Arvoin pitkään kumpaan ketjuun avaudun, tännne vai kaikenlaisiin tuntemuksiin. Päätin avautua tänne, kun tässä on muutakin kuin tuntemuksia.
Tajusin, että avautuminen pitää aloittaa pidemmältä ajalta, että kaikki palaset kuulostavat edes jotenkin siltä miten sen olen kokenut. Tämä viimeistään säikäytti pikkukivet pois. Moimoi.
Vappu. Aloitetaan siitä. Tyyppi oli käymässä ja.. siitä lisää jossain muualla
. Pienoisin karvapalleroni Myyy ei tästä ollut mielissään. Raasu oli ihan paniikissa tyypin lähellä lähes koko aika. Vaikka tyyppi olikin rauhallinen ja tyyni jne, mutta ihan sama, Myyy panikoi jos tyyppi edes liikahti sohvalla. Sanoin tästä hänelle, mutta viestin vastaanotto ja ymmärrys oli heikko. Myyy sai esim. juoksenmiljoonaakarkuun-kohtauksen kun oli syömässä ja tyyppi meni käymään jääkaapilla. Vapun jälkeisen viikonlopun olin itse poissa kotoa ja tänä aikana joku karvainen oli käynyt merkkaamassa mun sängyn. Eniten epäilen Myyytä, sillä kaikki astiat olivat täysin siistit. Ja kun tulin kotiin, tein varapedin vatsataudin kourissa (oikean vatsataudin, en minkään krapulan) ja seuraavana päivänä näin kun Myyy merkkasi senkin. Eilen pesin siis sänkyä ja patjaa ja peittoa ja, ja, ja...
Aamulla olin järjettömän kipeä. Selkä huusi armoa koko yön ja aamu meni ryömiessä. Hiphei. Lähdimme päivällä ystäväni kanssa kohti isoa sitiä, missä meitä odotti jrock-keikka, mitä olimme odotelleet jostain helmi-maaliskuusta asti. Kiertelimme siellä sun täällä ja höpöttelimme, naureskelimme ja Tavastian ovien avaamisen aikaan olimme siinä Kampin puolella katselemassa kun se järjetön jonomassa alkoi valumaan sisään. Meitä ei innostanut yhtään. Ei siis niin yhtään. Katselimme kun siinä ovien vieressä kyyhötti kaksi tyttöä, jotka kävivät myös keräilemässä roskia ja pulloja sieltä jonottaneiden ihmisten jäljiltä. Nojoo.. jono oli valunut sisään, menimme jonon hännille. Ne tytöt kyyhistelivät edelleen siinä ovilla. Kysyin oliko heillä lippuja - ei ollut. Vilkaisin ystävääni, joka näytti siltä että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa sisäänvaluminen. Kysyin halusivatko tytöt ostaa meidän lippumme, mutta heillä ei ollut rahaa ja valuimme sisään.
Seuraavat tapahtumat tapahtuivat hyvin, hyvin nopeaan. Kysyin ystävältäni paljonko hän haluaa mennä sisälle ja hän ei jaksanut edes vastata, jonka jälkeen katsoimme hetken toisiamme ja käännyimme ympäri. Lahjoitimme lippumme niille tytöille, jotka polvet notkuen ja tipat linssissä juoksivat sisään ja lähdimme kotiin.
Tiedän, että moni on sitä mieltä ettei pyyteettömiä tekoja ole ja että tuollakin teolla boostasimme vain omaa egoa/teimme itsestämme parempia yms, yms, yms. Ihan sama. Tulin tästä kuitenkin paremmalle mielelle kuin siitä että osallistuisin johonkin keräykseen tms. Eikä sekään harmittanut että tavallaan heitin lippurahat hukkaan. Ne tytöt varmasti nauttivat kuitenkin enemmän siellä keikalla kuin esim. minä. Heillä oli myös varmasti pajon paremmat ruumiilliset voimat siitä keikasta nauttimiseen kuin minulla. Hyvällä mielellä tulin kotiin ja myönnän, että olo on parempi kuin sinne sitiin lähtiessä.
Se siitä. Nyt lätkä.