Työ- ja koulukuulumiset

[Lumikki75]

Onnea Annis!

- - -

Työt alkaa taas, kolmen viikon loman jälkeen. Viimeksi olinkin pitänyt kahta viikkoa pidemmän loman 12 vuotta sitten, joten oli ehkä aikakin.
Näköjään kaksi viikkoa on selkeästi eri asia kuin kolme, sillä nyt musta tuntuu, etten osaa enää yhtään mitään. Jopa tällä näppiksellä kirjoittaminen tuntuu omituiselta (kun olen kolmen viikon ajan vaan tökkinyt puhelimen näyttöä). Kertokaa viisaammat, kuinka kauan lomalta palautumiseen oikein menee?

[theia]

Kertokaa viisaammat, kuinka kauan lomalta palautumiseen oikein menee?

Mulla meni about neljä tuntia Toisena päivänä olin jo ihan rutiinilla duunissa.

[Lumikki75]

Mulla meni about neljä tuntia Toisena päivänä olin jo ihan rutiinilla duunissa.

Toivottavasti menee noin kivuttomasti. Toistaiseksi olen ainakin oppinut uudestaan kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä.

Mä en ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että mulla ei oikeasti ikinä ole ollut töistä lomaa kahta viikkoa pidempään ennen tätä. Koulun lomat toki oli ja opiskeluaikanakin oli lomaa (vaikkakin silloinkin tentin joka kesä jotain, joten lukea piti), mutta pidempää "aikuisten" lomaa ei ollut ikinä ollut. Sen verran mukavaa se oli, että oli rahatilanne ensi vuonna mitä tahansa, pidän silloinkin vähintään saman kolme viikkoa. Jos vaan suinkin voin, pidennän sen täyteen neljään!

[Mr. Smith]

Onnea Annikselle

[Mr. Smith]

Töissä loppu happi.
Sananmukaisesti Tuuletus on rikki tai poikki, sillä täällä on koko ajan tunkkaisempi ilma ja kuumankosteampi tunnelma kuin Mombasassa.
Soitettiin jo huoltoon, saa nähdä tulevatko ennen kuin koko porukka on kaatunut saappaat jalassa.

Alan jo nähdä valopilkkuja, mutta koska osa porukasta on syömässä, en poiskaan voi lähteä.
Kertokaa kaikille että kuolin kuin vain kristitty herrasmies voi.
-----------
Edit klo 14.20: happea!

[Kuolo]

"Tuolla on tommonen kone. Mee kattomaan onks siinä jotain vikoja ja laita ne kuntoon" No joo mihinköhän kuntoon toi taas pitäs saattaa?! Oikeesti en osaa sanoa kun en tiiä kuinka persaukinen asiakas oikeen edes on

[Pascal Lemoix]

Tuli käytyä jo töissä. Yritin jonkinlaista lievää itsepetosta menemällä vielä shortseissa, vaikka jos käy työpaikalla tekemässä työasioita, niin eiköhän sen aika lailla voi tulkita töiden alkamiseksi Mutta tulipa nyt oltua sellainen kunnollinen ihminen, joka käy hoitamassa asioita jo hyvissä ajoin

Sinänsä töiden alusta en osaa muodostaa mitään yhtä tunnetilaa. En nyt ehkä ilosta itke; enkä oikein surustakaan. Eli jos itken, niin itken muuten vaan.

[theia]

Mikä siinä on, että asiakkaat hermostuu kun kysyy esim. nimen kirjoitusasua? Juurikin oli yksi asiakas joka esitteli itsensä Piiiana (ehkä, krhm, hieman liioitellusti), mutta sitten kun tulee aika kirjata nimi ylös, kysyn kohteliaasti että yhdellä vai kahdella iillä, niin vastaus tulee tuhahtaen "yhdellä". Mutta mistä mun pitäis se tietää, varsinkin kun se sanoo sen kolmella iillä ite? Miks siitä pitää suuttua?
Asiakkaat

[lumikukka]

Mikä siinä on, että asiakkaat hermostuu kun kysyy esim. nimen kirjoitusasua? Juurikin oli yksi asiakas joka esitteli itsensä Piiiana (ehkä, krhm, hieman liioitellusti), mutta sitten kun tulee aika kirjata nimi ylös, kysyn kohteliaasti että yhdellä vai kahdella iillä, niin vastaus tulee tuhahtaen "yhdellä". Mutta mistä mun pitäis se tietää, varsinkin kun se sanoo sen kolmella iillä ite? Miks siitä pitää suuttua?
Asiakkaat

Ne nyt suuttuu mitä ihmeellisimmistä asioista. Joskus riittää se, ettei myyjä/asiakaspalvelijaparka osaa lukea ajatuksia.

[Emilia]

Työ saastuttaa elämän. Mitään saanut tällä viikolla aikaiseksi muuta kuin riitoja. Omasta rytmistä "normaaliin" rytmiin siirtyminen on jotenkin todella vaikeaa nyt loman jälkeen.

Tuntuu ihan typerältä kärsiä väsymyksestä, vaikka oma duuni on sellaista, että voisin tehdä periaatteessa missä ja milloin ja miten haluan. Toki joinain päivinä saattaa dedikset mennä kertaheitolla uusiksi mutta pääasiassa mun ei oikeasti edes tarvitsisi olla toimistolla sitä 7,5h/päivä. Silti sinne pitää perseensä roudata ysiin mennessä, jotta pääsee joskus poiskin. (Liukuma sallisi myös 10-18 vuoron, mutta en halua käyttää sitä, koska tahdon illallakin ehtiä tehdä asioita.)

Olen monesti ehdottanut esimiehelle, että voisin tehdä etätöitä enemmän mutta jostain syystä aloitteista ei koidu mitään konkreettista. Ne päivät, kun oon tehnyt töitä kotona, teen ainakin omasta mielestäni keskittyneemmin, paremmin ja enemmän, noin 8-9 h/pv pelkkää duunia eli tauot yms haahuilut laskettu tosta pois. (Joo, no. Oon tehnyt tässä vuoden aikana vissiin kolme etäpäivää, joista yhteen liittyi myös iltaöveri, joten tilasto ei sillei ole kovin luotettava.) Toimistolla teen siitä seitsemästä ja puolesta tunnista oikeasti töitä ehkä 4 tuntia keskittyneesti (tänään tais jäädä jopa tuon alle) ja loput päivästä on toimistohaahuilua, nettisurffausta ja juoruilua muista asioista... Mutta jos ne tahtoo maksaa mulle paikalla olemisesta eikä työn tekemisestä niin minkäs minä sille voin.

Lisäksi hartiat alkoi vihoitella kahden toimistopäivän jälkeen, huomenna on varmaan niska jo täysjumissa.

[Lyyra]

Hartioita pitää muistaa jumpata. Vaikka ajastin kilistämään kolmen vartin välein ja jaloittelemaan ja käsiä heiluttamaan hetkeksi.

[Emilia]

Hartioita pitää muistaa jumpata. Vaikka ajastin kilistämään kolmen vartin välein ja jaloittelemaan ja käsiä heiluttamaan hetkeksi.

Joo, jumppaus jää kyllä lähes täysin työpäivien aikana väliin. Vasta, kun jumiutuu paikat tai alkaa sattua, alan venytellä. Mutta toi ajastushommahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Miksen ole aiemmin itse ajatellut?! Otan käyttöön heti huomenna! Aikaisemmin tuli noustua ja liikuttua ihan vain siksi, että piti päästä röökille mutta sen tavan lopetettuani ei ole tullut pahemmin taukoiltua.

[Dnd]

Työ saastuttaa elämän. (

Toihan riippuu ihan työstä. Kaikki ei voi valita mitä tekee, pieni osa voi. Olishan se tietenkin ihanteellista jos kaikki sais tehdä työkseen sitä mistä tykkää ja silloin kun huvittaa. Joidenkin on vaan pakko tehdä sitä mistä saa rahaa ja siinä tapauksessa työn ja vapaa-ajan erottaminen on aika loogista, joskus jopa välttämätöntä. Kommentoija Stottenhamin kommentti osuu siinä asian ytimeen.

[Kibaya]

Pieni osa voi, totta. Mutta joskus se voi osoittautua tärkeäksi asiaksi, että voi ja valitsee, vaihtaa alaa johonkin vähän vähemmän kuluttavaan. Toki varmasti kaikilla on niitä päiviä kun se ihanin ja unelmaisin duuni ei kiinnosta tippain vertaa, mutta jos ne hyvänmielen työpäivät on laskettavissa yhden käden sormilla vuodessa voi miettiä mitä pitää tehdä. Siitäkin on tutkimuksia miten ihmiset kestävät eritavalla stressiä. Työperäinen stressi kuluttaa joidenkin lähteiden (en mä muista mistä mä tästä luin, työpaikan lehdestä ehkä?) mukaan enemmän kuin se "tavallinen". Normistressi tulee vielä sen työperäisen päälle, joten on melkein kuin tuplastressi

Mun mielestä on hyvä oppia tunnistamaan itsestään se, koska tarvitsee tehdä ero työn ja vapaa-ajan väliin. Joskus se voi pelastaa isoja asioita.

[Lyyra]

Työperäinen stressi kuluttaa joidenkin lähteiden (en mä muista mistä mä tästä luin, työpaikan lehdestä ehkä?) mukaan enemmän kuin se "tavallinen". Normistressi tulee vielä sen työperäisen päälle, joten on melkein kuin tuplastressi

Jari Sarasvuo kertoo kaikessa viisaudessaan, että työstressi on heikkojen ja laiskojen läskimahojen ongelma! Pitää ottaa lisää vastuuta ja lähteä lenkille!

"Sen verran täytyy opetella sietämään kuormaa, että vaikeat ihmiset, ahdistavat ajatukset ja pehmeän lihan ulina eivät niin helposti paina polvilleen. Hiki on eron kyyneleitä, kun liha hyvästelee heikkoutta."

[Lumikki75]

Ne päivät, kun oon tehnyt töitä kotona, teen ainakin omasta mielestäni keskittyneemmin, paremmin ja enemmän, noin 8-9 h/pv pelkkää duunia eli tauot yms haahuilut laskettu tosta pois. (Joo, no. Oon tehnyt tässä vuoden aikana vissiin kolme etäpäivää, joista yhteen liittyi myös iltaöveri, joten tilasto ei sillei ole kovin luotettava.) Toimistolla teen siitä seitsemästä ja puolesta tunnista oikeasti töitä ehkä 4 tuntia keskittyneesti (tänään tais jäädä jopa tuon alle) ja loput päivästä on toimistohaahuilua, nettisurffausta ja juoruilua muista asioista...

Luin jostain tutkimuksen tästä aiheesta (joo, tosi vakuuttavan kuuloista, mutta kun en kuollaksenikaan muista, mistä sen luin ). Siinä oli tutkittu ihmisiä, jotka tekevät töitä toimistossa ja ihmisiä, jotka tekevät töitä kotona. Lopputulos oli, että kautta linjan ne kotona olijat tekivät pidempää päivää (siis käyttivät suuremman osan työpäivästään varsinaiseen työntekoon haahuilun sijasta), saivat aikaan parempaa tulosta ja olivat tyytyväisempiä.

Mä en ainakaan missään tapauksessa haluaisi tehdä töitä toimistossa. Olin eilen yhden päivän koulutuksessa, jossa istuttiin toimistomaisessa ilmapiirissä. Kun pääsin illalla kotiin, olin niin väsynyt kuin olisin tehnyt kaksi työpäivää yhden aikana, vaikka en oikeastaan ollut tehnyt töitä ollenkaan! Tämä yksinäinen puurtaminen vaan sopii mulle paremmin, introvertti kun olen.

[Lyyra]

Mulla taas ei tule kotona työskentelystä senkään vertaa kuin toimistossa. En osaa keskittyä. Koti on mulle lepopaikka ja vapaa-ajan paikka.

[Lumikki75]

Eihän mikään työskentelytapa sovikaan kaikille. Työnantajien kannattaisi ottaa tämä huomioon ja kysyä työntekijöiltä, miten ne työnsä haluaisivat tehdä.

[Emilia]

Eihän mikään työskentelytapa sovikaan kaikille. Työnantajien kannattaisi ottaa tämä huomioon ja kysyä työntekijöiltä, miten ne työnsä haluaisivat tehdä.

Kaikki ei voi valita mitä tekee, pieni osa voi.

Siksipä juuri tuo Lumikin mainitsema pointti onkin niin tärkeä. Vaikka aina ei voi valita hetkeä tai paikkaa tai kumpaakaan itse, moneen asiaan voisi vaikuttaa, jos alettaisiin ajatella vähän boksin ulkopuoleltakin.

TJEU: http://925design.fi

[Aurora B.]

Oon kai jotenkin naiivi, mutta en vaan jaksa uskoa, että kukaan sukeltelee noihin jäteastioihin vilkuilemaan, että mitäköhän pillereitä se Lyyrakin nappailee.

Tuli tuosta mieleeni mun vanhempien entinen naapuri. Vanhemmat asuu siis omakotitaloalueella, ja muinoin oli sitten mun vanhemmille vievän tien päässä ko. tieosuuden asukkaiden yhteiset roskikset. Sattuivat sijaitsemaan niin, että meidän keittiön ikkunasta näki, kuka niillä roskiksilla kävi. Äiti alkoi ihmetellä, kun yksin asuva vanhempi herra kävi päivittäin roskia viemässä... Tarkemmalla stalkkaamisella selvisi, että äijä tonki kaikkien asukkaiden roskia, avasi pusseja ja tutki sisältöjä Vuosikausia me siinä seurattiin sen puuhia. Muuten se oli ihan "normaali" tyyppi.

Joka tapauksessa opittiin kyllä katsomaan, mitä sinne roskikseen laittaa ja missä muodossa Vieläkin silppuan tuntemattomaksi mössöksi kaikki roskat, missä on vähänkin henkilökohtaista tietoa. Laskut ja vanhat verojutut ym. paperit poltetaan itse.


Toinen tapaus tuli tässä kirjoittaessa mieleeni, tilattiin pari vuotta sitten taloyhtiölle jätelava risuja ja muuta puutarhajätettä varten. "Tyhjän" lavan nurkasta löytyi iso nippu perintään menneistä laskuista, kaikkine henkilötietoineen. En muista, minkä yrityksen tai yhteisön laskuja ne oli, mutta löysinpä sieltä yhden tutun nimenkin Kaikkea sitä.



Jottei tämä nyt mene ihan täysin sivuraiteille, kerrottakoon, että töissä ei vielä ota päästä, mutta naurattaa, kun 1,5 viikkoa tässä jo istunut, eikä vieläkään toimi kaikki ohjelmat, mitä tarvin päivittäisessä työssäni. Miten tää voi olla näin vaikeaa

[ahkera]

Kesäloma meni niin kovasti stressatessa työasioita, että itse töihin palaaminen tuntui lomalta. Ainakin niille asioille pystyi taas tekemään jotain. Pari viikkoa menikin ihan tyytyväisenä ahertaessa. Nyt se motivaatio on taas hukassa. Meillä on koko yksikkö ihan loppu. Joka päivä näkee, että joku silmäilee työkkärin sivuja. Firmassa on yt:t meneillään, mutta ei mitään toivoa, että meistä ketään potkittais pois. Ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että ketään ei voida palkatakkaan. Enkä mä tiiä palkkaisko ne uusia, vaikka voisikin. Kun teorissa meillä ei ole niin paljoa töitä.
Nyt mullakin on periaatteessa ihan rauhaisaa. Ei oo montaa asiakasta, joten keskityn sitten muitten huoliin. Oma lähiesimies on saanut kuulla kunniansa. Puutuin yhteen räikeään työpaikkakiusaamisjuttuun ja illanistujaisissa kerroin käsityksiäni tasa-arvosta. Ollaan jo muutaman muun naisen kanssa suunniteltu jotain dildoa tohon ottaan, että jos sitten kohdeltais niinkuin miespuolisia kollegoita.
Onneks on sentään kivat työkaverit ja heidän kesken hyvä henki. Ja työpaikalla loistava sijainti.

[Mr. Smith]

Lomat lusittu ja takaisin töissä.
Heti ekana luen sitten työpostista että YT:t alkavat ja tällä kertaa koskevat it-tukea.

Ollaan kuulemma liian kalliita ja vaaditaan rahaa Vinku-intiassa työskentelevät pähkinöillä, kun me vaaditaan banaaneja

Eli aika TODELLA OIKEASTI päivittää CV

[Emilia]

Smith

Ei ne kuitenkaan hyviä työntekijöitä pois päästä.
Mikä saattaakin olla melkein yhtä hirveä kohtalo (ellei pahempi) kuin potkut.

[Aranwe]

Lomat lusittu ja takaisin töissä.
Heti ekana luen sitten työpostista että YT:t alkavat ja tällä kertaa koskevat it-tukea.

Ollaan kuulemma liian kalliita ja vaaditaan rahaa Vinku-intiassa työskentelevät pähkinöillä, kun me vaaditaan banaaneja

Eli aika TODELLA OIKEASTI päivittää CV

Ja muukin henkilöstö kiittää, kun saavat sitten tietokoneongelmissaan jonottaa Bangaloren helpdeskiin [indianAccent]Good morning sir, how may I help you?[/indianAccent].

[theia]

ja jos nyt sitten sanottaisiin heihei, se voi olla onnenpotkukin - pakollinen tarve etsiä jotain muuta, parempaa duunia. Jos se homma kerran usein kyllästyttää. pilvillä on hopeareunat, jne diipadaapaa