forde.munfoorumi.com

Teetkö gradua tai lopputyötä?
Oletko joskus tehnyt gradun tai lopputyön?
Suunnitteletko gradua tai lopputyötä?
Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia tähän liittyy tai on liittynyt?

Näistä on puhuttu työ- ja koulukuulumisissa, mutta varmaan näistä riittäisi jutusteltavaa sen verran, että oman ketjunkin ansaitsevat.

Itselläni on nyt vuoden verran ollut gradu suunnitteluasteella. Olisi piakkoin ruvettava jotain tosissaan tapahtumaan. Aihe on kyllä selvillä ja sisällysluettelokin laadittu, mutta kirjoittamisvaiheeseen en meinaa millään päästä. Kai hyvä tapa kirjoittaa gradu olisi kirjoittaa se sisällysluettelon pohjalta luku kerrallaan. Teoriakirjallisuutta on taustalla paljon - ehkä liiankin paljon - ja se pitäisi kahlata läpi kunnolla ennen kuin voi aloittaa. Saamaani ohjaukseen olen kyllä tyytyväinen, lähinnä tämä on omasta viitseliäisyydestä ja keskittymiskyvystä kiinni. Ja siitä, että löytäisi sopivan keskitien liiallisen kunnianhimon ja "kirjoitetaan vain jotain"-asenteen väliltä.

Yritän parhaillaan tehdä lopputyötä. Aika huonostihan tuo etenee, olen kesästä asti koittanut sitä tehdä, mutta olen vieläkin alkuvaiheessa motivaatiopulan takia. Opiskelen siis tekstiilimuotoilua ja suunnittelen ja toteutan lopputyönäni taidetekstiilin yksityiskotiin. Pitäisi pikkuhiljaa tehdä viimeiset luonnokset valmiiksi, joista asiakas valitsisi mieleisen ja pääsisin vihdoinkin tekemään kokeiluja ja sitten lopullista työtä. En tajua mikä älynväläys oli valita aiheeksi taidetekstiilin tekeminen, kun mä vihaan suunnittelua ja en koe olevani yhtään vahvoilla sellaisessa. Jotain kertoo jo se, että suuntaudun opiskeluissani ohjaukseen, enkä suunnitteluun, saimme siis valita noista kahdesta kumpaan haluamme perehtyä.

En ole jaksanut vielä tehdä mitään kirjallista. Minulla on epämääräisiä lippulappusia ympäri kämppää, joissa on kirjoiteltuna asiakkaan kommentteja, omia havaintoja jne. Ihan hyvä varmaan olisi jo kirjoittaa tämä suunnnitteluvaiheen osio valmiiksi, matskua olisi jo mielettömästi, kun suunnittelu vie oikeastaan yli puolet koko tästä prosessista. Olen vain huono aloittamaan kirjoittamista, kun työ on vielä kesken. Mieluisinta olisi tehdä työ valmiiksi ja sitten istua päiväkausia kirjoittamassa opparia, olen vahvimmillani silloin, kun saan keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä kaiken kerralla alusta loppuun. Silläpä minä odotan itse sen taidetekstiilin valmistamista, että päästessäni kunnolla sitä tekemään, niin teen sitä todennäköisesti yötäpäivää.
Tavoitteena olisi saada mahdollisimman paljon tehtyä jouluun mennessä, mutta lopullinen deadline on helmikuu. Ikävästi kyllä menee päällekkäin seminaarit ja työharjoittelu alkuvuodesta, mutta en kyllä mitenkään kerkeä tehdä koko hommaa valmiiksi tämän vuoden puolella.

Tää ketju on hyvä idea! Tänne voi sitte tulla purkamaan patoutuneita angsteja kaikesta graduun liittyvästä, sitten kun ne angstit iskee.

Aloin kirjottaa gradua syyslukukaudella 2009, joten hyvät pari vuotta sitten. Sinä lukuvuonna olikin oikeastaan tarkotus vaan kirjottaa sen väliraportin verran ja sen sainkin tehtyä ja pisteet rekisteriin. Loput onkin sitten kirjottamatta edelleen. Viime lukuvuonna otin syksyllä kyllä yhteyttä graduohjaajaani ja olinkin jo hyvää vauhtia suunnittelemassa lisää kirjotettavaa ja muutenkin tunsin itseni aktiiviseksi silloin alkusyksystä. Siihen se sitten lopahtikin ja teinkin vain sitten viimeiset muut kurssit valmiiksi sen syksyn aikana ja kävin töissä enemmän kuin koskaan. Kevät ja kesä meni työn merkeissä ja nyt vasta, kun on pakko, aloin tekemään jotain oikeasti graduni eteen.

Pari viikkoa sitten luin väliraporttini ja ideoin sinne jo vaikka kuinka paljon lisää kirjotettavaa ja viime viikolla sain pari sivua kirjotettuakin ja otin ohjaajaan taas yhteyttä ja palautin viime perjantaina hänelle sen, mitä olin siihen mennessä saanut aikaiseksi. Nyt odottelen ohjaajan yhteydenottoa, jotta voidaan sopia tapaamisesta. Ohjaajalla on varmasti vielä paljon ideoita ja ohjeita annettavana, jotka mielelläni ottaisin tällä viikolla vastaan. Toivottavasti viim. perjantaina pääsisin käymään siellä ohjaajan luona, koska oon varannu töistä vapaata koko ens viikon ihan vaan gradua varten.
Otin yhden opiskelukaverin kanssa tavoitteeksi sen, että ennen joulua olisi sivut kasassa, jotta voi palauttaa gradun esitarkastusta varten jouluksi. Sitten sais joulun jälkeen vaan korjata tarvittavat jutut, pistää kansiin, kirjottaa kypsärin ja se olis siinä. Jos vaikka maaliskuussa sais paperit kouraan.

Oon damnin kanssa samankaltainen työskentelijä sillä erolla, että en tee mitään ennen kuin on pakko. Yhdeltä istumalta on jotenkin helpompi tehdä, kun koko ajan pysyy mielessä se, että mitä on kirjottanut/tehnyt ja mitä oli ajatellut. Jotkuthan kirjottaa esim. sivun päivässä tms. joka taas ei sopis mulle ollenkaan. En enää viikon päästä tietäisi, mitä oon tänään ajatellu. Muutenkin oon enemmän sitä tyyppiä, että kirjotan kerralla sen mitä olin ajatellu, enkä sitten enää edes lue läpi koko tekstiä kun se on valmis. Luen aina samalla kun teen, esim. kappale kerrallaan. Jotkuthan kirjottaa ensin esim. kolme kappaletta, lukee läpi ja pyyhkii kaksi pois. Sitten taas ja taas samaa hommaa.. mun pää ei kestäis sellasta sahaamista.

Musta tuntuu, että tuon ens viikon aikana saan todella paljon aikaseks, kun oon varannu sen ihan kokonaan gradua varten. Voin siis työskennellä yötä päivää ja saada hirmusesti aikaan. Nyt on pakko, sillä joulu kolkuttelee kohta jo ovella ja siten myös oma deadlineni. Joka tällä kertaa pitää, sen lupaan itselleni ja muille. Töissäkin alkaa joulukiireet tässä pikkuhiljaa, joten mun olis turha toivoa kokonaista viikkoa vapaata myöhemmin ennen joulua. Nyt jo teki tiukkaa saada se viikko. Lisäksi mulla on enää tää lukuvuosi jäljellä opinto-oikeutta, joten sekin jo pistää vauhtia rattaisiin. Kaikki kouluhommat oon tehny perinteisesti aina viime tingassa, niin kuin tänkin nähtävästi.

Yhdestä asiasta voisin pitää galluppia täällä.
Analysoin gradussani neljää käyttöohjetta, kukin on eri vuosikymmeniltä (vanhimmasta uusimpaan). Analysoin 5-6 samaa asiaa jokaisesta ja vertaan ohjeita sitten keskenään toisiinsa. Tarkotus on selvittää onko ohjeet muuttuneet vuosikymmenissä ja kuinka jos ovat. Nyt mietin missä järjestyksessä mun kannattais asiat kirjottaa. Olisko parempi käydä kaikki asiat läpi yks käyttöohje kerrallaan ja lopuksi sitten koota ohjeista/muuttuneista asioista yhteenveto ja verrata niitä toisiinsa? Vai kannattaisko käydä ne mieluummin läpi yksi analysoitava asia kerrallaan ja jokaisen kappaleen jälkeen tehdä siitä piirteestä yhteenveto? Vai kannattaisko edetä ohje kerrallaan ja aina verrata seuraavaa edelliseen niin, että viimeistä ohjetta verrataan kaikkiin edellisiin ja loppuun yhteenveto muutoksista?
En osaa päättää. Kaikki tuntuvat hyviltä vaihtoehdoilta. Vai tajusko kukaan edes mitä yritin selittää?

Pari lopputyötyä on tullut tehtyä. Ensin ammattikorkeakoulututkintoon ja viimeksi ylempään ammattikorkeakoulututkintoon.

Ensimmäinen oli lähinnä sellainen, että tehdäänpä tämä nyt, kun on kerran pakko. Ylemmän tutkinnon työn tekeminen taas oli oikein mielenkiintoista, joskin myös haastavaa, koska suoritin tutkinnon työn ohessa. Lopputyötä varten otinkin pari kuukautta opintovapaata, kun kerran oli mahdollisuus aikuisopintorahaan. Käytin lähteinä paljon ulkomaisia journaleita, ne ovat käteviä siinä mielessä, että teoriapohja on niissä tiivistetymmässä muodossa kuin peruslähdeteoksissa ja niistä löytyy nopeasti useita eri näkökulmia samaan asiaan. Lisäksi niissä on yleensä aiheesta kaikista viimeisin tieto.

Suosittelen teettämään lopputyöhön, jos suinkin mahdollista, kielentarkistuksen. Itsekin mielestäni osaan kirjoittaa, mutta kielentarkistuksen jälkeen työ oli huomattavasti parempi ja luulen, että sen vaikutus arvosanaan oli vähintään numeron luokkaa.

skray kirjoitti:Yhdestä asiasta voisin pitää galluppia täällä.
Analysoin gradussani neljää käyttöohjetta, kukin on eri vuosikymmeniltä (vanhimmasta uusimpaan). Analysoin 5-6 samaa asiaa jokaisesta ja vertaan ohjeita sitten keskenään toisiinsa. Tarkotus on selvittää onko ohjeet muuttuneet vuosikymmenissä ja kuinka jos ovat. Nyt mietin missä järjestyksessä mun kannattais asiat kirjottaa. Olisko parempi käydä kaikki asiat läpi yks käyttöohje kerrallaan ja lopuksi sitten koota ohjeista/muuttuneista asioista yhteenveto ja verrata niitä toisiinsa? Vai kannattaisko käydä ne mieluummin läpi yksi analysoitava asia kerrallaan ja jokaisen kappaleen jälkeen tehdä siitä piirteestä yhteenveto? Vai kannattaisko edetä ohje kerrallaan ja aina verrata seuraavaa edelliseen niin, että viimeistä ohjetta verrataan kaikkiin edellisiin ja loppuun yhteenveto muutoksista?
En osaa päättää. Kaikki tuntuvat hyviltä vaihtoehdoilta. Vai tajusko kukaan edes mitä yritin selittää?

Tee niin, että jokaisen käyttöohjeen tarkastelu noiden asioiden suhteen kerrallaan eli jokainen käyttöohje omassa luvussaan ja sitten sen jälkeen yksi kokonainen yhteenvetävä luku, jossa vertailet niitä kaikkia toisiinsa siten, että kerrot kaikki samanlaisuudet ja erilaisuudet niissä asioissa ja analysoit, mistä erot johtuvat. Kuitenkin on varmaan helpompi, että on aina se yksi ohje kerrallaan tarkasteltavana. Lukijallekin tulee luultavasti olemaan helpompaa seurata ajatuksenjuoksua, kun on ensin tutustutettu siihen materiaaliin yksi ohje kerrallaan.

Päiviksen ehdottama asiajärjestys on varmaan skraylle oikein hyvä, paitsi jos aiot selkeästi keskittyä analysoimaan muutamaa tiettyä piirrettä. Tällöin niistä jokaisesta voisi olla vaikka oma lukunsa, jonka alaosioissa käsiteltäisiin kutakin käyttöohjetta erikseen ja luvun lopuksi yhteenvedonomaisesti yhdessä. Mutta näin toimiessa analysoitavia piirteitä ei varmaan voi olla muutamaa enempää, koska tuskin gradussa kannattaa viittä lukua enempää olla.

Olen mäkin gradun tehnyt. Joku puolitoista vuotta siihen meni, ja sinä aikana panostin hommaan aika täysillä. Valvoin öitä ja kaikkea. Jännä, että kun sen on kerran tehnyt, niin sitä isompi työ ei enää tunnu yhtä pelottavalta. Kai siinä on se, että jää on rikottu ja totuttu.

Tää viikko on nyt sitten töistä vapaata ja pitäis keskittyä täysin voimin graduun. Tänään en paljon ole saanut aikaiseksi; yhden lyhyen kappaleen kirjotin ja lasken tässä tuskissani virkkeitä materiaalistani. Jostain syystä mun pitää ilmottaa montako virkettä kussakin käyttöohjeessa on.. en enää muista miksi olen päättänyt aiemmin tehdä tällaisen laskutoimituksen, mutta varmasti syy oli järkevä vielä puolitoista vuotta sitten ja tässä sitä sitten laskeskellaan stana.

Mut joo, perjantaihin olis nyt sitte aikaa vaan kirjottaa ja olla ja kirjottaa ja miettiä ja vatvoa ja kirjottaa lisää.
Huomenna meen onneks tapaamaan ohjaajaa, vihdoinkin. Saas nähdä mitä sillä on sanottavana mun tekeleestäni..

Mun kohdalla Gradu meni jotenkin näin.

2005-2006: Istuin gradupiirin normaalisti läpi ja vähän tuntui, että mitenkähän tämä tästä lähtee. Proffa suhtautui nihkeästi kirjailijaani ja näkökulma oli melko ilmassa. Hypin vähän siellä täällä.

2006 syksy: Piti aloittaa kauden alusta, tai ihan pian tai pitäisiköhän mun ensin saada jotain aikaan... jne. Marraskuussa kirjailijani kuoli. Jahkailu venyi, tein jotain näennäistä, oli terveysongelmia. Tuli kevät, en ottanut yhteyttä. Tuli kesä, jonka pyhitin "opiskelulle", jotta edistyisin. En edistynyt. Elokuussa olin pohjalla ja minulla oli keuhkoputkentulehdus.

2007 syksy: Keuhkoputkentulehduksesta menin lääkäriin ja siinä sitten alkoi kysellä vähän muutenkin, että mites ne opinnot. Kerroin ylimalkaan. Lääkäri kehotti kohtaamaan, ei pakenemaan. Oli se sitten miten tahansa. Tästä rohkaistuneena otin yhteyttä professoriin ja ehdotin jopa jäämistä kandiksi. Proffa sanoi heti, ettei ota kuuleviin korviinsa moista. Olen ollut, missä olen, sillä ei ole väliä, nyt keskitymme vain eteenpäin. "Jos sä teet, mä ohjaan. Jos sä et tee, mä en ohjaa."

Tästä sopimuksesta tein uuden suunnitelman ja siitä sitten pääsimme pikkuhiljaa eteenpäin ja löysimme myös työskentelyymme hyvän, sopivasti ei-henkilökohtaisen tason. Aleksis Kiven päivään mennessä olin edistynyt. Otin tavoitteeksi edistää gradua kaikkina viikon arkipäivinä jotenkin. Oli se sitten kappale tai puoli sivua, kunhan lähdin aamulla kotoa, olin iltapäivään tietokoneluokassa tai kirjastossa ja palasin iltapäivällä työpäivän tehneenä. Keväällä 2008 sain kandinpaperit ja ylitin tutkinnonuudistuksen.

Kaudella 2008-2009 pääsin jo pitkälle ja kesällä 2009 ei ollut enää epäilystäkään, etteikö gradu valmistu. Itsenäisyyspäivän tienoilla sain viimeistelyohjeet, joiden jälkeen oli tarkoitus jättää g tarkastukseen tammikuussa 2010. Näin tapahtuikin sitten. Maalikussa 2010 olin valmis maisteri.

Mulla olisi lähtenyt järki, jos lopputyötä olisi pitänyt väsätä edes vuosi. Tosin vaikka tykkäänkin tehdä nopeasti ja täydellä teholla, niin vähän turhan tiukkaan oma homma meni...

Syksyllä -98 olin vaihdossa ulkomailla, kevät -99 meni työharjoittelussa. Vuodenvaihteen jälkeen kävin ohjaajan juttusilla omasta mielestäni mielenkiintoisen aiheen kanssa, jonka keksin työharjoittelussa ja sain hyväksyvää muminaa. Ikävä vaan, ettei lopputyötä voinut kuitenkaan tehdä tuolle työharjoittelupaikalle. Keväällä pistin alueen firmoille kyselyjä. Kesään mennessä olin peräänsoitteluista huolimatta saanut vain pari hassua vastausta, ja ohjaajan kanssa tultiin siihen tulokseen, ettei siitä kyllä mitään tutkimusosiota lohkea. Kyselyssä oli paljon rahoitusasioista kysymyksiä, ilmeisesti firmat eivät halunneet mitään lukuja paljastaa, vaikka vastauksen sai antaa täysin anonyymisti. Olin ihan hukassa ja uutta aihetta ei meinannut millään muodostua. Kaikennäköisiä vaihtoehtoja esittelin ohjaajalle, mutta mikään ei oikein saanut tuulta alleen.

Syyslukukausi -99 alkoi, kaikkine vaihdon ja työharjoittelun aiheuttamien kurssiruuhkien kanssa. Jouluksi olisi pitänyt saada paperit kouraan, jotta oltaisiin menty suunnitelmien mukaan 3,5 vuoden opiskelulla.

Sitten keksin aiheen, joka ei kiinnostanut pätkääkään itseänikään Sain idean, kun palloilin kirjastossa ja siellä oli aiheesta jos jonkin näköistä lippulappua ja esitettä. Siis EU:iin liittymisestä ja sisämarkkinoista. Ainakin materiaalia oli... Jopa liikaakin. Koska aihe oli niin laaja, niin keskityin kaupallisella puolella opiskelevana tietenkin tavaran vapaaseen liikkumiseen. Ei kun uutta kyselyä firmoille, soittelua ja rukoilua, että vastatkaa ny pliis. Edelleenkään vastausmäärä ei ollut häävi, mutta sai luvan kelvata. Syksy oli jo pitkällä, tonnin verran materiaalia luettuna, lopputyötorso koneella ja kourallinen vastauksia kädessä totesin, että taitaa valmistuminen viivästyä puolella vuodella. Koulupäivät venyivät pitkiksi jo ilmankin.

Moni luokkakaverikin päätti suosista jättää lopputyöstressin keväälle. Isommalla porukalla aiheesta juteltaessa sain yhtäkkiä kauhean vimman yrittää valmistumista kuitenkin jouluksi. Ei muuta kuin yötä päivää koulua ja lopputyötä. Koska elo ei ollut vielä liian vaikeaa, päätin erota silloisesta avokista samaan syssyyn ja muuttaa pois yhteisestä kodista Sossussa piti käydä itkemässä rahaa vuokratakuuseen ja elämiseen. Opintoviikkoja napsahteli keskivertoarvosanoin. Aivan sama, pohdin, kunhan saa hommat alta pois.

Sain sen lopputyön kuitenkin valmiiksi parissa kuukaudessa, muiden hommien ohella. Hirveää kuraa se mun mielestä oli, mutta edelleen aivan sama. Opponoinnit sun muut suoritettiin hyväksytysti. Viimeinen tentti oli valmistumista edeltävänä päivänä Se meni ihan *tuiksi, mutta läpi kuitenkin. Opettaja kehui mun työtä ja harmitteli, kun ei vastausten määrän vuoksi ei voinut antaa parempaa numeroa (3), vaikka työ kokonaisuudessaan olisi sen ansainnut. Siis se sama työ, mikä oli omasta mielestäni ihan hirveää kuraa. Sain myös sinnikkyydestä kiitosta


Sain paperit joulun alla -99, ja huokasin, että vedän lonkkaa ainakin puoli vuotta. Puolentoista viikon päästä tuli jo kutsu töihin edelliseen harjoittelupaikkaan hommiin Sitten ohjaaja lähestyi mua kertomalla, että yhdessä firmassa olisi vakituinen työpaikka auki, ja minä soveltuisin siihen mitä parhaimmin... Tänne mä sitten pääsin/jouduin ja täällä edelleen nakotan

Kukaan ei ole koskaan valmistumisen jälkeen kysellyt todistusten tai lopputyön perään. Koko syksystä opin sen, että mä selviän mahdottomiltakin kuulostavista hommista, jos vaan haluan. Kuten myös sen, että mulla on taito kirjoittaa parissa kuukaudessa 80 sivua kuraa niin, että se vaikuttaa hyvältä ja pätevältä

Toi Aukun tarina on kyllä huippu, olispa itelläkin ollut energiaa vetästä kaikki kasaan jo sillon vuos sitte.
Jos en olis opiskelun ohella koko ajan käynyt myös töissä, olisin varmasti valmistunut jo kauan aikaa sitten.

Kävin nyt siellä opettajanki luona ja hyviä uusia ideoita sain taas.

Ei kyllä olisi mahtunut enää mitään tuohon syksyyn, hyvä kun nukkua ehdin. Töitä ei voinut kuvitellakaan. Kevään työharjoittelu oli palkatonta, mutta unohdin mainita olleeni kesän palkallisessa kesätyössä (sinne myös menin 1,5 viikoksi valmistumisen jälkeen). Oli sentään alkusyksystä vähän säästössä rahaa, mutta eron hetkellä tili oli aika laihassa kunnossa Ei se mitään, en mä mitään ehtinyt saati muistanut syödäkään, kun tein vaan kouluhommia

Edelleen kyllä ihmetyttää, että mistä mä sen puserrusvimman oikein sain ja miten onnistuin siinä pysymään niin, etten väsähtänyt kesken kaiken. Toki silloin olin vielä nuori ja vetreä, viime vuosituhannella...

Olen vihdoinkin ehkä päättänyt mitä kaikkea loppujen lopuksi tulen materiaalistani analysoimaan. Ja olen vihdoinkin ehkä saanut kirjotettua teoriaosan melkein valmiiksi, enää yhteen asiaan vähän syvennystä ja yks toinen asia sitte vielä kokonaan (eli noin 3 sivun homma yhteensä). Analysoimaankin olen jo päässyt, kun en jaksanut enää keskittyä pelkkään teorian kirjottamiseen. Teoriakirjojen kahlaaminen on niin vihoviimeistä hommaa, ettei toista. Siihen uppoaa niin paljon aikaa ja välillä tulokset on mitättömiä, kun huomaa lukeneensa jotain, mitä ei voi soveltaa omaan tekstiinsä millään lailla.

Paras ideani pitkään aikaan oli pyytää tää viikon vapaa töistä, että saa kunnolla keskittyä graduun ja sen edistämiseen. Parissa päivässä oon edistynyt jo noin 10 sivua ja lisää pukkaa.

Hienoa!

Päädyin juuri miettimään omia molempia opinnäytetöitä.
Ensimmäinen oli vuosituhannen alkupuolella.
Lähdin harjoitteluun Viron kurjuuteen ja tarkoitus oli kerätä sieltä sen verran materiaalia, että saa jonkun heidän ja meidän oloja vertailevan työn aikaan kaverin kanssa, joka oli samassa paikassa harjoittelussa. Paitsi että se oli yhden päivän ja lähti kotiin. Mä sain jäädä taistelun ja hampaiden kiristyksen jälkeen sinne.
(sieltä taisin ekan kerran käydä forden esikeskustelupalstalla )
Keräsin materiaalia yhtään sen enempää miettimättä että mitä helvettiä mä siihen oppariin kirjoitan. Keräsin, haalin ja kirjoitin siellä pitkää sepustusta yksityiskohdista.
Suomessa sain vajaaksi jääneestä harjoitteluajasta käydä yhdessä päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa viikon verran ja kolme päivää käytin tekstin puhtaaksikirjoitukseen ja raakaamiseen. Kaveri veti lonkkaa kotona.
Eihän se mikään huipputyö ollut, koska niistä Viron oloista ei ollut faktaa! Eli lähdekirjallisuutta oli hyvin, hyvin vähän. Se alensi numeroa yhdellä.
Kaveri oli myös aika tuuliajolla koko systeemin kanssa. Periaatteessa se tuli siivellä ja saikin sitten huonomman numeron koko työstä mitä minä. Se oli vain haluton panostamaan siihen, koska koko Viro oli ollut sille niin huono kokemus. Opettaja yritti tsemapata, että olisi käyttänyt sitä näkökulmana, mutta se mitään tehnyt. Siihen nähden mä olen kyllä tyytyväinen siihen työhön. Koska se oli niin hyvä elämänkokemus ja tykkäsin olla siellä Virossakin.

Toisen työn tein sitten 2006. Käytin siihen jopa fordelaisia hyödykseni
Aika alkuvaiheessa meidän idea lysähti kasaan ja meidän ohjaava opettaja nosti kädet pystyyn. Olin aivan luhistumispisteessä, koska valmistuminen oli siitä kiinni. Opettaja vain totesi, että meidän pitää itse keksiä uusi. Hän ei voinut auttaa yhtään. Valvoin öitä ja yritin miettiä sopivaa aihetta ja soiteltiin parin kanssa pitkiä puheluita ja yritettiin. Sitten kun todettiin molemmat, että olkoot - me luovutetaan - niin ajatus syntyi. Lopputulos oli ihan kohtalainen siinäkin. Muistaakseni saatiin sitä neloset. Meillähän oli aika pieni ryhmä ja vain yksi opinnäyte sai ykkösen. Mutta se oli niin päin helvettiä tehty, että ei ollut ihme. Sillä opiskelijalla oli muutenkin puolet kurssista suorittamatta. Sinänsä jännä, että meitä valmistui siitä ryhmästä vain osa. Mutta kun miettii, että ainakin kaksi opinnäytetyötä jäi sen takia tekemättä, että tyypit eivät jaksaneet pähkiä yksin työtään kasaan. Meidän opettajalla ei ohjaaminen ollut ihan hallussa

En kyllä tiedä olisko musta jonkun gradun tai lopputyön tekijäksi.
Ehkä - riippuen aiheesta. Sen pitäisi todella voida kiinnostaa mua loppuun asti. En pystyisi aukun kaltaiseen shcesseiluun. Kun ihan perusanalyyttistä tekstiä on välistä hankala kirjoittaa, niin puhumattakaan sitten jostain jargoniatekstistä.

Kiitos tähänastisista tarinoista, niitä oli kiinnostavaa ja kannustavaa oman gradunsa kanssa painiskelevan lukea.

Maanantaina on tutkimussuunnitelman deadline. Suunnitelma on kirjoitettu, mutta parannuksia on tehtävä ja lähdeviitteitä lisättävä. Halloween taitaa kulua paksujen teoriakirjojen lukemisen parissa, jotka hankkiakseni minun piti käyttää aivan uutta bussilinjaa ja käydä ennestään tuntemattomissa paikoissa. Tuntuu kuitenkin, että tämä tulee sujumaan ja onnistumaan.

päivänpolttaja kirjoitti:Halloween taitaa kulua paksujen teoriakirjojen lukemisen parissa, jotka hankkiakseni minun piti käyttää aivan uutta bussilinjaa ja käydä ennestään tuntemattomissa paikoissa. Tuntuu kuitenkin, että tämä tulee sujumaan ja onnistumaan.

Kyllä se varmasti onnistuu, päiviksen asenteella.

Muistan kun itsekin gradua tehdessä kävin ihan Helsingissä Kansalliskirjastossa hakemassa kirjoja lainaan. Se oli jännää, en ollut käynyt siellä ennen ja Kansalliskirjasto oli hämmentävä paikka. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Aurajoessa ja monta kirjaa lainattu eri paikoista. (Joo joo, en mä ihan niin vanha ole, ei siitä ole kuin joku vähän yli neljä vuotta... mutta tuntuu kyllä että olisi pidempäänkin).

Ehkä gradujen ja lopputöiden tekemisessä yksi tärkeimmistä asioista olisi löytää jostain usko omaan tekemiseen ja kykyihin. Tai sitten pitää usko niin matalalla, että uskoo että on tehtävä järjettömät määrät töitä jotta saa jotain järkevää aikaan - itse käytin tätä metodia, eikä se ollut hirveän kivaa. Se hyvä puolihan siinä oli, että lopputulos oli sitten paljon parempi kuin olisin alussa uskaltanut odottaa, vaikka en sitten sen työmäärän jälkeen olisi ehkä vähempään kovin helposti tyytynytkään.

Huh, tänään vihdoinkin sain ideat luonnoksiin taidetekstiilistä. Ensi viikolla on asiakastapaaminen, jossa esittelen kolme vaihtoehtoa ja asiakas valitsee mieluisen. Huomenna siis luvassa päivä piirustuslehtiön ja Photoshopin parissa. Toivottavasti Photoshop on yhteistyökykyisempi kuin viimeksi, kun koitin muokata luonnoksiani .

No niin, nyt tutkimussuunnitelma on laitettu professorin ja muiden seminaarilaisten luettavaksi. Loppuviikosta se opponoidaan, ja minun pitää opponoida parini suunnitelma. Yritän saada päälle antaa mennä-asenteen, koska tunnen omien vaatimusteni taas kasvavan vähän liikaa paineita aiheuttavaksi sekä oman työn tekemisen että muiden työstä palautteen antamisen suhteen.

Tänään en saanut mitään aikaiseksi, vaikka on viikon ainut vapaapäivä.
Vielä huonompi olen tekemään hommia niinä päivinä, kun pitää töihin. Ei ole väliä onko aamu- vai iltavuoro, en saa mitään aikaiseksi kun joko odotan töihin menoa koko päivän tai sitten olen ihan poikki aamuvuoron jälkeen iltapäivällä.

Asiakas valitsi luonnoksistani onneksi sen minullekin mieluisimman . Kunhan tästä muilta kouluhommiltani kerkeän, niin mukavaa päästä tekemään itselle mieluisaa työtä. Ja vaikka itse sanonkin, niin siitä voi tulla aika hieno teos. Vielä kun jaksaisin olla näin innostunut siitä kirjallisestakin osiosta .

Vähänkö ois kiva saada kuva damnin päättötyöstä sit kun se on valmis.

Mä oon myös graduilija.
En oo vielä uskaltanut osallistua tänne ketjuun, kun te kaikki tunnutte olevan niin pitkälle juttujenne kanssa.
Ois kyllä hirveän kiva tietää, minkälaisia aiheita teillä on (jotka siis jotain kirjallista tai tutkimusjuttua teette), edes suurin piirtein.

Mä oon nyt ollut puheissa molempien proffieni kanssa (joo, mulla on kaks sotkemassa: yks pääaineesta, toinen maisteriohjelmasta), ja molemmat suhtautuvat ihan positiivisesti mun aiheeseeni. Ensimmäinen väläytteli mahdollisuutta, että voisin päästä gradutyöni myötä sen kohteena olevaan organisaatioon työharjoitteluunkin, mikä olisi mahtava juttu.
Aiheen ja tutkimuskysymysten rajailu sai tänään hieman lisäpotkua, kun juttelin pääaineprofessorin kanssa. Lähinnä odottelen tässä nyt kohdeorganisaatiolta jonkinlaista vastakaikua yhteydenottooni, koska lopullinen rajaus on varmaan eniten heistä kiinni.

Lyyra kirjoitti:Vähänkö ois kiva saada kuva damnin päättötyöstä sit kun se on valmis.

Ehkä hyvällä tuurilla saattaisinkin uskaltaa näyttää siitä kuvan sitten. Olen melkoisen ujo näyttämään töitäni, mutta tämä työ on menossa tosiaan asiakkaan seinälle, joten sen on parempi olla katseenkestävä ja sellainen, jota kehtaa näyttää ihmisille.

No mä tutkin kuivausrumpujen käyttöohjeita.
Mulla on neljä ohjetta (-70. -80, -90 ja -2000-luvuilta jokaiselta 1 ohje) ja katson kuinka ohjeet ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. Tutkin niiden käytettävyyttä, mikä tapahtuu siten, että tutkin luettavuutta (lasken niille luettavuusindeksin sellasella luettavuusindeksilaskimella netissä), kuvien ja tekstin välistä suhdetta (täydentääkö kuva tekstissä annettuja ohjeita jne.) sekä sinuttelua/teitittelyä käsky- ja kieltomuotoisissa ohjeistuksissa.

Näillä nyt koitetaan mennä ja aihe sivuuttaa enemmänkin viestintää kuin kieliä, mutta aihen kelpaa onneksi mun ohjaajalle ja oli hän ihan tyytyväinenkin siihen mitä nyt oon tehny tähän mennessä. Ja työ tapahtuu siis ruotsiksi ja ohjeetkin ovat ruotsinkielisiä jne.

skray kirjoitti:No mä tutkin kuivausrumpujen käyttöohjeita.

Tuo...voi hyvinkin olla coolein koskaan kuulemani tutkimuksen kohde, ilman epäilyksen häiventäkään.

Ei muuta, jatkakaa.

Mr. Smith kirjoitti:

skray kirjoitti:No mä tutkin kuivausrumpujen käyttöohjeita.

Tuo...voi hyvinkin olla coolein koskaan kuulemani tutkimuksen kohde, ilman epäilyksen häiventäkään.

Ei muuta, jatkakaa.

Aijaa?
Mun mielestä se on aihe, joka keksittiin, koska muutakaan mielenkiintoista ei ollut tarjolla.

Mutta kiitos.