Työ- ja koulukuulumiset

[Pascal Lemoix]

Jaa, sitä ollaan sitten perfektionisteja. Itselläni on ollut vähän samankaltainen suhtautuminen kuin lukioaikaisella matematiikan opettajallani, joka korosti vitosen olevan hyväksytty arvosana, kun jotkut pyysivät alennusta neloseksi, jotta pääsee uusimaan. Omaan opintorekisteriin jäi pari kappaletta 1+:aakin (vanhalla asteikolla).

Käynyt kunnianhimon kanssa vähän niin, että kunnia meni ja himo jäi.

[Lumikki75]

Mullakin on yksi 1+ siellä luettelossa.

Opiskeluaikana sitä tuijotti numeroihinsa kovastikin, mikä tuntuu näin jälkikäteen vähän hölmöltä. Kukaan ei nimittäin kertaakaan ole edes halunnut nähdä mitään paperia, missä mun arvosanoja on näkyvillä. Varsinaista tutkintotodistusta on joskus joutunut näyttämään (eikä siinäkään kukaan ole tuntunut kiinnittävän mitään huomiota arvosanoihin), mutta sitä opintokirjaotetta, jossa kaikki numerot näkyvät, ei ole kukaan nähnyt sen koommin. Että turhaan stressasin.

Enkä siis tarkota, että kaikkien pitäisi tehdä niin kuin mä tekisin, jos nyt vielä opiskelemassa olisin.

[marenkienkeli]

Tänään oli tentti. Olin katsonut tentin ajankohdan väärin enkä siis mennyt koko tenttiin. Tammikuun loppupuolella sitten uusintaan. Muutenkin olisi ollut/on toiseen tenttiin lukemista vaikka kuinka paljon ja tuhlasin aikaani tuohon tenttiin, johon en edes mennyt. Argh!

[Maija]

Minua raivostuttaa ihmisten reaktiot yo-kirjoitusten tulosten saapumisesta.

Jopa kavereiden keskuudessa kiehuu hirvittävä kateus, ja heistä jauhetaan pashaa niin paljon, että siihen melkein tukehtuu. "Se oli niiiin ylpeä tuloksistaan, oikein halusi, että siltä kysytään, miten meni." No helkutti, kyllä minäkin haluaisin kaikille kertoa tulokseni, jos olisin ylisuoriutunut ja pärjännyt muuten vain loistavasti. Miten voi olla niin hirvittävän vaikeata olla ystäviensä puolesta iloinen? Ei heidän menestyksensä ole minulta pois, joten mielestäni vilpittömät onnittelut ovat heille paikallaan.

Satakuntalainen kateus.

Itselleni pärähti ruotsista C. Hitusen jäi kaivelemaan, sillä tulos oli aivan M:n rajoilla, ja kuunteluosuus meni mulla todella alakanttiin. Mietinkin tässä, että pitäisikö uusia vai ei. Suhteellisen tyytyväinen kuitenkin olen, sillä ei tulokseni kuitenkaan hirveästi omasta tasostani poikkea.

[Vanilla]

Opiskeluaikana sitä tuijotti numeroihinsa kovastikin, mikä tuntuu näin jälkikäteen vähän hölmöltä.

Varmaan minustakin tuntuu myöhemmin. En mä kuitenkaan osaa olla niitä ajattelemattakaan, vaikka tiedänkin että niitä tuskin kysellään. Kai meidän perheessä on aina olleet nämä arvosanat tärkeitä, kun isä kehua retostelee omilla yo-tuloksillaankin vielä aina joskus. Ja jotenkin näistä hyvistä tenttituloksista saa aina lisää energiaa uusiin haasteisiin. Kiva kilpailla itsensä kanssa!

[Mr. Smith]

Ei tullut komentoa uudelleenkoulutukseen Britteihin, vaan koulutus suoritetaan paikan päällä täällä.

Se oli pakollinen ns. hyvä uutinen.

Huono uutinen on, että koulutus alkaa 2.12 ja päättyy 15.5.

Huonompi uutinen on, että tuo sisältää ainakin 2 testiä, joiden ollessa rinnasteisia aiemmin suorittamaani kokeeseen, ne ovat sellaisia että niihin verrattuna piinapenkki-peukaloruuvi-yhdistelmä jää kakkoseksi.

[Pascal Lemoix]

Tieteellisen kirjoittamisen vaikein vaihe edessä: Lue tuottamasi teksti huolellisesti läpi, korjaa pikkuvirheet, tarkista lähdeviitteet, hio rakennetta.

Jotenkin se oman tekstin kohtaaminen aiheuttaa herkästi sellaisen: "tääonpaskatääonpaskatääonpaska" -pohjaisen reaktion.

Mä en nyt kyllä millään viitsisi tehdä tätä hommaa.

[Fantsu]

Heh. Gradu on kansissa kirjahyllyssä ja silti ajattelen "toionpaskatoionpaskatoionpaskatoionpaska"... Ja kyllä se on. Riitti kuitenkin. Pitänee olla tyytyväinen.

[Pascal Lemoix]

Lähetin nyt tuon tekstinkökkäreen vahinkona eteenpäin. Mahdolliset moitteethan tulevat vasta ensi viikolla, joten "iha sama" Loppuviikko vapaata.

[theia]

Mä oon nyt vakavasti harkinnut duunipaikan vaihtoa kun täällä arvostus on nolla ja esimiehet tuntuu ärsyttävän ihan liikaa. Pitkään oon täällä viihtynytkin, ja nyt oon onneksi saanut jotain "haasteellisempaa" duunia aina silloin tällöin. Mutta... ARGH! Täällä on vaan kaikki nykyään ihan päin... honkia, eikä aamuisin tee mieli herätä ja lähteä töihin aattelin että tää on vaan vaihe, joka menee ohi, mutta aika heikolta näyttää.

KÖKKÖ.

[Mr. Smith]

Pascal Lemoix: Samaa mieltä Fantsun kanssa. Kun se työ lopulta on kansissa ja hyväksytty, sillä ei ole väliä miten shittiä douppia se oikeastaan on, tv: nim. kaksi epämääräistä lopputyötä takana, ei ole niihin tarvinnut palata valmistumisen jälkeen

Theia: anna mennä vaan, ei työllä tarvitse itseään tappaa. Kerran olen itsekin ollut pakotettu vaihtamaan työpaikkaa (tai siis en hakenut jatkoa sopimukseen), koska alkoi olemaan lieviä sydänkohtauksen oireita ja vt-käyrä oli jättänyt maan ja lähestyi uhkaavasti ilmakehää.

[elegia]

Töttöröö. Mun kohdalla alkaa gradunpökäleen suoltaminen näyttää liian isolta haasteelta. Esitutkimukset sain tässä viimein hoidettua, kun tuli todettua että eipä tää aineisto kanna mihinkään. Eikä siitä saa mitään irti. Meni aika hyvin pohja koko hommalta. Ja nyt on taas ahdistus huipussaan, kun pitäisi äkkiä keksiä jostain joku uusi aihe. Jos se jopa olisi sellainen, että siitä saisi edes tutkimussuunnitelman aikaiseksi joulukuun alkuun mennessä.

[teuwo]

Töttöröö. Mun kohdalla alkaa gradunpökäleen suoltaminen näyttää liian isolta haasteelta. Esitutkimukset sain tässä viimein hoidettua, kun tuli todettua että eipä tää aineisto kanna mihinkään. Eikä siitä saa mitään irti. Meni aika hyvin pohja koko hommalta. Ja nyt on taas ahdistus huipussaan, kun pitäisi äkkiä keksiä jostain joku uusi aihe. Jos se jopa olisi sellainen, että siitä saisi edes tutkimussuunnitelman aikaiseksi joulukuun alkuun mennessä.

Onko tuo tunne tuosta aineistosta muillakin kuin sulla? Ettei tuo aineiston riittämättömyys ole vain osa sitä gradu-ahdistusta?

Omat kirjoitelmat ei etene. Tai etenee. Kirjoittelin ihan omaksi ilokseni yhden kolumnin, jonka luetutin parilla tutulla. Nyt he ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi tuo tuotos lähettää Opettaja-lehteen. Itsekin olin jopa hetken sitä mieltä, että tuo kirjoitus on onnistunut ja että sen voisi jopa julkaista. Kun sitten tutkailin Opettaja-lehden nettiversioita, niin totesin, että eihän siellä ole osoitetta, johon voisi omia kirjoituksiaan lähettää. On siellä osoite Keskustelua-palstalle ja tuo oma kirjoitukseni ei ole sen palstan juttuja. Se on kolumni eikä mikään oman ideologian vahvistamisraapustus.
Ehkä pitäis lähettää spostia ja kysyä, mutta jotenkin ei vaan innosta saada sitä "kiitos, mutta ei kiitos" -vastausta

[elegia]

Töttöröö. Mun kohdalla alkaa gradunpökäleen suoltaminen näyttää liian isolta haasteelta. Esitutkimukset sain tässä viimein hoidettua, kun tuli todettua että eipä tää aineisto kanna mihinkään. Eikä siitä saa mitään irti. Meni aika hyvin pohja koko hommalta. Ja nyt on taas ahdistus huipussaan, kun pitäisi äkkiä keksiä jostain joku uusi aihe. Jos se jopa olisi sellainen, että siitä saisi edes tutkimussuunnitelman aikaiseksi joulukuun alkuun mennessä.

Onko tuo tunne tuosta aineistosta muillakin kuin sulla? Ettei tuo aineiston riittämättömyys ole vain osa sitä gradu-ahdistusta?

On joo. Tänään viimeksi kävin keskustelemassa aiheesta ohjaajan kanssa. Aineisto olisi sopiva ehkä erilaisesta näkökulmasta tarkasteluun tai kvantitatiiviseen tutkimukseen, jota mä en taas tahdo tehdä.
On tääkin. Kun kandin tutkielman jälkeen ajattelin, että tutkimus on sitä mitä osaan tehdä ja tykkään tehdä. Niin nyt tää sitten on tämmöstä takkuamista ja omassa tyhmyydessä kieriskelyä.

Ehkä pitäis lähettää spostia ja kysyä, mutta jotenkin ei vaan innosta saada sitä "kiitos, mutta ei kiitos" -vastausta

Sinne vaan postia, kun kerran tututkin ovat kirjoitusta kehuneet! Eikai siitä kysymisestä mitään haittaakaan ole. Entiedä Opettaja-lehdestä, mutta kyllä kai nuo ammattilehdet yleensä mielellään tekstejä vastaanottavat.

[urakka]

Onpa taas. Harjoittelussa päivä meni muutenkin päin helvettiä, niinko on muuten mennyt aika pitkään, ja tänään sain sitte kylmää puuroa naamaan niin että soi. Opiskelijavastaava ilmoitti, että ei voi välttämättä päästää mua läpi, koska oon ollut niin passiivinen ja asenne on muutenkin huono. No ei siinä, kai sitä saa mitä tilaa, jos mulle tylyillään koko ajan niin en mie jaksa loputtomiin toista poskea kääntää. Olen kyllä yrittänyt, mutta jos jokaiseen ystävälliseen sanaan vastataan tylysti, mun nimeä ei monen viikon jälkeen muisteta, mun ei anneta tehdä mitään mikä vaatii vähäisintäkään vastuuta tai osaamista, niin ei voi mitään. Voin sanoa, että en ole ikinä ennen ollut työpaikalla missä olis ollut noin huono henki henkilökunnan kesken ja opiskelijoita kohtaan, ja oon kuitenkin ehtinyt aika monessa paikassa olla elämän varrella... Ei mulle ennen ole sanottu mistään asennevammasta, ja on vaan hieman vaikea nyt olla ko on muutenkin niin paha olla koko ajan. Jotenkin mun käsitykseen hyvästä harjoittelupaikasta ei kuulu se, että kotiin tultua ei tee mieli ko huutaa tai itkeä, ja aamulla oksettaa ajatuskin sinne menemisestä. Ainoa laiha lohtu tässä on se, että en oo ainut tämän ongelman kanssa, vaan kaikki muutkin paitsi maikan perseennuolijat inhoaa paikkaa sydämensä pohjasta, ollaan puhuttu asiasta aika paljonkin keskenään.

Vielä pitäis reilu viikko tuolla kitua, ei tule kauppoja. En pysty, en halua, en kestä. Voi kuulostaa ylireagoinnilta, mutta en mie halua omaa elämää romuttaa muutaman hikisen opintopisteen takia, ja nyt alkaa olla raja erittäin lähellä.

[Emilia]

Mä oon nyt vakavasti harkinnut duunipaikan vaihtoa kun täällä arvostus on nolla ja esimiehet tuntuu ärsyttävän ihan liikaa. Pitkään oon täällä viihtynytkin, ja nyt oon onneksi saanut jotain "haasteellisempaa" duunia aina silloin tällöin. Mutta... ARGH! Täällä on vaan kaikki nykyään ihan päin... honkia, eikä aamuisin tee mieli herätä ja lähteä töihin aattelin että tää on vaan vaihe, joka menee ohi, mutta aika heikolta näyttää.

KÖKKÖ.

Mulla on kyllä vähän samat fiilikset. Mutta toisaalta, kun mua ahdistaa tällä hetkellä työnteko ylipäätään. Tahtoisin tehdä niin paljon muita asioita, pyöriä maailmalla ja nukkua päivät ja valvoa yöt. Tai istua vaan himassa ja katsoa Top Gearin uusintoja keskellä päivää... Ihan sama mitä, kunhan saisi tehdä just sitä mitä ite haluaa ilman, että tarvii tajuta voivansa tehdä sen sitten, kun pääsee töistä. Saatana että sapettaa uhrata kolmasosa päivästään johonkin sellaiseen, jolle ei keksi tarkoitusta eikä menetetystä ajasta saatu korvauskaan paljoa lohduta. Tällä hetkellä ei kyllä niin isoa korvausta olekaan, että se tätä ajanmenetysangstia helpottais. (Tai ehkä oliskin, mutta aika tähtitieteellinen summa sais olla siihen nähden, mitä sen eteen tarttis tehdä.)

[marenkienkeli]

Huomenna on tentti ja tuntuu, että olen ihan pihalla tenttiin tulevista asioista. Motivaatiokin on taas vaihteeksi hukassa. Aamupäivällä lukeminen meni melko hyvin, mutta luennon jälkeen on ollut vaikeuksia opiskelussa. Ei meinaa saada mitään aikaiseksi. Enkä kuitenkaan ihan yötä myöten viittisi lukea...Eli nyt kyllä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa opiskelua!

[Shay]

Viime kerralla, kun mokasin, kun en jaksanut tarkistaa epäilemääni asiaa ylemmiltä, kun "kukaan
muukaan ei sitä tekisi eikä siinä kuitenkaan olisi mitään vikaa" muistutin ihtelleni, että aina
kannattaa tarkistaa asiat, tuntui ne kuin tyhmiltä tahansa. Samalla lupasin myös ihtelleni olla
sekoamatta seuraavan kerran, kun asiat menee päin Prinkkalaa. No, en kysyny ja sekosin.

Vituttaa. Mutta jäin ylitöihin korjailemaan asioita, jotka eivät edes täysin olleet omaa vikaani, mutta
inhottaa ajatella, kuinka muut ajattelevat minun olevan niin tyhymä, etten tajua, vaikka tajusin,
mutta en vihtiny tarkistaa jokaista typerää asiaa. Pitäis uskoa ihtiään, niin sitte, ku asiat
menee pärssiilleen, voi syyttää vain toisia.

[theia]

AAAGHHHHH!!!

Eilen esimies tuli kyselemään että onko jotain asiaa palaveriin, että se osaisi valmistautua ennakkoon (ettei käy niinkuin viime kerralla, olettaisin siis, kun se huusi miulle). Sanoin että ei. Samaa oli kysynyt kollegalta, jonka kanssa viimeksi oltiin jokseenkin esillä.

Sitten kuulin kautta rantain, että esimies oli naureskellut että piti oikein käydä kysymässä parilta tyypiltä, että onko niillä jotain sanottavaa, ettei sitten kilahda itse palaverissa.

Voe helevetta mikä duunipaikka. Täällä on KAIKKI nyt ihan ketuiks. Jokaikinen esimies ärsyttää enempi tai vähempi.

Onneks on tota lisäduunia, josta ne tyypit joita jelpin on ainakin kiitollisia. Toisin kuin esimieheni.

AH-DIS-TUS!

[marenkienkeli]

Opiskelumotivaatio meinaa olla taas hukassa. Olen pari kertaa onnistunut saamaan itselleni opiskeluinnostuksen tänään aikaiseksi, mutta innostus on laantunut yhtä nopeaa kuin se on tullutkin. Parin monisteen jälkeen jo tekee mieli luovuttaa. Nuo asiat ovat kyllä melko mielenkiintoisia, mutta luontoprujuista vain on saatu aika tylsät aikaiseksi. Tiedän kyllä, että kun vähän jaksaisi lukea eteenpäin, alkaisi tulla mielenkiintoisempaa asiaa, mutta eteenpäin pääseminen vain on aika vaikeaa.

Ehkä pitää palkita itseään jotenkin, kun saa jonkin alueen luettua. Esimerkiksi kun olen saanut luettua viisi sivua, saan hakea karkin (tai jotain muuta vastaavaa). "Hyvä tyttö. Viisi sivua luit kiltisti. Tässä on karkki."

[Shay]

Ehkä pitää palkita itseään jotenkin, kun saa jonkin alueen luettua. Esimerkiksi kun olen saanut luettua viisi sivua, saan hakea karkin (tai jotain muuta vastaavaa). "Hyvä tyttö. Viisi sivua luit kiltisti. Tässä on karkki."

Toimiskohan toi. Viis sivua harjoitustyöhön = yksi kaljapullo.

[marenkienkeli]

Voin kertoa, että ei toimi (ainakaan mulla). Itsensä palkitsemisessa on äärimmäisen helppo luistaa. Lukee pari sivua ja sitten päätyykin mussuttamaan kourallisen karkkia. Itsekurin puute on mulla ainakin suuri ongelma.

[Pascal Lemoix]

"Askel ja pysähdys, yksi eteen, yksi taakse"

Jotenkin näin kulkee suuri kirjoitusprjoktini, joka ei tämänpäiväisessä tarkistuksessa antanut aihetta suuriin tunteenpurkauksiin.

Avainsanoja jatkossa tulevat olemaan: kavennus, keskitys, olennainen ja aineistoon liittyvyys.

No ihan rehellisesti ottaen muutamasta kohdasta olin itsekin sitä mieltä jo kirjoitusvaiheessa, että ei liity mitenkään, mutta kahlataan ja muistiinmerkitään tämäkin tiedonmurena.

Nyt pitää taas jotenkin aivot ohelmoida uudestaan, suunnitella uusi kokonaisuus ja aikatauluttaa se ja lähteä taas kirjoituksen kautta päivä kerrallaan yrittämään jotakin.

Tulihan tämä laajahkokin kierros silti tehtyä, vaikka siitä nyt välttämästi aivan valtavasti keskeistä käteen jäänyt.

[Mr. Smith]

Se on...ohi.

Viime perjantai-lauantain välillä klo 19-08 päivitettiin virman vehkeisiin viimeisimmät vipstaakelit. Ja vaikka kaikki ei mennyt ns. putkeen, toivo oli minulla suuri että ongelmat korjaantuisivat jonkun muun paikallejääneen toimesta jo viikonlopun aikana.

Ja kilinkellit

Maanantaista lähtien olen päivittämään koneita käsin, koska kukaan muu ei suostunut, eikä se minullekaan kuuluisi oikeastaan (minähän olen suuri valkoinen serveri-tason asiantuntija, muka ) mutta jos minä en olisi tehnyt sitä, niin kukaan ei olisi tehnyt, ja sitten olisikin oltu nesteessä.
Tai siis onhan meillä työntekijöitä, joiden tehtävä on ratkoa tällaiset ongelmat. Aloittavat työt joskus ensi vuoden puolella

Kaikki hyvin? No ei.
Päivitykset ovat virmalta X, joka hyväksyy vain tietokoneet joissa on romua Y.
Kaikissa päivittämissäni koneissa on romua Z, eli vehkeet eivät pelaa.

Ja nyt sitten kiistellään että kenen on vika, eli palkitaan syyllisiä ja rangaistaan viattomia

Smitti on vähän väsynyt nyt

[Lyyra]

Sainpahan tyydyttävät tulokset tältä lukukaudelta. Eka lukukausi oli yhtä tuskaa ja tulokset sen mukaiset. Nyt, kun palasin asioihin, joissa olen hyvä, systeemit palasivat urilleen
Kolmesta kurssista kaks seiskaa ja yks kutonen. Asteikko 1-7, joista 4-7 on hyväksyttyjä.