Ilmoitusta

[Emilia]

Ooooh. Ihanainen ystäväni menee naimisiin kesällä 2009. Oon niin onnellinen sen puolesta. Jee, jos pääsee mukaan järkkäilemään. Edelliset kaverin häät olivat helvetistä, mutta tiiän, ettei nää voi mennä pieleen. Polttaritkin tuo on jo suunnitellut (ts. esittänyt toiveita ) ja kaikkea kivaa se on ajatellutkin. Ei tulisi edes vaikeaa. Vau!



Juu, eipä täs muuta. Omassa elämässä kun ei mitään tapahdu niin pitää sitten kavereiden puolesta ilmoitella.... (Pakko päästä käyttää tota!)

[Kuolo]

Milloinkahan sitä jo vois hyvin?

Toivottavasti pian. Sen sinä kyllä ansaitsisit.

Erittäin hyvin sanottu siellä perällä!

Noin ilmotuksena vois mainita, että tässä on nyt joku viikko menny jo ilman lääkkeitä. Tänään töissä tosin rupes ahistamaan sen verran, että alko arveluttamaan

Millon mie saan tunne-elämäni takasin?

[Kaarina]

Olen kuitenkin yrittänyt olla viime aikoina hyvä vaimo ja laittanut koulusta/töistä saapuvalle miehelleni ruoan valmiiksi.

Kiinnitänpä taas huomioni olennaiseen, mutta miksi tuo hymiön toinen tyyppi puistelee päätä kun toinen tuo pullon tullessaan?

Samaa mietin minäkin... Outoa käytöstä

Käytiin aiheesta syvällinen keskustelu ja tultiin siihen tulokseen, että siinä on rouva vaivalla paistanut piirakkaa ja mies yrittää tarjota ruokajuomaksi jotain epäilyttävää (kuten Koskenkorvaa ). Rouva ei tähän tietenkään suostu ja mies lähtee suruissaan pois. Parempia tulkintoja otetan ilomielin vastaan

[skray]

Taidan mennä perustamaan musiikkiosastolle provinssiketjun. Sinne se kai kuuluu.
Ensimmäiseni tälle foorumille.

En jaksa enää rutistaa tai rypistellä kouluhommia. Son kesä nyt ja kouluhommat ei kiinnosta. Pakko kumminkin osallistua pariin tenttiin vielä.
Läpipääsystä ei puhuta.

Siivosin eilen ahkerasti, en muista enää, kerroinko siitä jo täällä. Minun siivoushetkeni ovat harvinaisia ja niistä täytyy aina uutisoida näyttävästi, tai edes monta kertaa.
Kuurasin lattiatkin imuroinnin lisäksi. Ja tuuletin mattoja ja petivaatteita.

[Lyyra]

Millon mie saan tunne-elämäni takasin?

Millon minä pääsen omastani eroon?

[Crux]

Noin ilmotuksena vois mainita, että tässä on nyt joku viikko menny jo ilman lääkkeitä. Tänään töissä tosin rupes ahistamaan sen verran, että alko arveluttamaan

Ethän sinä nyt tee tätä lääkkeiden vähennystä omin päin? Sen kanssa pitää olla tosi tarkkana. Kannattaisko harkita uudelleen alottamista?

--

Omista asioista.. Viime syksystä alkanut kuntouttava kurssi on finaalissa. Tänään viimeinen päivä. Toivon niin helvetin kovasti, että pääsen syksyllä sinne kouluun minne olen hakenut. Laskeskelin tuossa eilen, että viimeisen kahden vuoden aikana olen jättänyt taakseni kahdeksan eri työyhteisöä. Vaikka kaikissa en kovin hyvin ole viihtynyt niin kaikista lähteminen on silti ollut haikeaa. Minä kun kiinnyn ihmisiin niin nopeasti. Ei tätä repimistä jaksaisi enää paljoa. Olisi mukava päästä kouluun "lomalle" tästä jatkuvasta lähtemisestä ja eroprosessista.

[DarkSide]

Forde is back!

Kysymyshän oli tästä.

Jatkossa siis hyvä tietää, että jos fordelle ei pääse, voi tukifoorumista etsiskellä tiedotetta asiasta.

[LazyBastard]

Tuntuisi näin äkkiä olevan foorumi nyt huomattavasti nopeampi.

[Kuolo]

Noin ilmotuksena vois mainita, että tässä on nyt joku viikko menny jo ilman lääkkeitä. Tänään töissä tosin rupes ahistamaan sen verran, että alko arveluttamaan

Ethän sinä nyt tee tätä lääkkeiden vähennystä omin päin? Sen kanssa pitää olla tosi tarkkana. Kannattaisko harkita uudelleen alottamista?

No se nyt kävi vähän vahingossa. Aloin unohtelemaan ja sit en jaksanu hankkia lisää lääkkeitä. En mie nyt seinään sentään lopettanu. Ehkä mie en kuitenkaan yhen vähän vaikeen työviikon jälkeen rupee lääkkeitä heti nappailemaan. Katotaan nyt kärsivällisesti eteenpäin.

On tosin kieltämättä ollu tällä viikolla töissä ihan kaikki jotenkin tosi vaikeeta. Tää voi tietty johtua siitäkin, että työkaveri on ruvennu ärsyttämään. Sitä se kato teettää kun kattoo liian pitkään samaa naamaa.

[Pascal Lemoix]

Eilen oli mahtava ilta: Ensin hajosi pyörä, sitten katkaistiin vesi yli kolmeksi tunniksi lähialueen putkivuodon takia eikä Fordekaan pelannut.

Oli jo sellainen olo, että ihme kun sähkö kuitenkin kulkee. Piti katsoa A-Studiota ja todeta, että vanhoissa, kuviollisissa lautasissa on lyijyä ja kadmiumia, joten tuli mieleen sekin eräs lautanen, jolta pienenä tuli syötyä. Tässä ollaan varmaan aika lyijypitoisia nyt.

Minä ja polkupyörät on yhdistelmä, joka ei vain toimi. Jos jostain syystä kumi ei puhkea, ketju katkea tai pyöränavain huku ääripisteessä, niin sitten menee ohjaus vituraan, kuten kävi eilen. Oikealle käännyttäessä sarvet kääntyivät, mutta pyörä ei, joten ei muuta kuin taluta himaan jostain neljän kilsan päästä.

--

Ja äsken taas tätä foorumia ei ollut olemassa

[Maija]

Musta on tullut hirveä höpöttelijä kaupoissa.

Entinen repliikki "ei kiitos, kunhan katselen" myyjän tarjotessa apuaan on vaihtunut aloitukseen "no itse asiassa..."
Eilenkin tuli rupateltua levykaupan miekkosen kanssa tovi jos toinenkin mussiikista.

Osoittaakohan tämä epäsosiaalinen jäämöhkäle joitakin sulamisen merkkejä?

Ehkä musta tuleekin vanhana yksi niistä mummuista, jotka ruuhkauttavat kassan jäädessään hölisemään omia asioitaan kassaneidin kanssa.

[Sippura]

Täällä taas.

Kiitos näin myöhästyneesti kaikille suruun osaa ottaneille,
virtuaalihalit ja -myötätunnot lämmittää mieltä täällä puo-
len näyttöä

Hautajaispäivä oli pitkä ja raskas, mutta omalla tavallaan
myös lohdullinen ja kaunis. Olen ollut läheisen sukulaisen
(pappani) hautajaisissa viimeksi n. 15 vuotta sitten, joten
nämä hautajaiset olivat ensimmäiset laatuaan näin aikuis-
iällä. Lapsena sitä jotenkin tunsi pahaa oloa siitä, kun näki
esim. äidin ja isän itkevän, tällä kertaa suru oli jollain ta-
valla henkilökohtaisempaa. Ja vaikka en pidä itseäni erityi-
sen uskonnollisena, niin papin puhe tuntui omalla tavallaan
lohdulliselta. Vaikea selittää, joten en edes yritä sen enempää.

Muistotilaisuudessa oli ihana jutella mummun siskojen kanssa
- jotka olivat muuten aivan samasta puusta veistettyjä, aina
ääntä ja ilmeitä myöten! He kertoivat paljon juttuja ja omia
muistojaan siitä, kun mummu oli lapsi ja teini-ikäinen ja miten
elämä sujui silloin aikanaan. Muiden lastenlasten kanssa muis-
teltiin mummun legendaarisia tekoja omassa lapsuudessa, mo-
ni meistä muisti aika pitkälti samoja asioita. Mummun kimakak-
si muuttuneen äänen hänen hermostuessaan muisti moni

Fordailusta sen verran, että toivottavasti ennätän jatkossa osal-
listumaan keskusteluihin paremmin mitä nyt viime viikkoina. Töis-
sä on melkoista matalalentoa ja sitten on ne elokuun juhlat, joten
päivät on aikaslailla täynnä.

Vielä loppuun onnea kaikille valmistuneille ja tsemppiä sitä tarvitseville!

[Maija]

Sippura

Tule pian takaisin.

[Kuolo]

Väsytys heikotus huippaus ja vaikka mitä. Mitähän tää oikeen on kun verensokeritkin näyttäs olevan ok

Noin muuten kaipailen entisiä aikoja. Jännä juttu miten elämä ja asiat muuttuu ja aina tuntuu, että enne oli hauskempaa ja vaikka mitä muuta

[marenkienkeli]

Grilliruuat
Söin grillivarrasta, kanaa, maissia ja salaattia. Tänään on kyllä tullut syötyä todella hyvin. Päivällä söin kunnon ruuan ja jäätelöä. Nyt vielä grillaukset. Nälkä kasvaa syödessä. Taas muka tekis mieli jotain syötävää.

Muoks. Ja join kaljankin. Tämän kesän tavoite: kaljan juonnin opettelu.

[Kuolo]

Miten muuten hautajaisissa ollaan jos kirkossa on paha olla? Voiko sillon tulla kesken kaiken laskemaan arkkua vai mikä on noin yleisesti suotavaa?

Tuli vaan mieleen, vaikka tuskin tässä kovin lähiaikoina on tiedossa hautajaisia. Ainakaan semmosia, joihin haluisin mennä.

[Migreeni]

Huoh...

Olen ihan rättipoikki. Muutto on vaan rasittavaa puuhaa.

[shaana]

En osaa Kuolon kysymään vastata, olen viimeksi ollut arkullisissa hautajaisissa joskus ipanana, kun systeri meni leikkimään arkun kulmista roikkuvilla tupsuilla ja innostui arkun viereen asetelluista hiekasta ja lapiosta vähän liikaakiin - valokuvista olen nähnyt.

Olen totaalisen väsynyt. Tässä on muutama huonompi merkki omasta jaksamisesta vilahtanut.
Uskon ja toivon hartaasti, että ensi viikolla kaikki on paremmin.

[Fantsu]

Miten muuten hautajaisissa ollaan jos kirkossa on paha olla?

Nyt meni ihan ohi. Siis mitä tarkoitetaan?

[Deni]

Varmin tapa piristää muutenkin pitkää ja nihkeää junamatkaa - veeärrän rataongelma, ja loppumatka bussilla! Ai että. Koiran kanssa täpötäydessä bussissa, jossa puoli matkaa istuin lattialla, ja loppumatkan joidenkin poikain keskellä takapenkillä. Onneksi en sentään sattunut siihen junaan, joka jäi keskelle metsää...


Ja onneksi mua sentään tultiin asemalle vastaan. Huomattavasti kivempi tulla kotiin.



Tursussa on huomattavasti pimeämpää yöllä kuin Periksellä oli. Tuntuu oudolta.

[Alex]

Ihan saatanan rankka viikko alla. Vielä tämä päivä pitäisi jaksaa painaa, kohta lähden ja kotiin pääsen joskus iltayhdentoista jälkeen

Viikonloppuna ei kiinnostaisi mikään muu kuin nukkuminen, mutta pitäisi jotain kesää avata, juoda alkoholia, siivota vähän ja kanniskella jotain typeriä tavaroita ympäriinsä. Haluaisiko joku lahjoittaa mulle viikon verran unta?

[Kuolo]

Miten muuten hautajaisissa ollaan jos kirkossa on paha olla?

Nyt meni ihan ohi. Siis mitä tarkoitetaan?

Ööh. Siis että jos tahtoo osallistua omeisensa hautaan laskemiseen, mutta ei voi sietää sitä uskonnollisen hapatuksen osuutta ko. toimituksessa. Onks tää nyt jotenkin ihmeellistä vai?

[Galileo]

Omaisen hautajaisjärjestelyihin voi itse yleensä vaikuttaa jos kuuluu lähipiiriin. Uskonnollisen hapatuksen määrää voi siten pyrkiä minimoimaan.

[Kuolo]

No mutta mitä jos ei voi ja monttubileet tapahtuu perinteisin menoin. Mikä on sillon se sovelias toimintatapa?

[Deni]

Mä luulen että hautajaisissa - kuten häissä ja ristiäisissä ja muissakin uskontosävytteisissä perhejuhlissa - lienee ainoa hyväksyttävä käytäntö se, että on olevinaan kuin ei huomaisikaan sitä hapatusta. Virsiä ei ole pakko laulaa, eikä mukana tarvitse rukoilla, mutta musta hautajaiset sunmuut ei ole oikea paikka alkaa julistaa omaa uskonnottomuuttaan. Parempi olla hiljaa vaan, ja suotta pahoittamatta sukulaisten mieltä.