Mulla on kanssa pienimuotoinen kriisi. En kyllä tiedä, onko se varsinaisesti ikäkriisi, mutta ikäänkin liittyvä. Ensimmäinen ikään liittyvä kriisinpoikanen mulla ehkä oli silloin, kun seurustelin parikymppisenä itseäni 4 vuotta vanhemman poijjan kanssa. Sen kaverithan oli kanssa samaa ikäluokkaa ja voi surkua, kun en päässyt baariin, jossa ikäraja oli 25. Silloin tunsin itsensä tosi lapseksi ja harmitti "pilata" toisten ilta, kun ei päästykään siihen heidän ajattelemaansa baariin. Mutten se jäi oikeastaan siihen. Ei ollut mitään sellaista "pitää vielä saavuttaa ennen kuin täytän XX vuotta"-ajatusta.
Mutta nyt on alkanut ahdistaa, että 30 lähestyy. Ei sillä, että se on 30. En tunne itseäni kolmekymppiseksi. En oikein tiedä, miksi itseni tunnen. Mutta noin niinkuin biologiankin kannalta vähän pelottaa. Mulla ei vielä tähän ikään mennessä ole ollut vauvakuumetta, mutta toisaalta en voi sanoa, että en ikinä halua lapsia. Ja jos sattuisin joskus löytämään kumppanin ja haluamaan niitä lapsia, niin pian alkaa olla kiire. Koska olen nyt ensisynnyttäjien keski-iässä ja olisi aika tylsä huomata sitten neljänkympin korvilla, ettei niitä lapsia tulekaan. Täysimuotoiseksi kriisiksi tämä ei ole vielä päässyt muodostumaan, koska voi olla, etten haluakaan lapsia. En tiedä vielä. Onhan tässä aikaa miettiä
Mutta jotenkin alkaa olla sellainen olo, että kyllähän
tässä iässä pitäisi kohta alkaa tietää.
Myös ympärillä ihmiset ovat pääsääntöisesti pariutuneita, osa jo saaneet lapsia. Tai sitten niitä, jotka ovat olleet sinkkuja 10 vuotta, ja ovat jo "heittäneet toivon". Ja pahoin pelkään, että löydän itseni jälkimmäisten joukosta
Tulevaisuudentoiveisiini kuitenkin kuuluu parisuhde ja ehkä tämä ahdistus johtuu siitä, että vuodet vaan kuluu ja mä koen jumittuneeni.
En sikäli koe, etten olisi mitään saavuttanut. Olenhan ehtinyt asua ulkomailla ja sinne lähteminen on niin helppoa, kun ei ole muita ajateltavana. Omaa asuntoa en kaipaa ainakaan vielä, koska en tiedä, missä haluan asua pysyvästi. Vakityö on, mutta sekin vähän sellainen, etten tiedä haluanko tehdä sitä lopun elämääni. Mutta eihän tämä elo ihan sellaista ole, kuin ajattelin sen 28-vuotiaana olevan.