Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Emilia]

Onnea enoudesta!

[Wildchild]

Suvi

Ja onnea tuoreelle enolle!

[theia]

Kiitos kaikille ja Suville vielä osanotto

Aranwelle onneja

Lapset

[kmaria]

Onnea enolle!
Mummin hautajaisissa todellakin helpotti se, että siskon lapset oli mukana ja toinen vielä lauloi siunaustilaisuudessa. (Hän halusi laulaa myös muistotilaisuuden lopuksi, silloin ohjelmistossa oli Frozenista Taakse jää. )

[L-S]

Onnea Aranwe-enolle!

[Suvi]

Totta kai elämä jatkuu. Kiitos paljon kaikille osaonotoista!

Onnea myös Aranwe-enolle täältäkin.

[skray]

Lisää osanottoja Suville.

---

Mua vituttaa tänään ihan suunnattomasti tää kotiäidin rooli. Jos tänään vois vaan pakata kamansa ja lähteä? Olisko se ok?

[L-S]

skray Toivottavasti jaksat kuitenkin jatkaa. Ehkä huomenna on taas erilainen fiilis, ja joskushan sekin rooli loppuu.

[Emilia]

Viesti sisältää kirosanoja.










Voi vitunvitunvitunvitunvvittu. Käpslokilla.

Tekee mieli ripustaa toi kusimulkku avomies munista pihakuuseen. Saatana.
Maailmasta ei varmaan edes löydy yhtä kusipäistä tyyppiä, joka on omasta mielestään aina oikeassa eikä osaa edes pyytää anteeksi, mitään ikinä.

Vittu, jos en toista niin paljon rakastaisi ni kyllä ovi heiluisi.

[Aranwe]

Piti lentää keskiviikkona eli tänään. Kuulin maanantaina Lufthansan lakosta, eli lentoni peruttiin ja siirsin sen tiistaille. Tulin kipeäksi enkä päässyt lennolle, joten jouduin siirtämään sen torstaille. Nyt kuulin että lakko jatkuu, joten torstain lentoni on myös peruttu. Otin sitten junan saakeli

[Kibaya]

Tänään työmatkalla muistin miten 3 vuotta sitten olin paniikissa ja ihan rikki. Neleyan viimeiset päivät oli käsillä. Iski ihan hirveä ikävä ja nyt on vaikea olla töissä.
Haluaisin vain kotiin, tai edes pois täältä. Itkettää
Luulisi että kolmessa vuodessa olisi jo surrut tarpeeksi ja koko asia ei olisi näin vaikeaa. Kai se on tuo pimeys tai joku muu mikä lisää tätä tunnetta.

No, viikonloppuna en tee mitään.

[Suvi]

Phuuh, ekoista hautajaisista selvitty. Miten sitä voikin olla näin poikki? En tiedä laukesiko joku jännitys vai mikä, mutta jossain vaiheessa iski orastava päänsärkykin. Hengailin itse tilaisuuden jälkeen hetken äidillä ja sitten kävin saunassa. Saunassakin teki mieli vaan nukahtaa siihen lauteille.

Mä haluaisin hetken vielä katsoa tähän fiilikseen sopivaa "hömppää" mutta en osaa päättää. Sain myös lainaksi uusimman Harry Potterin, sitäkin tekisi mieli lukea, mutta en ehkä jaksa keskittyä.

[Emilia]

Argh! Mies herätti mut 5:15 "Tonttu huutelee tuolla jotain, voitko mennä kattoo, kun mä sain unen vasta yheltä."

Voi jumaliste mitä itsekkyyttä. Toi tietää vallan hyvin, että vaikka poika vielä nukahtaisi, en mä saa enää uudestaan unta tohon aikaan. Syykin sen iltavalvomiseen oli suunnilleen kännykällä oelailu sängyssä, joten ärsyttää nyt aika hulluna. Toivottavasti Pomppis sai ite nukuttua siitä eteenpäin, koska todellakaan mä en saanut. Ärsyttää, että pitää herättää mut vain jotta saisi itse nukuttua. Nyt talossa on kaksi huonosti nukkunutta aikuista, että hyvää huomenta vaan.

[marenkienkeli]

V***u, mitä p**kaa taas! Mieheke.

[Shay]

Ahdistaa, kun pienellä on ikäviä ilmavaivoja. Hirveän rääkäisyn päästää aina välillä nukkuessaan.
Jospa hieronta rupeaisi pikkuhiljaa auttamaan...

[marenkienkeli]

Ei tee hyvää saman aikainen työstressi ja erosuru. Vielä ei uniongelmia (muuta kuin aamuisin valoisuudesta johtuen) ole, mutta hartiajännittämistä ja puristavaa tunnetta rintalastan kohdalla jo esiintyy. Toivottomuus iskee myöskin kovin helposti. Jotenkin kotiseudulla käyminen laukaisi tämän, kun isän luona yöpyessäni ajattelin monesti sitä aikaa, kun äiti vielä asui siellä. Se vissiin jollain tavalla laukaisi viimein erosurun ja työstressiä on muutenkin. Ahdistaa.

Ja kyllä, mietin jo, koska on aika soitella psykologin aikoja. Nyt tuntuu siltä, mutta en nyt parin päivän suremisen takia vielä viitsi soitella. Josko sitä osaisi käsitellä asioita itse ja kavereiden kanssa. Seuraan tilannetta.

[Kibaya]

Marski
Suru on kavala ja arvaamaton, voi iskeä yllättävissäkin paikoissa, eikä sitä kannata aliarvioida. Jos puhuminen helpottaa, niin puhu. (Jos haluat puhua ilman että kukaan vastaa takas, niin mulle kannattaa nyt soitella, kun ei oo ääntä vastailla takas )

Koskaan ei oo liian aikaista soitella psykologin aikoja. Niitä voi joutua kuitenkin odottamaan hetken verran (en tiedä saako YTHS:ltä seuraavalle päivälle aikaa tai miten nopeasti niitä saa).

--
Mä puhuin eilen meidän mutsin kanssa ja hän nosti esiin faktan etten oo ollu näin allergioissa moneen vuoteen. Ja nyt ei oo ääntä toiseen kertaan tän vuoden puolella . Viimeksi se lähti flunssasta, nyt vaan siitä että oli astmaattista yskää ja sit lähti ääni. Olkoonkin että leppä kukkii, mutta en voi sanoa etteikö tolla hometalolla olisi varmasti omaa osatekijäänsä tässä. Kyllähän tämä pistää miettiämään että mitä järkeä tässä on? Pitäisi ehkä kysyä työterveyshuollosta että miten kauan näitä seuraillaan ja koska voi vaatia toimenpiteitä? Koska sitten taas on aikoja kun ei ole mitään oireita ja hetkiä kun päänsäryt ja yskiminen on arkipäivää. Riippuu myös missä päin talossa tulee käveltyä, koska pari käytävää on sellaisia että ne laukoo astmaattisen yskän ihan heti. Silti samalla luen miten yks tuttu päivittää facessa kun sille on puhjennut sairaus minkä takia se on herkistynyt mm. hengityssuojainten materiaalille ja ainoa paikka missä olisi hyvä olla on homeeton paikka merenrannassa. Sisämaa ei käy, koska luonnon lahoamisprosessi allergisoi ja altistaa liikaa. En todella halua sairastua siihen samaan ite.

[marenkienkeli]

Marski
Suru on kavala ja arvaamaton, voi iskeä yllättävissäkin paikoissa, eikä sitä kannata aliarvioida. Jos puhuminen helpottaa, niin puhu. (Jos haluat puhua ilman että kukaan vastaa takas, niin mulle kannattaa nyt soitella, kun ei oo ääntä vastailla takas )

Koskaan ei oo liian aikaista soitella psykologin aikoja. Niitä voi joutua kuitenkin odottamaan hetken verran (en tiedä saako YTHS:ltä seuraavalle päivälle aikaa tai miten nopeasti niitä saa).

Joo, koskaan ei ole liian aikaista. Kuitenkin haluaisin ensin testata käytännössä niitä mun surun/ahdistuksen käsittelykeinoja, joista ollaan psykologin kanssa aiemmilla kerroilla juteltu. En aliarvioi surua, mutta en myöskään halua yliarvioida. Surutyötä on tehty matkan varrella jo pitkään, joten en usko, että tämä kovin yhtäkkisesti pahenee. Toki suru kestänee kauan, kun on kuitenkin pitkä parisuhde takana.

Kyllä tuolta voi suht nopeastikin saada aikoja, mutta ei tää mun tilanne ole päivistä kiinni. Toki juuri oman psykologin pakeille pääsemiseen voi mennä jopa viikko. Nyt helpotti paljon jo se, että viikonloppu helpotti työstressiä. Ihan rauhassa siis seurailen tilannetta. Ja yritän käsitellä asioita. Runosuoni ainakin alkaa taas pikkuhiljaa puskea tavaraa ulos. Vuorossa lienee - vuosien tauon jälkeen - itku-runoilu. Kun surullisia/ahdistavia/vihastuttavia asioita riittävän kauan vääntää ja kääntää ja tunkee tanka- ja haikurunojen muotoon, kyllä siitä jotain hyvin terapeuttista saa. Mä oon melkein innoissani. Parin päivän verran rivien alkuja on putkahdellut päähän.

Kibs. Ei homeongelmien kanssa pidä leikkiä. Koska noin pahasti jo tulee oireita, jotain olisi pikapuoliin tehtävä (ainakin mun mielestä).

[theia]

Laps on ollut kipeänä tällä viikolla (ja hampaita tulossa?), joka on tarkoittanut kitisevää, itkeskelevää lasta Ja tietenkin tällä viikolla mies on töissä kuutena päivänä, ja kaikki iltaa (paitsi se yksi toivottu aamuvuoro, kun käytiin katsomassa stand uppia). Eli siis, mies tulee myöhään kotiin, joten hänen on siis saatava myös nukkua aamulla. Eli siis, valvoskelen yöllä, koska laps heräilee, herään kuudelta lapsen kanssa, kitinää, aamiaisen heittelyä ja törkkimistä, hampaiden pesun kanssa taistelua, kitinää vaipanvaihdosta, kitinää siellä, kitinää täällä Ja sitten kun mies herää, ei lapsi viihdy kuitenkaan sen kanssa, vaan pitää olla äidin sylissä. Raskasta.

Eli siis tosi kiva lauantaiaamu! Ihan huippuhauskaa! Seuraavana ohjelmassa olis siivousta! IHANAA!

[L-S]

Olen ollut tällä viikolla vuoroin stresssaantunut, vuoroin iloinen. Töissä on ollut hirveä kiire ja kasa erilaisia uusiakin juttuja hoidettavaksi vanhojenkin ohella plus yksi keskittymistä vaativa työtehtävä torstaille ja perjantaille, minkä takia olin torstainakin esim. 10 tuntia töissä. Lisäksi mulla oli yhden pikkuhomman deadline, jota varten tein alkuviikosta iltaisinkin töitä kotona. Olin näistä jutuista toisaalta innoissani, koska tunsin itseni hyödylliseksi, mutta toisaalta myös stressaantunut ja kiireinen.

Viikonloppuna olivat Euroviisut, jotka aina ilahduttavat mua. Kuuntelin aikaisin lauantaiaamuna junassa Euroviisuja ja tulin heti alkuun iloiselle ja hyvälle tuulelle. Mietin jossain vaiheessa, että onpa kaikki tällä viikolla hyvin. Onnellinen fiilis kesti (sunnuntaiaamun väsymystä lukuun ottamatta) tähän iltaan saakka, kunnes oli pakko alkaa viimeistellä veroilmoitusta. Olen yrittänyt jo moneen kertaan tehdä sitä ilmoitusta, mutta mun viime vuoden tulot olivat sen verran rakettitiedettä, että olen joutunut pähkäilemään sitä monena päivänä. Lähetin sen vihdoin äsken ja toivon, että se kelpaa. Nyt on taas vaihteeksi stressifiilis, ja aloin pähkäillä muutamia muitakin mutkikkaita juttuja.

[Pascal Lemoix]

Vähän kiirettä yläpäässä, en oikein tiedä, mitä teen

[Suvi]

Mä oon ihan tööt. Tulin Sodiksesta kotiin ja nyt päässä pyörii ihan liikaa kaikkea. Pitäisi saada jotain lääkettä Sodis-vieroitusoireisiin

Lisäksi hirveä hedari

[Kibaya]

Joo, vieroitusoireisiin pitäisi keksiä jotain.

Kotiinpaluun jälkeen nukuin aika monta tuntia. Sen jälkeen olen lähinnä vain tuijottanut seinää.
Ahdistaa. Odotan että rupeaa itkettämään, koska sitten se helpottaa.

[Suvi]

Mulla helpotti maanantaina, kun parin tunnin möllöttelyn jälkeen lähdin etsimään pokemoneja Kävin toisen kaupungin puolella sellaisilla pokestopeilla, joilla en ole ennen käynyt. Oli näköjään joku koiranlenkitysaika, koska vastaan tuli toinen toistaan söpömpiä koiria. Yritin etsiä myös mun naapurissa olevia kanoja, mutta olin sen verran pihalla, etten löytänyt niitä kuin vasta tiistaina.

Tänään tapasin mun ystävää ja sain jäsenneltyä mun ajatuksia, ehkä.

[theia]

Tuntuu, että välillä arki on turhan raskasta. Kun mösjöö on töissä kuusi päivää ja suurimmaksi osaksi iltaa, tarkoittaa se et mä joudun hoitamaan melkein kaiken. Aamupuuhat aamiaisineen ja sitten iltapuuhatkin. Ja siinä välissä kaikki. Lounasta ehkä ei tarvitse itse hoitaa.
Nyt oon muutamana päivänä pyytänyt, et mösjöö lähtee Pötkylän kanssa ulos/kävelylle, että saan hetken olla yksin. Mutta ei se oikein riitä. Tarvitsisi enemmän lepoa, enemmän aikaa olla yksin. Mutta näillä mennään kun muutakaan ei voi, ehkä ensi työvuoroliata olisi armollisempi?