Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[urakka]

Tiettekö ku on niin hyvä mieli, että ei tiedä miten päin sitä olis, virnuilee koko ajan ääliömäisesti eikä pysty istumaan paikallaan? Mie tiiän, mulla on nyt just sellanen fiilis. En tiiä mistä se johtuu, varmaan siitä että tunnen yhen aika ihanan Tyypin, mulla on maailman parhaat kaverit ja elämä on muutenkin vähän niinku reilassa. Oon kyllä ihan mielettömän väsyny ja selkää pakottaa jatkuvasti, mutta jostain syystä se ei ole tänään kallistunut sinne kiukku-itkeskelyn puoleen vaan on jäänyt ihan epäolennaiseksi asiaksi. Ehkä nyt alkaa ne 7 lihavaa vuotta, onhan tässä jo kuijotettu kurjissa tunnelmissa ihan riittävän pitkään.

Mutta elämä, just nyt.

[marenkienkeli]

Ahdistaa, ahdistaa, AHDISTAA!

En oo nähnyt Poikaa 3 viikkoon ja taaskaan ei nähdä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus tulla tänne tänään ja lähteä huomenna illalla. Hänestä alkoi tuntua kuitenkin, että se on tavallaan velvollisuus. Mutta eihän se saa niin olla!

Vaikeaa oli töissä hymyillä. Yksi ensimmäisistä asiakkaistakin huomautti: "Kaunis ilma ja kaunis tyttö. Hymyile nyt edes vähän." No, ei paljoa hymyilytä, jos ihmissuhdeasiat on päin persettä.

Puhuin kyllä Pojan kanssa asiata jo puhelimessa. Olo kyllä helpottui hetkeksi, mutta ei se poista tätä epävarmuutta. Meillä on kuitenkin niin erilaiset näkemykset asioista, maailmasta, elämästä. Olisi helpompaa vain luovuttaa. Mutta en tiedä pystyisinkö antamaan sitä itselleni anteeksi, jos en ensin puhu hänen kanssaan asioista kunnolla kasvotusten.

Mummakin soitti äsken. "Onko se Poika tulossa sinne sun luo?" "Ei." "Ettekö te niin kuin ole yhdessä vakituisesti?" "Ei me seurustella, jos sä sitä luulet." "No, mä aivan luulin." Niinhän sitä vois moni ulkopuolinen luulla, mutta kun tuo yks on niin h***etin vaikea tapaus ja yksinäinen susi. Ja vaikka omalla järjellä ajateltuna tuntuu taas siltä, että pitäis luovuttaa, sydän ei annan periksi vaan huutaa: "Älä luovuta! Sähän rakastat sitä!"

[marenkienkeli]

Uusi aamu, uudet tunteet (tai no, ei uudet, mutta ei niin voimakkaat). Toki takaraivossa jyskyttää se sama epävarmuus. Enää ei kuitenkaan ahdista lähellekään niin pahasti.

Eilen oli vaikea päivä. Töissä olin jatkuvasti itku kurkussa. Yritä siinä sitten hymyillä asiakkaille. Koko päivä (töiden jälkeen) meni maatessa sängyllä itkien ja itkemättä sekä tietokoneella. Oli täysin voimaton olo. Päivällä olin syönyt töissä ja klo 18 maissa tuli nälkä. Meni kuitenkin reilu 4,5 tuntia ennen kuin kykenin aloittamaan ruuanlaiton.

Tänään jo suunnittelen sämpylöiden leipomista. Voi vähän purkaa aggressioita taikinaa vaivaamalla.

[Suvi]

Voi vähän purkaa aggressioita taikinaa vaivaamalla.

Se ihan oikeasti auttaa, ainakin vähäsen. Toinen hyvä keino on kerman vispaaminen.

[damn]

Todella epätodellinen ja sekava olo. Luulin, että tänään on sunnuntai. Kaikki päivät on ihan samanlaisia, niin ei niitä erota toisistaan . Tekemättömyys ahdistaa. Minua on kyllä pyydelty porukoitten luo, mökille ja kavereita moikkaamaan ja taisi olla puhetta että olisin isosiskon luo Tamperellekin mennyt, mutta millä rahalla? Ja millä motivaatiolla. Tuntuu että minne tahansa menen, niin olen umpisurkeaa seuraa, kun en minä halua nyt matkustaa mihinkään. Koko viime kuukauden reissasin ja toivoin, että minulla olisi taas aikaa olla kotona. Parasta olisi jos kaverit tulisi täällä käymään, minusta on kivaa jos on vieraita käymässä. Haluaisin kovasti nähdä myös Tyyppiä. Ei olla nähty ikuisuuksiin ja yhteydenpito on aika vähäistä. En tykkää soittaa kellekkään ja etenkään, kun tuntuu että Tyyppi on aina töissä tai kavereittensa kaa jossain, niin en mä viittis häiritä, vaikka se kyllä on sanonut että minun pitää soittaa. Olisi niin hyvä, jos sitä pystyisi nyt näkemään paljon ja ottamaan selvää mitä minä haluun siltä ja mitä se haluu minusta. Olen aika sekaisin tunteitteni kanssa, kun tässä nyt on ollut kaikkea.

[marenkienkeli]

Eräs ainejärjestöön liittyvä juttu ottaa päähän. Eräs huipputyyppi nyt kyllä vetäisi aivan väärästä narusta, kun ei viitsinyt kuunnella koko hallituksen kantaa asioista. Varsinkin, kun päätös meni tällaisenaan mielestäni ihan väärin. Oli pakko tehdä itselle rommitoti, kun otti niin paljon päähän. (Tuli kyllä aika juoppo-olo. Varsinkin kun eilenkin tuli siivoustalkoissa juotua rommitotia.) Ei näköjään tee ainejärjestö hyvää psyykkeelle.

[marenkienkeli]

Eräs huipputyyppi nyt kyllä vetäisi aivan väärästä narusta, kun ei viitsinyt kuunnella koko hallituksen kantaa asioista.

Kyseessä olikin inhimillinen erehdys. Ihmettelinkin, että miten kyseinen tyyppi yhtäkkiä alkaa sooloilemaan.

Nyt on hyvä, mutta väsynyt olo.

[damn]

Ihan kamala ahdistus ollut torstaista lähtien. En ole torstaiaamusta lähtien nähnyt ketään tuttuja tai käynyt lähikauppaa kauempana. Harvinainen viikonloppu kun ei tullut edes viihteelle lähdettyä. Kukaan ei ole myöskään soittanut tai viestitellyt, joten olen ollut ihan eristyksessä ja sekös on ahdistanut lisää. En kehtaa jälleen kerran avautua Ihmissuhdeilmoituksiin, joten tämän viestin yhteydessä vain mainitsen, että asiat on mennyt niin metsään kun vaan voi mennä. Keskiviikkona tein asioita, jotka hetken mielijohteesta tuntui varsin hyvältä idealta, mutten tajunnut, kuinka ahdistavat seuraukset teoillani oli. Ahdistavat nimenomaan vain itseni kannalta, kun tunteet heittelee nyt laidasta laitaan ja en tiedä mitä pitää tehdä.
Pitäisi jaksaa nyt lähteä suihkuun ja laittautua, kun lupasin mennä viettää leffailtaa kaverille. Ihan hyvä päästä pois kämpiltä, jossa seinät kaatuu päälle, mutta pelkään olevani huonoa seuraa ja jossain vaiheessa romahdan siellä kaikkien keskellä, kun en vaan jaksa näytellä iloista.

[marenkienkeli]

damn, jaksamista.
--------

Mulla on pikkuisen haikea olo. Veljellä alkaa armeija. Vähän on sellainen "Mitäs nyt?" -olo. Veli kun ei olekaan välttämättä enää viikonloppuisin täällä, kun tulen käymään kotikotona. Tuntuu jotenkin hämmentävältä.

[Lyyra]

Menee ehkä vähän turhan lujaa tänään(kin).

[Sippura]

Veljellä alkaa armeija. Vähän on sellainen "Mitäs nyt?" -olo.

Muistan saman fiiliksen kun vein oman pikkuveljeni armeijaan muutama vuosi sitten.
Katselin veljen loittonevaa selkää ja taisin siinä autossa itkeä tirauttaa kyyneleen tai
pari haikeudenpuuskassa. Kun pääsin kotiin, löysin äitini ja pikkusiskoni pillittämässä
olohuoneessa kun "kotona on niin hiljaista" veljen lähdettyä asepalvelukseen.

Taisi olla meille kovempi paikka tuo armeijan alkaminen mitä veljelle

*****
Oma fiilis on vallan mainio, joskin uupunut. Sain tänään ison maalausurakan vihdoin val-
miiksi ja tyytyväisyys omien kätösten jälkeen on melkoinen. Tuntuu hyvältä nähdä konk-
reettisesti, mitä sitä onkaan saanut aikaan

[Lyyra]

Mun olo on hämmentävän seesteinen siihen nähden, että paras ystäväni kertoi juuri ettei mun ongelmat ja mielenterveys kiinnosta sitä pätkääkään. Kiitti vaan samoin. Nähään sitten ens kierroksella.

[theia]

Lyyra Ei varmaan vaikuta mitään, mutta mie välitän

---

Mun pää on ihan sekaisin, täynnä kaikkea. Kun tahtoisin vaan jonkun jota halia. Tai edes pienen hetken, viikon, päivän, että olisin ihastunut johonkuhun - ja joku olisi ihastunut muhun. Sitä odotusta, että vastaako se viestiin, hassuja, epävarmoja pusuja ja muuta. Ja melkein vielä tiedän, että haluan että se yksi tyyppi ottaisi jotenkin muhun kontaktia. Ja samaan aikaan tiedän, ettei se ota. Se varoitti mua jo aikoja sitten etten kestäisi mitään, ja se oli ihan oikeassa. Ja kyllä mä tiedän ettei se muutenkaan olisi mitään, mutta silti... silti.

Ja sitten on hirveän suuri osuus välinpitämättömyyttä kaikkea muuta kohtaan. Ihmisiä, jotka ei ole pitäneet yhteyttä kovinkaan, töitä, muita hetkiä. Odottelen että saan nukkua, uneksia, olla siinä kainalossa missä haluan.

Oh I'm so full of shite. Ja äsken meinasin tipahuttaa kyyneleen kun kattelin Ruma Bettyssä olleita häitä. Mikä mussa on vikanaaaaa?

[Lyyra]

Kiits sympatiaäänistä theia. Tänään tuo pieni sattumus on purkautunut ylenpalttisena tarmokkuutena. En sentään ole siivoamaan alkanut, mutta ehkä huomenna.

[Nugat]

Pitkästä aikaa iski kriisi.

Eilen myöhään myöhään lähes yöllä erehdyksessäni löysin koneelta sellaisia kuvia, joita en ole ennen nähnytkään. (Lainakoneella siis pörräilen.)
Oi kuinka hauskoja kuvia vuosien takaa! Itsestänikin. Minusta on niin vähän kuvia, kun olen aina kameran toisella puolella.
Sitten törmäsin jouluiseen kuvaan jossa saan lahjaksi viime vuonna kadonneen Viljo-kissan. Sitten se alkoi. En ole Viljoa osannut kunnolla itkeäkään, kun ei pysty varmasti tietämään että onko se kuollut vai ei, mutta sen pentukuvan nähdessäni vyöry alkoi. Meillä ei kotona ole edes yhtään pentu-kuvaa Viljosta! Nyt täytyy pyytää että tuon saisi kehitettynä.
Mutta voi kurjuus! Vieläkin on pöhnäinen olo.

Kaikesta huolimatta, tämä itku oli sellainen kertakaikkiaan normaali itku. Ei mikään työuupuneen viikkoja kestävä kitumisnyyhkytys. Olen jo pitkään sitä epäillytkin, mutta totta se taitta olla. Pää alkaa olla kuosissaan.

[tiril]

Kolmen viikon päästä olen jo takaisin Suomessa, oksettaa ajatuskin Ei yhtään huvittais kun ei ole asuntoakaan vielä varmana eikä varmasti ole ennen syyskuuta, pitikin varata liput niin aikaisin Tuntuu ihan siltä että tukehtuisi kun ajatteleekin asiaa.

[Lyyra]

Kolmen viikon päästä olen jo takaisin Suomessa, oksettaa ajatuskin Ei yhtään huvittais kun ei ole asuntoakaan vielä varmana eikä varmasti ole ennen syyskuuta, pitikin varata liput niin aikaisin Tuntuu ihan siltä että tukehtuisi kun ajatteleekin asiaa.

Tiedän tunteen.

Mulla on edelleen melko seesteinen olo. Kaveri pisti feisbuuk-viestin, en lukenut (paitsi sitten myöhemmin). Kaveri yritti soittaa, en vastannut. Kun kerran ei kiinnosta, niin kettuako sitten soittelet?

[theia]

Ugh, viikonloppuna tuli viesti numerosta x että mitä kuuluu. Findasin puhelinnumeron - vuosi sitten deittailemani poika sitten päätti nyt kirjoittaa viestin ja kertoa että miten katuu kun oli paska mulle, kyseli että millon ollaan menossa (mie + kaveri) moikkaamaan meidän yhteisiä tuttuja, sanoi haluavansa jutella vakavasti. Yritti vielä yöllä soittaakin, mutta olin toisen tuttavan luona niin en viitsinyt vastata.

Siis whattafuck.

Pää sekaisin.

[Kuolo]

Findasin

[theia]

Sorry! Ei sille oo muuta hyvää sanaa.

[Pascal Lemoix]

"etsitytin", "haetutin" ?

--

Itse theian asiasta: Etkö sä juuri päässyt toivomasta, että haluaisit elämääsi sen ihanan alkuvaiheen, kun lähetellään viestejä ja mietitään mitä kuuluu ja kuka käskee? Varo, mitä toivot, se saattaa toteutua.

[Dnd]

vuosi sitten deittailemani poika sitten päätti nyt kirjoittaa viestin ja kertoa että miten katuu kun oli paska mulle... sanoi haluavansa jutella vakavasti.
Pää sekaisin.

No, siehän tiiät parhaiten onko se oikeesti uloste. Jos tuntuu että on, niin ei kannattane mennä käännytettäväksi. Jos taas sinusta siinä on järkeä, niin pidä huoli, että sinä määräät ajan, paikan ja keskustelun luonteen. Siinäkin jo vähän näkee jotain...

[theia]

"etsitytin", "haetutin" ?

Mut kun mä lähetin sen Findiin, vrt. Googlata.

No, siehän tiiät parhaiten onko se oikeesti uloste. Jos tuntuu että on, niin ei kannattane mennä käännytettäväksi. Jos taas sinusta siinä on järkeä, niin pidä huoli, että sinä määräät ajan, paikan ja keskustelun luonteen. Siinäkin jo vähän näkee jotain...

Sanoin sille jo, ettei se oikeasti ole ollut mitenkään erikoisen ääliö, minkäs sille saattaa jos ei vaan kiinnosta seurustella. Enkä mäkään mikään maailman helpoin tapaus ollut.. Lueskelin eilen viestejä mitä oon kirjoitellut tosta tyypistä, ja oonhan ollut hirveen ihastunut. UAGH, en mä tiedä onko tässä järkeä. Eilen yöllä mietin puolet yöstä koko tätä hommaa ja ahdistelin, että onpa silläkin helvetin hyvä suunnitelma saadakseen mun pää sekaisin. Tosin veikkaan myös että se ehtii muuttaa mielensä tässä välissä, ja nyt tekisi mieli kysyä jotain siltä mutta ehkä parempi olla hiljaa. No, ainakin on aikaa päättää mitä haluun ja haluunko (elokuun loppuun, prkl).

[Sippura]

Seuraa pohdintaa ja mahdollisesti epämääräistä ajatusten virtaa, pahoittelen epäselvyyttä
jo näin etukäteen.

Mä en tajua, miksi tietyt ihmiset haluaa keskittyä negatiivisiin asioihin. Millaisen kuvan se
antaa henkilöstä, jos suurin osa suusta tulevista asioista on negatiivissävytteisiä ja koko
ajan tuntuu olevan tarve julistaa niitä asioita joita vihaa, joista ei tykkää, joita paheksuu?
Ja jos joku toinen tykkää ko. asioista, niin sitten ollaan ihan ihmeissään, että miten nyt
joku voi sellaisesta tykätä, kun "hän ei voi sitä sietää".

Tämä pohdinta sai alkunsa eräästä Facebook-kaverista, jolla tuntuu olevan pakonomainen
tarve liittyä ryhmiin jotka nimenomaan ovat jotain asiaa vastaan: "I hate XXXX and I want
this person out of the earth", esimerkkinä. Eikö olisi itsellekin mukavampaa jos liittyisi jo-
honkin sellaiseen ryhmään, jossa julistetaan että "I love YYYY and I want the world to know"?
Tai siis eikö se antaisi itsestä optimistisemman kuvan, jos keskitytään niihin mukaviin asi-
oihin eikä tuollaisiin vihajuttuihin? Vai antaako tällaiseen ryhmään liittyminen kuitenkin ko.
henkilöstä realistisen kuvan, että hän tosiaan haluaa keskittyä vihaamiseen/inhoamiseen
eikä mukaviin juttuihin? Miksi joku ylipäänsä haluaisi antaa itsestään negatiivisen kuvan?

Tää on nyt globaalisti ja kansallisestikin aika pieni juttu, mutta mun päätä tää on askarrut-
tanut jo pitemmän aikaa. Halusin päästä avautumaan, kiitos

[Maija]

Sippura, itsekin olen pitemmän aikaa pohtinut samaa asiaa.

Eräällä ystävälläni ei tunnu koskaan olevan mikään hyvin. Hän luo ympärilleen hyvin negatiivisen ilmapiirin, jossa ainakaan minä en tunne oloani kotoisaksi. Kun itse yrittää olla positiivinen ja luoda hyvää henkeä keskusteluun, hän tyrmää kaiken kertomalla, mikä kaikki tässä maailmassa onkaan huonosti. Olen pahoillani, mutta minä en jaksa sellaista.

Tiedän toki, että myös vaikeista asioista pitää puhua, mutta jos koko elämä pyörii niiden pohtimisen ympärillä, ei mene kovin vahvasti. Eikä hän mistään masennuksesta kärsi, vaan hän on ollut tuollainen koko ikänsä (nimim. lapsesta saakka tuntenut).

Tämä ärsyttää siksi, että vastoin yleistä luuloa positiivisuus ei todellakaan ole perseestä.