Ilmoitusta

[Migreeni]

Kuolema sisänsä ei enää edes tuntunut erityisen surulliselta, koska oikeastaan suru isovanhemman menetyksestä oli koettu jo paljon aiemmin, kun sairaus selätti persoonan.

Totta. Ehkä se on yksi syy, miksen saa itseäni menemään mummulle kylään. Jollain tavalla sen on jo menettänyt.

---

Tällä hetkellä vaivaa pieni krapulanpoikanen, mutta muuten on mukavan leppoisaa. Palasin juuri kotikotoa kämpille ja pakkailen täällä nyt ensi viikon reissua varten.

[Maija]

Lentopalloa ja formuloita telkkarista samaan aikaan.

Valinnan vaikeus.

[Kuolo]

Tänään ei kyl oikeen jaksais tehä mitään. Tosin tuntuu, ettei mitään vaihtoehtoistakaan tekemistä oikeen löydy. No kattoo nyt jos vaikka sit siivois vähän tai jtn.

Noin muuten tein havainnon. Tai oikeestaan sain oivalluksen. Nimittäin kun tossa vähän aikaa sitten arvoin, että olikohan oikein lopettaa masennuslääkkeiden ottaminen ja pitäskö alottaa uudestaan vai mitäkä tekis, niin nyt jokunen viikko myöhemmin olo onkin kokonaisvaltaisen hyvä. Näin mie tässä arvelin käyvänkin

[pampula]

Kerpeleen ahistus. Meinaa hiipii takas elämääni jostain takaportista. Painukoot vittiin Mie melkein osasin oottaa tätä. Ei oo eka kerta kun hankalimmat hetket koetaan just sillon kun loma alkaa. Yhtäkkiä ei ookaan muuta kuin aikaa miettiä kaikkea. Yhtäkkiä vaan pysähtyy, kaiken sen touhotuksen jälkeen, ja silloin pelkää. Mutta periksi ei anneta.

[Pascal Lemoix]

Toinen miettimisen paikka on aina, kun loma loppuu. Tällainen juhannusviikon sunnuntai on yksi vuoden otollisimmista päivistä sellaiseen "Mitä elämälläni teen?" -tyyppiselle mietinnälle.

Päätin yrittää selvitä maanantaista kunnialla. Sen jälkeisissä suunnitelmissa on tiistain läpijaksaminen ja muuta hurjaa.

Mutta kun ei pelkkä selviytymistaistelukaan ihan päätä täytä.

[Migreeni]

Sunnuntai-ahdistus on kaikista kamalin olotila.
Itselläni siihen liittyy kamala tunne siitä, ettei itsellä ole mitään merkitystä kenellekään maailmassa. Tuntuu kuin olisi jotenkin kamalan yksinäinen, vaikka olisi koko päivän viettänytkin kavereiden kanssa. Lisäksi ahdistaa seuraavan viikon työt/koulu ja monesti kaiken kruunaa vielä krapula.

Onneksi tätä olotilaa ei ole nyt näkynyt melko moneen sunnuntaihin... Outoa, mutta hyvä kai niin.

---

Lähden Norjaan parin tunnin päästä!
Jeijee!

Palaan viikon päästä...

Näkemiin!

[TIRC]

Lähden Norjaan parin tunnin päästä!
Jeijee!

Norja
Matkaraporttia kuvien kera sitten heti kun palaat!

[Kibaya]

Mä lähetin pari tuntia sitten työpaikkahakemuksen uuteen työhön. Laadin sen eilen vanhan hakemuksen päälle, korjaten täysin väärät tiedot oikeiksi.
Nyt vähän jännittää . Miten kauan mäkin olen tästä paikasta napissut. Nyt on ohjat otettu omiin käsiin ja asialle edes kokeiltu tehdä jotain. Tuntuu aika hyvältä.

Toiset palaa lomalta töihin rentoutuneina ja toiset vain vähän enemmän väsyneinä. Ite olen tätä jälkimmäistä ryhmää ollut tänään. Sopeutuminen on hankalahkoa. Aloitin sillä, että laitoin työavaimet johonkin todella hyvään piiloon, enkä löytänyt niitä mistään aamulla. Voittaja-fiilis.

[Plei]

Nyt mulla alkaa olla sellainen olo, että voisi jo kyetä töihin. Aika hienoa.
Voisi mennä johonkin vuokratyöfirmaan kyselemään, josko löytyisi jotain
lyhytaikaista vaikka. Voisi siten vähän testailla.

Nyt pitäisi siivota, mutta ei vaan jaksaisi. Juhannus vei siltä osin mehut
aika teholla.

[Fantsu]

Jussi vierähti mökillä uistellessa, saunoessa, syödessä ja korttia pelatessa. Korttia nimittäin lätkittiin ihan kaikissa väleissä! Ok viikonloppu ja kelitkin olivat suotuisat. Juhannuksen paluuliikenne tosin oli ihan pepusta, mikä tuskin ketään yllättää. Polkupyörälläkin olis menny nopeammin.

Viikon päästä sitten Americaan - matkasuunnitelmien viimeistelyt alkavat. Ensin kuitenkin Omenaan kirjastoon ja ostoksille. Vettä tulee kerpeleesti...

[skray]

Höö, juhannus on ohi ja paluu arkeen koittaa. Ei jaksais. Alkoi jo tuntua lomalta, kun oli kokonaista kolme päivää vapaata. Olisin voinut jatkaa lomaa vielä. Onneksi kesäloma on vielä edessä.

[Lyyra]

Väsynyt mutta onnellinen Lyyris kuittaa. Uudesta Seelannista on nyt nähty palanen. Tahtoisin nähdä lisää palasia. Oli huikean kiva reissu ja haluan takaisin. Ihan kiva olla kotonakin kyllä.

[Sippura]

Pitkä juhannusviikonloppu tuli ja meni leppoisasti. Aattona käytiin
moikkaamassa tätiä, tämän miestä ja heidän maaliskuussa Suomeen
tullutta nelivuotiasta poikaansa. Uskomatonta miten nopeasti hän on
oppinut suomea Maaliskuussa hän ymmärsi ja puhui sanan sieltä
ja toisen täältä, nyt tulee jo kokonaisia lauseita ja melkoista käsky-
tystä: "Sippura, tules tänne leikkimään"

Juhannuspäivänä käytiin Porissa mm. fiilistelemässä CMX:n RMJ-keikka
festarialueen ulkopuolella. Käytiin myös sellaisissa juhannusbileissä ettei
paremmasta väliä. Koskakohan sitä oppii olemaan ihmisiksi tumuissa?
Eilen oli ihana tulla omaan kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan.

Ai niin, ja nyt olen flunssassa. Köh köh.

Migreenille hyvää Norjan-reissua!

[theia]

Mä olin ihan tosinolo tossa lauantaina yöllä.

Ajeltiin lavatansseista takaisin kaupunkiin, kun poliisit hurahuttelivat ohi ja myöhemmin pysäyttivät.

Meitä oli neljä tyttöä kyydissä, joista kuskilla oli äiteensä auto. Poliisit kyselivät ajokorttia ja rekisteriotetta. Kun rekisteriotetta kaiveltiin, juteltiin mukavia poliisin kanssa.

Poliisi: Mistäs muuten ootte matkalla?
Kaveri1: Lavatansseista!
Minä: Mulla meni siellä neitsyys!!
Poliisi: ... :nolo:
Minä: :nolo: :nolo: Siis LAVATANSSIneitsyys! Lavatanssi!! LAVATANSSI! :nolo: :nolo:
Poliisi: juu, mä jo mietinkin että yritätkö provosoida vai mitä...
Minä: :nolo: :nolo: ...joo sori. :nolo: :nolo:

Ei helvetti pitäiskö joskus miettiä ennen kun avaa suunsa?!

Poliisi oli onneks mukava ja söpö ja päästi meidät menemään vaikka oli vähän katsastamaton auto.

[Maija]

theia

Piristit harmaata päivääni.

[Lumikki75]

Theia

Jäin miettimään, että minkälainen on "vähän katsastamaton auto"?

[theia]

Kiva, että noloudellani piristän ihmisiä.

Mutta siis, pari kuukautta sitten olisi pitänyt katsastaa, eli siis ihan vaan katsastamaton auto. Ajatukset lisäsi sen 'vähän' sanan sinne.

[marenkienkeli]

Olinpa taas fiksu. En tykkää muutenkaan oikein tekstarien kirjoittamisesta ja kun olin saanut parin viestin pituisen viestin valmiiksi, unohdin lähettää sen. Tyhjensin vain viestikentän ja jäin odottamaan vastausta. Jostain kumman syystä lähettämättömään viestiini ei vastattu.

Tänään oli pitkästyttävä päivä töissä. Juhannus sotki rytmejä sen verran, ettei tänään ollut työtä, jota teen normaalisti joka arkipäivä, ollenkaan. Sitten vain piti yrittää keksiä itselleen töitä koko päiväksi.

Muoks. melkeen osaan taas kirjoittaa...

[Plei]

Nyt pitäisi siivota, mutta ei vaan jaksaisi. Juhannus vei siltä osin mehut
aika teholla.

Sadannen viesti kunniaksi lainaan itseäni.

Sain siivottua! Ihana olla puhtoisessa kodissa. Lisäksi innostuin vielä
sämpylöitäkin leipomaan, joten nyt on puhdas kotin ja täysi masu.
Ihanaista on elo. Ja on huippua olla vaihteeksi ihan kotosallakin,
kun juhannus meni pihalla ja kuppiloissa kirmatessa.

[Huippis]

Mä tarviin nyt kannustusta ja et joku sanoo, etten mä nyt iha tyhmä ole

Sitsueissöni on siis tämä.
Olen muuttamassa takaisin paikkakunnalle missä silloin kolme vuotta sitten hetken viivyin.
Olen siis päässyt takaisin kouluun samalle alalle ja olen ihan innoissani.
Tyttis on lähtemässä mukaani ja eläimet myös,
tilannetta on jo viety mielestäni hyvin eteenpäin, on hevosillekin katot pään päälle ja meille ollaan asuntoja katsottu ja kyselyitä lähetetty niistä.
Kaiken pitäisi olla suhteellisen "valamista" että pääsisin lähtemään, mutta...

Tilanne täällä on tämä.
Paikkakuntamme koulun opettaja pyysi minua henkilökohtaisesti tänne kouluun, samalle linjalle kuin minne olen menossa toisessa paikassa, lupasin harkita, mutta tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että lähden pois.
Selviäisin tästä koulusta kahdessa vuodessa täällä, jos teen vain "vähän" enemmän töitä.
Vanhempi ystäväni on täällä koulussa, tällä linjalla ja kieltäytymiseni jälkeen ei ole tukea päätökselleni tippunut, vain tarinoita siitä kuinka tyhmästi teen kun en ota järkeä käteeni ja en varmasti ole miettinyt kaikkea loppuun asti.
Ennustipa vielä, ettei minun ja ukkoni suhde tätä kestä, ensin olin kyllä varma, että kestää, mutta enpä tiedäkään enään.
Nämä ym. lauseet ovat tarttuneet myös ukkoon, joka myös kertoo tyhmyydestäni ja kuinka kalliiksi se kaikki tulee, enpä olisi uskonut, onhan se surullinen kun lähden, mutta olen kuitenkin ilmoittanut vuosi sitten, että aion mennä ja menen vaikka yksin jos ei mukkaan lähde.

Okei, en ehkä noin tympeästi, mutta kuitenkin.
Itse koen sen ainoastaan positiivisesti, että lähden opiskelemaan itselleni ammatin.
Olen myös punninnut vaihtoehdot tarkkaan ja tullut siihen tulokseen, että pääsen helpommalla kaikilla osa-alueilla elämässäni kun lähden.
Saan hevosen paikkaan, missä minun ei tarvitse juosta kolme kertaa päivässä, niinkuin täällä kävisi.
Koulu tuntuu suorastaan lomalta kun töitäni ajattelen, olen tällä hetkellä niin fyysisesti ja henkisesti väsynyt tähän kaikkeen, että vaati se mitä tahansa aion hieman lepuuttaa hermojani, vaikka siellä koulussa

Tiedän jo valmiiksi senkin, että jos tänne jäisin, potisin huonoa omaa tuntoa kokoajan, etten voi olla töissä kiireisinä aikoina, eli talvella joka päivä, sen painostuksen alla ei oikeasti ole kiva olla, työnantaja kun on isäpuoleni niin sympatiat on aina hänen puolellaan, joo olen tyhymä.
Haluan myös nähdä, miten käy muuten kotikotona kun painun hornankuuseen, ei oo Huppu enää sammuttamassa uunia ettei ruoka pala, veljille kun ei voi soittaa, ei ole Huppu kuskaamassa, eikä ole Huppu tekemässä sitä, mitä muut eivät tee.
Minuun luotetaan liikaa ja se jos mikä rassaa.
Ei minun tarvitse toisella paikkakunnalla kantaa huolta muusta kuin itsestäni ja elukoista, mikä kuulostaa paratiisilta.

Aluksi oli puhetta, että ukko tulee perässä jos saa töitä (mikä on kys. paikkakunnalla todella epätodennäköistä)
Mutta onkin nyt jäämässä tänne, ei siinä mitään, alan sopeutua tilanteeseen, eikä se tunnu pahalta, olenhan nykyään itse positiivisuus
Eiku joo, mutta nyt tuntuu, että yksin jään jos lähen
Olen käynyt läpi päässäni kaikenlaisia asioita, eroa esimerkiksi, vaikken nyt ensiseisomalta ole tätä mieltä, niin tottakai otan sen vastaan mitä se elämä tuo, en voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, enhän mä voi jäädä tänne sen takia ja siinä uskossa, ettei me koskaan erottaisi, enhän.
Olen miettinyt myös, että entä jos menetän hevoseni siellä ollessa, entä sitten, se on mun ainut henkireikä tässä elämässä ja meikän loppu hetkellisesti, mutta kuitenkin suht pitkäksi aikaa, etten uskalla edes ajatella menetystä, eikä siihen voi edes valmistautua.

Ja kaikki tämäkin on vaan pelkkää jossittelua

Mutta kaikki kenestä välitän, en saa heiltä minkäänlaista tukea, vain tyttis joka on mukaan lähdössä seisoo mun kans tän jutun takana ja yksi toinen kaveri, ei muut.
Isänkin äänensävystä kuuli, ettei usko minun selviävän, eikä uskonut, että tarvin vain hevoseni mukaan selvitäkseni.
Veti mukaan viimeksi paikkakunnalla tapahtuneet asiat, eikä tuntunut vieläkään ymmärtävän, että masennuin, eikä sitä napeilla korjata tässä tilanteessa.

Mielestäni kuitenkin tunnen itseni ja tiedän, että kolmessa vuodessa olen myös vähän kasvanut ja osaan ottaa pienet epäonnistumiset paremmin vastaan, en tietenkään voi luvata vieläkään 100% että koulu tulee käytyä loppuun, mutta yritys on ainakin 99% luokkaa.
Nyt vaan tuntuu, ettei meikän yritys riitä, ku kaikki muut vetää kotiinpäin.

Se on muuten hullu joka jaksoi tän lukea ja viel repeilemättä

[Yabba]

Huippis, go for it, do it, it's your life!

Tämä on minun mielipide, eli kannattaa tehdä se mikä tuntuu hyvältä. Elämää ei eletä toisten pillien mukaan, vaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, koska muuten siitä ei tule paskaakaan. Mitä parisuhteeseen tulee, jos se toimii, niin kyllä se kestää etäisyyden ja sen tuoman eron, osaapahan paremmin nauttia niistä hetkistä yhdessä. (Trust me, been there, it was hard - but now I'm married with her ) Ja jos toisaalta toiset ihmiset ovat niin riippuvaisia sinusta, etteivät voi elää ilman niin - nyt on hyvä aika oppia, olisi se edessä ollut kuitenkin ennemmin tai myöhemmin

Tämän parempaa neuvoa en osaa antaa, mutta toisaalta en ole dr. Phil, en edes putkimies, vain yksi onnellinen nörtti

Nii juu kannustusta ja lohduttavat sanat: Et sie tyhmä ole, et ollenkaan

[Dnd]

Huippis: Muutosvastarinta... Se on pirullinen siitä, että se saa helposti ihmisiä puolelleen. Kotiväen suhteen näyttäisi tosiaan siltä, että pientä pesäeroa kannattaa ottaa, teetpä kyseisen asian suhteen miten vain. (Puoliskon suhteen ei kyllä uskalla sanoa juuta enkä jaata, kun ei tunne/tiedä.) Ei tuo suunnitelmasi mitenkään huono ainakaan ole.

[Maija]

Huippis, joskus tulee aika, jolloin pitää ajatella, mikä on parasta itselleen. Se voi olla hankalaa, varsinkin, jos on tuollainen tilanne kuin sulla - monta rakasta ihmistä vastustamassa ajatusta.

Viestistäsi kuitenkin on luettavissa, että todella haluat tuota muutosta. Siksipä minä ainakin neuvoisin sua seuraamaan omaa vaistoasi. Läheiset ymmärtävät aikanaan, kunhan tottuvat ajatukseen. Kai se heidän näkökulmastaan on aika ymmärrettävää, että he haluavat pitää sut lähellään.
Heidän täytyy kuitenkin käsittää, että et voi elää elämääsi heidän näkemystensä mukaan, vaan olet tekemässä päätöstäsi ihan oman itsesi takia.

Ei ongelmasi kuulosta lainkaan tyhmältä, tiedän, että lähipiirin vastustuksesta on yllättävän vaikea irtautua.
Tsemppiä tältä suunnalta oikein paljon, ja muista seurata sydäntäsi (jos nyt oikein kornisti ilmaistaan )!

[Aurora B.]

Huomasin motarilla asuntomessukylttejä Hämmennyin, kun tajusin, että nehän alkaa ihan justiinsa. Kaikkea tapahtumaa ja tekemistä on näköjään ympätty messujen ajaksi muuallekin, onpas kiva juttu. Pitää käyttää itsekin hyväksi.

Mulla oli jotain muutakin ilmoitettavaa, mutta en enää muista, mitä Ei varmaan mitään tärkeää.

Huippikselle vielä tsempit. Et ole tyhmä

[Vanilla]

Se on muuten hullu joka jaksoi tän lukea ja viel repeilemättä

Sinne vaan menoksi, jos susta itsestäsi siltä tuntuu. Näin äkkiseltään mie ainakin luulen, että siellä voisit saada paremmin keskityttyä opiskeluunkin, kun ei tarvitsisi kantaa huolta työnteosta ja muista "ylimääräisistä" velvollisuuksista. Ja jos kerran hepan hoitokin helpottuisi. Tsemppiä!

Täällä vietetään vapaapäivää sohvan nurkassa. Olen viime aikoina fordannut hurjan vähän. Se johtuu ihan vain siitä, että olen sivistänyt itseäni lukemalla Tuulen viemää, enkä ole vapaa-ajallani oikein muuta malttanut tehdäkään. Tänään pääsin kirjan loppuun.

Juhannuskin oli ja meni. Perjantain ja lauantain olin töissä - sunnuntaiksikin pyysivät, mutta olin jo lupautunut grillaamaan miehekkeen tuttujen luo. Meitä oli kolme suomalais-brittiläistä pariskuntaa. Oli muuten aika pelottavaa. Siis ihan vain siksi, että ne kaksi muuta pariskuntaa ovat meitä kymmenisen vuotta vanhempia, toisilla pieni vauvakin. Mulle iskee aina kammottava alemmuuskompleksi vanhempien ihmisten, etenkin naispuolisten, seurassa. Olinkin ehkä vähän hukassa. En osaa grillata enkä uskaltanut vahtia vauvaa (vaikka olisinkin ehkä halunnut, se pikkuinen oli niin söpö, aaw). Salaatin sain kuitenkin pilkottua, ja sen jälkeen peitin epävarmuuteni siideripullon ja ketjutupakoinnin avulla. Mukavaa oli kuitenkin, eikä ne muut naisetkaan olleet niin pelottavia kuin luulin. Hassuinta oli, että välillä huomattiin puhuvamme englantia, vaikka pojat olivatkin jossain ihan muualla.

Ei kyllä kieltämättä ollut mitenkään juhannusfiilis, lähinnä tuntui ihan tavalliselta illanvietolta. Haikeana muistelin muutamaa edellistä jussia. Noh, ehkäpä ensi vuonna olen oikeasti lomalla tähän aikaan vuodesta... Ei voi vielä tietää.