Pascalin joululaulupakinat
Lähetetty: Ti 06 Joulu 2011 13:01
Tässä ketjussa ruodin joululaulujen väärinlaulamisia ja väärintulkintoja. Ehkä kommentoin muutenkin
Ensimmäinen luukku: Kun joulu on
1. Kun maass on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä,
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä
kun joulu on , kun joulu on .
Kuten alussa kuvataan, joulu vaatii hangen ja jäätyneet järvet. Miten mustan joulun kohdalla? Kun maass' on vähän loskaa ja semi-kylmä...
Miksi joulu on lämmin henkäys talvisäässä? Olen kuvitellut, että lämmin henkäys talvisäässä ilmaisee, että seisot liian lähellä hevosta.
2. Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vaan laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on , kun joulu on ,
"Kenkään" johtaa aina ajatuksen jalkineisiin. Ei huolta, murhetta kenkä muista, sen sijaan saapas muistaa. Se, että liekit loistavat joulupuista, on merkki, että on aika soittaa palokunta paikalle. Varsinkin kun lasten suista kaikuu laulu - oletettavasti Rammsteinin Mein Hertz brennt tai Hilf mir - ja silmät riemusta hehkuvat, niin tahallaan sytytettyyn viittaa vahvasti.
3. On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on , kun joulu on .
Alku on niin vaikea, että lainaan suosiolla Taru Kolehmaista Kotuksesta:
"Kun sitten pikkujoulukausi joululauluineen pääsee vauhtiin, alkaa sadella kysymyksiä vanhojen joululaulujen oudoista sanoista, kuten Mitä se kystä on, jota äiti on laittanut?. Useinkaan kyse ei ole kokonaan oudosta sanasta vaan sinänsä tutun sanan vanhahtavasta, murteellisesta tai runokielen vaatimusten takia epätavallisesta muodosta. Niinpä esimerkiksi kystä on muodoltaan äänteellisesti sen verran kaukana kypsästä, ettei yhteys tähän välttämättä tule mieleen. Tarkasti ottaen kystä on vanhentuneen kypsi-sanan muoto; kystä-muodon kaltainen on lasta sanasta lapsi. Kyllä-sanaakaan ei tosin tässä välttämättä ymmärrä oikein; se nimittäin tarkoittaa kylliksi, tarpeeksi. Tutun joululaulun Kun maass´ on hanki kyseinen kohta on äiti laittanut kystä kyllä voidaan siis kääntää: on äiti laittanut kypsää [= ruokaa] kylliksi tai yllin kyllin."
Sen sijaan lopun "Siks' mieli hellä on kristityllä" on aina huvittanut minua. Se siis kertoo, että vain kristityllä on mieli hellä, ei esimerkiksi ateistilla tai muslimilla, tai sitten niin, että "Tämän takia on mieli hellä kristityllä". Johan tässä ihmeteltiinkin, että miten voi olla mieli näin hellä kristityllä. Ja "kalleina" ei ole sana. "Kalliina" pitäisi olla.
Ensimmäinen luukku: Kun joulu on
1. Kun maass on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä,
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä
kun joulu on , kun joulu on .
Kuten alussa kuvataan, joulu vaatii hangen ja jäätyneet järvet. Miten mustan joulun kohdalla? Kun maass' on vähän loskaa ja semi-kylmä...
Miksi joulu on lämmin henkäys talvisäässä? Olen kuvitellut, että lämmin henkäys talvisäässä ilmaisee, että seisot liian lähellä hevosta.
2. Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vaan laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on , kun joulu on ,
"Kenkään" johtaa aina ajatuksen jalkineisiin. Ei huolta, murhetta kenkä muista, sen sijaan saapas muistaa. Se, että liekit loistavat joulupuista, on merkki, että on aika soittaa palokunta paikalle. Varsinkin kun lasten suista kaikuu laulu - oletettavasti Rammsteinin Mein Hertz brennt tai Hilf mir - ja silmät riemusta hehkuvat, niin tahallaan sytytettyyn viittaa vahvasti.
3. On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on , kun joulu on .
Alku on niin vaikea, että lainaan suosiolla Taru Kolehmaista Kotuksesta:
"Kun sitten pikkujoulukausi joululauluineen pääsee vauhtiin, alkaa sadella kysymyksiä vanhojen joululaulujen oudoista sanoista, kuten Mitä se kystä on, jota äiti on laittanut?. Useinkaan kyse ei ole kokonaan oudosta sanasta vaan sinänsä tutun sanan vanhahtavasta, murteellisesta tai runokielen vaatimusten takia epätavallisesta muodosta. Niinpä esimerkiksi kystä on muodoltaan äänteellisesti sen verran kaukana kypsästä, ettei yhteys tähän välttämättä tule mieleen. Tarkasti ottaen kystä on vanhentuneen kypsi-sanan muoto; kystä-muodon kaltainen on lasta sanasta lapsi. Kyllä-sanaakaan ei tosin tässä välttämättä ymmärrä oikein; se nimittäin tarkoittaa kylliksi, tarpeeksi. Tutun joululaulun Kun maass´ on hanki kyseinen kohta on äiti laittanut kystä kyllä voidaan siis kääntää: on äiti laittanut kypsää [= ruokaa] kylliksi tai yllin kyllin."
Sen sijaan lopun "Siks' mieli hellä on kristityllä" on aina huvittanut minua. Se siis kertoo, että vain kristityllä on mieli hellä, ei esimerkiksi ateistilla tai muslimilla, tai sitten niin, että "Tämän takia on mieli hellä kristityllä". Johan tässä ihmeteltiinkin, että miten voi olla mieli näin hellä kristityllä. Ja "kalleina" ei ole sana. "Kalliina" pitäisi olla.