L-S kirjoitti:Kyllä lisensiaatintöitäkin kai tehdään, mutta käsittääkseni monilla aloilla suositaan kuitenkin nykyisin sitä, että jätettäisiin se tekemättä ja tähdättäisiin suoraan tohtorintutkintoon. Kaiken maailman uudistusten mukaisestihan tohtorintutkintokin pitäisi kohta suorittaa neljässä vuodessa ja silleen.
Näin minäkin olen ymmärtänyt, että lisensiaatintyön saa tehdä, jos haluaa, mutta useimmiten nykyään pyritään tekemään suoraan väitöskirja. Kaveri teki muutama vuosi sitten lisurin ja vuosi sitten väitöskirjan, jotka olivat hieman eri aiheista. Eli siinä kai ajatuksena oli tehdä vähän niin kuin kaksi eri tutkimusta, vaikka ne toisiinsa jollain tavalla liittyivätkin.
Jatko-opinnot tosiaan ovat kuulemma monella tavalla stressaavat, ellei sitten satu olemaan sellainen ala ja aihe, johon löytyy kunnon rahoitus. Sen rahoituksen saamiseksi kuulemma pitää kyetä solmimaan kontakteja ja tekemään anomuksia moniin paikkoihin. Jos siis väitöskirjan tekee esimerkiksi humanistisella alalla, kannattaa se kuulemma tehdä vain, jos itse aidosti haluaa sitä ja kokee sen tekemisen kiinnostavaksi. Joku voisi muotoilla sen asian niin, että on tutkijan kutsumus. Ja mitä sitten tulee työllistymiseen, niin valitettavasti joillain aloillahan tohtorintutkinto on jopa dismeriitti. Joillain lääkäreillähän asia toki on ihan toisin kuin vaikkapa humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä, tosin onhan tässäkin poikkeuksia. Mutta on se silti esimerkiksi minusta hienoa ja erittäin arvostettavaa, jos joku on tohtori tai sellaiseksi pyrkii.