forde.munfoorumi.com

Olen pitkän aikaa pohtinut, kuinka meitä ympäröivät kemikaalit vaikuttavat meihin. Olen myös havahtunut tajuamaan, kuinka järkyttävän paljon erilaisia kemikaaleja käytämme päivittäin. Tiedostan myös, etten tunnista edes yhtä prosenttia käyttämistäni kemikaaleista, en tiedä, mitä ne ovat, kuinka paljon niitä on, miksi niitä on tuotteissa tai yleensäkään, _onko_ käyttämissäni tuotteessa jotain kemikaaleja. Aiemmin tämä kaikki on pyörinyt alitajunnassa hallitsemattomana, järjestäytymättömänä kaaoksena. Jostain syystä edellisellä foorumilla aloitettu ketju hiustenpesusta ilman shampoota aiheutti reaktion: nyt riitti. Nyt on pakko tehdä jotain. Aikeena on aloittaa hirvittävä savotta kemikaalien määrän minimoimiseksi elämässäni. En vain tiedä, mistä aloittaa...


Mietitkö sinä koskaan, että sohvalle rojahtaessasi saatat pölläyttää palonestoaineita ilmaan? Tai tietokoneen sisuksista pölisee samaa ainetta sinun hengitettäväksi? Pohditko, miksi vaatteet ja vuodevaatteet pitää pestä ennen käyttöä? Tiedätkö, mitä sodium hydroxide tai sodium lauryl sulfate oikeastaan on? Tiedätkö, että saatat käyttää niitä kuitenkin päivittäin?

Kerro meille muille, miten sinä suhtaudut kemikaaleihin.

Mulla on sama ahdistus ollut jo kauemman aikaa. Nykyään on hirveän vaikea
esim. syödä mitään (puoli)valmisteita - mieluummin teen ruoan itse, että
tiedän edes suunnilleen, mitä siinä on.

Meikki- ja kauneudenhoitokemikaalit ovat myös pienoinen kauhun aihe, mutta
en toistaiseksi ole tehnyt mitään radikaaleja muutoksia elämääni sillä saralla.
Harkitsen tuota sampoosta luopumista kylläkin. Myös takaisin hennaväriin
siirtyminen on suunnitelmissa. (Ei mun hiukset edes kestä kemikaalivärejä.)

On vähän ahdistava ajatella, mitä kaikkea elintärkeänä pitämäni tuotteet,
kuten kosteusvoiteet ja aurinkorasva, sisältävät. En vain toistaiseksi ole
keksinyt vaihtoehtoja.

Aurora B. kirjoitti:Jostain syystä edellisellä foorumilla aloitettu ketju hiustenpesusta ilman shampoota aiheutti reaktion: nyt riitti. Nyt on pakko tehdä jotain. Aikeena on aloittaa hirvittävä savotta kemikaalien määrän minimoimiseksi elämässäni. En vain tiedä, mistä aloittaa...

Mulle kävi ihan samoin. Aloitin siitä shampoottomuudesta, heh.

Lisäksi olen lueskellut sitä samannimistä blogia, jonka nimi on kai lainattu tähänkin ketjuun. Pari muutakin blogia ja tietolähdettä on tullut koluttua läpi.

Ahdistaa kyllä ihan tosissaan kaikki ylimääräinen moska. Äiti on istuttanut minuun kroonisen syövän (ja monen muunkin asian) pelon, eikä asiaa auttanut, että molemmat isoäitini kuolivat syöpään.

Olen siirtynyt luomuruokaan (niin paljon kuin mahdollista budjetin rajoissa) ja tosiaan jättänyt shampoon yms. ihonhoitojutut pois. Kuivaa ihoa (ja hiuksia) hoitelen luomujojobaöljyllä. Käsisaippuasta en ole vielä onnistunut luopumaan, sille pitäisi keksiä joku korvike. Tosin sekin on yksi allaselittämistäni yhteishankinnoista. Suihkugeelejä sun muita mulla on tähän astikin tullut käytettyä niin harvakseltaan, että ne on helppo jättää pois. Niiden sijaan mulla on pesulappu, jolla kuuraan sitten vain vähän tarkemmin.

Jos asuisin yksin ja olisin vastuussa asioiden hankkimisesta, remontti olisi suht helppo tehdä tuolla kempparirintamalla. Asun kuitenkin kimppakämpässä, ja vuokranantajani/kämppikseni on päättänyt tehdä semmoisen linjavedon, että hän kerää meiltä muilta asukkailta joka vuokran yhteydessä tietyn määrän rahaa, jolla hän sitten maksaa sähkön, veden, kaasun, vessa- ja talouspaperit, keittiövälineet, siivous-, pyykin- ja astianpesuaineet jne., enkä oikein pysty pistämään hänenkin elämäänsä remonttiin, koska valinta on hänen. Sen verran sentään uskalsin pyytää, ettei enää ostettaisi hajustettua vessapaperia (joka on muuten käsittämättömin keksintö ikinä ).


PS. Sori innostuin linkkailemaan..

Jotenkin omassa elämässä ei oo tuntunu suurimmalta asialta nää kaikki kemikaalit, mitä kotona on. Se on kyllä selvä, että kaikenlaista löytyy kaikenlaisista paikoista. Lähes jokaisen tuotteen tekemiseen on käytetty jotain kemikaalia ja sitä mukaan niitä kosketellessa, niitä saa myös itseensä.
Kuitenkin kaikki toi tuntuu niin tosi triviaalilta kun rupee miettimään sitä määrää raskasmetalleja, joita tulee melkein väkisinkin hengitettyä. Ja kaikkia niitä aineita, joita joutuu iholle, vaikka niitä ei suinkaan iholle ole tarkotettu.
Suunnitelmissa on tehokkaampi poistoilmapuhallin, mutta töissä tulee aina välillä yllättäviä tilanteita.

Kieltämättä tää on kyl vähän semmonen juttu, jota vastaan tappelu tuntuu mahdottomalta taistelulta.

Mietin, mietin ja totesin, että en ole juurikaan huolestunut. En edes osaa olla huolestunut
kemikaaleista itsessäni, miksi pitäisi? Rakastan nykyistä hammastahnaani, en osaa kuvitella
luopuvani shampoostani tai kampaajan hiusväreistä. En osaa olla tarpeeksi hippi, jotta
luottaisin johonkin kivideodoranttiin tai pesupähkinöihin. Ruuassa hieman katson etten nyt
sitä kaikkein ylijalostetuinta tuotetta ole ostamassa, mutta jollei joku tuo tutkimustulosta
eteen siitä, että tämä ja tämä tuote suoranaisesti tappaa, en jaksa huolestua. Syöpää
tuottaa tällä viikolla liha, ensi viikolla vihannekset ja kolmannella maitotuotteet - kovasti
ylikärjistettynä. Mä en jaksa hyppiä ja hätkähdellä jokaikisen uuden raportin ja tutkimus-
tuloksen tahtiin. Sen verran olen fatalisti, että uskon jääväni todennäköisemmin auton alle
suojatiellä, kuin sairastuvani joka toisesta aineesta ympärilläni ilmassa, ruuassa tai kemikaaleissa.
Kai mäntysuopakin on pahasta, kun oikein mietitään?

En oo kyllä koskaan ajatellut asiaa. Ja nyt kun ajattelen, ei se hirveästi edes ahdista. Ei vaan jotenkin... siis, olen niin laiska, etten jaksa miettiä vaihtoehtoisia juttuja. Eikä mua vaan jaksa kiinnostaa kuten monessa muussakin elämäni jutussa, ei vaan kiinnosta.

Kaikissa tutkimuksissa, joissa on todettu syöpää aiheutuvan perunalastuista/antioksidanteista/tms on yleensä ollut yhteistä se, että vaikuttavalle ainesosalle ollaan altistuttu toistuvasti ja suurin määrin. Eihän ole edes mahdollista olla altistumatta kaiken maailman partikkeleille, kemikaaleille, raskasmetalleille ja parishiltoneille jos yrittää elelle edes jotenkin osana yhteiskuntaa. Pitää muuttaa jonnekin hevonvitunhetekaan asumaan luonnon kaivoon ja syömään jäkälää, mutta silloin elinodotus heikkenee kun tulee myyrä, susi tai siiseli ja syö sun. Eli ei voi voittaa silloinkaan.

Tähän asti on maailmassa kuolleisuus ollut 100% vaikka kuinka olisi pesty vaatteet pähkinällä tai itse ruisleipä leivottu.

Täytyy kyllä sanoa, että muakaan ei kamalasti kiinnosta se, mitä kemikaalit ym. tekevät minulle tai muille ihmisille. Joka tapauksessa niitä tulee aina jostain. Syövän voi saada nykytutkimusten mukaan melkein mistä vaan. Tai jos ei sitä, niin jonkun muun sairauden ja sitten vielä sairaudet kehittyy maailman mukana. Sitä tuulimyllyä vastaan tuntuu vähän tylsältä taistella. Vaikka onhan se tietysti ihan hyvä, jos sen kuolintapansa voisi valita ja siihen edes vähän vaikuttaa.

MUTTA, ihmisiä enemmän mä olen huolissani siitä, mitä kaikki ihmisten tuottamat kelikaalit ja muu p*ska aiheuttavat luonnolle, eläimille ja maailmalle. Sen tähden olen todellakin valmis muuttamaan kulutustottumuksiani. Luomu onkin tullut aika hyvin mukaan kuvioihin, kuten lähellä tuotettu ruoka muutenkin. Kaupasta eivät ruuat lähde mukaan muovikassissa vaan kangaskassissa. Myös tuo shampoon käytön lopettaminen houkuttelee. En mä usko, että pystyn näillä muutoksilla koko maailmaa pelastamaan, mutta onpahan ainakin hyvä alku ja tietää ettei itse ole ihan suuna päänä osallistumassa luonnon tuhoamiseen.

Rulla kirjoitti:Mietin, mietin ja totesin, että en ole juurikaan huolestunut. En edes osaa olla huolestunut
kemikaaleista itsessäni, miksi pitäisi?

Komp. Tajuan jollain tasolla, että varmasti olisi parempi elää kemikaalittomampaa elämää, koska tuskin kukaan on tutkinut miten kaikissa tuotteissa olevat kemikaalit keskenään reagoivat. Tästä huolimatta en ole huolestunut. Jos ne kemikaalit niin tappavia olisivat, varmasti ihmisiä putoilisi nykyistä rivakampaa tahtia. Ja niin kuin tässä on jo todettukin, ei kaikista kemikaaleista pääse eroon vaikka tekisi mitä. Jossain vaiheessa ja johonkin tässä kumminkin kuollaan, joten en jaksa ottaa stressiä moisesta.

Lyyra olisiko sinun mahdollista ehdottaa tälle vuokranantajallesi, ettet maksaisi niin paljoa sitä talousrahaa kuussa hänelle koska haluaisit ostaa omat pesuaineesi itse? Ja jos hän suostuu niin voisit ostaa ekologisempia vaihtoehtoja itsellesi.

Meillä ollaan siirrytty sillälailla hivenen kemikaalittomampaan elämään, että saippuat teen itse (mahtava harrastus!) ja pesen niillä myös tukkani. Pyykki pestään pesupähkinöillä ja seuraavaksi olisi sitten se deokiven hankkiminen edessä ja pitäisi vielä löytää jokin luontainen kasvorasva kun tuo edellinen purnukka on jo tyhjenemässä.

Lumikki75 kirjoitti:Ja niin kuin tässä on jo todettukin, ei kaikista kemikaaleista pääse eroon vaikka tekisi mitä. Jossain vaiheessa ja johonkin tässä kumminkin kuollaan, joten en jaksa ottaa stressiä moisesta.

Niin, jos alkaa stressaamaan, niin sitten kuolee siihen stressiin. Yhdessä Tv-dokkarissa esiteltiin perhe, joka punnitsi aina ruokansa, että söisivät mahdollisimman terveellisesti. Minusta se oli jo aika sairasta (ja toisaalta osittain hyödytöntäkin, koska punnitsijan pitäisi tietää syötyjen kaloreiden määrä/ imeytyneiden kaloreiden määrä/ ateria).

Toisaalta on kyllä syytä vaatia kemikaalien vähentämistä, mikäli huomattavasti luonnollisemmilla tavoilla voidaan joku tietty asia hoitaa. Siksi suosin esimerkiksi luomutuotteita. En siksi, että niissä on vähemmän kemiallisia aineita oman itseni kannalta, vaan siksi, että tehomaatalous suosii ylenpalttista ja osittain täysin turhaa lannoitteiden ja kemikaalien käyttöä. Etenkin nyt, kun lannoitteiden hinnat ovat selvässä nousussa ja se näkyy suoraan myös ruoan kallistumisena. Ehkäpä tämä hinnannousu osaltaan vaikuttaisi nyt lannoitteiden käytön vähentymiseen.

Ympäröivien kemikaalien määrä on mietityttänyt
hetkittäin myös täällä. Kemikaliasiat tulevat mie-
leen lähinnä aamuisin kun suihkin hiuksiini lakkaa,
sitä käytän varmaan enemmän kuin laki sallii.

Einesten määrää olen vähentänyt tietoisesti viime
vuosina, työpäivän aikana syötävän lämpimän ruu-
an olen jo muutamien vuosien ajan tehnyt itse. Tie-
tää ainakin mitä tulee syötyä, noin niinkuin suurim-
maksi osaksi. Mulla taitaa kuitenkin olla sukurasit-
teena niin kököt geenit ettei taida olla mitään hyö-
tyä vähentää dramaattisesti ylimääräisten, ulkopuo-
lelta saatavien kökköjen sun muiden likahiukkasten
määrää

Rulla kirjoitti:Mietin, mietin ja totesin, että en ole juurikaan huolestunut. En edes osaa olla huolestunut
kemikaaleista itsessäni, miksi pitäisi?

Mulla se menee ehkä enneminkin niin, että enemmän kuin kemikaaleista itsessäni, olen huolestunut kemikaaleista luonnossa. Ja ne kemikaalit, jotka ovat luonnossa, ovat useinkin olleet jollakin tavalla ensin meissä itsessä - siis juuri nämä tahnat, shampoot ja muut.

Varsinkin kun on oma likakaivo, tulee näitä peseytymisasioita jotenkin mietittyä enemmän. Juuri tuossa taannoin meillä kävi likakaivon tyhjentäjä, ja siinä hetkessä se jotenkin konkretisoituu. Että tuonne ne menevät kaikki litkut, joilla itseni tahi hampaani voitelen. Se on aika ahdistava ajatus. Sieltä ne päätyvät sakokaivon kautta lähimpään ojaan. Vaikka systeemit ovat lailliset, en voi silti uskoa, että luontoon päässyt vesi olisi puhdasta, eihän se voi olla.

Meijän pienperheessä on yritetty tehdä joitain valintoja. Ostetaan biohajoavaa konetiskiainetta (tämä on mun vaatimuksesta - maha on niin herkkä, etten uskallakaan ajatella miten paljon se on jo pesuainejäämistä kärsinyt), mahdollisimman usein luomuruokaa ja biohajoavia shampoita ja muita litkuja. Repsahduksia sattuu, mutta ainakin on yritystä.

Galileo kirjoitti:Tähän asti on maailmassa kuolleisuus ollut 100% vaikka kuinka olisi pesty vaatteet pähkinällä tai itse ruisleipä leivottu.

No ruisleipä on luku erikseen mutta minä en ainakaan koe pesupähkinöiden käyttöä normipesuainetta hankalampana ja luontoa ne kuormittavat huomattavasti vähemmän kuin tavalliset pesupulverit. Miksi en siis käyttäisi pesupähkinöitä jos niistä ei ole vaivaa? En ymmärrä miksi kukaan haluaa käyttää tavallisia pesupulvereita jos kerta saman asian voi tehdä samalla vaivalla ekologisemmin.

muok. ekologisemmin + itselleen vähän ystävällisemmin

Niin siis joo, pitää nyt selventää, että omasta itsestäni en pelkästään huolehdi,
vaan luonnosta myös. Mitä vähemmän kuormitan luontoa, sen parempi. Lisäksi
en pidä ajatuksesta, että kropassani jyllää ties mitä kemikaaleja, joiden vaikutuksista
ei ole mitään hujua. I heart luomu.

Mielenkiintoisesti kyllä jakautuu mielipiteet asiassa. Jotkut eivät jaksa huolestua (koska kyllä, myönnän että tämä on tuuleenpuhaltelua), toiset tekevät ympäristötekoja, ja kolmansilla (kuten minulla) on oma napa lähinnä.

Pitää miettiä tuota Cruxin ehdotusta. Se vain on aina astetta riskaabelimpaa lähteä kyselemään että onnistuisko jos maksaisin vähemmän kuin nyt, heh.

Gali muistaakseni kirjoitti:Tähän asti on maailmassa kuolleisuus ollut 100% vaikka kuinka olisi pesty vaatteet pähkinällä tai itse ruisleipä leivottu.

Eipä tässä kukaan ikuista elämää tavoittelekaan. Jotkut meistä vaan haluaa välttää sen myrkkyjen kanssa läträämisen, kun se kerran on mahdollista. Toiset ei jaksa turhaan huolehtia, eikä siinäkään mitään vikaa ole. Meitä on siis moneen junaan! Sitä paitsi ite tehty ruisleipä on vaan parempaa kuin kaupan vehnäsekoitusräpöstykset.

Crux kirjoitti:No ruisleipä on luku erikseen mutta minä en ainakaan koe pesupähkinöiden käyttöä normipesuainetta hankalampana ja luontoa ne kuormittavat huomattavasti vähemmän kuin tavalliset pesupulverit. Miksi en siis käyttäisi pesupähkinöitä jos niistä ei ole vaivaa? En ymmärrä miksi kukaan haluaa käyttää tavallisia pesupulvereita jos kerta saman asian voi tehdä samalla vaivalla ekologisemmin.

Ei mulla mitään pesupähkinöitä (tai itse leivottua ruisleipää) vastaan ole. Tarkoitan vain, ettei kannata yöllä valvoa pikkutunneilla ja murehtia, kuinka nyt tulee kemikaali siitä valmissetsuurista ja nirhaa.

Kyllä mä voisin pesupähkinää koettaa, muttei ole näkynyt mun kauppojen valikoimissa. Vai löytyykö ne pesuaineosaston sijaan pähkinähyllystä?

Hippikaupoista löytyy pesupähkinöitä.

pampula kirjoitti:Mulla se menee ehkä enneminkin niin, että enemmän kuin kemikaaleista itsessäni, olen huolestunut kemikaaleista luonnossa. Ja ne kemikaalit, jotka ovat luonnossa, ovat useinkin olleet jollakin tavalla ensin meissä itsessä - siis juuri nämä tahnat, shampoot ja muut.

Täyskomppi. Ei minua niin kauheasti huoleta se, millä kuorrutan sisäelimeni, vaan se, mitä jää jälkeeni luontoon. Mitään valtavia toimenpiteitä en ole tehnyt ainakaan toistaiseksi, mutta jotain pientä. Esimerkiksi juuri pesuaineet olen vaihtanut tai osittain oman kehon aineiden osalta vaihtamassa luontoystävällisempiin, muovipakkauksettomiin tai täyttöpakkauksiin. Luotan (ehkä turhan sinisilmäisesti) siihen, että vaarallisia kemikaaleja ei enää nykyaikana pääse tuotteisiin niin, että ne normaaliannoksina olisivat kovin haitallisia. Loppupeleissä ei koskaan tiedä mikä sen syövän sitten aiheuttaa.

Pesupähkinöistä vielä sen verran, että nehän on itse asiassa todella helppo pesuaine, koska samoja pähkinöitä voi käyttää muutaman kerran. Sen pähkinäpussukan voi jättää vaikka rummun pohjalle odottamaan seuraavaa pyykkäystä ja säästyy näin muutaman seuraavan koneellisen osalta pesuaineen lataamiselta kokonaan. Meinaan jos tuntuu että se pesuaineen laittaminen on se työläs osa pyykkäystä.

Ja uutta ominaisuutta hyödyntääkseni, Galin viestiä kommentoidakseni. Pesupähkinöiden saatavuudesta.

Se minua luontoystävällisissä tuotteissa eniten nyppii, että niitä täytyy hakea erikseen ekokaupoista. Ikävä juttu puotikulttuurille, mutta kun kerran lähden kauppaan, keräisin mieluiten kaikki tarvitsemani tuotteet haluamani tyyppisinä sen saman hyperextramegamarketin hyllyiltä. Luultavasti parempi saatavuus myös lisäisi ekotuotteiden käyttöä, koska moni niitä varmasti käyttäisi, jos niitä ei tarvitsisi erikseen hakea jostain. Mutta niin kauan, kuin parhaat ekotuotevalikoimat pysyvät kaupungin keskustan ekokaupan hyllyllä, ne pysyvät lähinnä valveutuneen kaupunkilaisporukan näpertelynä. Kenellä työssäkäyvällä perheellisellä lähiöasukkaalla on aikaa lähteä hakemaan yhtä pyykinpesuainetta erikseen jostain? Aika harvalla, väitän.

Muoks, en etsikään tuotteita hylyiltä vaan hyllyiltä. En osaa edes uida, saati vielä sukeltaa.

Mun on pitänyt pesupähkinöitä kokeilla, mutta kun kerrankin taannoin sinne ekokauppaan asti eksyin niin unohdin etsiä niitä. On tosiaan sääli ettei tällaisia juttuja ole enempää saatavilla normimarketeissa. Jollakulla saattaa jopa olla kynnys lähteä sinne ekokauppaan, itsestäkin tuntuu välillä hölmöltä että kuvittelenko nyt olevani jotenkin oikein ekologinen kun täällä shoppaan, ei mun kengät edes ole vegaaniset. [keijo][/keijo] No kai siihen tottuu jos vähän useammin kävisi.

En mäkään ole huolestunut kemikaaleista itsessäni. Johonkin tässä kuollaan kumminkin, toivottavasti. [tilt][/tilt]
Luonnon suhteen sen sijaan syyllisyys vaivaa. Valitettavasti en silti osaa toistaiseksi aina ajatella näissä asioissa tarpeeksi pitkälle. Jotain ympäristömerkittyjä tietysti voi pyrkiä ostamaan, mutta oikeasti ekologiset vaihtoehdot tuntuvat olevan usein kalliimpiakin. Luomu ainakin on usein surullisen kallista, mistä syystä tunnen syyllisyyttä etten sitä usein osta, vaikka olenkin viime aikoina pyrkinyt muuttamaan ruokailuvalintoja ekologisemmaksi. Halvaksi tietysti tulisi jos luopuisi vaikka siitä shampoosta, mitä en toisaalta osaa ajatella tekeväni. Mutta tottumuksistahan siinä on kyse, pitäisi vaan riittävästi muuttaa ajattelutapojaan ja tuntea riittävästi syyllisyyttä tms. niin järkevät valinnat tulisi kohta tehtyä luonnostaan (pun intended).

Minua huolestuttaa, vaikken asiaa hirveästi ajattelekkaan.
En tiedä mitä hyötyä on tuosta hiuspesuhommastani (veteen totuttelua soodan kera) kun kuitenkin viskaan kaikki saippuat ja kosteusvoiteet siihen perään.
Yritän myös katsoa mitä suuhuni panen, joten kaupassa valitsen tuotteen jossa on mahdollisimman vähän E-lisäaineita sun muita vaikeasti kirjoitettavia sanoja. Ja mieluummin valmistan ruokani itse alusta loppuun kun ostan valmisruokia.
Aspartaamista tulee paha olo ja siskoni kertoi kauhukuvia töistä, kun tutkivat aspartaamilla kyllästettyjä rotan aivoja.

Jostain kuulin ihmettelyä, että maatuvatko ihmiset kuollessaan luontoon, kun ovat syönneet niin paljon säilöntäaineita?

Mainitsemisen arvoista lienee, etten tosiaan menetä yöuniani tämän takia. Vaan lähinnä havahduin horroksesta ja päätin, että nytpä alan vähentää niitä kemikaaleja. Kun se kerran on mahdollista. Ja helppoa. Ensimmäinen valintatilanne havahtumiseni jälkeen tuli eteen maalikaupassa. Ostinpa sitten täysin liuotteetonta sisämaalia uuteen kotiini. Maksoi ehkä euron enemmän litralta kuin toinen, tuhdimpi maali. En mene konkurssiin. Eikä ollut vaikeaa ottaa se parempi vaihtoehto, siinä se seisoi samalla maalihyllyllä kuin muutkin maalit.

Mun tarkoituksena ei siis ole pistää koko elämää ihan mullin mallin ja ruveta pesemään itseäni ojan pientareelta keräämilläni heinillä tai ruveta itse kasvattamaan lampaita, että saan varmasti ekologiset ja puhtaat villasukat. Noup. Etsin vain lisätietoa kemikaaleista, joille altistun ja joilla altistan luontoa ja kanssaihmisiä, ja teen arjen pieniä tekoja pahimmilta kemikaaleilta välttyäkseni. Ehkä jossain vaiheessa jopa jaksan nähdä vähän vaivaa kemikaalittomuuden eteen. Aloitan kuitenkin lempeästi vain tekemällä kemikaalittomampia valintoja.

Miksikö? Oikeasti koko kemikaalimäärä alkoi hieman huolestuttaa, kun joku vuosi sitten huomasin joidenkin hiuslakkojen polttavan mun keuhkoputkessa. Siis jos vahingossa hengitin sisään siinä, missä olin lakkaa aiemmin päähäni suihkinut, niin yksi lakka sai oikein poltteen keuhkoissa aikaiseksi, pari muuta aiheutti pitkiä aivastussarjoja. Tuntuu, ettei moiset tökötit voi olla kovin hyväksi hengityselimille Vaihdoin hajusteettomiin lakkoihin, johan helpotti. Hajusteeton hiuslakkakin löytyy siitä hajustettujen vierestä. Ei ollut raskasta eikä vaivalloista napata hajusteeton mukaan.

Yksi pieni esimerkki, mutta pätee monessa muussakin asiassa. Jotkut (monet) mömmöt vain aiheuttavat mussa välittömiä, epämieluisia reaktioita. Osa taas vaikuttaa hitaammin, mutta yhtä varmasti. Mulla oma napa (tai polvitaipeet ja keuhkot ja päänahka jne.) on se tärkein juttu. Toinen on toki luonto (löydän itsestäni jatkuvasti uusia ituhippeyden merkkejä). Joskaan näin karkeaa jaottelua en halua tehdä, koska olen osa luontoa ja mikä siellä kiertää vaikuttaa muhun ja [lisää tähän kaikkea vihertävää horinaa parin A4:sen verran].


Parissa minuutissa muuten löysin useammankin nettikaupan, mistä voi tilata jos jonkin näköistä pesupähkinää ja ekologista wc:n puhdistajaa ja ties mitä. Valintojen teko ei nykyään voi olla tuotteiden saamisen vaikeudesta kiinni. Uskoisin L-S:n olevan oikeilla jäljillä. Tottumuksia on vain niin vaikea muuttaa, varsinkin, jos ei mitään intoa tai syytä siihen löydä.

Aion nyt yrittää murtautua tottumukseni kahleista ja vähän katsella, josko saisi kaikki kodin kemikaalit ostettua vaikka jostain noista kaupoista. Nettikaupat

Nettikaupasta täälläkin pesupähkinät tilataan. Postikuluthan ne aina vähän kirpaisee mutta toisaalta minun mielestä ainakin aine on sillai riittoisaa ettei se haittaa.

Harmi se on, että esimerkiksi Ecoverin tuotteita en ole nähnyt lähimarketin hyllyillä joten kaupungissa käydessä täytyy piipahtaa luontaistuotepuotiin.

Avo hoitaa täällä kokkailun ja onkin erittäin valveutunut siinä mitä pistää suuhunsa. Samalla minunkin tulee sitten syötyä mahdollisimman alusta loppuun itse tehtyä ruokaa.

Olen taas vissiin niin diplomaattinen, etten tässäkään asiassa ymmärrä, miksi pitäisi olla niin hemmetin joko/tai. Miksei voisi ihan vaan sillain yrittää, kevyesti keskellä päivää?

Tämä on taas niitä viherpiiperöjuttuja. Jos olet kasvissyöjä, sinun tulee olla Jeesus läpeensä. Jos olet lihansyöjä, ei kukaan tule sinua moittimaan, jos vappupartyissä heität säpäkän huuleen. Se ikään kuin sopii kuvaan.

Mie en ainakaan haluaisi hirveästi luokitella itesäni mihinkään ryhmään. Yritän tehdä hyviä valintoja sen verran kuin kykenen, mutta aina ei vaan kykene. Jeesus kyllä kykenisi, mutta minäpä en ole Jeesus. Enkä ees Hesus.

irvikissa kirjoitti:

pampula kirjoitti:Mulla se menee ehkä enneminkin niin, että enemmän kuin kemikaaleista itsessäni, olen huolestunut kemikaaleista luonnossa. Ja ne kemikaalit, jotka ovat luonnossa, ovat useinkin olleet jollakin tavalla ensin meissä itsessä - siis juuri nämä tahnat, shampoot ja muut.

Täyskomppi. Ei minua niin kauheasti huoleta se, millä kuorrutan sisäelimeni, vaan se, mitä jää jälkeeni luontoon.

Komppailen minäkin. Sen sijaan, että keskittyisin pohtimaan asiaa oman hyvinvointini kannalta, mietin asiaa enemmän ympäristön ja tulevaisuuden vuoksi. Meitä ympäröivät lukemattomat kemikaalit, joiden vaikutusta meihin ja luontoon ei ole tutkittu. Niiden vaikutus yhteen ihmiseen ei ehkä ole suuri, mutta entä kun niitä käytetään ympäri maailman vuosien tai vuosikymmenten ajan ja ne päätyvät ympäristöön? Mikä on tilanne silloin? Millaisia vaikutuksia niillä on pidemmällä tähtäimellä maapallon vointiin?

Yhtenä rajuna esimerkkinä voisi käyttää DDT:tä. Löydettiin aine, jonka todettiin olevan tehokas hyönteismyrkky. Sitä käytettiin hyvään tarkoitukseen, malarian hävittämiseen, ja sitä käytettiin paljon. Sitten todettiin, ettei se sittenkään ole niin hyvä aine kuin kuviteltiin. DDT aiheutti syöpää ja lintujen lisääntymisen heikkenemistä.
En yritä väittää kaikkien kemikaalien olevan DDT:n kaltaisia myrkkyjä, mutta mietin vain millaisia ominaisuuksia nyt yleisesti käytössä olevilla kemikaaleilla voi olla.

Minäkään en menetä yöuniani näiden asioiden takia, vaan pohdin niitä silloin tällöin ja pyrin pienin askelin muuttamaan kulutustottumuksiani ja elintapojani ekologisempaan suuntaan. Jos vaikka kaupassa käydessä en löydä harmitonta vaihtoehtoa enkä osaa olla ilman, niin valitsen sitten edes sen pienemmän pahan. Ei sitä kerralla tarvitse alkaa vaihtoehtoelämäntapahipiksi.



muok: lisäsin sanan.