Wildchild kirjoitti:Mutta kun teidän muiden juttuja lukee, tulee mieleen voiko joku oikeasti tykätä jokaisesta vuodenajasta yhtä paljon? Ettei ole vain sitä yhtä lempparia, vaan iloitsee kaikista yhtä vilpittömästi?
Minä minä minä
Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa, mitä odotan muina vuodenaikoina. Ja osaan nauttia jokaisena vuodenaikana jostain. Toki myös löytyy ärsytyksen aiheita, mutta enemmän hyvää. Joskus tulee marras/joulukuussa, kun on lumetonta, pimeää ja pilvistä, väsynyt ja raskas olo. Varsinkin jos viikonloppuisinkaan ei aurinko paistele. Ei kuitenkaan joka vuosi, riippuu niin säätiloista. Viime syksynä, kun oli kotona lasten kanssa, tuokaan aika ei tuntunut missään, kun kuitenkin pääsi päivällä aurinkoisina(kin) päivinä ulos. Muutoin kun on pakotettu olemaan konttorilla sen mahdollisesti valoisan ajan vuorokaudesta, niin se käy joinakin vuosina voimille. Parisen vuotta sitten oli aivan _mahtava_ tuokin aika vuodesta, oli varmasti aurinkoisin loppusyksy/alkutalvi vuosisataan
Mutta joo, pääsääntöisesti tykkään kaikista vuodenajoista, eikä mitään ehdotonta suosikkia ole
Syksyssä parasta on kirpakan viileät aamut, kun ilma tuoksuu mullalta, aamukasteelta ja omenoilta
Viileä ilma virkistää ja on kevyt olla ja hengittää. On hauskaa seurata, kuinka luonto vaihtaa loppukesän syvän vihreän värinsä syksyn keltaiseen, punaiseen ja ruskeaan. Tänä aamuna oli ulko-oven edustalla kököttävässä koivussa jo iso laikku keltaisia lehtiä
Esikoinen suorastaan rrrrrrrakastaa sadetta, hänen kanssaan on sateessa/sateen jälkeen kiva leikkiä ulkona. Lätäköt ovat yllättävän monipuolisia leikkivälineitä
Eipä siinä juuri aurinkoa taivaankappaleena kaipaa, kun 3,5 v. sälli hehkuu kuin Naantalin aurinko, kun kotitalon ränniin rakennetaan vesihyrrä tai potkuautoa pestään kuralätäkössä, tai kun kaarnalaiva seilaa ojassa
Ärsytyksen aiheita en viitsi sen kummemmin edes ruveta kirjoittelemaan. Pyrin painottamaan ajatukseni niihin positiivisiin puoliin asioista, joihin en voi mitenkään vaikuttaa, kuten vuodenajat ja säätilat. Tämä on varmaan avainasemassa siinä, ettei mitään inhokkivuodenaikaa ole. Mä mietin tätä kirjoittaessani sellaista, että itsensä saa psyykattua hyvin herkästi inhoamaan jotain, kun vaan tarpeeksi sitä itselleen (ja muille) hokee. Tottakai valon väheneminen vaikuttaa moniin, mutta sen epämieluisaa vaikutusta voisi yrittää minimoida keskittymällä syksyn hyviin puoliin. Listaisi vaikka itselleen kymmenen parasta asiaa syksyssä, ja lista jääkaapin oveen/peilinkulmaan/tietokoneen viereen. Sitten aina kun ajatukset lähtee harhailemaan vuodenaikavi*tuksen puolelle, niin vilkaisee listaa. "Syksy on saatanasta, ai mutta voinpahan ainakin pukeutua lempivillapaitaani!" Tjsp. Varmaan vaatii hieman harjoittelua, mutta voisi toimiakin
:keittiötsykologi: