Over and out!
Persiöstön puudutus, part II.
Sama rutiini sairaalaan mennessä.
En ottanut esilääkettä, koska ei jännittänyt ollenkaan niin paljoa.
Sain myös kuulla että kipulääkärinä toimii se anestesian ylilääkäri, joka mua kävi silloin tökkimässä osastohoidon aikana. Lääkäri on myös tapaus, jonka kanssa olen ollut työn puolesta aiemmin tekemissä ja silloin jo ajattelin miten huippu se on. Ja onhan se

Uskomaton yhdistelmä, että lääkäri voi olla sosiaalisilta taidoiltaan huippu ja vielä hemmetin hyvä lääkäri siihen ohelle. Kieli jota hän käyttää potilaan kanssa on niin puhe- ja kansankieltä, ettei tasan jäänyt epäselväksi mikään. Se jopa vahingossa kirosi

jota sairaanhoitajat kauhistuivat ja mä en voinut olla nauramatta (jonka jälkeen ne hoituritkin kyllä nauroivat). Naurusta ei hetkellisesti jopa meinannut tulla loppua - mikä rentoutti minua ainakin. Varsinkin kun nauru ei ollut hermostunutta, vaan nimenomaan huvittunutta.
Hyvinhän se kaikki sitten meni. Vaikka erona viime kertaan oli hetkellinen voimakas kipu. Tämän ilmetessä kaikki toimenpiteet lopetettiin ja tökittiin minuun lisää lääkkeitä. Sain myös positiivista palautetta siitä miten rauhallinen olin - verrattuna siihen kun olin kipeänä osastolla ja silloin vähemmän rauhallinen.
Toimenpide
Vähän on vielä lääketokkura-fiilis, mutta ehkä se tästä
