Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[marenkienkeli]

Teille paijausta tarvitsevat!

[Kibaya]

Kaikki fiilikset vaan risteilee keskenään.
Voimakkaasti.
Yhdessä hetkessä on kaikki jees, mutta sitten voi maton vetää alta vaikka idioottimainen taksikuski
Ihan tyhmää, koska siinä ei ollut mitään aihetta ja niin vaan pahoitin mieleni ja itkin kotona.

[Kibaya]

Olin lymfassa

Väsyttää aika paljonkin, mutta se on normaalia.
Kivut ovat lähes poissa. Ainakin jos on hyvä asento ja pystyy olemaan paikallaan. Liikkuessa muistuttavat taas itsestään.
Eufoorista verrattuna siihen mitä se oli vaikkapa eilen.

Aika anpöliivipöl.
Ja tästä lääkäri sanoi ettei "tueta tuommoisia huuhaa- ja vaihtoehtohoitoja"

[Pvi]

Mitä siellä lymfahoidossa tehdään?
Kovin olen utelias kaikkia kehonkäsittelyitä kohtaan, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi (=rahaa)ryhtyä kiertämään eri vaihtoehtoja.

--
Oma fiilis on vähän alamaissa. Tuntuu että en osaa mitään. Vaikka kyllä osa asiakkaista kovasti kiittelee, niin sitä ei jotenkin osaa nyt kuulla ja ottaa vastaan. Vaakakupissa painavat enemmän ne kerrat, kun ei ole mennyt ihan putkeen.
Paijauksen kaipuu on kanssa. Ehkä sen puute heijastelee riittämättömyyden tunteena. Pitääpä ottaa oikein kunnon itsensä silittelysessio tänään.

[Shay]

Mää oon jostain syystä iloisella tuulella taas. Jospa tämä kestäisi taas vähän aikaa.

[Kibaya]

Mitä siellä lymfahoidossa tehdään?

Se on semmoista kevyttä, mutta todella tehokasta koskettamista ja lymfakierron stimuloimista.
Siinä tehdään hierovia liikkeitä eri kohdissa kehoa. Tämä aloitetaan päästä.
Kaula, hartiat ja niskaa käsitellään moneen eri otteeseen tietyllä käsiotteella ja tietyssä järjestyksessä.
Käsiteltävä makaa seljällään
Sen jälkeen kylkimakuulla alaselkää, kylkiä, yläselkää, lonkan ulkosyrjää ja niin edelleen.
Kosketus on välillä käden painoilla hieromista, välillä sormen kuljetusta aina muurakaisaskeeen vaihdellen.

Teho on kuitekin aikamoinen. Olin tänään pitkän aikaa liikkeellä, enkä väsähtänyt kertaakaan.

Nukuin viime yönä 10 tuntia putkeen Heräämättä kertaakaan.
Se on todella, todella nautinnollista tässä tilanteessa, kun unirytmi on 3-4 tunnin välein havahtumista.

[Pvi]

Mä en yhtään epäile, etteikö imusuoniston aktivointi tee hyvää. Etenkin just sellaisessa tapauksessa, kun itse ei pääse paljoa liikkeelle. Nestekierto kun vaatii lihasten pumppaavaa liikettä tuekseen ja liikunnan aiheuttama verenpaineen kohoaminen vikkelöittää verta ja sitä kautta myös muuta nestekiertoa. Sama vesi kiertää systeemissä verenä, kudosnesteenä ja imunesteenä, palatakseen taas vereen.

Toinen mikä varmasti tekee hyvää on lempeä kosketus. Erityisesti jos on kipuja ja herkkä tuntoaistille. Kova kosketus ei rentouta. Mä en voinut käydä yhdellä tosi taitavalla jäsenkorjaajalla, jonka käsittelyssä muutama ystävä kävi, koska sen periaate oli, että asiakas pitää saada kiemurtelemaan kivusta. Sillä oli myös taitavat ja herkät kädet, joilla hän laittoi minun kylkiluut paikoilleen, mutta tyyppi lähestyi hermoratapisteitä sellaisella vauhdilla ja voimalla, etten vaan kertakaikkiaan voinut mennä tyypille ihan omalla ajalla. Kosketus opettaa meille asioita itsestämme ja mä en kestä jos mua tökitään. Pehmeästi ja rauhallisesti lähestyen multa voisi varmaan kaivaa vaikka silmät päästä.

[Kibaya]

Olen voimaantunut hieman elämäni asioista ja ihmisistä.
Tuntuu, että olen taas vähän enemmän auki maailmalle, jolta olen viimeisten kuukausien ajan halunnut piileskellä.
Ulkona paistaa aurinko, joka vähän loistaa kyllä tuolla rintalastassakin.

Jalat maassa, mutta mieli korkeammalla.

[Nugat]

Nyt tapahtuu niin paljon ihan yhtäkkiä, että kroppa ja pää on hirveässä stressitilassa. Ja mä en lopulta saa otetta, mikä on se stressin Oikea syy. Mä yhdistän tän kyllä siihen tunteeseen, mikä joitakin vuosia sitten oli ja tässä nyt toistuu sama kaava, ainakin näin aluksi. Kaikki jotenkin järjestyy, mutta kun ei ole lankoja omissa käsissä niin sekin ahdistaa.

Välillä oon ihan hirveän iloinen mutta kohta taas iskee itkuahdistus, kun kaikki menee kuitenkin persiilleen lopulta. (Hyi negatiivinen ajattelu. :hör: ) Toivottavasti tää johtuu vain karnevaalien avajaisista.

[Shay]

Onpa ollu jotenkin henkisesti raskas päivä. Ehkäpä kuukautisten läheisyys aiheuttaa itkuisuutta, joten
riitely ihmisten kanssa ei ainakaan parantanut oloa. Pientä vuoristorataa havaittavissa...

[Lyyra]

Voi, että mulla on ollut kivaa tänä viikonloppuna.
Oon töissä maailman parhaalla festarilla.
Kyllä tämä kantaa taas niin pitkälle, että ette arvaakaan.
Huominen vielä. Vuoden toinen megatähti saapuu paikalle.

[damn]

Ärrinmurrin, paska fiilis. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että en oo taas moneen yöhön saanut kunnolla unta. Aamupäivästä oli vielä ok olo, mutta sitten ruuan jälkeen iski väsymys ja oisin nukkunut, mutta en saanut unta. Iski tosi turhautunut ja ärtyisä olo. Ja on ihan tappotylsää. Tiiän, että mulla on paljon kavereita ja voisin soittaa ja kysyä tehtäskö jotain. 99% tapauksissa se kuiteskin tarkoittaa baarissa notkumista. Mä oon ollut baarissa viime aikoina 3-4 kertaa viikossa kiskomassa kaljaa, joten alkaa pikkuhiljaa sekin homma tympiä. Lenkille ajattelin ensin mennä, mutta kaupassa käydessä huomasin, että ilma on kurja ja satoi. Meinaa olla flunssaa muutenkin, niin en tiiä uskallanko mennä pariksi tunniksi sateeseen. Viikonloppuna pitäisi jaksaa Tampereelle mennä, eikä kipeenä innosta olla. Valivali. Ininää. Murjotusta. Niin ja ihmissuhteet ahdistaa, Pojasta ei oo kuulunut mitään, vaikka siltä jäi tänne sen tavaroita viime viikolla ja sen pitäs ne hakea. Ei ilmeisesti kiinnosta nähdä minua. Itkuraivo.

Muoks. Niin ja voihan tää kiukutus johtua myös siitä että en oo neljään päivään polttanut tupakkaa. Hmm.

[Pascal Lemoix]

Joskus ei tiedä, mitä tuntee. Tämä ilta on vähän sellainen. Ei siis tunnu erityisen pahalta eikä mikään päivän keskustelutilanne (lue: sanaharkka) paina mieltä, mutta silti varsin innoton olo.

Yritän herätellä Ruotsi-unelmia ja kaikkea, mutta aika .

[skray]

Mua on vituttanut tänään koko päivän, edelleen vituttaa ja vituttaa varmaan vielä huomennakin.
Tää päivä on niin perseestä, kuin päivä vaan voi olla, eikä tämä ole muuttunut yhtään paremmaksi edes uuden puhelimen ilosta. Sekin lähinnä vituttaa. Ja mikään ei tänään onnistu. Ei edes suklaan syöminen.

[Lyyra]

Skräykki.

Itse menin kertomaan joulutunnelmistani siskolleni, joka tuttuun tapaansa ei tuntunut ottavan minua todesta. Miten ihmeessä kenenkään mielestä voi olla hyvä ratkaisu kertoa huolistaan ja ongelmistaan läheisilleen, kun siihen on koulutettuja puolueettomia ammattilaisiakin?

[Kibaya]

Ahdistaa ja vituttaa yhtäaikaa.

Kaipaan nauramista ja huumorintäyteistä ilmapiiriä.
Missään ole semmoista
Joka paikassa vaan negailua ja nenän nyrpistelyä ja kaikkea semmoista, joka vaan nostaa mun verenpaineita.

Viikonloppuna oli vähän semmoista ja sitä jäi kaipaamaan, naurua. Iloa.

[Kibaya]

Vähän ahdistaa.
Ihan vähän vain.
Jotenkin on tahmeaa ja töhnäistä.

[heartless]

Olotila:
En tiiä kuuluisko tämä asia tänne vaiko työ- ja koulukuulumisiin, mutta menkööt nyt vaikka tänne. Kaikki ärsyttää ja ahistaa ja en vaan osaa! Mun pitäis saada puristettua viimeiset kouluhommat kasaan, mutta ei kiinnostais ja kaikki ottaa päähän kun en tajua mitä niihin pitäis kirjoittaa. Oon koittanut kysyä ryhmävastaavalta neuvoja ja palautetta mun työstä, mutta hän lupasi viikko sitten palata asiaan kunhan ehtii. Eipä oo ehtinyt. Deadline on perjantaina ja lupasin viedä hänelle tulostetun version torstaina, joten täytyy toivoa, että korjattavaa ei ihan kauheasti ole. Kauheen kiva vaan odotella et mitähän tästäkin tulee.

Mulla on myöskin parhaillaan näyttöviikko työpaikalla. Oon tehnyt näyttöä varten sivutolkulla suunnitelmia, mutta en ole päässyt missään vaiheessa toteuttamaan niitä käytännössä kun muut ovat rynnineet toteuttamaan visioitaan. Meitä on useempia ohjaajia kerhossa ja mä tykkäisin vähän keskustella muiden kanssa, että mitä minäkin päivänä tehdään enkä vaan ilmoittaa et nyt tehdään sitä tai tätä. Mut ilmeisesti munkin on vaan alettava tekemään muiden suunnitelmista ja mielipiteistä välittämättä kun se kerran on talon tapa. Tuntuu siltä, että kukaan ei ehdi kuunnella mua siellä ja turhauttaa!! Näyttö"viikko" loppuu virallisesti huomenna ja sit mun pitäis kirjoittaa joku viiltävän tarkka itsearviointi kuluneesta viikosta ja miten oon onnistunut tekemisissäni. Vähän vaikeeta kun en oo tehnyt mitään.. (mun pitäis pitää 5 ohjaustuokiota kerhossa)

Ärsyttää, kun en osaa enkä tajua ja pitäis saada valmista mut en saa mistään apua. Ärsyttää myöskin kun kiukuttelen ja puran turhautumistani kotona, vaikka ei nää asiat liity millään tavalla avokkiin ja hän joutuu sit kärsimään tästä ihan syyttä.

[skray]

Meillä on hiiriä jossain täällä talossa ja mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että kuuntelen koko ajan toisella korvalla talon ääniä ja säpsähdän joka kerta, kun kuuluu joku rasahdus tms. ääni, joka ei tule minusta itsestä, miehekkeestä tai jostain päällä olevasta laitteesta. Pari kertaa oon täällä hiiren kanssa viettänyt koko päivän silleen, että se hiiri vaan on täällä kämpässä sisällä mun kanssa ja mm. menee sängyn alla niin että mä näen sen tai juoksee olkkarin maton yli mun ollessa vieressä. Yäk.
Viimeisin oli jopa niin inhottava tapaus, että miehekkeen virittämä loukku oli meille näkyvillä ja hiiri meni siihen meidän silmien edessä keskellä iltaa, kun katsottiin telkkaria vielä. Hyi.
Mua ei haittais, jos ne hiiret tosissaan pysyis vaan tuolla vintillä (josta en edes kuule niitä) tai edes vain seinien sisällä rapistelemassa, mutta ahdistaa suunnattomasti se, että sieltä seinien sisältä on jostain pääsy meidän taloon ja tavaroiden joukkoon. Pelkään sellaista Carrie Bradshaw -kohtausta, jossa herään siihen, että hiiri menee mun hiusten seassa mun sängyssä. Tai kun menen sohvalle istumaan, niin sohvatyynyn alta rymistää hiiri. Tai kun avaan vaatekaapin oven ja siellä meneekin joku. Tai kun avaan keittiön ruokakaapin ja siellä vilistää joku. Ahdistavaa kerrassaan.

Eilen, juuri 10 minuuttia kun piti mennä nukkumaan, alkoi sängyn päädystä seinän sisältä kuulua rapina. En uskaltanut mennä nukkumaan, ennen kuin rapina lakkasi. Ja alkupuolen yöstä heräsin välillä kuuntelemaan, rapiseeko jossain (liian) lähellä. Onneksi olen sitten nukahtanut ja heräsin vasta aamulla, koska muuten olisin aivan liian väsynyt ollakseni hyvä työkaveri ja asiakaspalvelija tänään.

[Suvi]

Hiiret joo, hyi. Aikoinaan kun meidän perhe asui omakotitalossa, hiiret tulivat välillä meidän keittiön roskikseen. Itseäni ahdisti, kun olin yksin kotona ja kuulin rapinaa keittiöstä. Kai minäkin pelkäsin juuri tuota Carrie Bradshaw -kohtausta, tai että ne hyökkäisivät sieltä roskiksesta tai astuisin niiden päälle.

Oletteko skray muuten kokeilleet ns. hiiribaaria? Meidän kotona ja mökillä se ainakin toimi. Siinä oli kätevää se, että hiiret menevät muualle kuolemaan, eikä tarvitse kerätä niitä ruumiita loukuista.

[skray]

Joo, hiiribaarista on ollut vähän juttua täällä kotona, mutta siinä ahdistaa lähinnä se, että jos/kun ne hiiret sitten menee johonkin seinien sisälle kuolemaan ja mätänee siellä sitten. Ei kiva sekään.

[Shay]

Ootteko kokeilleet sähköistä karkotinta? Ite oon harkinnut sellaisen hankkimista, mutta hiiriongelma on ollut aika pieni viime vuosina. Vain kerran täällä asuessani olen nähnyt hiiren talon sisällä varsinaisesti. Yleensä ne ovat jääneet kylmässä eteisessä olevaan loukkuun eivätkä pääse siten välikatolle tai vintillekään mellastamaan. Onnea matkaan. Ahkeralla loukutuksella ja myrkytyksellä saattaa saada hiirikannan oikeasti alas.

---

Mulla on taas sellainen olo, että kaikki kasautuu päälle. Mikään ei nyt oikein toimi ja vanhatkin ongelmat tuntuvat tekevän comebackia. Nyt ei vain jaksaisi tätä. Onneksi kohta on joulu ja monta lomapäivää muutenkin tässä kuussa. Saa vähän hengähtää ja ehkä miettiä asioita...

[skray]

No tollasta sähköstä on meititty, mutta ei saatu hankituksi. Minkä lisäksi mieheke oli nyt jostain saanut selville, että sellaset sähköset sitten taas vetäis puoleensa myyriä. Tiedä häntä.

[Maija]

Tai sitten otatte kotiin hurrrrjan saalistajan!

[Pvi]

Katti!
Sitä minäkin tarjoaisin hiiripelkkoon.

Mulla on melko tasaisia fiiliksiä ollut viime aikoina. Tasaisen paljon puuhaa, tasaisen väsynyt ja tasaisesti jättänyt ei niin tarpeelliset työt (kotityöt) tekemättä.
Tänään raivasin vähän lattiaa ja pyykkivuorta, mutta en päässyt vielä maaliin kummassakaan. Tilanteesta voisi ahdistua, mutta en taida jaksaa.

Sen sijaan tuli sydänalaan pieni yksinäisyys ja orpous kun rauhallinen joulun mahdollisuus vietiin. Ehkä mä pakkaan repun ja lähden vaan johonkin. Voi joulu olla muutakin kuin kinkun vahtaamista leivinuunissa ja viltin alla pötköttelyä.