Työ- ja koulukuulumiset

[theia]

Meillä vaihdettiin istumapaikkoja töissä, niin että ollaan "lähempänä" omaa esimiestämme (täällä meillä on siis kolme esimiestä yhteensä). Mä pidän tosin oman paikkani, mutta tässä ympärillä ihmiset vaihtuu. Tohon tuli istumaan tuollainen ~35 vee rouvashenkilö, joka "harmitteli sitä että ei ole yhtään äitiä lähettyvillä".... O-ou. Ja meistä seuraavassa "apilassa" (neljän hengen ryhmä) on sitten yksi todella kovaääninen valittaja.

Mä tykkäsin edellisestä järjestyksestä. On valitettukin, ettei kukaan tykkää tästä, mutta kuulemma tän olisi tarkoitus tehostaa työskentelyämme... Doubt it

[skray]

Meillä vaihdettiin istumapaikkoja töissä, niin että ollaan "lähempänä" omaa esimiestämme (täällä meillä on siis kolme esimiestä yhteensä). Mä pidän tosin oman paikkani, mutta tässä ympärillä ihmiset vaihtuu. Tohon tuli istumaan tuollainen ~35 vee rouvashenkilö, joka "harmitteli sitä että ei ole yhtään äitiä lähettyvillä".... O-ou. Ja meistä seuraavassa "apilassa" (neljän hengen ryhmä) on sitten yksi todella kovaääninen valittaja.

Mä tykkäsin edellisestä järjestyksestä. On valitettukin, ettei kukaan tykkää tästä, mutta kuulemma tän olisi tarkoitus tehostaa työskentelyämme... Doubt it

No kai se nyt tehostuu, kun ei enää voi puhua ympärillä olijoille mitään muuta kuin työasiaa, jos sellaista on. Ehtii tehdä enemmän töitä.

[damn]

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Joululoman jälkeen onkin hyvä palata töihin, kun yöllä ei saanut yhtään unta. Vihaan sitä saatanan konetta, jota minun pitää asentaa. Asensin sitä monta tuntia, mutta ei toimi! Kun aamulla soitan asentajapojalle, niin tiiän jo valmiiksi, että se ei meinaa tulla auttaa minua ja neuvoo jotain, minkä pitäisi auttaa, vaikka olen kokeillut jo kaiken maan ja taivaan väliltä. Ärsyttää myös se, kun tulen niin vihaiseksi sitä konetta asentaessa ja otan kovin henkilökohtaisesti sen, ettei se toimi. Minulla ei edes usein mene hermot normaalielämässä, mutta tuo kone... Voisinkohan vaan ilmottaa, etten enää halua asentaa sitä tai lopetan työt. Pää leviää, kun olen niin huono sen kanssa .

[skray]

damn.
Kyllä varmaan kannattaa ottaa esille se, että ei oikein suju, koska sillä olis ehkä pelastettavissa pääsi.

Oon ollut muutaman kuukauden ns. työnkierrossa, eli en normaaleissa tehtävissäni. Oli mukavaa vaihtelua, mutta ylihuomenna pitäis puskea takaisin omiin töihin. Tuntui oudolta kun vein muuttokuormani, eli kahvimukin, omalle pöydälleni. Siellä se sitten taas odottaa, oma työ.
Ja muutenkin oon nyt ollut vuoden tuolla töissä.

[theia]

Mä sain uuden koneen ja kaks näyttöä En tiedä miten näiden kanssa oppii toimimaan tehokkaasti, but we'll see. Silti, uus kone tää on nopeeeee!

[Aranwe]

Mä sain uuden koneen ja kaks näyttöä En tiedä miten näiden kanssa oppii toimimaan tehokkaasti, but we'll see. Silti, uus kone tää on nopeeeee!

[Emilia]

Hain nyt kuitenkin sitä esimieheni sijaisuutta.

Vähän arvelinkin, että näin kävisi mutta siis aina sama laulu "Olet paras hakija ehdottomasti mutta..." Turhauttavaa, kun ei ikinä saa tilaisuutta kokeilla ja näyttää, mihin kaikkeen voi pystyä.

[Emilia]

Tein työtäni ja ilmoitin eteenpäin havaitsemani ongelman. Vastattiin, ettei kyseinen asia ole ongelma eikä sitä tarvitse korjata. Elin elämääni eteenpäin. Eilen meidän asiakas raportoi tästä samasta ongelmasta ja täällä alkoi hätäpaniikkipakkokorjatahetimitentämävoiollamahdollista!

Tiedän, ettei kannattaisi mutta otin tämän hyvin henkiläökohtaisesti ja mun ammattitaidolle haistatteluna. Jotenkin ei enää huvita kauheasti tehdä enää mitään tän yrityksen hyväksi.

Menenkin tästä päivittämään monsterin profiiliani...

[theia]

Emilia Mua ainakin ärsyttäisi niin paljon että pitäisi päästä kuittailemaan jossain vaiheessa

[Suvi]

Joo, mua ärsyttää toi meininki, että normityöntekijää ei kuunnella jos jokin asia on pielessä. Vasta sitten kun asiakkaalta tulee valitusta tai jopa reklamaatio, niin sitten ollaan ihan että "miten tässä näin pääsi käymään. Olisit tehnyt työsi."

Ei ihan ole samaa asiaa, mistä Emilia puhui, mutta aika lähellä.

[L-S]

Emilia, onpas ärsyttävää.

Mä kerkesin olla muutaman päivän kuin Ellun kana, sitten viime viikon lopulla piti alkaa tehdä taas kaikkea, ja nyt tuli äkillisiä hommia vielä lisäksi. Mukavaa sinänsä, vaikka nämä ovatkin hyvin tilapäisiä juttuja. Sitä paitsi vaihtelu virkistää, vaikka tuntuukin hieman pää edellä tuntemattomiin vesiin sukeltamiselta.

[theia]

Nyt on alkanut ärsyttää taas ihan simona.

Samat ongelmat toistuu kun viime vuonna - tiedonkulku ei toimi, asioita ei ole mietitty loppuun asti, palaverejä joita on luvattu pitkään on jäänyt pitämättä ja muutoinkin ollaan tosi kujalla.

Sen lisäksi viimeisinä niitteinä on ollut tää totaalinen joustamattomuus. Mähän oon siis ollut samalla työnantajalla jo kohta 9 vuotta. Nyt pyysin että josko voitaisiin siirtää mun kesälomasta vaikka viikko tai mieluummin kaks että päästään häämatkalle - niin vastaus on EI koska firman virallisen kannan mukaan kesälomat tulee pitää välillä toukokuu-syyskuu, ei voida joustaa. Ennen ollaan joustettu, mutta nyt ei vaan voi. Kummaahan tässä on mm. se, että yksi entinen kollega siirtyi toiselle osastolle saman firman palvelukseen - hänellä kyllä on lomat lokakuussa, ei ongelmaa... ja toisekseen marras/joulukuussa meillä on ollut rauhallisempaa, eli senkin puolesta olisi meidän osastolle fiksua että olisin sillon lomalla, eiii se vaan sit käy.

Mä aloin miettiä että nyt on oikeesti vähän liikaa, mä oon ollut niin joustava, antanut niiiiin paljon tälle firmalle ja nyt ei siis yhtään ajatella ihmistä!

no, pidän sitten talviloman jouluna niin pyhien takia se venyy lähes kaksiviikkoiseksi ja voidaan lähteä häämatkalle.

Ehkä mä sinnittelen vielä reilun vuoden ja pidän kymppilomani (vai saikohan sen rahana? ) ja sitten siirryn jonnekin muualle.

Mutta... no. niin.

[Emilia]

Jotenkin pystyn niin käsittämään noi Theian fiilikset.

Itsekin ollut vuosituhansia samassa duunipaikassa ja toisinaan on fiilikset tyytyväisemmät kuin taas toisinaan. Yleisesti ottaen homma toimii ja mitä nyt muilta kuullut niin toimii jopa oikein hyvin, mutta silti välillä rassaa ihan liikaa tietyt asiat.

Jotenkin se lähteminenkin on ajatuksena todella rasittava ja vaikea. Varsinkin nyt, kun haluaisi ehkä keskittyä välillä muuhunkin elämään kuin työsellaiseen, ja kun nyt kerta olen sen seittemän vuotta tälle firmalle antanut niin ehkä voin ne vanhempainlomatkin pistää heidän piikkiin enkä sen seuraavan työpaikan. Tiedän kyllä, että on ihan typerä ajattelutapa tämä mutta toisaalta, ei ole kovin mielenkiintoisia työpaikkoja ollut tarjollakaan, kun olen duuneja vähän katsellut.

Olispa jo huhtikuu. Sillon tietäisin niin monesta asiasta niin paljon enemmän ja olisi aikaa keskittyä ihan muihin asioihin muutenkin kuin työhön.

*
Tällä hetkellä mua rassaa äippärille jäänyt esimies, joka pyysi kommentteja kehityskeskustelun ekasta osioista, jonka se piti mulle. Se oli kirjoittanut raporttiin ties mitä sellaistakin, josta ei oltu edes puhuttu eikä ne tuntuneet kovinkaan imartelevilta jutuilta. Että rohkaisee aivan helvetisti jäädä, kun lähtiessä esimies vielä haukkuu suunnilleen tyhmäksi ja osaamattomaksi. Uusi esimies puhuu mulle kaksi lausetta päivässä. Jippii ja heikunkeikun, töissä on tällä hetkellä tosi tyhmää.
*

Mut hei, yks
Kesäyliopiston erään kurssin tentti oli tänään. Pääsin paikalle vihdoin (tämä oli siis jo uusinta) ja sain vastattua ainakin jokaiseen kohtaan. Koe sisälsi kaksi esseetä, joissa sovelsin sisäistä puppulausegeneraattoriani sekä monivalintoja, joissa auttoi sisäänrakennettu lottokone. Ihan sama, meneekö läpi vai ei. Itsellenihän mä siellä opiskelen enkä näillä näkymin ole jatkamassa kyseisiä opintoja pidemmälle, joten tämä riittää. Yksi asia vähemmän stressattavana.

[Mooch]

Herään aamuisin iloisena, eikä yhtään vituta lähtiä töihin. Omituista. Onnellista.
Pomo on ihana. Hyvin moni kysyy epäilevään tyyliin "miten tuut toimeen Pomon kanssa?!!"
ja mie oon, että "mitä tarkotat?! hyvin kiitos." Olin kyllä kuullut jo ex-ex-ex-työpaikassa,
kuinka Pomo saattaa olla kärkäs tms jne, mutta minäpä reippaana tyttönä päätin, että
minähän en moisia lorppahuulia kuuntele ja vastakin keskusteltiin siitä, kuinka meillä
molemmilla oli harhaisia kuvitelmia toisesta. Ja kuinka ollaan molemmat iloisia siitä,
että hain ja sain työpaikan. Mulla on koko toukokuu "lomaa". Ja kesän oon ihan
yssisseen toimistolla, kun Pomo on lomalla. Jännittää, mutta kuitenki odotan, että saan
näyttää kykyni.

Kaikille jaksamista kökköpööpeleissä työpaikoissa. En osaa antaa neuvoja, muuta kuin
sen, että sen itte tietää, ko on aika vaihtaa maisemaa. Edelleenki tiedän, miltä tuntuu,
kun ei arvosteta ja kaikkea tekemääs arvostellaan, kaikesta piikitellään jne tms argh mur.
Ainoa, mikä tosiaan itellä on auttanu, on lähtiä lätkiin ja kärvistellä joko työttömänä tai
kakkarupuhommissa ja itkiä ja oottaa sitä, että joku päivä se MINUN homma napsahtaa
kohalle. Ja voin kertoa, että näin on käyny. Kiitos nam.

[theia]

Mä oon nyt taas ihan raivona. Oon siis meidän firmassa yksi perehdyttäjistä.. Tiedonkulku välillä esimies-perehdyttäjä on ihan perseestä. Tai siis sitä ei ole. Nakellaan vaan sähköposteja ja sitten kun käy kysymässä asiassa "käytte näitä huomenna läpi sitten siellä palaverissa". Ai huomenna, no kiva! Sitten kun sanoin että mua loukkaa kun sovittuja asioita ei huomioida (vastauksena "no poikkeukset voidaan toki sit katsoa lähempänä"), ja loukkaa kun ei taas tiedoteta asiasta, ja totesin vielä että ymmärrän että asiat muuttuu, mutta niistä olisi hyvä kuulla ensin. Niin esimies siihen "no yritä nyt päästä tän yli".

*ttu *tana.

Ennen kyllä keskusteltiin esim. perehdytyksen aikana tulevista vuoroista ennakkoon. Nyt ei. Mutta. Ehkä tää 100€/kuukausi tästä perehdytyksestä ei oo enää tarpeeks, vaan oon mieluummin onnellinen ilman sitä. Täytyy oikeasti miettiä josko tän kesän jälkeen luopuis noista hommista.

[Lyyra]

En oo kirjoittanut vakavia työhakemuksia yli kahteen vuoteen, ja nyt on sitten se elämän tärkein työhakemus kirjoitettavana. Unelmieni työpaikka auki. Vakituinen vielä.

[L-S]

Oho! Tsemppiä siis Lyyralle.

Omissa työasioissa todettakoon, että olen viihtynyt viime aikoina töissä paremmin kuin aikoihin, ihan vain siksi, että on vähän vaihtelua.

[skray]

Töissä puhaltaa taas uudet tuulet mun osalta.
Mut valittiin työpaikan sisäisessä haussa yhteen kesä- ja äitiyslomansijaisuuteen elokuun loppuun asti (tosin melkein voisin kuvitella, etten enää palaa vanhoihin hommiini, niin se tuolla firmassa on yleensä ollut...) ja aloitan jo ensi maanantaina.
Nyt vähenee sitten puhelinasiakaspalvelu aika paljon ja saan oppia paljon uutta, jee!

[Lyyra]

No, unelmien työpaikka ei natsannut. En päässyt edes haastatteluun, vaikka hakemukseni oli hyvä. Otaksun sen kaatuneen siihen, että kokemusta ei ollut tarpeeksi.

Tutkintoanomuksen olen sentään saanut lähetettyä, ja nyt menee sitten pari viikkoa siihen, että olen virallisesti valmistunut. Viimeisen vuoden aikana suunniteltu yrityskuviokin on jämähtänyt paikalleen, ja vaikka minut siihen hyväksyttiin mukaan ja osuutta tarjottiin, kieltäydyin siitä tänään. Olisin ollut sidottu siihen vähintään 6 kk ja osuusmaksun saisin (erotapauksessa) takaisin aikaisintaan parin vuoden päästä, niin ei se oikein vaikuttanut järkevältä. Varsinkin kun nyt pitää oikeasti tähyillä vähän Tampereen kaupunkialueen ulkopuolellekin, jos niitä töitä löytyisi.

Valmistumisen juhlavuutta lukuun ottamatta tämä opiskelijasta työttömäksi siirtyminen ei niin kauhean paljon innosta. Yksi työhakemus on vielä kierroksella, mutta en usko, että sieltäkään kuuluu enää mitään, kun hakuaikakin loppui jo 3 viikkoa sitten. Olisin kuvitellut pääseväni siinä edes haastatteluun, kun se liittyi suoraan graduuni, mutta ei väkisin.

Kaipa se kuitenkin on ihan positiivista, että oon saanut opinnot vihdoin pakettiin. Yritän tässä pohtia jotain järkevää väitöskirja-aihetta siltä varalta, että mitään oikeita töitä ei löydy. Vielä ei ainakaan ole tullut mitään kiinnostavaa mieleen.

[päivänpolttaja]

Lyyra, hienoa kuitenkin, että tutkinto on tulossa!
Ja kun on monenlaista viritelmää ja koukkua vedessä, niin ehkäpä sitten kuitenkin tavalla tai toisella lopulta nappaisi tulevaisuudessa myös töiden suhteen?

------

Itselleni on luvassa vuosi lisää määräaikaisuutta nykyisessä työpaikassa, ellei mitään aivan ihmeellistä tapahdu.

[Kibaya]

Tää on pakko kertoa, koska kertoo jotain olennaista alasta.

Sisko sai viime torstaina potkut. Tänään sille soitti tyyppi, joka oli kuullut että töitä tarttis saaha ja antoi vinkin mistä kannattaa kysellä. Ja sitten se sai itselleen uuden duunin Että semmosta. Aika tyylikkäästi sen "työkaveri" ehti ilkeilemään sille kaikesta turhasta, mutta ei vissiin paljoa tämän jälkeen ilkeile.

Että semmonen maanantai

[Kuolo]

Sisko sai viime torstaina potkut. Tänään sille soitti tyyppi, joka oli kuullut että töitä tarttis saaha ja antoi vinkin mistä kannattaa kysellä. Ja sitten se sai itselleen uuden duunin Että semmosta. Aika tyylikkäästi sen "työkaveri" ehti ilkeilemään sille kaikesta turhasta, mutta ei vissiin paljoa tämän jälkeen ilkeile.

Tulee vaan mieleen, että missähän maailmassa työ oikeen elätte kun toi ei kuulosta miun todellisuudelta lainkaan?

[Kibaya]

Sitä tässä miettii välillä itsekin
Ei ihan aina kuulosta todelliselta kaikki jutut, mutta sitä ne on.

[marenkienkeli]

Meilläkin meni Miehekkeellä vähän samantyyppisesti jutut. Oli puolisen vuotta opiskelija, kun rahoitusta tai töitä ei löytynyt. Sitten kun viimein lyhyt määräaikainen juttu löytyi, melkein heti oli seuraava ja sitä seuraava muutaman kuukauden työ tiedossa. Yksi yliopiston työntekijä vinkkaa, että toisella henkilöllä voisi olla Miehekkeelle työtä tarjolla. Seuraavan työn työnantaja taas antoi cv:n eteenpäin ja sitten tulikin s-postia ja soitto, että tuutko töihin, kun edellinen pesti on loppunut. Ei tuollaista vaan tapahdu. (Nyt hänellä olisi siis töitä yli vuodeksi, kun reilu pari kuukautta sitten ei ollut mitään työtä tiedossa. )

[Kuolo]

No mutta tollainhan noi aika usein meneekin. Julkisella puolella pitää olla kaikki virallista ja avointa, mut kyllä miunkii tän hetkinen työpaikka tuli silleen, että mie olin eri firmalla töissä, mutta samalla työmaalla kun nykynen työnantaja ja se tuli yks päivä kysymään hommiin. Jännä juttu muuten että kaikki tätä edeltäny kanssakäyminen nykyisen työnantajan kanssa tapahtu tupakkapaikalla, eikä suinkaan muualla. Että on siinä se sosiaalinen puolensakin

Edit: siis tupakoinnissa.