Ikäkriisi

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 23 Huhti 2017 20:32

Suvi kirjoitti:
Oon puolivakavissani miettinyt tuota ammattilaisen pakeille hakeutumista. Mulla on juttuja, joita on vaikea kertoa edes läheisille. Jollekin täysin ulkopuoliselle puhuminen voisi auttaa.


Ulkopuolinen myös avaa asioita ihan eri tasolle. Ulkopuolinen pystyy antamaan ihan erilaisia havaintoja kuin ne tutut ja läheiset ihmiset.
Terapeutille hakeutuminen ei myöskään automaattisesti tarkoita että siellä käy kolmen vuoden ajan. Jo ihan pari kertaa voi vaikuttaa niin että saa apua.
Jos olet sitä harkinnutkin, niin jos vaan rahaa löytyy niin suosittelisin kyllä.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja L-S » Su 23 Huhti 2017 22:13

Suvi kirjoitti:Ja sitten taas toinen juttu: miksi mulla ei tähänkään ikään mennessä ole parisuhdetta? Miksi mua ei kiinnosta edes mikään deittailu? Ajatuskin jostain "sinkkutapaamisesta" ahdistaa. :P Jos mä käyn jossain, viihdyn omissa oloissani,joten miten mä voisinkaan ikinä tavata ketään. Tiedän, ettei kaikkien ole pakko seurustella tai olla parisuhteessa, mutta tuntuu, että sekin olisi "eteenpäin menemistä" jos löytäisin jonkun, jonka kanssa olla. Ja mä en tiedä, onko tuon ajatuksen päähäni iskostuttanut ulkopuolelta tulevat paineet, vai se, että oikeasti haluaisin parisuhteen. Ehkä sekä että.


Mä olisin voinut kirjoittaa tuon ylläolevan itse. :P :femmat: Toisaalta olisi kiva, jos olisi joku jonka kanssa jakaa arkea, toisaalta ei hirveästi jaksa kiinnostaa deittailu. En tiedä mitä asialle tekisin tai jaksanko tehdä mitään. Harrastuksiahan tähän aina tarjotaan, mutta en kyllä keksi yhtään sellaista harrastusta jota a) haluaisin oikeasti harrastaa ja b) jossa voisi oikeasti tutustua ihmisiin. Olen muutenkin niin huono tutustumaan ihmisiin lähemmin, että pitäisi olla aika intensiivinen harrastus, että voisin sellaisesta löytää yhtään mitään deittikaveria. :keijo: Mikä sellainen harrastus edes voisi olla? :riips: Tällä hetkellä mä haluan ja jaksan harrastaa lähinnä joogaa, mutta sitäkin harrastavat pääasiassa naiset. :keijo:

Mä täytän tänä vuonna 35 ja lähes aina kun ajattelen sitä, jollain tasolla hirvittää, että se tuntuu hirveän vanhalta, mutta toisaalta ei mulla silti toistaiseksi ole hirveän suurta ikäkriisiä, onneksi. Tietysti jos alkaisi miettiä, niin kyllä sitä joskus teininä ajatteli, että tähän ikään mennessä olisi saavuttanut jo vaikka sitä ja tätä, mutta niin kuin sanoin ikäkriisiä pohtivalle kaverille taannoin, ei sitä nuorena osannut aavistaa millaista nykyaika olisi. Nykyaika on epävarmaa ja hankalaa ja jatkuvassa muutoksessa. :keijo: Niin sikäli en jaksa iän takia hirveästi ahdistua esim. siitä, että mulla ei tähän ikään mennessä ole vakituista työtä, vaikka nuorena kuvittelin, että olisi (muuten se toki ahdistaa silloin kun töitä pitää aktiivisesti jatkuvasti hakea, juuri nyt ei onneksi tartte, niin ei ahdista ihan hirveästi :keijo: ).
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3965
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Su 23 Huhti 2017 22:45

Suvi kirjoitti:Oon puolivakavissani miettinyt tuota ammattilaisen pakeille hakeutumista. Mulla on juttuja, joita on vaikea kertoa edes läheisille. Jollekin täysin ulkopuoliselle puhuminen voisi auttaa.

Kannustan täysillä. Mene, hakeudu psykologille. :sydän:

Mulle se oli yksi parhaista jutuista, joita oon aikoihin tehnyt. Olin onnekas, koska sellainen mulle hyvä psykologi löytyi heti. Silloin oli tarve päästä nopeasti juttelemaan ja en esimerkiksi sulkenut pois mitään psykologin sukupuolta. (Koska en ollut/ole sitä mieltä, että psykologin sukupuolella olisi mitään merkitystä kuka mulle on sopiva psykologi. Toki ymmärrän, että jollekin muulle asialla voi olla merkitystä, joten hyvä, että kyselivät siitäkin. :) ) Koin tuolloin, että olisin halunnut pariterapiaan, mutta koska ex-Mieheke ei mukaan halunnut, päätin, että menen sitten yksin ja kävinkin sitten päivystävän hoitajan kanssa juttelemassa muutaman päivän sisään ja sain psykologin ajankin pian. Onneksi oli työttömyysstressiä parisuhdekriiseilyn kanssa samaan aikaan. Muuten en ehkä olisi tajunnut hakeutua psykologin kanssa juttelemaan. Mulla oli viiden kerran lyhyt hoitojakso, jota olisin saanut/saan jatkaa, jos on tarve. Silloin ei ollut. Se auttoi ihan sikana itsetuntemuksen ja ahdistuksen/surun käsittelyn kanssa.
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ti 25 Huhti 2017 09:55

Kyllä mä näkisin, että jos nyt jonkinlaisiakin pyrkimyksiä parisuhteeseen on, niin voi hyvinkin auttaa, kun puhuu psykologin tai seksuaaliterapeutin kanssa. Itsellä auttoi. :D Vastasin aikanaan sähköpostiin tulleeseen ilmoitukseen, kun pariutumisasioissa pähkäileviä miehiä haettiin silloin valmistuvan terapeutin pakeille. Sain halvalla muistaakseni viiden kerran satsin ja sitten kun hän valmistui, niin kävin vielä 2-3 kertaa täydellä hinnalla.

Ideana tässä on se, että voi johonkin peilata niitä ajatuksia, joita vain päässään hautoo. Sitten kun löytää konkreettisia askelia otettavaksi, niin on sentään menossa johonkin. En tiedä, aukesiko jotakin vai mitä, mutta aika äkkiä ainakin alkoi parisuhde. :tilt:

Lisäksi aloitin silloin kuntoilun ja sekin on säilynyt näihin päiviin asti. Sekin tuli jotenkin uutena asiana, että hei, mähän voin vaikuttaa painooni ja tehdä kuntosalilla mitä muutkin tekee.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 14 Elo 2017 18:27

Noniin, nyt mulla on se. Ikäkriisi. :kyllä:

Ei kuitenkaan niin että harmittelisin ettei mulla ole asiaa X (=parisuhde/talo/auto/omaisuutta/maailmanympärimatka/mitä näitä nyt on). Pikemminkin niin, että kun katson missä olen nyt, en ole tyytyväinen. Tai olen, mutta voisin olla tyytyväisempi ja haluaisin että mulla olisi jotain mistä innostua. Nyt ei ole. Kaipaan innostumista. Innostuminen ja innoissaan oleminen on mulle kuitenkin polttoainetta ja sillä jaksaa tän harmaan ja tylsänkin.
MIetin että viiden vuoden päästä olen 40. Siinä iässä mitä odotan. Silti mulla on fiilis etten halua silloin olla tässä missä olen nyt. Suurimpana tekijänä työkuviot. Ihmisenä tiedän muutoksen olevan tulossa päivä kerrallaan, mutta työ- ja sen tyyliset kuviot on kuitenkin oman aloitekyvyn ja päätöksenteon takana. Jos en tee mitään, ei mikään muutukaan.

Vaikeinta on ehkä tehdä se päätös mihin suuntaan tätä venettään kuljettaa.
:keijo:

Pitää tehdä viisivuotissuunnitelma ja lähteä toteuttamaan sitä :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ma 14 Elo 2017 18:36

Jotkuthan väittävät jopa, että unelmia pitää tavoitella hyvinkin systemaattisesti. Tyyliin, että jos haluat Munkkiniemen Shelliin töihin, niin käyt joka päivä siellä pihalla unelmoimassa ja sanot sitä toistuvasti ääneen, että vielä mä tuun tänne töihin. :keijo:

Eli Kiba: Sun ei täydy tietää kuin se pikkuasia, mitä haluat. :D

--

Ikähän on mikä on. Jossakin vaiheessa se voi tuoda sellaista tiettyä selkeyttä, että uskaltaa häpeämättömämmin tehdä sitä, mitä haluaa, oli sinänsä "tyhmää" tai ei.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 14 Elo 2017 19:57

Pascal Lemoix kirjoitti:
Eli Kiba: Sun ei täydy tietää kuin se pikkuasia, mitä haluat. :D



Ihan pikkujuttu vaan :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Ma 14 Elo 2017 22:28

Mulla ei ikäkriisi paina. Tosin mähän oon vasta 29-vuotias. Eli ihan äskettäin vasta aikuistunut. :keijo:

Pascal Lemoix kirjoitti:Ikähän on mikä on. Jossakin vaiheessa se voi tuoda sellaista tiettyä selkeyttä, että uskaltaa häpeämättömämmin tehdä sitä, mitä haluaa, oli sinänsä "tyhmää" tai ei.

Mä koen, että jotain tuollaista mä olen viimeisen vuoden aikana saavuttanut. Olen puhunut psykologikäynneistä ystäville, joillekin työkavereille, vanhemmilleni jne. Olen tehnyt asioita, jotka joskus muutaman vuosi sitten olisivat hävettäneet kovastikin. Nyt ei jaksa vaivautua häpeämään. Olen heittäytynyt päätäpahkaa suhteeseen. Olen uskaltanut olla haavoittuva. Ja uskaltanut surra ihan kunnolla sitä suhteen loppumista. Olen lyhyessä ajassa luonut kaksi ihanaa ystävyyssuhdetta, vaikka yleensä en helposti ystävystykään. Olen onnistunut olemaan niin avoinna, että olen onnistunut nauttimaan parin sellaisen kaverin seurasta, joiden kanssa ei ole aikoihin tuntunut synkkaavan kunnolla. Ja nyt yhtäkkiä synkkaa.

Sinäänsä en ole elämäntilanteeseeni tyytyväinen, mutta sillä ei tunnu ihan hirveästi olevan merkitystä. Mä en ole koskaan aiemmin ollut näin sinut itseni kanssa kuin viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut. :sydän:
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja Shay » Pe 18 Elo 2017 09:11

Mulla on tässä muutaman vuoden aikana, hups, tullut mies, vauva ja omakotitalo. :keijo: Ikäkriisi ei ole enää niin paha. Mietin vaan, että ajatteleekohan ne parikymppiset, joihin samaistun, että olen ihan ikäloppu haahka. :raps: Ihan sama. Olen omasta mielestäni nuori, hyväkuntoinen ja onnellinen. Työ on ihan hirveää paskaa ja loppunee, kun työpaikka häipyy jossain vaiheessa, joten siinä asiassa pitäisi vielä päästä johonkin. Nuoret vastavalmistuneet insinöörit kuitenkin varmaan jyräävät ylitseni ja ovat haastattelemassa minua koulutukseni alapuolella oleviin paskahommiin tulevaisuudessa... Ehkä joskus vielä pääsen jatkokouluttautumaan ja sitä myötä uusiin hommiin, mutta kuka nyt palkkaa vastavalmistunutta viisikymppistä...
Lift me up above this, the broken, the empty. Lift me up and help me to fly away!
Avatar
Shay
Hukkasusi
 
Viestit: 3056
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 20:32
Paikkakunta: Pään sisällä pimeässä

Re: Ikäkriisi

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » La 25 Helmi 2023 23:57

Kuka muu on joskus kirjoittanut tänne kolmenkympin kriisistä ja on nyt lähellä neljänkympin kriisiä?

Kolmenkympin kriisissä mietti sitä, mitä oli saavuttanut siihen ikään mennessä ja miten nuoret ovat niin nuoria. Neljänkympin kriisi tuntuu olevan enemmän oman kuolevaisuuden tajuamista ja sitä, että mitä vielä voisi tehdä - voisiko vielä tehdä jotain uutta? Kolmenkympin kriisi suuntautui menneisyyteen, neljänkympin kriisi suuntautuu tulevaisuuteen. Vanheneminen ei sinällään tunnu enää uudelta asialta, mutta ensimmäistä kertaa alkaa ymmärtää, että ei ole ikuisesti esimerkiksi fyysisesti pystyvä kaikkeen eikä ikuisesti täällä ja että kannattaa tehdä kaikki, kun vielä voi.
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1033
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Edellinen

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa