Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Outolintu]

Turhauttaa ja huvittaa yhtäaikaisesti. Yritän myydä kaiuttimia netin kautta, siellä on esillä osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Tänään oli työpäivän aikana tullut sitten tekstiviesti. En sinänsä käsitä, että vastaa myynti-ilmoitukseen tekstiviestillä pakottaen myyjän kasvattamaan puhelinlaskuaan, mutta en tällä kertaa jaksanut siitä niin nipottaa, koska olin töissä, enkä olisi voinut vastata puheluun kuitenkaan. Tekstarista puuttui kuitenkin esim. kyselijän nimi, eikä mitään muuta kuin "Onko Creative jo myyty?". Noh, senkin vielä hyväksyin, eihän kannata mua vaivata, jos tuote on myyty. Vastasin, että ei ole, vielä vapaana.

Tuli uusi tekstiviesti: "Onko hyvät, missä asut?". Tässä vaiheessa alkaa jo huvittaa. Herra (oletan pojaksi, en tiedä miksi ) on taatusti lukenut myynti-ilmoituksen (osoitteineen), jossa kerrotaan, että kaiuttimet on ostettu uutena viime joulukuussa ja lisänä on linkki valmistajan tuotetietoihin, joista pitäisi käydä ilmi laatu ja ominaisuudet. Kestin tämänkin, sillä ei ole kauheasti varaa nirsoilla ostajista. Onneksi mulla on kuukaudessa ilmaisia tekstiviestejä, joita ei koskaan tule käytettyä loppuun. Vastasin, että toimii hyvin ja ovat hyvässä kunnossa. Ja että se voi laittaa myös sähköpostia ja kirjoitin vielä osoitteen.

Tähän saapui vastausviestissä "Tarvitsen kotiin hyvän äänen vahvalla bassolla". Niinku mä en edelleenkään pysty sanomaan, onko nämä nyt alkujaankaan suunniteltu niin hyvälle äänenlaadulle, mitä se haluaa. Vastasin ihan nätisti, että paketti maksoi uutena summan X, eikä siten ole mikään huono, muttei tietenkään pysty samaan kuin kalliimmat, isommat järjestelmät. Ja että tuotetiedoista pystyt varmaan näkemään, onko systeemi tarpeeksi hyvä. Ja että totta kai voit nähdä ja kokeilla kaiuttimet ennen ostoa, muttet sentään maksimivoimakkuutta testata täällä talossa Nyt se ei ole vastannut enää ollenkaan! Ehkä pieni täsmennys oli sille liikaa, mutten uskaltanut jättää viestiä siihen, että voit testata. Jotenkin tuli kirjoituksista sellainen kuva, että se pistää nupit kaakkoon testatakseen "vahvaa bassoa".

Jestas sentään! Tunnen itseni kovin vanhaksi, oletan tämän olevan joku sukupolvien välinen kuilu. Tai sit mä olen vaan kovin nipo

[urakka]

Yäh mikä olo. Ei jaksa tehdä mitään, ei huvita tehdä mitään, ja silti pitäis saada tehtyä vaikka mitä. Oon jotenkin ihan lamassa, tänään istuin tunnin tuijottamassa ikkunasta ulos, ja samalla mietin että pitäis muuten kirjoittaa se yks essee, jonka palautus on ylihuomenna. Sitten nousin nojatuolista ylös, ja menin kolmen tunnin päikkäreille.

Eikä tässä muuten mitään, mutta kaveri soitti tuossa joku aika sitten (ei olla oltu vähään aikaan yhteydessä, eikä olla mitään parhaita ystäviä), ja kysyi tietysti että mitä mulle kuuluu. Kerrankin vastasin totuudenmukaisesti, että aika paskaa, ei kyllä pysty yhtään mihinkään. Kaveri päätti piristää päivää, sain vastaukseksi kauhean saarnan, että olen aina ollut ihan olmi ja ameeba, eikä musta ikinä ole mihinkään, mun pitäis ottaa vaan itteäni niskasta kiinni ja panna toimeksi, niin kaikki muutkin tekee, ei se ole helppoa kellään. Olin vähän aikaa hiljaa, ja kysyin että anteeksi mitä, jotenkin olin ihan varma että tyyliin kuvittelin koko jutun. Vastaus oli vaan, että kuulit kyllä, ja että mun pitäis olla tyytyväinen ku joku kerrankin sanoo suoraan, kaikki muut on kuulemma ihan samaa mieltä ku hän. Tässä vaiheessa totesin että jaha, heihei, ja painoin punaista luuria.

Tekee vielä vähemmän mieli tehdä mitään. Eikä tässäkään mitään, mun perhetaustalla ihminen on tottunut haukkuihin ja mollaamiseen, mutta nyt vaan pyörii mielessä, että mitä jos kaikki kaverit ihan oikeasti ajattelee samalla tavalla? Omasta mielestä olen pitäny valittamisen minimissä, ja yrittäny oikeasti toimia ja olla reipas, mutta eihän sitä ite välttämättä tajua. Enkä kyllä ikinä kehtaa kysyä keneltäkään.

Paska elämä.

[Maija]

Voihan apatia.

Koulu tuntuu aivan ylivoimaiselta tällä hetkellä, vaikka tehtäviä ei olekaan kovinkaan paljoa. Se vähäkin on liikaa.

Olen koittanut etsiskellä nykyiseltä paikkakunnalta töitä, ettei tarvitsisi näitä opintotukikuukausia heittää hukkaan tässä oppilaitoksessa. Töitä vain ei tunnu olevan, enkä ihmettele: minulla ei ole kovinkaan paljon työkokemusta kertynyt, pohjalla vain lukiokoulutus. Lisäksi en puhu hiukkaakaan ruotsia, jonka osaaminen olisi melkoisen tärkeää näillä huudeilla.

Hämmentävää on, etten pode minkäänlaista huonoa omaatuntoa koulun laiminlyönnistä. Yleensä ahdistun, kun jätän jotain pakollista tekemättä, mutta nyt vain en välitä. Pitäisi kyllä.

Pää on kuin sählypallo.

Sitä paitsi murua on hirrrveä ikävä. Varsinkin, kun vietin aivan täydellisen viikonlopun hänen kanssaan.

[Shay]

Tekee vielä vähemmän mieli tehdä mitään. Eikä tässäkään mitään, mun perhetaustalla ihminen on tottunut haukkuihin ja mollaamiseen, mutta nyt vaan pyörii mielessä, että mitä jos kaikki kaverit ihan oikeasti ajattelee samalla tavalla? Omasta mielestä olen pitäny valittamisen minimissä, ja yrittäny oikeasti toimia ja olla reipas, mutta eihän sitä ite välttämättä tajua. Enkä kyllä ikinä kehtaa kysyä keneltäkään.

Paska elämä.

Pöh. Ei saa masentua tuommosesta typeryydestä.

[Emilia]

Apatiaa tosiaan. Olen saavuttanut tilan, jossa mikään ei tunnu miltään.
En jaksa ärsyyntyä, ilostua enkä innostua. Ei huvita, en näe sellaisessa
juurikaan järkeä tai että tuntemisella olisi jotain merkitystä.

en tiedä, pitäiskö huolestua vai ajatella, että vihdoin kaikki on hyvin,
kun ei heilahtele mieli miten sattuu. toisaalta tykkäsin itsestäni ja elämästä
enemmän, kun oli jotain mihin reagoida. Tai lähinnä kai, kun reagoi ylipätään.

[Kuolo]

en tiedä, pitäiskö huolestua vai ajatella, että vihdoin kaikki on hyvin,
kun ei heilahtele mieli miten sattuu. toisaalta tykkäsin itsestäni ja elämästä
enemmän, kun oli jotain mihin reagoida. Tai lähinnä kai, kun reagoi ylipätään.

Onhan tietty tasaisuus tietty hyvä asia, mut sanoisin että kannattaa pikkusen olla huolissaan.
Sitä kun elämä menettää merkityksensä jos ei mistään innostu.

Mie tiiän kokemuksesta

[Nugat]

Lisäksi en puhu hiukkaakaan ruotsia, jonka osaaminen olisi melkoisen tärkeää näillä huudeilla.

Itse näillä huudeilla asuvana tämä myös ketuttaa. Kun siis herranjestas. Ei näillä huudeilla nykyään ole edes sellaisia henkilöitä jotka eivät osaisi myös suomea!

Kun joitakin vuosia sitten ajauduin töihin sellaiseen paikkaan, jossa jouduin myös tiskiä hoitamaan omien puuhastelujen ohella, tuli koettua kaikenlaista. Kerran olin takahuoneessa tekemässä mitä nyt sitten teinkään tuli kaksi rouvashenkilöä putiikkiin. Huusin iloisesti "Hei!" ja rouvat vastasivat yhtä iloisesti "Hei!". He katselivat ympärilleen ja toinen rouvista kysyi ruotsiksi jotain minkä ymmärsin, mutta en osannut ruotsiksi vastata. Kuulin siis kuitenkin heti puheesta että porvoosta sitä ollaan, missään muualla ei puhuta niin kaameaa ruotsia. Oletin siis heidän ymmärtävän. Rouvien suut nyrpistyivät ja lähtivät ovet paukkuen tuhahtaen samalla: "De är finska de här! Pah!" Olin aivan Keksin monta nasevaa vastausta jälkeenpäin, harmi että tilanne meni ohi. Sillä samana päivänä puuhaillessani ulkona näin rouvat uudestaan ja he tervehtivät jotain tuttuaan suomeksi!

Toinen tapaus sattui kun eräs vahemman puoleinen pariskunta tuli kyselemään omaan projektiinsa neuvoja. Ilmoitin puhuvani vain suomea jolloin pariskunta kävi vaikeaksi. Kun suomea he eivät niin ymmärrä. Totesin että tästä ei tule mitään ja hain putiikin omistajan paikalle. Hän jutteli pariskunnan kanssa mukavia ja heidän projektistaan iloisesti ruotsiksi, mutta olikin ovela. Kesken kaikean hän vaihtoi kielen suomeksi ja pariskunta huomaamattaan vastasivat aivan yhtä selkeästi. Sitten oltiin niin noloja.

Täkäläiset ovat kieroa väkeä. Mutta onnea Maija työn etsintään.

[Sippura]

Olen ollut tänään koko päivän kotona levon kannalla ja olo on pitkästä aikaa
hyvä. Päivän ohjelmaan on kuulunut kutomista, lukemista ja päikkyilyä eikä
olo ole yhtä epämääräinen kuin mitä se oli vielä esimerkiksi eilen. Jotenkin
kaikki viime aikojen/päivien/viikkojen tapahtumat on väistyneet mielestä
tänään (ainakin hetkeksi?) ja sen huomaa. Oman fyysisesti tuskattoman olon
lisäksi on ollut helpottavaa huomata, että kisuperheenjäsen on ollut tyytyväi-
sen oloinen. Tulokas on myllännyt myös siihen malliin, että äidin murehtimi-
set eivät ole tainneet pahemmin vaikuttaa.

On jotenkin helppo olla.

[Emeritus]

Heh, tuosta ruotsinkielisten nuivaamisesta tuli mieleen vastaava tapaus, josta kertoi äidin lapsuudenystävä kylässä käydessään. Taisi olla Närpiö kyseessä, joka tapauksessa kuitenkin vahvasti ruotsinkielistä hoodia, minkä läpi ajaessaan pysähtyi kauppaan. Siellä sitten kassalle mennessään kysyi myyjältä jotain suomeksi. Kun ei myyjä tuppisuisuudestaan päätellen osannut suomea puhua, päätti tehdä kokeen: lähti kävelemään tavara kädessään kohti ovea. Jo muistuikin mieleen myyjälle harvinaisen nopeasti taas suomenkieli: "Hei, et kai maksamatta aio lähteä?!"

[Maija]

Kuulin siis kuitenkin heti puheesta että porvoosta sitä ollaan, missään muualla ei puhuta niin kaameaa ruotsia.

Tuo on muuten totta. Missään en ole ennen kuullut yhtä hirveää ruotsia kuin täällä.
Tavallisesti voisin saada edes jotain selvää puhutusta ruotsista, mutta täällä en ymmärrä mitään! Ymmärtäähän sen toisaalta, että täkäläiset haluavat omalla äidinkielellään asioida, mutta joissakin asioissa voisi mielestäni joustaa, kun kerran suomeakin ymmärtää. Ja kyllä niitäkin on, jotka eivät suomea puhu lainkaan. Esimerkiksi naapurini. Asun siis talossa, jossa suurin osa naapureista on vanhuksia ja vieläpä ruotsinkielisiä sellaisia. Kerran yksi heistä rupesi juttelemaan minulle ruotsiksi ja pahoittelin suomeksi, että en ymmärrä ruotsia. Hän ei ymmärtänyt minua, joten onnettomalla ruotsillani yritin sopertaa, että en osaa puhua ruotsia. Hän taas yksinkertaisti puhettaan niin, että minulle kävi selväksi, ettei hän puolestaan puhunut sanaakaan suomea. Että näinkin voi käydä.

Kiitokset Nugsulle tsemppauksesta.

[Nugat]

Kuulin siis kuitenkin heti puheesta että porvoosta sitä ollaan, missään muualla ei puhuta niin kaameaa ruotsia.

Tuo on muuten totta. Missään en ole ennen kuullut yhtä hirveää ruotsia kuin täällä.
Tavallisesti voisin saada edes jotain selvää puhutusta ruotsista, mutta täällä en ymmärrä mitään!

Ja ajattele, sitä samaa ruotsia opetetaan täkäläisille lapsille koulussa! Jos kirjat nyt ovat yleistä tavaraa, niin pitääkö sitä opettaa ääntämään typerästi.

Tosin tämän jälkeen riikinruotsi on jotain tavattoman kaunista. Mitä laulavampaa murretta sen kivempi kuunnella.

[Lyyra]

ja

Euforiaa tosiaan. Kävin muistelemassa villiä lapsuuttani telinevoimistelutreeneissä.
Kummallista, miten pienistä jutuista sitä voi ihminen tulla onnelliseksi. En edes osannut juuri mitään!

[urakka]

Tekee vielä vähemmän mieli tehdä mitään. Eikä tässäkään mitään, mun perhetaustalla ihminen on tottunut haukkuihin ja mollaamiseen, mutta nyt vaan pyörii mielessä, että mitä jos kaikki kaverit ihan oikeasti ajattelee samalla tavalla? Omasta mielestä olen pitäny valittamisen minimissä, ja yrittäny oikeasti toimia ja olla reipas, mutta eihän sitä ite välttämättä tajua. Enkä kyllä ikinä kehtaa kysyä keneltäkään.

Paska elämä.

Pöh. Ei saa masentua tuommosesta typeryydestä.

Kiitti. Aikani pyörittelin, mutta päätin että kaverilla oli varmaan menkat tulossa, typerä mies ja bad hair day, niin se oli pahalla tuulella ja purki sen muhun. Syysauringossa pyöräillessä on vaikea olla pahalla tuulella tai allapäin.

[Pascal Lemoix]

Jotenkin sitä on turboton Rosberg tällä hetkellä. Lomalla Ruotsissa oli niin kivaa ja sain kommunikoituakin ruotsiksi aina vähintään sen verran, että asiat selvisivät. Huitomakieltä sitten avuksi, jos sanat loppuvat.

Nämä tilanteet olivat tietysti niin päin, että itse on asiakas, mutta aina selvittiin.

[theia]

Tänään olisi isä täyttänyt 53 ja kaveri 24.
Paska olo.

[marenkienkeli]

theia. Jaksamista!

[Shay]

Joo-o...

[theia]

ugh. kateellisuus, surullisuus, ahdistus, välinpitämättömyys, kaikki samassa paketissa!
en vaan jaksais.

[damn]

Minulla on ollut kamala ahdistus ja stressi viime aikoina, kun kaikki asiat tuntuvat kasaantuvan kerralla, enkä ole tiennyt miten ne voisin ratkaista. Ongelmia on esimerkiksi raha-, koulu- ja ihmissuhdeasioissa.

Eniten on stressannut tuo rahahomma, kun tämän vuoden opintolainat on jo käytetty ja rahaa ei ole enää mihinkään, ei edes laskuihin ja muuhun pakolliseen. Olen joutunut laskemaan kamalan tarkasti miten rahani käyttäisin, mutta miinuksen puolelle mennään ja reippaasti. Tänään sain sitten kerättyä rohkeutta ja pyydettyä lainaa eräältä taholta, ja toinen tyyppi taas ihan omatoimisesti ilmoitti, että häneltä saa lainaksi, kun minä olen itsekin hänelle aina lainaillut. Kiitos rakkaat ihmiset, ilman teitä olisin niin pahassa pulassa .

Ja koulu... Koko syksyn olen odotellut motivaatiota, mutta ei se mistään ole ilmestynyt. Viime vuonna oli vielä kiinnostusta ja ala tuntui oikealta. En tiedä mistä kesän aikana ilmestyi tämä täydellinen romahdus. Alan vaihtokin on käynyt mielessä, mutta en kyllä tiedä mihin vaihtaisi, joten eipä auta muu kuin jatkaa. Koulua en uskalla kesken jättää ja töihin mennä, kun tuntuu ettei mitään kiinnostavaa töitä saa. En uskalla ottaa sitä riskiä, että teen samaa paskahommaa kuin koko välivuoden tein. Se oli hirveintä töitä mitä voi tehdä ja siihen en palaa.

Ihmissuhteet puolestaan. Ei voi olla totta kuinka kaikki vaan menee niin metsään. Ensinnäkin ihan se, että tunnen olevani kovin yksin, kun kaikki vaan muuttaa pois täältä. Minulla on paljon ihania ystäviä, mutta ne kaikki asuu muualla ja nyt viimeisetkin tuntuvat muuttavan mahdollisimman kauas minusta. Kaipaan seuraa ja olen aika sosiaalinen ihminen. Kämpillä yksin istuminen on turhauttavaa ja seinät kaatuu päälle. Oma aika on minulle tärkeää, mutta vain siinä mielessä, että saan silloin tällöin rauhoittua kotona. Jatkuva kotona yksin oleminen ei todellakaan ole rauhoittavaa ja rentouttavaa, kun stressaan päivästä toiseen ja kehitän ongelmia ihan tyhjästä. Inhottaa huomata kuinka vihainen ja elämään kyllästynyt minusta on tullut, huomaan valittavani ihan liikaa ja se nyt ei ainakaan yhtään paranna mitään näistä ongelmistani. Ajan varmaaan läheltäni pois nekin kaverit joita täällä ehkä olisi. Kuten esimerkiksi Poika, jonka kanssa on ollut juttua. En tiedä siitäkään mihin tämä on menossa, todennäköisesti kohti koko jutun loppua. Olen tällä hetkellä kaikkien ongelmieni takia rasittavaa seuraa, enkä yhtään oma itseni. Normaalisti olen mukava, iloinen ja rentoa seuraa, nyt ihan vastakohta kaikelle tuolle. Jos tämä meidän juttu nyt päättyy tähän, niin syytän kyllä vain itseäni.

[Shay]

Hitto, ku väsyttää ja pää on kipiä ja tuntuu, että viime aikoina kaikki mahdollinen ja kuka tahansa mahdollinen
on potkinu mua päähän ja oikein kunnolla. Pelottaa, miten asiat menevät viikonloppuna sen tärkeän ja suloisen
pojan kanssa... Kauhia tunne vatsassa tällä hetkellä...

[Shay]

Ajanvietto maailman suloisimman miehen kanssa piristi kummasti.

[Pvi]

Tyhjää tuntuu olevan elo.
Ehkä on naistenketju asiat syynä ja pelastus koittaa hetken päästä, mutta nyt ei yhtään jaksaisi.
Tuntuu että teen vaan juttuja muiden hyväksi ja sitten kun alkaa mennä yli, leikin marttyyriä.En
niille muille, vaan itselleni. Tämä ei tunnu olevan kovinkaan toimivaa.
Pienenpienet työkeikatkin on opetushommia, jotka siis käytännössä ovat itsestään jakamista.
Siitä sentään saa rahallisen korvauksen, niin ei tarvitse katkeroitua niiltä osin. Tahtoisi vaan
mötköttää kotona peiton alla, mutta tyyppi jolle olen järjestänyt töitä juuri kysyi, että voihan
hän tuoda ystävättären mukaansa sille työkeikalle ja saahan hänkin majata minun kotona.

Ei nyt yhtään riitä puhtia omiin tai muiden hommiin.
Väsyttää.

[Nugat]

Tämä saikkuilu ei meikäläiselle sovi. Olo on aivan nuutunut ja on niin tylsää kuin ikänä voi olla. Rannetta en vielä kunnolla uskalla käyttää, joten mitään ei oikein pysty tekemään. Ei edes lenkillä käymään koirien kanssa, nykäsevät kuitenkin kovasti hihnasta ja se sattuu. Tämä koneella näpytteleminenkin on vähän sellaista epävarmaa, ettei ranne rasitu.

Kamala morkkiskin töiden takia. Vaikka eihän syytä pitäisi olla, en tässä huvikseni kotona lorvaile. Ja on pimeää ja harmaata ja kaikkea. Jos olisi vaikka kunnon flunssa tai jotain mikä kunnolla kaataisi petiin, niin sekin olisi parempi. Se olisi selvä homma. Palaan maanantaina töihin, mutta jos tämä pirun ranne ei kestäkkään niin se on sitten lisää saikkua ja lisää tylsyyttä ja masennusta.

AAAAAAAAAAAAARG!

Tuo työpaikka on mulle kuitenkin niin pirun tärkeä ja tällaiset keskeytykset, kun muuten menisi niin hyvin, saavat itseni niin ahdistuneeksi. Kai tässä jotain itsetunto-ongelmaa piilee. Pelottaa, että mut viskataan pihalle, kun en aina ole paikalla. Mutta eihän se niin voi olla. Ajatukset tuntuu vain pyörivän typerää noidankehää. Miksi sitä ei osaa nauttia tällaisesta "lomasta", kun sitä on kerran tarjolla?

Viikonlopusta tulee pitkä ja tuskaisa.

[damn]

Sain jonkinlaisen hermoromahduksen tämän viikonlopun aikana . Eikä muuten tunnu yhtään hyvältä. Kyllä minä tiedostin, että näin voi käydä jossain vaiheessa kun kaikki asiat on vaan kasaantunut, mutta en uskonut että pohjalle tullaan tälläisellä ryminällä.

[Kibaya]

Damn .
Kovasti jaksamista ja kestämistä! Ja vaikka välillä pohjalla olossa on vaikea tsempata itseään, niin pohjalta pääsee vain ylöspäin. Toivottavasti jaksat ja saat apua. Ja aina saa privailla, jos haluaa.

--

Mulla on ollut erikoinen tilanne edessä.
Meidän teatteri.
Meillähän tuli eteen puheenjohtajaongelma ensi vuotta ajatellen ja meidän johtokunnan porukat rupesivat puhumaan josko rupeaisin siihen hommaan. Mielestäni se on iso asia ja vastuu ja vaikka ja mitä ja koin tämän todelliseksi haasteeksi.
Tänään oli kokous, jossa minut nyt sitten valittiin siihen hommaan ilman vastaehdokkaita. Aika pelottavaa!
Nyt on sitten tutinaa puntissa ja epävarmuutta hatussa. Onneksi on tulossa yhdistystoiminnan kurssi alkuvuodesta, mutta silti kammottaa jollain tasolla. Onhan se tietysti jonkinlainen luottamuksen osoitus, mutta SILTI! Iso asia, iso.

Ehkä tästä johtuu tietynlainen levottomuus. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ja joku kenen kanssa jutella yms. En ole vielä fordelaisia alkanut soittelemaan läpi, mutta lähes kaikki muut on jo käyty.

Ooo'o, levoton mä oon

Toivottavasti tämä tasaantuu jossain vaiheessa...