se vei koko käden..."

Vastuutehtävät nimittäin. Menin yhteen juttuun sanomaan että juu, voin kai mie hoitaa jos ei kukaan muu kerta ehi. Sitten olikin luovaa soveltamista käyttäen niputettu samaan nippuun iso kasa juttuja, jotka ei mitenkään liity toisiinsa, ja jotka mie olen nyt sitte kuulemma luvannu hoitaa kaikki.
Ei kai siinä, hoidan tuon suman kotio ja näytän arsetta tuutor-toiminnalle, opiskelijayhdistykselle ja siinä sivussa koko koululle varmaan. Mie en jaksa, muutenki raskas vuosi tulossa, niin sitte joku älypää äitiyslomalainen päättää kaataa kaiken yhen varomattoman niskaan...
Että ihan mielettömästi intoa ja motivaatiota kaikkea kouluun liittyvää kohtaan tällä suunnalla.



Tänään oli kyllä sydänkohtaus lähellä, verenpaineet huiteli varmaan katossa ja teki mieli rähähtää oikein kunnolla. Pomokin on täysin toistaitoinen, edellinen sijainen totesi jo päivän jälkeen, että jollain tasolla vajaa. Ja oli vielä ihan oikeassa
Lisäksi isompi pomo on pitänyt sille jotain suojatyöpaikkaa, vaikka valitettu on ja urakalla. Nyt onneksi se on muuttumassa, kun isompi pomo vaihtui. Ja enää vähän yli neljä viikkoa ja sitten heilutan tälle firmalle hyvästit!
Ei edes tajua, miten vähän se noin pohjimmiltaan on. Jos tässä tauti lyö kunnolla päälle, niin voi mennä vielä tuokin sairauslomaksi.
Ensi viikolla se muuttuu sitten, katotaan muuttuuko mielialakin sen siliän tien.
Ihmettelen suuresti, mihin kolme meitä tarvitaan kun on näin hiljaista, katellaan tuleeko jollekulle marraskuussa monoa. 



Otin toimistolta työläppärin


Teiltä EI KOSKAAN saa MITÄÄN apua! Minä kirjoitan keskustelupalstalle ja kysyn siellä!" ja sieltä apua saa vielä vähemmän 

. Kyllä se siitä.