Olin viikonloppuna kaverin mökillä.
Minä, hän ja hänen työkavereitaan
Olin jo alkuun vähän skeptisellä mielellä, koska yksi ihminen oli ennestään tuttu. Oltiin vasta päästy Keravalle kauppaan, kun tuli ekan kerran se fiilis, että vituixmän visiteeraa aika usein. Ainakin mun luona.
Ei siinä, sain pidettyä mölyt mahassa ja kommentoitua ihan asiallisesti mm. tytöttelyä, mutta kyllähän se vähän kiristi hermoja.
Mökillä se vain paheni.
Mäylit sikseen ja aikalailla paskaakin oli.
Kauppalaskua tasattaessa oli puhetta että laitetaan kaikki osiin, mutta jokainen ostaa omat juomat. Sitten siihen laskuun päätyi kuitenkin pari askia röökiä ja iso kasa lihaa. Kun kysyin että mitäs fideroa, kun meitä oli kaksi kasvissyöjää, niin oli vaan että "kaikki laitetaan puoliksi". Siinä kohtaa oli niin kova hurmoshenki päällä, että en inttänyt asiasta, mutta sunnuntaina sanoin että mä en ainakaan ole maksamassa lihansyöjien lihoja, kenenkään viinoja tai röökejä. Krapulaiset ihmiset ottivat tämän hurmoslaisia paremmin vastaan keskustelun ja saatiin sovittua paremmin jako. Silti ärsyttävää, että siinä hurmosvaiheessa se oli vaikeampaa.
En voi sanoa että olipa ihanaa ja rentouttavaa, mutta ainakin sain nukkua. Nukuin hyvät määrät, nukuin syvästi ja näin hyviä unia
Hermot meni aika usein, aika paljon ja tuskin lähden tuon porukan kanssa ihan heti uudelleen, ellei sitten alusta asti järjestetä paremmin sitä olemista.
Mm. musiikkia piti huudattaa läpi yön. Pari kertaa jaksoin sanoa että voisko se olla sellaisella volyymillä että ei satu korviin ja lopulta vaan hiljentelin sitä oman mielen mukaan. Jostain syystä se hiton kajari oli aina mun korvan juuressa pauhaamassa, vaikka kuinka totesin että se sattuu mun korviin. Yhden kerran sain kuulla "siirry sitten muualle" ja siinä saatoin sanoa ihan hiton äkäisenä takaisin että *tun syrjivää ja ylimielistä touhua, minkä jälkeen se perinteinen "vitsi-vitsi"-naureskelu.
Että hiphei.
Nyt vähän töitä, jos toi polvi kestää.
ei ehkä kestä...