueiden sanoista. Millä nimellä te esimerkiksi kutsutte linja-autoa? Kun meilläpäin se on aina ollut "linkki". Sitten ymmärrän sanat "dösä", "bussi" ja "linkka", mutta "linkku" kuulosti taas aivan epämääräisen omituiselta, kun eräs lahtelainen toveri näin sanoo.

Helposti mullakin tuppaavat toisten murteet jäämään päälle, jos tarpeeksi pitkään sellaista kuuntelee. Helpoiten ehkä se rempseän leppoisalta kuulostava itäsuomalainen puhetapa, ja varsinkin miet ja siet, niitä kai nyt tosin on muuallakin.
Toisaalta yksi kaverini on pohojanmaalta ja kyllä sekin puhetapa helposti mieleen jää. Mies taas tuppaa välillä puhumaan eteläsuomalaisittain, tuleeko se sieltä Turusta päin sitten se tapa sanoa "mää tulisin", "mää istusin". Se ei kyllä jää mulle päälle.

[Maija]

Mistäpäi Maija muuten on kotosin?

Satakunnasta, Huittisista näin tarkemmin.

Tarkennus lienee paikallaan, sillä myös Satakunnan sisällä murteet eroavat aika paljon toisistaan. Huittisten murre on myös ihan oma lajinsa erikseen.

[Kumkvatti]

Mä oon Etelä-Suomessa asunut koko ikäni ja puhun aikalailla perusyleispuhekieltä ilman mitään erityisen tunnistettavia murteellisuuksia (vaikka murrehan se on sekin, tavallaan). Mulle kyllä tarttuu helposti murrejuttuja, ja jotkut sanat tai ääntämistavat on jääneet suht pysyviksikin, vaikka ne olisivat peräisin jostain ihan satunnaisesta joskus kuullusta puheesta.

Lahti-Nastola-suunnalta on jotain piirteitä jäänyt, käsittääkseni taakke ja kannattee on ainakin sieltä päin. En sano enää linkku, joskus sanoin. Nykyään se on bussi.

Omituista on, että väsyneenä ja erityisesti yhden kaverin seurassa tulee puheeseen joku savolaistyylinen nuotti, vaikka en ole edes tietääkseni ikinä käynyt siellä päinkään, enkä tunne ketään joka savolaisittain puhuisi, eikä tuo kaverikaan normaalisti niin puhu.

[tgr]

Mä puhun murretta jonkin verran. Nyt varsinkin kun ei ole tarvinu asiakkaiden kanssa paljoa puhua,
niin on tuo puhe päässyt vähän karkaamaan käsistä. Nyt sitten kun saattaa joutua asiakkaidenkin
kanssa juttelemaan, niin täytyy vähän varoa mitä sanoo. Katoaa sitten ne murteen rippeetkin.

Mielestäni Turun murre on kuin jotain toista kieltä. Aiheuttaa vähän ärsyä. Ainakin puhelimitse.

Jostain kumman syystä sanon että "ristaus" enkä risteys. Yks toinen samalta paikkakunnalta sanoo
samoin.

[Viisauden Lähde]

Minä oon Savosta ja tuntuu että murre vaan vahvistuu iän myötä. Tykkään kuunnella vanhempien ihmisten murteella huastelua, siinä kuulee paljon vanhoja murresanoja joita ei tiennyt olevankaan. Kuten vaikkapa öylön (eilen), jota olen kuullut joidenkin käyttävän. Savon murteella puhuminen tuntuu mukavalta, se on sopivan napakkaa lausua ja monipuolista.

Ukkini oli Karjalasta päin ja puhui Salmin murretta, joka kuulostaa vähän venäjältä. Se alkaa olla jo kuollut murre, harmi etten ehtinyt sitä oppimaan muutamaa sanaa enempää. Ukki lapsena kielsi veljeäni kiipeämästä kivelle, ettei brihatsulta paku shtanit Salmin murretta ääntäessä n kuulostaa hassulta, puhe muodostetaan tavallaan enemmän suun etuosassa kuin vaikkapa savo.

[Kati]

Kainuun tyttö, joka asui vuoden Savossa Pohjois-Karjalasta tulleen tytön kanssa, muutti Keski-Suomeen, sieltä Meri-Lappiin ja lopulta Helsingin kautta Tampereelle.
Kyllä, puhun murretta, ellen peräti murteita. Helsingin puhe ei koskaan minuun tarttunut, johtuen ehkä siitä, että ne harvat natiivit, jotka tunnen, puhuvat enemmän yleiskieltä kuin slangia, mutta kaikesta muusta olen osani ottanut. Kaikissa asuinpaikoissa on puheesta huomattu, etten ole paikallisia, mutta en ole sitä koskaan erityisesti korostanut tai hävennyt. Pitkä kaenuu on vahva pohja, ei se ole hävinnyt. Heti Iisalamen jäläkeen se lyöpi päälle.

Tamperetta en kuulemma oikein osaa, mutta kuka sitä nyt haluaisikaan osata - Kummelikieltä!

Kyllä kaikista lungein murre on tämä pohjosen, Lapin murre.

Minäkin tykkään siitä puheen rytmistä ja ennen kaikkea olen ihastunut siihen, miten sanoilla saadaan luotua se lunki meininki. Rakastan esimerkiksi sanaa "uistattelemme". Siinä on täysin eri fiilis kuin uistelussa, joka henkii suorittamista, liki pakonomaista tekemistä.
Uistattelu on leppoisaa vieheen vedessä lilluttamista ilman saalispakkoa.

Ja vaikka en arjen puheessa -mme loppua käytäkään, Lapissa se tarttuu. Siellä otamme, käymme ja juomme, muualla otetaan, käyvvään ja juuvvaan.

[Plei]

Ehdottomasti sanon "lehemä" tai "kolome" - tuo nyt kuuluukin suurimpaan osaan suomen murteita.

Viheriä on kuulemma yks näistä pohojosen sanoista. En tiiä sanotaanko nii josaki muualla.

Tässä munki luonteelle ominaisia sanoja. Kuten Shayn, on minunkin murteeni sekoitus
oulua ja keskipohjanmaata. Tosin nykyään pohjoiskarjalaistumisen lisäksi olen siistinyt
kieltä enemmän kirjakieleksi. Tämä on ollut ihan tahatonta ja johtunee enimmäkseen
siitä, että meillä on porukkaa niin laajasti ympäri Suomen, että väistämättäkin melkein
kaikki ovat ihan yleisen kuullunymmärtämisen helpottamiseksi jättäneet pahimmat
murrehirmuilut vähemmälle.

Kotiin mennessä murre kuitenkin tulee aina noin nanosekunnissa takaisin mieleen ja
käyttöön, kun ympärillä olevat sitä puhelevat. Silloin sitä tulee, etenkin humalluttua,
väännettyä sellaisella intensiteetillä, että itseäkin naurattaa. Ja tuskinpa edes P-Pohjanmaalla
asuessani niin vahvasti murretta puhunut kuin nyt vieraillessa.

[Pascal Lemoix]

Joskus tuntuu, ettei stadi ole slangi eikä murre, vaan asenne. Itse olen stadilaisen isän poika, joka on helsinkiläinen ja puhuu niin kuin Helsingissä puhutaan. Pohjaltaanhan kielimuoto on hämäläismurretta, vaikkakin vahvat hämäläisyydet ovat hioutuneet pois. Joitakin slangisanoja esiintyy, mutta yleisesti muoti-ilmaukset ovat äärimmäisen vaihtuvia.

Enimmäkseen ymmärrän, mutta en käytä slangisanoja. Muu ikäluokkani käyttää enemmän. Itselläni se jotenkin jäi kouluun. Kotkassa ollessani (intissä) en halunnut lainkaan kylläkään assimiloitua paikalliseen murteeseen, vaikka jotkut helsinkiläislähtöiset käyttivätkin mietä, mikä mielestäni oli naurettavaa. Ei siis "mie" sinällään, vaan se, että vaihdettiin.

Ehkäpä "stidi" ja "dösä" ovat sellaisia slangisanoja, joita käytän ensisijaisena, kun puhun kyseisistä asioista. Aika vähän tällaisia on. Nämä nyt ei ole mitenkään stadia, mutta tupakkaa sanon enimmäkseen röökiksi ja varastamista pöllimiseksi. Vaikken olekaan röökiä koskaan pöllinyt. Mutta jalkapallo on kyllä ehdottomasti futista tai fudista, EI jalista. Eikä kiska ole milloinkaan kipsa tai kipari, kikkarista nyt puhumattakaan

[Shay]

Nämä nyt ei ole mitenkään stadia, mutta tupakkaa sanon enimmäkseen röökiksi ja varastamista pöllimiseksi. Vaikken olekaan röökiä koskaan pöllinyt.

Eikö rööki oo aikalailla tsadia? Pöllimistä meiläkipäi käytetään.

[Sippura]

Murteet on ihania! Mieluisimpana tulee mieleen oman
mummun puhetapa, hän on asunut suurimman osan e-
lämästään Kokemäellä ja se kuuluu. Hän "vartoo ja kok-
keilee sittevvasta" Tuo konsonanttien kahden-
tuminen (geminaatioksiko sitä kutsutaan?) on siis ko.
alueen murteelle hyvinkin ominaista.

Ja loppuun tarina allekirjoittaneen lapsuudesta: olin
tainnut juuri oppia puhumaan ja olimme vierailulla
mummulassa, jossa oli vielä siihen aikaan käytössä
ulkovessa. Isäni lukitsi leikillään äitini vessaan eikä
päästänyt tätä pois pyynnöistä huolimatta. Olin mum-
muni sylissä jolloin hän tokaisi että "isi pirruilee". Mi-
nä tietysti juuri puhumaan oppineena toistin perässä
topakasti, että "isi pilluilee"

[theia]

musta on jotenkin niin harmi, ettei murteet tartu muhun. vaikka kuinka yritän vääntää, edes leikilläni, on tulos ihan järkkyä. Pitkän kuuman kesän lause [puhuttaessa Kalle Päätalosta nimenä bändille] "No eikö se oo suommee ja eikö siin oo kaks sannaa että hä vaa vittu itelles" kuulostaa ihan tyhmältä

Stadin slangisanat on jotenkin eksyneet puheseen, varmaan osasyy on että yksi parhaista kavereista on paljasjalkalainen. Stidit, spora, stadi, stendari (tai stenkku).. toki se myös vähän seurastakin riippuu. Maalla menin sanomaan, notta asun Stadissa, ja vastauksena oli pilkallisia ilmeitä ja ai StadistVantaalt..

Raumaa haluaisin joskus osata puhua, muutakin kun sen yhden ryyppylaulun.

[Mr. Smith]

Kainuun tyttö, joka asui vuoden Savossa Pohjois-Karjalasta tulleen tytön kanssa, muutti Keski-Suomeen, sieltä Meri-Lappiin ja lopulta Helsingin kautta Tampereelle.
Kyllä, puhun murretta, ellen peräti murteita. Helsingin puhe ei koskaan minuun tarttunut, johtuen ehkä siitä, että ne harvat natiivit, jotka tunnen, puhuvat enemmän yleiskieltä kuin slangia, mutta kaikesta muusta olen osani ottanut. Kaikissa asuinpaikoissa on puheesta huomattu, etten ole paikallisia, mutta en ole sitä koskaan erityisesti korostanut tai hävennyt. Pitkä kaenuu on vahva pohja, ei se ole hävinnyt. Heti Iisalamen jäläkeen se lyöpi päälle.

Melkein samanlainen murrekaari minullakin, Oulu->kaenuu->hullu pohjanmaa->lappi->pääkaupunkiseutu.

Välillä en oikein tiedä puhunko murteella vai en, mutta ainakin tarkkakuuloisimmat kuulevat että ei poika taida ihan pääkaupungista olla kotoisin.

Toisinaan kun kohtaan ihmisiä kaukaa pohjoisesta (lasken Oulun jo pohjoiseksi), yritän pakottaa itseni puhumaan kaenuun murteella, mutta poissaoloni sieltä on johtanut siihen, että se kuulostaa lähinnä samalta, kun seitsemän-vuotias yrittäisi puhua "aikuismaisesti". Joskin kaksoiskonsonantit ovat jääneet puheeseeni lopullisesti, eli alan klassikko-esimerkki "onko kukkaan nähny kattilata?" tulee sulavasti kieleltäni

Ps. Ai niin, hauskin murre mielestäni on Turussa. Yritän aina vaistomaisesti matkia sitä Turussa ollessani, mikä on johtanut muutamaan ei niin haluttavaan katseeseen paikallisilta isänniltäni
En tee sitä tahallani, se vain on jotenkin niin hauskan kuuloista, että tahtoisin itsekin oppia puhumaan sitä. Varsinkin kun tutustuin http://www.sata.fi/?area=uutissi eli uutissi turust-sivuun.

[Aurora B.]

Onko rööki tosiaan stadia? Röökiä käytetään ainakin Vaasan alueella ihan yleisesti. Ja pöllimistä (myös tupakasta käytetään sanaa pölli, mutta harvemmin). Mielenkiintoista. Mä jäin pohtimaan, että kuinkahan paljon tietyt sanat on aikain saatossa matkannut "murre"alueelta toiselle.

"Stadi"-sanaa tosiaan tuntuu aika moni karsastavan. Siihen jotenkin kiteytyy sellainen "minä olen Helsingistä, sinä olet maalaisjuntti"-ylimielisyys No siis mun mielestä (anteeksi). Saattaa johtua siitä läksytyksestä, minkä sain joskus nuorempana, kun menin stadilaiselle sanomaan jotain Hesasta. "*ttu tää mikään Hesa ole, ootko sä jostain landelta vai?" Järkytyin, minäkö landelta?! Vaasahan on toimintaa ja elämää sykkivä city ja keskeinen suurkaupunki maailmankin mittaluokassa ( ). Se jätkä oli muutenkin melkoinen idiootti ja viljeli sitä stadia koko ajan ja kuinka kaikki on paljon paremmin stadissa kuin landella (=kaikki Kehä III:n ulkopuolella). Kai se mielleyhtymä on jotenkin sitten siitä jäänyt. Nykyään ei vissiin saa sanoa landekaan, muuten on tosi-pönde. Vai miten se meni? OMG, sanoinkohan mä muuten viime viikolla helsinkiläisen vieraani läsnäollessa "Hesa" jossain vaiheessa?

Tämä voi tietysti olla jokin henkilökohtainen juttu tuota sanaa kohtaa, mutta mulla on kyllä sellainen tuntuma, että sen viljeleminen täällä suunnalla saa paikallisten kulmakarvat kohoilemaan (ja kenties jopa tosihauskan theian kuvaileman sutkauksenkin ilmoille).


Omat höpinät ovat suurimmaksi osaksi yleiskieltä, joskin välillä livahtaa joku pohjalainen murressana sekaan. Nykyään enemmän, kun asuintoveri viljelee enemmänkin pohojalaasta. Veli joku aika sitten naljaili, kun satuin sanomaan jotain olevan laattialla (siis lattialla). Sen verran vähän siis käytän murresanoja, että veljen korvaan osui heti, kun sellainen lipsahti. Tosin veli ei ole vuosiin asunut täällä, niin voi olla, että herkemmin huomaakin. Jonkun verran käytän myös näitä moon soot son ja tämon etc. Lisäksi myös muhun tarttuu silmänräpäyksessä muiden murteet, joten joskus tulee sen verran mielenkiintoista sekamelskaa, että itseäkin hävettää.

Muru osaa paljon enemmän pohjalaismurretta kuin minä (ja siis huomautettakoon, että täälläkin alueellisia eroja on). Ja puhuukin. Joskus heittelee mun iloksi juttuja tyyliin "prunnison näkki" tai "nourappa se fati porstuasta" tai muuta keijoa. Sitä on hauska kuunnella Hänen vanhempansa puhuvat ihan yrittämättäkin leviää, sitä on vielä hauskempi kuunnella Murteet

[Mr. Smith]

"Stadi"-sanaa tosiaan tuntuu aika moni karsastavan. Siihen jotenkin kiteytyy sellainen "minä olen Helsingistä, sinä olet maalaisjuntti"-ylimielisyys No siis mun mielestä (anteeksi). Saattaa johtua siitä läksytyksestä, minkä sain joskus nuorempana, kun menin stadilaiselle sanomaan jotain Hesasta. "*ttu tää mikään Hesa ole, ootko sä jostain landelta vai?"

Voi olla siitä johtuvaa, että en ole alkuperäinen helsinkiläinen, mutta tuollainen "ei tää oo hesa, tää on Stadi!" on niiiin oman ei-alkuperäis-helsinkiläisyyden peittelyä, että...

Tragikoomisimpia kokemiani tapauksia on "ei saa sanoa "hesari" kun puhuu Helsingin Sanomista, hesari tarkoittaa helsinkiläistä"
En ikävä kyllä muista mikä oli sitten Helsingin Sanomien oikeaoppinen termi.

En muista millään muulla murre-alueella törmänneeni tuollaiseen pikkutarkkuuteen. Jos on yrittänyt vääntää jotain, niin on ehkä katsottu pikkaisen tyyliin mutta ei siitä mitään tappelua ole aikaansaatu.

[Kati]

En ikävä kyllä muista mikä oli sitten Helsingin Sanomien oikeaoppinen termi.

Minä onneksi muistan. Erkon läpyskä.

Täytyy hieman puolustaa helsinkiläisiä. Taisi olla Sydän Sydämen tyyppi, joka sanoi, että Helsinki on ainut seutu, josta ei saa tuntea kotiseuturakkautta. Kaikki muut voivat nostalgisoida, kaivata ja olla kovasti juurevia, myös puhua ja ilakoida murteellaan, mutta jos helsinkiläinen sen tekee, on heti vähän parempi muka olevinaan.