Ah, että mä niin ihailen tätä "kyllä mä saan, kun toi alotti"-meininkiä.
Silmä silmästä ja kohta ollaan kaikki sokeita.
Osui hyvään saumaan keskustelu käytöstavoista, kohteliaisuudesta ja muiden ajattelemisesta. Olen samaa mieltä Shayn kanssa, että "tänä päivänä" ajatellaan paljon itsekeskeisesti, mikä ei ainakaan edellä mainituilla tavoilla ole häviämässä mihinkään. Tämä on myös ollut mulla konkreettisesti esillä viimeisen viikon aikana. Koulussa on itsekyys ollut niin vahvasti läsnä, että välillä ihmettelen ihmisten kykyjä ajatella muuta kuin omaa napaansa. Hämmästelen myös sitä, että miten toisilla on kykyä ajatella itseään muiden kautta ja toisilla vain pitämällä se pää perseessä. En ole vielä keksinyt, että kumpi vie tämän hetken yhteiskunnassa pidemmälle.
On ehkä vaikea avata tätä tämän hetken konkreettista esimerkkiä, mutta yritän.
Meidän ryhmässä oli vielä eiliseen asti hyvin nuori henkilö, joka haluaa suureksi tähdeksi. Hän lopetti meidän kanssa työskentelemisen, kun ei mielestään kokenut oppivansa mitään. Tai että opetus ei ole hänelle tarpeeksi tasokasta ((meillä on maikat ammattilaistasoa, joista vain yksi ei ole minkään taiteen maisteri - vielä, vaan vuoden päästä. muutoin maikat on kaikki järestään taiteen maistereita, niin teatterin, kuvataiteen, musiikin ja siihen päälle kaikkien pedagogiset valmiudet... taso on aika helvetin kova!)) siihen nähden mitä hän jo _osaa_
.
Hän oli hakenut uuden työn, vastaanottanut sen ja sitten vain ilmoitti meille "mä lähen kahen viikon päästä". Meillä on tekeillä isot ryhmätyöpohjaiset progikset ja poistumalla ilman mitään ennakkovaroitusta ei hänen ryhmänsä voi reagoida mitenkään. Joudumme pyytämään toisesta ryhmästä apua, mikä on todella harmittavaa ja väärin. Henkilöä ei kiinnostanut työn saattaminen loppuun. Hän olisi halunnut jäädä pariksi päiväksi, mutta motiivina vain raha (opintotuet).
Meidän koko ryhmä on ollut vihainen ja järkyttynyt tästä ja olen yrittänyt pohtia millainen ihminen tekee noin. Kuka jättää ryhmän pulaan tietäen, että nämä progikset ovat jo mainostettuja, valmisteltuja ja isoja asioita. Hänen ryhmänsä muut jäsenet melkein väänsivät itkua pelätessään miten tässä käy. Ja hän vain kohtautti olkia "no, ihan sama".
Kaikkea ei aina kuitenkaan voi pistää nuoren iän piikkiin
.
Onko oikeasti niin, että ajattelemattomuus ja muiden kunnioittaminen on katoavaa luonnonvaraa ja itsekeskeisyys ja "kusipäisyys" yleistyvää nykyaikaa. Jos, niin se on kyllä harvinaisen perseestä.