Ei auttanut asentojen vaihdot, ei sängyn petaaminen, ei kipulääkkeet, ei lämpövoiteet, ei niin yhtään mikään. Ei edes itku - kokeilin.
Lopetin taistelun puoli yhdeksältä. Nyt olen pistänyt pyykkikoneen päälle, katsonut telkkarista jotain urpåa ja vaan pyörinyt sohvan ja nojatuolin väliä. Mietin jopa, että voinko tehdä tuoleista ja patjasta "alustan", jolla voi makoilla.
Särkylääkkeet on kuin pez-nappeja. Paitsi ettei niistä tule sokeripöhnää samalla tavalla. Eikä niitä voi syödä ihan mielinmäärin.
Lupaava päivä tiedossa



***keleen palohälytin. Päätti sitten, että klo 7.07 on hyvä aika ilmoittaa, että patteri on loppumassa.

Ei noiden rakkaiden ihmisten kanssa tule ihan liikaa aikaa vietettyä yhdessä.





)

.
), nettailua, suihku, aamupala...graduakin olen ehtinyt jo edistää.