forde.munfoorumi.com

Hyi hitto. Ei välttämättä ollut hyvä idea kiskoa alkoholia 11 tuntia eilen. Eikä välttämättä ollut hyvä idea myöskään juoda sekä olutta, punkkua että tequilaa.

Aamulla hiukan juili. Aivot pyrkivät innokkaasti pääkopasta ulos hakaten tietään ohimoista pihalle. Normaalisti en pahoinvoivaksi ylly, mutta nyt kyllä meinasi oksettaakin. En kuitenkaan antanut tälle tuntemukselle periksi, vaan sinnikkäästi pidin aamupalaruisleivän sisälläni. Särkylääke, päiväunet ja kasvispitsa paransivat olon lopullisesti.

Että tänne ne korinat nyt sit.


Muoks. Että millaisia ne teidän krapulat ovat? Sana onpi vapaa kaikesta aiheeseen liittyvästä.

miun pitäis alkaa tekemään jotain tutkimusta tästä, että millaisilla yhdistelmillä ja millaisista olosuhteista tulee millaisiakin krapuloita, jotta vois sitten vähän aina ennakoida. Tähän mennessä ( ) on tuntunut että krapulat tulee randomilla, ja se hämmentää.

Pahoja darroja koen harvoin, mielestäni. Paha darra täyttää seuraavat kriteerit:
-vapina/sydämentykytykset
-pahoinvointi
-päänsärky

Muistan ikuisesti sen pahimman darrani, taisi olla ensimmäistä laatuaan. Heräsin kaverilta ihan hyvässä kunnossa, eli taisin olla vielä humalassa. Ajelin pyörällä kotiin mutta menin kepap-paikan kautta. Siellä se kankkunen sitten iskikin, eikä rulla mennyt alas joten lähdin jatkamaan kotia kohti. Oli pääsiäinen (lauantai) ja sää oli jotenkin tilanteeseen sopivasti kamala, lunta satoi naamariin, joten kotiin päästyä olo oli melko kamala Istuin vessassa puoli tuntia odottaen pirjoa ja yrjöä horjuen, mutta kun eivät suvainneet tulla päätin kaatua sohvalle ja nukkua darrani pois. Kaiken kruunasi se, että kun sain itseni viimein ylös sohvalta tuntia ennen kaupan sulkemisaikaa, olin törmätä kaupassa darra-lookissani ryhmänohjaajaani, joka sattuu vielä asumaan naapurissa. Voi niitä aikoja .
Tuollaisia lähes oksennukseen johtaneita darroja on siis joskus harvoin, vielä koskaan en kuitenkaan ole dagen efterinä vessapönttöä halaillut. Purjot on saattaneet lentää jossain yönpikkutunteina, mutta pidän sitä kuitenkin vielä humalan puolella oksentamisena
Yleisin darra-oire on miulla se päänsärky, vähän villeimmistä känneistä muistona saattaa olla myös vapina, övereiden jälkeen voi ilmetä pahoinvointiakin.

Paras tapa hoitaa darudea on minusta herätä siinä aamulla siihen päänsärkyyn, ottaa särkylääke ja nukkua oireita pois. Jäljelle jää yleensä vain vapina ja/tai sydämentykytykset jotka myös sitten hälvenevät parissa tunnissa. Krapulasyömiseen en usko, tai en ole sitä kunnolla oppinut. Kylmää colaa kyllä kuluu sitten senkin edestä.

Miksiköhän miulla on näin paljon sanottavaa aiheesta? Miksi ihmiset yleensä haluaa puhua tästä ?

Oma krapulani on itkuista tuherrusta.


Olen harvoin krapulassa. Krapula on siis minulle poikkeustila ja poikkeustilat voivat olla hyviä ruutinin rikkojia, pysähtymisiä. Siinä missä monet kutsuvat itse humalaa nollaukseksi, todellinen nollaus onkin ehkä se krapula. Krapula antaa luvan olla mitä hyvänsä ja miten hyvänsä; saa olla paska fillis, saa olla paska ihminen ja elämä saa olla paska elämä.

Tänään vielä kahden tunnin torkkujenkin jälkeen tunsin olevani krapulassani. Puin päälleni koinsyömän hupparin; sen, jonka olin ostanut MicMacista vuonna 1994 ja johon koit olivat myöhemmin jyrsineet valtavia reikiä oikeaan hihaan. Sen, joka olisi pitänyt heittää roskiin jo vuosia sitten, mutta josta ei sentimentaalisista syistä raaskinut luopua. Resuista olemustani tehostin vielä flipflapeilla - valkoisten sukkien kanssa. (Jos sandaalit sukilla on rumaa, niin mitä flipflapit sukilla mahtaakaan olla.)

Kuinka ihanaa onkaan olla välittämättä mistään mitään, ajattelin pultsarilookissani.

Puistossa istuin mäen laelle, tornin varjoon. Sinne, mistä näkee kuinka aurinko laskee kaupunkien kattojen yli, kuinka taivas hehkuu hetken väreissä ennen sammumista. Sylissä minulla oli HS:n kuukausiliite, mutta jaksoin silmäillä sitä vain laiskasti. (Pultsarityylille uskollisena olin noukkinut lehden roskiksesta.) Sen sijaan jäin kuuntelemaan selkäni takaa kuulunutta ääntä, joka kertoi kesäpäivästä. Siitä kuinka Suomenlinnassa lämpö oli hellinnyt auringonottajia, kuinka ystävykset olivat istuneet koko päivän ja illan kallionpainaumassa merta katsellen, kuinka ohikiitäneen veneen nostamat aallot olivat huuhtoneet naapuripoikien kaljapullot mereen. Kuinka yön tullen tytöt olivat pelanneet minigolfia Hietsussa; paikan isäntä oli heltynyt ja antoi tyttöjen jäädä kaksistaan radalle pitkälle yöhön. Tämä viikonloppu on pelastanut koko kesän, ääni hehkutti.

Kotiin palattuani naputtelin youtubeen sanat Anssi Kela ja Nummela. Lukemassani Kuukausiliitteessä oli ollut juttu Anssi Kelan elämästä. Miltä se biisi tänä päivänä mahtaakaan kuulostaa? Nummelaa en löytänyt, mutta toisen samantyylisen biisin kylläkin: Juha Tapion Ohikiitävää. Kuuntelin laulun kerran. Se kertoi kuumasta kesästä ja pojasta, joka oli ollut rakastunut kaverityttöön tämän sitä tietämättä.

Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää

Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin



Krapulassa saa tykätä mistä tahansa musiikista. Vaikka siitä maailman sentimentaalisimmasta biisistä. Ja miksei saisi? Näihin kahteen kappaleeseen on tiivistetty kaikki maailman kaipuu. Ja kohtalon ohjaus.

Mulle krapula on kammotus, jota välttelen kaikin keinoin. Mun mielestä ei vaan tartte juoda niin paljoa, ettei seuraavana päivänä pysty toimimaan. Se on sitä mun kohtuutta ja omien rajojen ymmärtämistä.

Mä oksennan aina, jos on krapula. Ihan aina. On vaan niin huono olo, että sille ei voi minkään. Ja kun mä vihaan oksentamista. Kyllä mun krapulaan kuuluu myös ne ihan normijututkin päänsärkyineen ja vapinoineen. Tai kuului joskus kauan sitten. Nykyään osaan pitää huolen ettei krapulaa tule. Piste. Yksi mikä siihen vaikuttaa suuresti on syöminen ja kunnon juominen ennen nukkumaan menemistä.
Kännin jälkeen en nuku muutenkaan kunnolla, vaan heräilen jatkuvasti. On paljon pahempi herätä päänsärkyisenä, kuin lievässä huminassa käymään tarpeilla ja juomassa lisää. Kun alkoholin määrä elimistössä alkaa vähenemään, helpottuu myös nukkuminen. Joskus on seuraavana päivänä ihana vain maata rentona ja/tai nukkua oikein todella kunnolla. Vähän kuin kuittailisi univelkojaan.

Voin kuitenkin sanoa olevani niin harvoin kännissä, saatika sitten krapulassa, että sillä sinänsä olisi mitään väliä. Tärkeintä minulle on, ettei särje päätä niin että tulee migreeni, eikä oksennusta.

Mun krapulat on viime vuosina olleet vähän joko / tai. Joko laatataan ihan täydet,
tai sitten ollaan vaan väsyneitä ja raukeita. Jälkimmäiset on tietty mieluisampia,
kun makoilee vaan sohvalla, katselee telkkua ja syö sitä mitä milloinkin haluaa.

Tässä maailmassa mä inhoan kaikkein eniten oksentamista. Mä olen aina vihannut
sitä, ja krapulassakin pidättelen viimeiseen asti laattaa, vaikka tiedän, että se aut-
taa oloon. Mulla on se vika, että oksentaessa mun naaman kaikki pienet verisuonet
katkeaa, ja parin, kolmen oksennuskerran jälkeen mun kasvot on turvonneet ja ihan
violetit Verenpurkaumien laantumiseen menee n. viikko, eli vielä seuraavan per-
jantainakin musta näkee jos olen edellisenä sunnuntaina laatannut.

Olen kärsinyt tällaisen krapulan viimeksi pääsiäisenä, ja siihen on aina syynä väkevien
ja oluen & siiderin sekajuominen. Jos olen fiksu, jätän väkevät juomatta, mutta jos en
ole niin siinäpä kärsin seuraavana päivänä.

Mun pahin krapula tulee myös lähes kellontarkasti aina klo 13.30 - 14.00 välillä. Aina.
Sitä ennen saattaa olla hyväkin olo, mutta iltapäivä kahden maissa on helvetti valloil-
laan jos niikseen tulee. Jos selviää yli kello kahden ilman pahaa oloa, niin ei se sitten
tulekaan. Ja jos alan oksentamaan, niin siinä tapauksessa oksennan poikkeuksetta ko-
ko illan, n. klo 22 asti. Jee.

Viime aikoina krapulaan on tullut epämiellyttävä morkkis-lisä. Vaikka olisin ollut illalla
fiksusti, niin silti saan jotenkin kehiteltyä hillittömän morkkiksen. "No pitikö nyt taas,
taas menee sunnuntai harakoille, hukkaan heitetyt rahat" ja sitä rataa.

Mä en nykyään juo ollenkaan, ja yksi iso syy siihen on krapula. Vanhemmiten ne tuntuivat vaan muuttuvan koko ajan hirveämmiksi (vapina, päänsärky, oksentelu, yleinen morkkis vaikka mitään morkkikseen oikeuttavaa ei ollutkaan tapahtunut, the whole works), joten päätin etten halua nähdä miten hirveiksi ne voivatkaan yltyä.

Muistaakseni liika juominen aiheutti herkästi krapulaa Varsinkin jos join alkoholipitoisia juomia sekaisin. Viski & kalja oli paha yhdistelmä.Pelkällä kolmos bissellä harvoin ylsin krapulaan. En ole krapulaa potenut liki kymmeneen vuoteen. Krapulaa edeltävät hetket olivat aikoinaan aamulla aloitettuja kaameita opiskelijabileitä ja sitten on muitsikuva yksistä pikkujouluista. Sitä ihmettelen miksi krapulassa panettaa?

sybe kirjoitti:Sitä ihmettelen miksi krapulassa panettaa?

Miehen testosteronitaso tippuu kun tissuttelee. Ryypiskelyn jälkeen tasot nousevat ja tuovat nostetta muassaan.

Sippura kirjoitti:Mulla on se vika, että oksentaessa mun naaman kaikki pienet verisuonet
katkeaa

Joo, mulla on tää kanssa... Jostain syystä mun vatsa yrittää vetää salchowin takaperin kerien ja pinnistys saa pään melkein räjähtämään. Onneksi juon harvoin liikaa -> on harvoin paha krapula -> harvoin oksennan. Edellisestä onkin kulunut jo useampi vuosi. Tavallisesta rillutteluillasta mulle ei tule kunnon krapulaa - ehkä vain vähän väsyttää ja heikottaa. Päätäkään ei aina säre. Yleensä pitäydynkin vain viinissä, drinkeissä tai siiderissä. Kirkkaat viinat ei ole oikein mun juttu, vaikka en kieltäydykään satunnaisesta snapsista.

Aiemmin ei tullut ikinä krapulaa, nyt se pari kertaa on käynyt kylässä. Tosin omat krapulat on vielä pientä jos vertaa muiden krapuloihin (ainakin niin uskon). On vähän heikko olo, tekee mieli syödä kaapit tyhjäksi (vaikka ei olekaan nälkä) ja limppaa kuluu. Suurin ero on ehkä se, että oon ihan älyttömän vittumainen krapulassa. Kaikille ympärille oleville kettuilen minkä kerkeän

En oo kun kerran oksentanut krapulassa. Onneksi! Kännissä hoidan sen alta pois...

Normaalisti tosin juomisen jälkeen oon vaan flegmaattinen, mutta välillä saatan saada hyperaktiivisuuden puuskauksia (ja jos muita on seurassa, niillä menee hermo kun adhd:na hypin ympäriinsä ja oon ihan minnemennäänmitätehdäänmennäänköjojokomennäänjokojokojookojoo?).

Fantsu kirjoitti:

Sippura kirjoitti:Mulla on se vika, että oksentaessa mun naaman kaikki pienet verisuonet
katkeaa

Joo, mulla on tää kanssa... Jostain syystä mun vatsa yrittää vetää salchowin takaperin kerien ja pinnistys saa pään melkein räjähtämään.

tai jotain...
Miulla tosin ei tämä oksentaminen näy naamassa, mutta kyllä se paine aina tuntuu jännästi. Pari kertaa kännioksentamisen tuloksena on silmistä menneet verisuonet poikki ja kyllä sitä sitten ollaan oltu hehkeän näköisinä viikko kun punainen muuttuu loppuvaiheessa keltaiseksi Tämänpä takia haluan välttää kännissä oksentamista, ei ole kaunista näyttää voldemortin kostolta. Silmätkin tulevat kipeäksi. Onkohan sillä sitten vaikutusta pitääkö silmät kiinni vai auki?

tome kirjoitti: Silmätkin tulevat kipeäksi. Onkohan sillä sitten vaikutusta pitääkö silmät kiinni vai auki?

Mä en ole huomannut mitään eroa, molemmilla tyyleillä myös mulla silmien veri-
suonet katkeilee. Pääsiäisen jälkeen työterveyslääkäri passitti mut silmänpaine-
mittaukseen varmuuden vuoksi, vaikka sanoin että joka kerta oksentamisen jäl-
keen silmät(kin) menevät aika pahannäköisiksi

Kysyin muuten joskus lääkäriltä, että miten tätä verisuonien katkeilua voisi estää.
Hänen neuvonsa oli, että muista hengittää oksentamisen aikana. Joo, helppo juttu

Plei kirjoitti: Eikä välttämättä ollut hyvä idea myöskään juoda sekä olutta, punkkua että tequilaa.

Mittee, ihan hyvältähän toi kuulostaa. Lisätään mukaan vielä viskiä tai Jallua niin aamulla on saletisti voittajafiilis.

Mulla on tullut ihmeellinen tarve tehdä jotain hyödyllistä tai sitten ei-niin-hyödyllistä rapulapäissäni. Parina viikonloppuna olen pyöräillyt johonkin matkan päähän. Siivoilu kuuluu myös rapulatouhuihin jos kotiin olen päätynyt. Harvoin jään punkkaan potemaan, silloin tällöin röhnään kylläkin sohvalla iiison peiton alla lasittunein silmin töllöä toljottaen. Röökaamisen lopetettuani rapulat ovat keventyneet muutenkin hurjasti. Muutaman kerran eläissäni olen joutunut todelliseen krapulaan, ja silloin sitä sitten podetaankin kipeänä. Silloin tulee Oksu ja olo on käsittämättömän kamala. Tuollainen rapula on ehkä tullut podettua viitisen kertaa. Pientä hikoilua ja päänsärkyä kestän ihan hyvin.

theia kirjoitti:En oo kun kerran oksentanut krapulassa. Onneksi! Kännissä hoidan sen alta pois...

Mää en oo varmaan koskaan purjonnu krapulassa. En ainakaan muista. Yleensä, kun tulee
juotua liikaa niin loppuillasta (tai yleensä aamuyöstä) tulee annettua ylenpalttisesti posliiniastiaan.
Aamulla unen jälkeen on jäljellä vain päänsärky ja paha olo, joka ei enää ylly tekoihin asti.

Pahimmat krapulat ovat kestäneet koko päivän ja kerran (viimeisin ) muutamankin
päivän, koska jälkihoito ei ollut tarpeeksi tehokasta. Krapulassa tulisi juoda paljon tuoremehua
ja syödä hyvin ja levätä. Mukavia muistoja ovat koko päivän kestäneet retket krapulapäivänä.

Mä oon oksentanut kerran darrassa. Heräsin, juoksin vessaan ja painelin takaisin nukkumaan.
Humalaspäissäni saatan oksentaa useinkin, vaikkei olisi tullut paljoa edes juotua. Se liittyy
syömiseen ja ihan kuukautiskiertoonkin. Tosin viimeisimmästä pahoinvoinnista on jo aikaa
useampia kuukausia, joten olen tainnut oppia vihdoin ryyppäämään.

Nii se färsa.. Itseä vaan väsyttää krapulassa. Ei pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan
mikä on superturhauttavaa, koska monesti menee kokonainen päivä aivan hukkaan. Tän voi välttää,
jos lähtee samantien herätessä liikkeelle, mutta harvoin tulee tehtyä niin. Viimeisin paha krapula oli
pari viikkoa sitten, kun sydän hakkasi hullun lailla vielä iltakymmeneltä.

Yleensä on vaan sydämentykytystä ja väsymystä. Harvemmin päänsärkyä tai pahoinvointia. Mulla
on mielestäni aika siedettävät krapulat aina, mitä nyt hullu halipula vaivaa.

Pahin krapula mulla on ollut joskus 18-vuotiaani. Päätä särki, oksensin ja välillä makasin vessan lattialla täristen. Enkä ollut juonut nykyisellä mittapuulla edes paljoa.

Nykyään krapulat eivät ole niin pahoja kuin joskus 18-vuotiaana. Esimerkiksi neljästä siideristä tuli krapula sellainen krapula, jota ei nykyään tule muuten kuin jos on juonut bileissä esimerkiksi punkkua, valkkaria, lonkeroa, siideriä. Erityisesti punkun ja valkkarin yhdistelmä on mulle paha. Siitä seuraa aina krapula (tosin ei niitä tule silloin juotua kohtuudella).

Krapulassa mulla menee täysin ruokahalut. Mulla ei tarvitse olla edes kova krapula, kun ruokahalut menee. Ruokahalujen meneminen on se todennäköisin oire krapulassa. Ennen myös oksensin aina krapulassa. Nykyään oksentaminen on harvinaisempaa. Krapula-aamuina, kun täytyy opiskelemaan lähteä olen monesti tehnyt pahan virheen - pessyt hampaani. Varma keino saada aikaan yökkäysreaktio ja oksentaminen. Jos joudun yökkimään paljon, naamani tulee täyteen pienen pieniä punaisia pisteitä, joita on todella vaikea peittää meikkivoiteellakaan. Onneksi niitä ei ole tullut kuin muutaman kerran.

Krapulassa olen hiljainen ja naamastani näkee kyllä, jos mulla on huono olo.

Krapula kohtelee minua nykyään pehmeämmillä hansikkailla kuin ennen. Silti välillä olo on sitä luokkaa, ettei sängystä pääse ylös koko päivänä. Kerran tai pari olen muistaakseni krapula-aamuna oksentanut, mutta sen jälkeen olo onkin hyvin pian helpottanut.

Useimmiten ryyppyillan jälkeen nukun ensimmäiset kolme tuntia hyvinkin sikeästi, jonka jälkeen herään pirteänä kuin peipponen leijailemaan vessaan ja hammaspesulle. Tällöin olo on vielä hyvä, tai oikeastaan hieman humalainen edelleen.
Vessareissun jälkeen palaan nukkumaan ja herään uudelleen joskus puolenpäivän aikoihin. Tällöin päänsärky ja paha olo iskevät yleensä aika rankasti, ja satunnaisesti joudun pidättelemään oksua, sillä olen liian laiska noustakseni heti sängystä.

Paha olo lähtee yhtä nopeasti kuin on tullutkin, ja loppupäivän mussutankin kaikkea epäterveellistä. Liikkeelle ei edes tee mieli lähteä, sillä ihoni tykkää kuivua todella paljon alkomahoolin käytön seurauksena. Nassu ei näytä hehkeintä puolta itsestään ja häpeän varsinkin huuliani. Ne kun sattuvat luonnostaan olemaan aikas punaiset, ja krapula-aamuina hohtavat punaista väriä rohtuneina kuin mitkäkin.

Morkkista poden satunnaisesti. Se ei ole kivaa.

Mulla on aika helpot krapulat. Yleensä vaan väsyttää, janottaa ja on nälkä. Usein ei ilmeenny oikeastaan mitään mainittavaa eroa normaaliin. Jos juon paljon erilaisia juomia sekaisin, esiintyy myös päänsärkyä (varsinkin viinien ja sherryn yhteydessä). En muista, että olisin koskaan krapulassa puhunut norjaa (ja on todella harvinaista kännissäkin).

Tykkään krapula-aamuinakin lähteä heti herättyäni liikkumaan, mutta usein loppupäivä menee silti (siis sen pienen liikkumisen jälkeen) pelkkään makaamiseen ja telkan kattomiseen. Yks juttu mua vähän krapulapäivissä harmittaa: krapulapäivinä (vaikka ei edes olisi juuri oireitakaan) mun on tosi vaikea lukea kirjaa. Jotenkin sitä ei vaan pysty keskittymään ja sitten se lukeminen on sellasta jankkaamista ja puolet hitaampaa kuin normaalisti.

Minulle tulee krapula helposti... Varsinkin jos olen vielä nukkumaan mennessä humalatilassa.

Krapulassa oksennan tai sitten en. Viime aikoina olen ollut tosi pahassa darrassa harvemmin kuin ennen. Kai se johtuu siitä, että olen vähentänyt juomistani. (En siis oikeastaan juomiskertojen määrää vaan juomien määrää kerralla). Pää on kipeä melkein aina ja yleensä on myös rytmihäiriöitä tai jonkinasteista ahdistusta ja pahaa oloa. Joskus aikoinaan podin monesti morkkista, mutta nyttemmin sekin on mennyt. Myös omituisesti ilmaantuneet mustelmat ovat yksi oire.

Minulla on ollut niin tosi paljon tosi pahoja krapuloita, etten juurikaan muista mikä olisi ollut pahin. Varmaan se yksi kerta kun oli niin nälkä, että oli pakko syödä koko ajan, mutta ruoka ei oikein tahtonut pysyä sisällä, joten söin ja laattasin vuorotellen koko päivän. Terveellistä.

Krapula tulee nykyään aina. Niin se on päällä sitten nytkin.

Purjotusta ei sentään aivan joka kerta tule, mutta jos on esimerkiksi juonut viinejä tai makeita drinkkejä, niin luultavasti vessanpytylläkin on norjan kielistä juttuseuraa. Lauantaina krapula sai aivan uudet sfäärit, kun lähes pyörryin. Mitään aivan kamalaa pahaa oloa ei ollut, mutta keittiössä puuhastellessa silmissä vaan pimenä yhtäkkiä. Loppupäivä menikin sitten sohvalla täristessä kylmä hiki otsalla. Niin ne kaikki päivät tuntuu menevän, tosin tänään olisi pakko soittaa muutama puhelu, ja se on ahdistanut jo heräämisestä asti. Nooh, jos vähän helpottaisi.

Pahoja krapuloita on ollut paljon, mutta yksi on aina ylitse muiden. Olin 17-vuotias ja ulkomailla, ja olin juonut tequila sunrisea litratolkulla. Seuraavana päivänä ei edes vesi pysynyt sisällä, ja lämpötila varjossa oli +42 astetta. Jouduin menemään ilmastoimattoman antiikin aikaisen bussin kyytiin, ja reitti kulki maaseudun läpi, jossa oli juuri lannoitettu sianpaskalla. Vielä myöhään illallakaan ei pysynyt kaikki sisällä. Tequila sunrise ei vieläkään mene alas.

Parhaiten kanuunan viettää sohvalla, ja telkkarissa mahdollisimman paljon hyvää komediaa. Kebab olisi plussaa, mutta harvemmin sitä uskaltaa ihmisten ilmoille lähteä moista hakemaan.

Krapulaan liittyvä juoma jää kyllä hyvin muistiin. Nuorena sitä juotiin usein bacardia+kolaa. Seossuhde taisi olla kerran jussina liian tuju. Ajoin Virtojen festareille veneellä. Juotiin aluksi kylmähköä bacardi kolaa joka sitten lämpeni auringon paahteessa veneen pohjalla. Nykyisin bacardikolan assosioin heti lämpimään mustaan myrkkyyn josta tulee kaamea krapula.En pysty enää ko juomaa tiskilta tilaamaan. Virtojen Rantarokkiin pääsi muuten pitkään ilmaiseksi veneellä, kun valvontaa ei juuri ollut.

friikkis kirjoitti:Pahoja krapuloita on ollut paljon, mutta yksi on aina ylitse muiden.

Minäkin muistan valitettavan elävästi pahimman krapulani Ylioppilaskirjoitusten alkamista
edeltävänä lauantaina lähdettiin totuttuun tapaan baariin, ja sain kuningasidean plissata kossua
siiderillä Lopputuloksen voitte varmaan arvata, kun alle 60-kiloinen kittaa tuota mahtijuomaa
ensin aikansa ja sitten saa baarissa käsiinsä vielä X-määrän drinkkejä. Lievästi sanottuna paha
olohan siitä tuli ja maanantaina kirjoitusten ensimmäinen osuus, olisiko ollut äidinkieli, meni sii-
nä ja siinä kun olin lopettanut sunnuntaina oksentamisen siinä ilta yhdentoista aikaan.

Viina on todellakin viisasten juoma

Viina on todellakin viisasten juoma .. kohelit juo kaljaa

Mulle tulee miedoista juomista pahempi krapula (ja päänsärky!) kuin jos juo vaan kirkkaita/drinksuja.
Yritänkin pysytellä parissa siiderissä/ oluessa per ilta ja sit joko kotiin tai oikealla viinalla kännit. Ilosaaressakin
oli hirvee olo koko ajan kun joi pelkkää bisseä.

No meni sitten toinenkin aamu valvotttua 6:een, ja nyt sitten alkaa tulemaan 5 päivän jälkeen krapula.

Millainehan siitä sitten mahtaakaan tulla.