forde.munfoorumi.com

Koulussa oli aiheena lasten historia ja sitä myötä kasvattamistavat ja rangaistukset. Aihe herätti luokassamme keskustelua ja kävi ilmi, ettei kukaan opiskelija ole säästynyt tukkapöllyltä ja koivuniemen herralta. Yllätyksenä kaikille selvisi, kuinka yleistä kouluissa käytettävä väkivalta on; luunapit, viivottimella sormille näpäyttäminen, karttakepit ja väkivalloin viskaamiset ulos luokasta. Kotona väkivaltaa tuntui olevan vähemmän. Tuleekin huomioida, että vaikka fyysiset rangaistukset ovat laissa kiellettyjä se ei tunnu aina pätevän arjessa.

Itselläni on peruskoulusta 5 vuotta ja vielä tällöin koulussamme opiskelijat saivat kokea köksänmaikan kauhan ja kemianopettajan karttakepin nahoissaan. Jälkeenpäin kemianopettaja sai ylemmältä taholta varoituksen heitettyään väkivalloin oppilaan ulos luokasta, mutta sai jatkaa työtään. Toisen asteen kouluissa en ole väkivaltaan törmännyt.
Kotona muistan saaneeni kerran tukkapöllyä, mutta muuten riitti vain uhkailu. En ollut mitenkään helppo lapsi ja ihmettelenkin miten minusta on saatu kasvatettua täysjärkinen aikuinen. Ja ilma väkivaltaa. Nyt hävettää kuinka kamala olen ollut. Kuritustoimet olivat yleensä tavaroiden takavarikoimista ja uhkailu ettei saa jälkiruokaa.
-----------

Millainen lapsi olit? Mitä kokemuksia sinulla on kurituksista niin kotona kuin koulussa? Oletko täysin kurituksia vastaan vai sallitko lievemmät rangaistukset? (tukkapöllyt yms.) Onko kurituksia jaettu aiheellisesti vai aiheettomasti? Miten häiritsevien opiskelijoiden kanssa täytyisi toimia?

En muista peruskouluajalla kertaakaan nähneeni karttakepillä naputtelua tms. Ei sitä sen puoleen lukiossa tai AMK:ssakaan ollut. Oppilaat kahnasivat joskus fyysisesti keskenään, mutta opettajat pitivät kuria sanojen ja jälki-istuntojen uhan voimalla. Joidenkin opettajien tunneilla ei ollut koskaan hässäkkää, koska kyseiset opettajat saivat kaikki varpailleen jo pelkällä olemuksellaan.

Kotona en saanut kuin kerran selkäsaunan ja senkin ihan syystä.
Kuvittelen olleeni melko helppo lapsi, mutta todennäköisemmin olen vain unohtanut vanhempieni antamat nuhtelut, jälkkärikiellot ja arestit. Muistikuvieni mukaan minua piti eniten kurissa isoveljeni, joka antoi tukkapöllyn pienemmästäkin, jos vain sai riiviösiskonsa kiinni. :sisarusrakkaus:

(Kerrankin kun löytää ketjun, jossa kaikkea ei ole vielä sanottu, niin sitten ei ajatus kulje. )

Sallin jossain määrin omien lasten fyysisen kurittamisen kuten kevyen tukkapöllyn tai luunapit. Se on kuitenkin mielestäni viimeinen keino saada penska tottelemaan ja sen käyttöä tulisi välttää. Miekkonen kertoi taannoin tehokkaasta tavasta, jolla hänen kotonaan pidettiin jöötä, jos muuten ei mennyt viesti perille. Penskat joutuivat hakemaan itse vitsat selkäsaunaansa varten. Kuulemma siinä vitsanhakumatkalla oltiin jo sen verran nöyrää ja noloa, että se toimi itsessään rangaistuksena eikä selkäsaunaa tullut.

Ketä muka on oikiasti meijän aikana koulussa kuritettu fyysisesti?

Meijän koulusa huuettiin vaan rettelöitsijöille ahkerasti. [tilt][/tilt]

Kotonakin huutaminen on ollut tehokeinona, jonka lisänä toimivat tarvittaessa
luunapit ja tukkapölly. En mielestäni ollut vaikia lapsi, mutta meillä nyt oli aika
hyvä kuri. Siksi mustakin on tullu näin kiltti ja nöyrä.

Uhmaiässä pikkuveljen synnyttyä olin kyllä aika huomionkipeä ja vaikea lapsi, mutta myöhemmin olin kiltti ja tunnollinen. Mulle oli tärkeetä olla se kiltti ja täydellinen isosisko, jota kehutaan. Ei mua koskaan ole kuritettu. Eikä kovin usein tarvinnut edes uhata rangaistuksella. En saanut koskaan edes arestia (toisin kuin veljeni). Mä tottelin muutenkin. Pikkuveljeä on pari kertaa tukistettu, mutta muuten meillä ei kotona lapsia ole fyysisesti rangaistu.

Koulussa en ole tavannut fyysistä kuritusta tai en ainakaan muista.

Periaatteessa hyväksyn pienet tukistukset, mutta muuten en hyväksy fyysistä rankaisemista.

Mä muistelisin olleeni ala- ja yläasteella aika villi ja kuriton,
ainakin noin niinkuin tytöksi. Mua pänni jo silloin ja pännii
oikeastaa vieläkin se, että minun olisi tyttönä pitänyt olla
hiljaa ja nuhteeton kun taas luokan pojat saivat rellestää
miten tykkäsivät. Usein sain sitten syytöksiä osakseni vaikka
en olisi mitään tehnytkään.

Riehakkuudestani johtuen istuin useasti jälki-istunnossa, syy-
nä oli yleensä tunnilla puhuminen ja/tai riehuminen tai läksy-
jen tekemättömyys. Aika usein unohdin myös kirjoja kotiin

Fyysisesti minuun ei ikinä koskettu koulussa, kotona muistan
kerran saaneeni selkään jollain risuilla. Siitäkin tilanteesta jäi
oikeastaan ikävämmät muistot nöyryytyksenä, ei niinkään ki-
puna. Tai sehän siinä taitaa tehokeinona ollakin.

Minusta tukistaminen tai luunapit tai vastaavat ovat lasten kanssa melko turhia. Kyllä pitää aikuisen olla sen verran lastaan fiksumpi, että pärjää muuten kuin moiseen sortumalla. Hevospiireissä on sanonta, että siitä mihin taito loppuu, alkaa väkivalta. Ja kyllä aikuisella pitää olla lapsen silmissä muutenkin auktoriteettia kuin pelottelemalla.

Itselle lapsena muutaman kerran sitä tukkapöllyä tuli, mutta muistan vaan suuttuneeni siitä silmittömästi, kun niin epäkunnioittavasti kohdeltiin ja itse syy jäi toissijaiseksi. Joo ja kerran äiti pesi suun saippualla, kun kiroilin niin paljon. Kiroilen edelleen paljon ja en koe olevani äitini kanssa kovinkaan läheinen, ehkä myös tästä syystä. Vanhemmat sitten taisivat voimakeinoista luopua ensin suoritettuaan ihmiskokeita esikoisellaan, eli minulla ja pikkuveljet pääsivät helpommalla.

Ukkini muuten oli lapsuudessa semmoinen hahmo, jota kunnioitettiin, ehdoton auktoriteetti. Eikä ukki ikinä edes korottanut ääntään meidän lasten kanssa tai muutenkaan. Oli tietyt säännöt, joita piti noudattaa, jos ei noudatettu, ukki huomautti ihan vain sanomalla asiasta. Eikö sen näin pitäisi mennä?

Hevospiirien sanonta on kyllä osuva ja pätee tähän jos moneen muuhunkin asiaan.

Minä olin erittäin kuriton lapsi, ja taidan olla edelleenkin osittain. Pikkusiskon olen aina laittanut järjestykseen ja häneltä kaiken minulle kelpaavan ominut ja ottanut. Meillä kotona siis suurin kuritus oli sisarusten välistä. Vanhempien toimesta en muista muita voimakeinoja kuin tukkapöllyn, sitä onkin sitten hieman enemmän saatu, ansaitusti kai. Remmillä uhkailivat, mutta se oli tosiaan pelkkää uhkailua. Hyväksyn pienen tukkapöllyttelyn perheessä, mutta aivan pienille lapsille en missään nimessä. Vanhempien auktoriteetin pitäisi olla tarpeeksi vahva ihan ilman pöllyttämisiäkin.

Kuriton kuitenkin olin ala-asteella ja jatkuihan se yläasteellekin. Äiskä kyllä sai mut ojennukseen jotenkin, olihan se itsekin aika kuriton lapsena, eli tunsi mun metkut pelottavan hyvin. Ala-asteella en itse kohdannut fyysistä kosketusta, mutta muistelisin, että muutama minua selkeästi vaikeampi tapaus olisi hieman kovakouraisemmin heitetty ulos luokasta. Kuitenkaan se, mitä äitien pikkuenkeleille tehtiin, ei ollut mitään verrattuna siihen, kuinka ylimmillä luokilla opettajat saivat tuta rasavillit kakarat. Hävettää edelleen, vaikken itse fyysisesti syyllistynytkään kuin johonkin kuminpalasten viskelyyn. Siellä kaadettiin maaleja sijaisen niskaan, heitettiin kiviä ikkunoista ja jotain tarkkailijaa lyötiin siivoismopin varrella selkään.

Yläasteella olin todella ongelmaisten luokalla, ja ehkä neljän pahimman tapauksen joukossa, muut tietysti poikia. Haistattelin opettajille ja olin aivan kamala. Koskaan minua ei silti väkisin viety ulos luokasta, olin ihan tyytyväinen kun sain mennä omille menoilleni. En muista yläasteelta tai sen jälkeen mitään kurituksia oppilaita kohtaan, jälki-istunnotkin yläasteella olivat lähinnä vitsi.

Mä olin lapsena todella kiltti ja satunnaiset kiukkukohtaukset saatiin kuriin ihan vain uhkailemalla. Joskus äiti laittoi mut omaan huoneeseeni jäähylle, mutta väkivaltaa meillä ei käytetty, sillä ei muistaakseni edes uhkailtu. Mua oli vissiin muuten niin helppo pelotella, ettei tarvinnut.

Koulussa en ole ikinä väkivaltaan törmännyt, mutta päiväkodissa tuossa 90-luvun alussa yhdeltä pojalta pestiin suu saippualla kiroilemisen vuoksi.
Harrastuksista muistan sen verran, että ensimmäisellä baletinopettajallani oli tapana läpsäistä jalalle, jos sitä ei ollut ojentanut tai jotain muuta. Se oli semmonen vanhanajan opettaja se.

Viisauden Lähde kirjoitti:Joo ja kerran äiti pesi suun saippualla, kun kiroilin niin paljon.

Meillä aina uhiteltiin sillä, että suuhun laitetaan cayennepippuria
Muutaman kerran sitä sainkin maistaa, ja muksuna se oli kyllä ihan
hirmuisen tulista vaikkei sitä nyt purkillista joutunutkaan syömään.

Meillä ei kotona kuritettu (muistaakseni) mitenkään. Ja kyllä sen muistaisi, jos jotenkin olisi rankaistu. Kyllähän äiti välillä huusi, mutta.. en mä tiedä.

Koulussa olin ekat luokat ainakin aika villi lapsi, sain pojan kyyneliin kun 'vähän' potkaisin sitä, tunnilla melusin yleensä (mutta kun osasin kaiken - isolisko opetti kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan). Opettaja otti äidin puhutteluun kun olin ekalla, kuulemma melusin ja häiriköin muita - äiti kylmänviileästi totesi opettajalle, että anna tytölle lisää hommaa. Kun sain lisää hommaa, olin hiljaa.

Eli vähän on ollut tota tekemisen puutetta... Olin kyllä muutenkin aika rauhaton, oon edelleen. Tunneilla (ala- & yläaste, lukio, AMK) unohtelin kyniä, kirjoja, jne kotiin, vihot täyttyi töherryksillä, vanhempana biisin sanoilla... Kyllä silti olin ns. hyvä oppilas (ainakin peruskoulussa), sain kokeista ihan ok-numeroita vaikka olinkin suunapäänä.

Ei meilläkään kyllä kuritettu, ei koulussa

...meni vähän ooteeks.

Nyt tuntuu, että tulen ihan väkivaltaisesta kodista.
Meillä annettiin tukkapöllyjä (mutta vain erikoistilanteissa), ja kerran iskä pisti mut väkisin kalastamaan hiusharjan vessanpöntöstä ja kiljuin kuin syötävä. Naapurin lapset taisivat saada luunappeja. En muista harrastettiinko niitä meillä.

Ala-asteen musiikinope oli vanhan koulun opettajia ja kantoi muistaakseni joskus jonkun niskasta retuuttamalla ulos luokasta, kun ei osannut käyttäytyä. Yläasteella yks matikan/fysiikan/kemian opettaja taas harrasti oppilaiden jalkojen potkimista, kun nämä istuivat käytävällä jalat ojossa, ja herran piti päästä läpi. Karttakepin viuhuttelua en muista todistaneeni.

En koe, että olisin menettänyt onnellisen lapsuuden, koska loppupeleissä pikainen tukkapölly on kuitenkin pieni juttu mustelmille hakkaamiseen verrattuna. On tämä silti tavallaan sen verran vakava aihe, että vastustan periaatteesta.
Varsinkin koulussa fyysinen kurittaminen pitää olla ehdottomasti kiellettyä, ei toisten lapsia mennä lyömään, se (tai lyömättömyys) on vanhempien valinta. Voisin kuvitella, että siitä on yhtälailla haittaa kuritetuille lapsille kuin kurittamattomillekin. Kotona tukistetut ja läpsityt lapset saa kuvan, että sitä tehdään muuallakin kuin omassa kotona (ja että se on hyväksyttävää), ja läpsimättömät saa muuten vaan paskan kokemuksen.

theia kirjoitti:isolisko opetti kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan

Paras kijrotusvihre pitkään aikaan [virne][/virne]

Sippura kirjoitti:

theia kirjoitti:isolisko opetti kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan

Paras kijrotusvihre pitkään aikaan [virne][/virne]

Sori, ei ole tarkoitus pilata iloa, mutta on se ihan tarkoituksella. Plaa. [hullu][/hullu]

theia kirjoitti:

Sippura kirjoitti:

theia kirjoitti:isolisko opetti kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan

Paras kijrotusvihre pitkään aikaan [virne][/virne]

Sori, ei ole tarkoitus pilata iloa, mutta on se ihan tarkoituksella. Plaa. [hullu][/hullu]

Ääähhh. Ja minäkin kun innostuin ja aloitin aiheesta oikein oman ketjun

theia kirjoitti:

Sippura kirjoitti:

theia kirjoitti:isolisko opetti kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan

Paras kijrotusvihre pitkään aikaan [virne][/virne]

Sori, ei ole tarkoitus pilata iloa, mutta on se ihan tarkoituksella. Plaa. [hullu][/hullu]

Mulla tuli Lähetä-nappia painaessa mieleen, että tuo saattoi
olla tarkoituksella. Lähetin sitten kuitenkin, koska ei me iso-
siskot mitään liskoja olla

En kyllä muista koskaan nähneeni tai kuulleeni, että omissa kouluissani olisi ketään kuritettu fyysisesti.

Lapsena sain selkäsaunan yhden ainoan kerran. Sekin taisi johtua tosin siitä, että isän oli pakko säilyttää auktoriteettinsa. Olimme hotellissa ja hypimme sängyltä sängylle pikkusisarusteni kanssa. Isä sanoi, että seuraava joka hyppää, saa selkään. Pitihän mun kokeilla.

Muuten en muista, että meillä olisi kotonakaan koskaan annettu edes luunappeja tai tukkapöllyä. Etenkin äiti kyllä huutaa ja meiskaa suhteellisen helposti, jos tarvetta on. Isä taas on hyvinkin rauhallinen ja sai/saa usein meidät kaikki kuriin ihan vain huomauttamalla asiasta. Mutta ne muutamat kerrat, kun isä onkin suuttunut kunnolla ja korottanut hieman ääntään, ovat aina tuntuneet ihan kamalilta. Ja saaneet vihan kohteen häpeämään todella paljon.

Haluaisin olla vanhempana samanlainen kuin isäni. Vaikea sanoa tässä vaiheessa, onnistuuko se. En kuitenkaan usko, että tulen rankaisemaan omiakaan lapsiani fyysisesti. Kun ei se meillä ole ollut koskaan tapana. Vaikka tietysti vannomatta paras. [hullu][/hullu]

Nugat kirjoitti:Koulussa oli aiheena lasten historia ja sitä myötä kasvattamistavat ja rangaistukset. Aihe herätti luokassamme keskustelua ja kävi ilmi, ettei kukaan opiskelija ole säästynyt tukkapöllyltä ja koivuniemen herralta. Yllätyksenä kaikille selvisi, kuinka yleistä kouluissa käytettävä väkivalta on; luunapit, viivottimella sormille näpäyttäminen, karttakepit ja väkivalloin viskaamiset ulos luokasta. Kotona väkivaltaa tuntui olevan vähemmän. Tuleekin huomioida, että vaikka fyysiset rangaistukset ovat laissa kiellettyjä se ei tunnu aina pätevän arjessa.

Millainen lapsi olit? Mitä kokemuksia sinulla on kurituksista niin kotona kuin koulussa? Oletko täysin kurituksia vastaan vai sallitko lievemmät rangaistukset? (tukkapöllyt yms.) Onko kurituksia jaettu aiheellisesti vai aiheettomasti? Miten häiritsevien opiskelijoiden kanssa täytyisi toimia?

Onko tosiaan näin? HUH, jos on! Mulle maksetaan palkkaa haastavien lasten kasvattamisesta eikä yksikään ole kertonut, että koulussa kurnutettais.. Tai sitten sinun luokka on täynnä todella vaikeita tapauksia :). Ja uskallan väittää ,että kyllä kotona tapahtuu aikuisen taholta lasta kohtaan enemmän väkivaltaa kuin koulussa. Nämä tapaukset kun vain tapahtuvat neljän seinän sisällä, ja näistä on todella vaikeaa kertoa (varsinkin lasten/nuorten) eteenpäin. Koulussa minun mielestä on huolestuttavampaa oppilaiden keskeinen fyysinen ja psyykkinen väkivalta.

Kaikki häiritsevät oppilaat ulos luokasta, siis jäähylle! Ihan ehdottomasti. Siis jos on kyse tavallisesta räkänokasta. Muille lapsille täytyy turvata koulurauha. Mutta jos kyse erityisnuoresta niin näille on omat pienryhmänsä, siis entiset tarkkikset.

Olen toisaalta ollut tosi vaikea kakara mutta taas toisaalta minulla on pysynyt aina jonkinlainen järki päässä metkuissani. En hyväksy minkäänlaista fyysistä kuritusta vaikka itse tukkapöllyä nuorena sain useamman kerran. Mutta muuten sanonta "joka kuritta kastaa, se kunniatta kuolee" , pätee mielestäni. Siis sellainen kuri, jota ei ole väkivaltaisesta asetettu.

Birk kirjoitti:
Olen toisaalta ollut tosi vaikea kakara mutta taas toisaalta minulla on pysynyt aina jonkinlainen järki päässä metkuissani. En hyväksy minkäänlaista fyysistä kuritusta vaikka itse tukkapöllyä nuorena sain useamman kerran. Mutta muuten sanonta "joka kuritta kastaa, se kunniatta kuolee" , pätee mielestäni. Siis sellainen kuri, jota ei ole väkivaltaisesta asetettu.

Vanha kansa tunsi myös sanonnan: "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."

Mun korvaan tämä on aina kuulostanut siltä, että mitä enemmän lastaan lyö, sitä parempi vanhempi on. Tiedän, ettei se ole sanonnassa haettu ydinmerkitys, mutta aika karuhan se kieltämättä on. Itse uskon, että väkivalta jättää aina jälkensä ihmiseen. Usein sitä pahemmat, mitä epäoikeudenmukaisempi tai kohtuuttomampi rangaistus on ollut. Tällaisissa tapauksissa ei esimerkiksi 70 vuottakaan riitä siihen, ettei ihminen muistaisi asiaa, niin monta vitsansaamisjuttua olen kuullut.

En pitäisi sitäkään mahdottomana, että itse kuritetuksi tullut ihminen kurittaa lastaan kostoksi omasta vääryydestä. Tosin asia voi kääntyä myös niin päin, että kuritettu ei kurita juuri siksi, kun tietää, miltä se tuntuu.

Itse en ole fyysistä kuritusta kokenut enkä osaa ajatella, että se keinovalikoimassani kovin keskeistä sijaa saa, jos jälkikasvua joskus siunaantuu. Rajat lapsella tulisi olla ja toisaalta vanhemman linjan tulee olla johdonmukainen. Lapsen on helpompi ymmärtää periaate "Meillä ei juoda Coca-Colaa" kuin "Meillä ei juoda Coca-Colaa tai jos juodaankin, niin ei ainakaan joka päivä eikä varsinkaan torstaisin. Tiistaisin Coca-Colaa juodaan niillä viikoilla, jolloin tulee Ritari Ässä, mikä on harvinaista, koska sarja on lopetettu vuosia sitten. Tallenteelta toistettua Ritari Ässää ei oteta lukuun."

Mä erottaisin myös fyysisen kurituksen eri tilanteissa. Rangaistuksena mä en pidä sitä hyvänä ajatuksena. Karateisku korvan taakse siksi, että heitettiin lenmikkijänö ikkunasta, on enemmänkin vanhemman oman pikaistumisen merkki, kuin pätevä rangaistusmuoto. Sen sijaan voidaan kuvitella tilanne, jossa Ville-Jaakkima on juonut 4.5 litraa sokerijuomaa ja pistää hullunkiilto silmässä vaatekaappi pirstaleiksi. Jos Ville-Jaakkima ei usko sanasta, tulee kaluston suojelemiseksi nostaa Ville-Jaakkima enkelinkiharoistaan kattolanppuun jäähdyttelemään. Sekään ei ole rangaistus, vaan interventio.

Ja sitten ajetaan autolla huutavan Ville-Jaakkiman kanssa terveyskeskukseen, jossa lääkärisetä ompelee Ville-Jaakkiman päänahan takaisin päähän kiinni.

Ja Ville-Jaakkima oppii, että vanhempia totellaan ja elää elämänsä onnellisena katkeraan ja kylmään loppuun asti.