Viikonloppu semmoista juhlahumuista.
Ensin lauantaina toisen veljen pojan ensimmäiset synttärit. Ne oli sinänsä vähän jännät että tarjoilut loppui kesken. Muutenkin oli aika vaivaantunutta tunnelmaa.
Ihmiset eivät oikein uskaltaneet puhua toisilleen ja semmoista ihmeellistä fiilistä muutenkin. Tarjoiluja ei saanut syödä, lahjat olisi pitänyt jokaiselta olla usean kymmenen euron arvoisia. Satasia olis ollut parempi. Lapsen äidin sukulaiset kyseli ihan avoimesti minkä arvoisen lahjan kukakin toi. Oltiin vähän hämmentyneitä ja sanoin suoraan että tuon lahjan myöhemmin ja voin vaikka ostaa sen kirpparilta jos löydän jonkun hyvän.
Sain osakseni mulkaisuja ja vähän semmoista nenän vartta myöden mulkoilua.
Poistuttiin synttäreiltä Kälyn kanssa valmistelemaan niiden pojan 3-vuotissynttäreitä. Tai siis mähän treffasin eka yhtä keijotarta
.
Valmistelut meni ihan nappiin. Tein synttäreille jauhelihapitsaa varten jauhelihan, kaivoin fordelta hiivattoman pohjan ohjeen ja pilkoin kamoja. Tehtiin Kälyn kanssa yhdessä kakku. Se oli kyllä niin saumaton yhteistyökakku että jälkikäteen naurettiin sille
Käly käytti vatkainta, mä heittelin kulhoon kamoja mitkä oltiin yhdessä mitattu valmiiksi. Käly teki ns. painavat hommat ja mä tein tarkkuusjutut. Viimeistelyssä käly hoiti kermaosuuden ja mä koristelun. Kakku oli just pööfekt! Ei liian makea, eikä liian hapan. Ei liian märkä, eikä liian kuiva. Vähän överihän se oli, mutta eipähän loppunut kesken
Samoin kaikki muu. Mikään ei loppunut kesken! Lisäksi meillä oli aika lapsiystävällinen "menu". Oli maissinaksuja, poppareita, tikkuvihanneksia, niitä pitsoja (lapset ei kyllä syöneet niitä) ja viinirypäleitä. Käly halusi kokeilla karkitonta ja sipsitöntä vaihtoehtoa. No, popparit ehkä on siinä ja siinä, mutta maustettiin ne muulla kuin suolalla. Kaikki lasten vanhemmat olivat ihan mielissään. Eikä aikuisiltakaan kuulunut mitään napinaa. Tosin en tiedä kehtaako kukaan napista tarjoiluista paikan päällä. Mua itteeni ehkä lämmitti aika paljon se, kun Kälyn yks hyvä kaveri totes että niiden juhlilla on aina niin hyvät tarjoilut että ei tiedä miten niitä voi kehua
Kyllähän se mieltä lämmittää, varsinkin kun mä aina pohdin että miten ihmiset tykkää. Makuasiat on just semmoisia että niissä voi mennä tosi pahasti mönkäänkin.
Nyt mulla on tässä kotonassa yökylässä mun Tuusi. On sekin jo tosi iso tyttö. Katsottiin äsken Vain Elämään uusintaa ja laulettiin yhdessä Apulantaa
Nyt mä pistän sen nukkumaan ja nautin siitä että se on täällä.