
Pläräilin joutessani asuntoilmoituksia. Tuli vastaan kohde joka taitaa olla aika harvoin tarjolla.









Illan ehdoton valopilkku. 
Mulla on taas sellainen ihastunut pikkutyttö -fiilis. 
Se vaan kuulostaa ehkä liian paljon kutsulta. "Syömään!", "Vaginallee!" 
Kuolo kirjoitti:Ainiin muuten. Teki eilen mieli muuttaa Emilian titteli ainakin väliaikasesti vaginalleksiSe vaan kuulostaa ehkä liian paljon kutsulta. "Syömään!", "Vaginallee!"
Nöööööyyyyy!! sehän olisi jo liian härskiä.
Pelotti sikana, kun ei ollut ketään, kenen olkaan piilottaa katse. En muista enää, lähdinkö kesken pois..

Pitäähän jonkun vähän pistää kampoihin tuollaista tyyppiä vastaan. Helppoa mulle, kun mulla ei ole mitään siteitä kyseiseen ihmiseen. Tuttuni taas työskentelee hänen kanssaan, joten hänelle on helpompi antaa tyypin paasata. Mutta minä...minä voin kyllä kommentoida, jos mua huvittaa. Buahahahaa.
Jollain kierolla tavalla olen erittäin tyytyväinen itseeni. Siihen en tosin ole tyytyväinen, että nytkin facebookkaan ja fordeilen, vaikka pitäisi kandia kirjoittaa...

Ajatella, olen viettänyt kanssanne aikaa yli puoli vuosikymmentä 

Kaipa mä onnistun senkin kusemaan ennen aikojani, mut siihen
pakko kertoo ku oon niin täpinöissäni.

Sekin olisi ollut ihan kivaa(?) vaihtelua, mutta päädyinkin siskon luokse. Siellä sitten hengailtiin pieruverkkareissa siskon ja hänen erittäin mukavan kaverinsa kanssa ja juotiin vähän. Yksin olisi lopulta ollut aika tylsää, ja baarissa on aina aikalailla samanlaista. Tosi kivaa pitkästä aikaa näin.
Tänään hengailtiin ja syötiin äidin luona, ja syötiin vähän lisää. : pläskihymiö : En tiedä odotanko tältä vuodelta mitään, enkä tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä pitäisi aloittaa joku laihdutuskuuri.
) ja mietin menisinkö nukkumaan vai en. 
Järkyttynyt olo.
Hemmetti, joku oli juuri menettänyt elämänsä ja toinen halusi korvausta menettämästään tunnista ja 20 minuutista. 



Eilen alkoi tosin tehdä jo tiukkaa. Olin fillarilla eilen töissä, töihin tulo oli oikein miellyttävää, ehkä sentin verran lunta aurattujen pyöräteiden päällä. Vaan sitä lunta pukkaa koko ajan lisää taivaan täydeltä, eikä aurauskalusto tunnu pysyvän perässä. Ei ainakaan täällä "periferiassa", missä konttori sijaitsee. Niinpä kun yritin polkaista kotiin, niin juutuin heti hankeen. Rämmin hangessa hetken, sitten yritin pyöräillä ajotiellä saaden sydämentykytyksiä liian läheltä ja liian kovaa ajavien autojen takia. Liukaskin oli, joten takaisin hankeen. Vastatuuli oli oikein messevä, ja tuulen aiheuttamat nietokset hidastivat matkaa entisestään. Vajaan kilometrin jälkeen soitin soffiksen apuun
Meni kolme varttia 1,5 kilometrin matkalla, sitten soffis tuli pelastamaan mut autolla.
Nyt voi taas huokailla tyytyväisenä, kun on kiva talvi, kunnolla lunta ja pakkasta 
. Ei näin.
.
Huisia 

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa