Pesukone jaksaa yllättää edelleen. Menin äsken hakemaan pyykkejä. Meinasin saada sydänhalvauksen, kun ovesta astuessani melkein törmäsin pesukoneeseen. Se oli tullut yli metrin verran mua vastaan. Pari senttiä vielä, niin en olisi saanut pesuhuoneen ovea auki.

Tulee jotenkin vainoharhainen olo. En ole kuitenkaan kuullut mitään ihmeellistä, ei ole edes musiikkia soimassa, vain telkkari, eikä se nyt
niin kovalla ole. Tämä vahvistaa sitä olo, että sekoan. Kun ei se kuitenkaan ole ennen vaeltanut, tänään ehdin pestä yhden koneellisen ennen tätä tapahtumaa ja ihan paikoillaan se seisoi.
Meillä oli eilen pikkujoulut. Paikallinen jouluruoka on kuin pula-ajan tähteitä tarjoiltuna. Siis oikeasti. Pinnekött olisi lammasta, mutta kyllä löytänyt yhtään lihaa siitä. Se oli jotain selkänikamia, joissa oli pinnassa lihaa värin puolesta, mutten saanut siitä eroteltua kuin kalvoja. Nauratti, kun heitti joulun JUHLAherkun lautaselle, ja kolina vain kävi kun luu pyöri ympäriinsä. Possussa oli luun lisäksi noin kolmen sentin kerros läskiä ja lihaa löysin lopulta ehkä kahden millimetrin kerroksen sieltä välistä. Lihapullassa oli yllärinä reilummanpuoleinen luunsirpale, joka melkein halkaisi hampaan. Mausteitakaan ei varmaan käytetä turhaan, suola riittäköön. Hirvittää, minkälaista on perinneruoka, jota syötiin/syödään arkisin.

Jouluolut ei maistunut peruspilsneriä kummemmalta. Onneksi jälkiruoka oli hyvää.
Olin laittautunut lumoavan kauniiksi (vaikkakin haluan vielä ajatella, että olen lumoavan kaunis muutenkin) ja jatkettiin baariin. Joku pianistimies soitti norjalaisia iskelmiä niin kovalla, ettei puhumisesta tullut mitään. Ei se hyvin näyttänyt sujuvan paikallisiltakaan, mutta kun tuo kieli ei muutenkaan ole mitenkään helppoa, niin en kyllä pystynyt käsittämään mitään, kun kuulin joka kolmannen kirjaimen sen metelin yli. Baaristakaan ei saanut kunnon olutta ja alkoholi oli niin kallista että jouduin kestämään koko tilanteen suhteellisen selvinpäin. Enkä onnistunut edes iskemään rikasta miestä.

Jokseenkin surullinen ilta. Toivottavasti täällä edes
jossain on vähän parempi meno...
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”