Kibaya kirjoitti: Nuoruuden vaikutelma on myös oikeasti saanut ihmiset kohtelemaan minua kuin vähätietoisempaa. En ymmärrä miten ikä korreloi tietoa tai taitoa. Tietyissä asioissa kokemus varmasti vaikuttaa ymmärrykseen ja tietoon asioista, mutta kokemus ei taas ole sama kuin ikä ja numerot. Ja sama toisinpäin. 20-vuotias ei varmasti osaa myötäelää ja ymmärtää 35-vuotiaan ja eronneen tuskaa oman kokemuksen kautta, mutta se ei tarkoita etteikö nuoremmalla olisi mahdollisuutta siihen.
marenkienkeli kirjoitti:20-vuotta täyttäessäni mulla oli pieni ikäkriisi. Sen jälkeen ei ikäkriisejä ole ollut. Eihän omaa ikää ole meinannut edes muistaa sen jälkeen kun täytti 22. Kysyttäessä pitää aina oikein miettiä, että minkäs ikäinen mä olenkaan. Kun ei sillä ihan hirveästi ole merkitystä. Tosin epäilen, että pienimuotoisen kriisin saatan kehittää sitten parin vuoden päästä, kun täytän 25.
Kibaya kirjoitti:En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä "tässäkö nyt kaikki onkin"-juttua, kun kyllähän sen tietää mitä täällä on saavutettavissa. Että kun on se työ, talo ja perhe mikä tyydyttää, niin sitten havahdutaan ja hämmästellään että eikö ole mitään "muuta". Mitä ihmeen muuta? Avaruusaluksia vai? Emmä vaan tajua. Kai se on sitten juuri sen tulos, kun on pakko saavuttaa elämässään jotain.
Kibaya kirjoitti:Enkä mä tiedä.. jotenkin outoa puhua perheestä, siis lapsista, saavutuksena
elegia kirjoitti:Mut sitten taas toisaalta. Ne, joilla on nyt ne kaikki aikuismaiset asiat, saattavat yhtäkkiä huomatakin, että tässäkö tää kaikki nyt oli ja heittää kaiken menemään. Palata siihen haahuiluun ikäkriiseilynsä myötä.
elegia kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Enkä mä tiedä.. jotenkin outoa puhua perheestä, siis lapsista, saavutuksena
Totta. Väärä sanavalinta minulta.
Kibaya kirjoitti:elegia kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Enkä mä tiedä.. jotenkin outoa puhua perheestä, siis lapsista, saavutuksena
Totta. Väärä sanavalinta minulta.
En tarkoittanut mitenkään henkilökohtaisesti, sillä laajensin ajattelua pidemmälle ja olen kuullut puhuttavan perheestä saavutuksena. Aiheena jolla ylpeillään ja katsotaan nenän vartta pitkin niitä, joilla tätä saavutusta ei ole.
Pascal Lemoix kirjoitti:
Itselläni itse ikäkriisi on tällä hetkellä voitettu kanta. Ennen kolmeakymmentä oli paljon enemmän paineentunnetta saada tiettyjä asioita tehtyä siihen mennessä. Nyt vastaava raja on enää kuolema. Saavutuksissa olen joissakin asioissa edellä ja joissakin jäljessä. Ehkä on hyvä olla puolivälissä.
Ja toki hyväksyminen on tärkeää. Tietyt faktat, kuten että tykkään katsoa televisiosta jääkiekkoa, säilyvät eikä minun kannata elämääni kuluttaa sen miettimiseen, onko se oikein vai väärin.
Pascal Lemoix kirjoitti:Ihminen haluaa aina olla nousukiidossa, nousuhumalassa tai nousukas. Kiihtyvässä liikkeessä. Ttoha-vaihe on seisova vesi. Seisovan veden jälkeen tulee lasku. Jos osake ei ole pörssissä nousussa, se on laskussa.
elegia kirjoitti:Mä oon käsittänyt sen vähän niin, että tulee jonkinlainen pettymys siitä elämästä. Kaipuuta
siihen vapaaseen haahuilun ja itsensä etsimiseen. Varmaan jotain ajatuksia siihen suuntaan,
että olisi voinut tehdä jotain muutakin tai jotain asioita toisin. Tai että tulee joku "tää on nyt
tätä hautaan asti"-ahdistus. Vaikea sanoa, kun en itse ole kokenut.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa