Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Emilia]

Aloin pohtia omaa asennettani asioihin joskus viime talvena, kun meille tuotiin töihin jotain Fazerin uusia leipäjuttuja. Saatiin siis maisitiasia ennen kuin tuote tuli kauppoihin ja ensimmäinen, mitä mulle tuli mieleen kysyä oli "mut mitä jos se on pahaa? ".

Mitä v*ttua!? Duunikaverit katto vähän kieroon.

* *

Fiilis hyvä. Vähän väsyttää, mutta odotan innolla iltaa, kun meen mansikkaskumppapiknikille kivan pojan kanssa. Odotan pussailua.

[Pascal Lemoix]

Puhelin hajosi viiden päivän käytön jälkeen ja Saatana!!!!

Lasi halki, game over.

Tarkka ilmaus muistuttaa suuresti ilmausta: "Hoi, vattu!"

[Shay]

Saako riutua? Ei se mitään riudun silti...
'Mikset sä kirjoita? Mä sua turhaan odotan. Mikset sä kirjoita?' :kailotus:

Stana, ku rupes jo tottumaan ajatukseen, ettei ton miekkosen takia tarvis enää sydäntään mutkalle
vääntää kuten silloin ennen vanhoina hyvinä aikoina, mutta taas on skitso pieni Amor puukottanut
niin, että järki lähtee, kele. Ei viddu jaksa tätä rakkaussoopaa yhtään...

[Suvi]

Ihme k*rpä otsassa -fiilis ollut koko viikon. Toivottavasti tätä ei jatku pitkään. Ja rättiviikko meni jo.
Olen näyttänyt näiltä:

[Suvi]

Nyt on niin hyvä fiilis. Näin yhden vanhan kaveri(pariskunna)n melkein kahden vuoden jälkeen. Oli kivaa kittailla lonkeroa elokuun pimenevässä illassa.
Kyllä se fiilis vaan kummasti paranee, kun näkee kivoja ihmisiä.

[theia]

ei tiedä ei että mitä sitä nyt tekisi, ajattelisi, haaveilisiko vaiko luovuttaisiko.

noloilee kyllä ainakin, vähän.

oli kivaa puhua, mutta sitten taas toisaalta että eiiiiiiiii... ei näin.

miksi ei osaa olla kärsivällinen ja rauhassa?

Huoh.

[Shay]

miksi ei osaa olla kärsivällinen ja rauhassa?

Huoh.

Aamen. ( )

--- --- --- --- --- ---

Väsyttää nii maan perkeleesti ja vastuu painaa päälle ja tulevat viikot lienevät helvettiä.
Eiku. Vituttaa, ku ei saa nukkua, stana!

[damn]

Elämäni on yhtä euforian ja ahdingon-vuoristorataa tällä hetkellä. Tässä on nyt viikon sisään sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea, etten oikein pysy edes enää mukana .

Ahdinkoa tuottaa ihan fyysiset vammat, kuten poistettu viisaudenhammas, joka jätti jälkeensä niin kamalan kivun ja säryn, että suurimman osan ajasta istun itku silmässä ja yritän kestää kipua. Särkylääkkeet näköjään päättivät lopettaa toimintansa,niistä ei ole mitään apua.

Ihmissuhdepuolella ahdistusta aiheuttaa puolestaan sama asia, mikä aiheuttaa välillä myös euforiaa, eli Poika . En edelleenkään tajua miten tässä näin pääsi käymään, ollaan nyt viikko hengailtu melko tiiviistikin yhdessä. Välillä iskee epäilys, että kuvittelenko mä vaan kaiken, mutta ilmeisesti en. Kyllä se viimeksi tänä aamuna näytti ihan todelliselta ja oikeelta, kun sen luona olin käymässä. Wow. Miten jotain niin suloista voi viihtyä minun lähelläni? Valitettavasti kaikki eivät ole iloisia puolestani, ilmassa on kateutta ja mustasukkaisuutta, joka rikkoo välejä. Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että eräs kaverini joutui pettymään todella pahasti kun Poika ihan yllättäen alkoikin liikkua minun seurassa. Tässä on välejä katkottu, taas sovittu ja taas jouduttu pettymään. Tunnen itseni itsekkääksi, vaikka tilanteelle ei nyt oikein mitään voi .

Koulutkin alkoivat. Koko kesän odotin tätä hetkeä, kun työttömänä oli niin kovin tylsää. Kestää kuitenkin hetki, että pääsee taas arkeen kunnolla kiinni. Unirytmi on ihan sekaisin, motivaatio kateissa ja ideoita ei yhtään mihinkään. Tuntuu että ensimmäisistä päivistä alkaen pitäisi osata olla niin luova ja aikaansaapa, mutta minulla ainakin on pää ihan tyhjä ja ideointi ei onnistu sitten yhtään! Tänäänkin lähdin kotiin nukkumaan, kun olisi ollut tarkoitus käyttää aikaa tiedonhakuun ja luonnosteluun yms. Ahdistaa. Mutta eiköhän se tästä vähitellen.

[Shay]

Vituttaa, ahdistaa ja väsyttää. Mutta onneksi olen oppinut olemaan sen verran positiivinen
nykyään, ettei tee mieli hirttosilmukkaan kömpiä. Taijan kömpiä sänkyyn, jotta tulis vähä
parempi mieli.

[theia]

Levottomuutta, hieman surullinen olo, voimattomuutta... eikä mitään hyvää syytä miksi.

Fiilikset tuntuu olevan pinnalla koko ajan, saatan suuttua/surustua/ilostua ihan pikkupikkuasioista, ja kun asioita oikeasti miettii, tajuaa että on taas ylireagoitu.

Ärsyttää suunnattomasti kun ei vaan osaa olla rauhassa.

Ja mielenrauhaa vähentää vielä entisestään toi käytävän toisella puolella istuva tyyppi

[damn]

Mikä ihmisiä vaivaa . Tuntuu, että melkein kaikilla tuttavilla on joku ongelma, joka hankaloittaa myös minun elämääni. Eilenkin eräs järjesti semmoista draamaa, että heikoimpia hirvittää. Joudun seuraamaan sivusta kun ihmiset tekee kaikkea tyhmää ja kaikki tuntuu olettavan, että minä kestän loputtomiin itseeni kohdistuvaa huonoa käytöstä. On minulla yllättävän pitkä pinna, mutta se on viime aikoina ollut todella kovalla koetuksella. Aina kun luulen, ettei huonommaksi voi mennä, niin lisää paskaa tulee niskaan.

Anteeksi ainainen valitukseni, ei vaan nykyään tunnu kamalasti tapahtuvan mukavia asioita. Ja jos tapahtuu niin seuraavassa hetkessä tapahtuu jotain pahaa, joka kumoaa hetkellisen onnen tunteen.

[theia]

Mäkin tuun tänne valittelemaan

En ymmärrä mikä kateuden puuska muhun on iskenyt - tuntuu, että jokainen pienikin asia saa itselle "grrr, murr, ärr" -fiiliksen. Ja vaikka tiedäntiedäntiedän, ettei pitäisi angstailla tai olla kateellinen. Tuntuu, että näitä kateusajanjaksoja tulee aina aika ajoin. Enkä halua olla kateellinen! Ihan tyhmää.

[Maija]

kaikille sitä tarvitseville.

---

Tiiättekö, että on aika helkkarin mukava olla taas Huittisissa. Ei tuolla muuallakaan mitään valittamista ole, mutta silti.

Koti.

[Emilia]

Paha mieli. Neitiä taas vedätettiin niin lahjakkaasti suhdehömpässä etten oikein edes tajua tulleeni vedätetyksi.
Ite on ollut jopa turhankin rehellinen ja suorasanainen, joten kuvittelin, että toisellekin olisi helppoa olla sellainen.

Mut mitä. Koko kesä pelkkää paskanjauhantaa ja valehtelua. Kiitti nöyryytyksestä.

[Suvi]

Emilialle. Ei voi muuta sanoa. Jotkut ihmiset vaan ovat idiootteja.

[Lyyra]

Emilia

Joo ei mulla oikeen muuta. Tuntemukset on aika perusluokkaa. Taustalla pyörii vielä vähän semmonen viipyilevä säikähdyksestä toipuminen, kun sain sähköiskun lamppua asentaessa. No, opinpahan.

[Emilia]

Kiitos Suvi ja Lyyra.

Jotkut ihmiset vaan ovat idiootteja.

Tuntuu, että kaikki, johon tykästyn, ovat.

[Sippura]

Varokaa raivoavaa, raskaana olevaa naista! Tuntomerkkeinä iso vatsa, vaappuva kävelytyyli
ja sekunnin mittainen pinna. Pinnan palaminen ei vaadi paljoa, helvetti on irti puolikkaasta
väärästä sanasta, väärään paikkaan jätetystä tyhjästä maitopurkista tai lähestulkoon mistä
pikkuasiasta tahansa. Leppyy kuitenkin entiselleen ihan yhtä nopeasti, eikä muista raivoami-
sen syytä enää minuutin kuluttua. Vaikka tila on väliaikainen, naista on lähestyttävä varoen,
saattaa purra.


Hormonit.

[Shay]

Ärsyttää olla näin stressaantunut.

Oikiasti en enää ikinä puhu kenellekkään ihmiselle vaan rupian misantroopiksi ja
asun jossain umpimettäsä viiden koiran kanssa ja tähtäilen impalla kaikkia, jotka
uskaltaa tulla lähellekään mun asumusta! (koska mulle ei haulikkoa myönnettäs...)
Mää en kestä pitää ihmisistä, kun tiedän, että 99 % niistä kuitenkin pettyy muhun
tai pettää mut eikä oo oikeita ystäviä ja sitten mun syrän revitään taas mun rinnasta
ulos eikä kellään oo kivaa eikä varsinkaan mukavaa eikä hauskaa.

Huh.

[Dnd]

Mää en kestä pitää ihmisistä, kun tiedän, että 99 % niistä kuitenkin pettyy muhun
tai pettää mut eikä oo oikeita ystäviä ja sitten mun syrän revitään taas mun rinnasta
ulos eikä kellään oo kivaa eikä varsinkaan mukavaa eikä hauskaa.

(Onneksi on se prosentin verran kuitenkin niitä oikeita ihimisiä.)

[Maija]

Nyt jotain helpotusta tähän, kiitos.

Tajusinpahan ainakin, että eivät ne huolet mihinkään katoa, vaikka kuinka yrittäisi niitä paeta.

Huomenna olen jo paremmalla päällä. Varmasti. Ottaa vain päähän, että oikeastaan koko viikko on mennyt itkeskellessä ja murehtiessa.

[Suvi]

teille kaikille.

[urakka]

Keväällinen olotila on taas täällä. Koulujutut stressaa mielettömästi, Tyyppi ei tunnu tajuavan mitään mitä sanon, ja muutenkin tekee mieli vaan maata sängyn pohjalla ja tuijottaa seinää. Aikaa sellaiseen ei vaan todellakaan ole, pakko yrittää heilua tuolla vähän joka savotassa, kaikenlaiseen on tullut lupauduttua.

Silloin en saanut aikaan edes soitettua terkkarille tai kenellekään muulle ammatti-ihmiselle, ja nyt taas tuntuu että en jaksa puhua omista asioista yhtään kenellekään. Tuntuu vaan siltä, että kahlaa kylmässä kaurapuurossa, vaikka muiden edessä jaksaakin pinnistää ja näyttää suhteellisen normaalia naamaa. Dramaqueenien suurena inhoana ei itse halua siihen valokeilaan tällaisen asian kanssa. Jos sais jostain oven oman itsen ja muun maailman väliin, sais vähän aikaa koota ajatuksia ja elämäänsä, ja avata sen oven sitten joskus.

Sais edes nukuttua.

[theia]

Miks mä ihastun koko ajan?

Ahdistus.

[Kuolo]

Nyt ahistaa aika lailla.

Hommat ei onnistu lainkaan ja rahaa on menny kankkulan kaivoon ihan hiton paljon. Tekis mieli nukkua, mut eipä väsytä lainkaan. Pitäs keksiä mitä ton paskan kanssa tekis.