Mä tarkoitin niin fordea, kuin muutakin kirjoittamista.
Aamulla kello soi kahdeksalta, kissan riiviö kiusaa ja herättää väkisin.
Käyn rauhassa suihkussa, kuuntelen radiota. Yhdeksältä herätän kahvinkeittohenkilön. Saan kahvia, emme puhu mitään. Puoli kymmeneltä kahvinkeittohenkilö pakkaa tavaroitaan, itse etsin vaatteitani. Miksi aamut on niin kamalia?
Pääsemme ajoissa ulos asunnosta, taksi on myöhässä. Onneksi vain vähän. Olen Töölössä ajoissa. Hoitaja on myöhässä, osastolla on "katastrofi". Saan muistutuksen että pitää vielä ottaa rauhallisesti. En saa riehua ja pitää muistaa levätä.
Palaan tyhjään kotiin. Väsyttää. Otan pikku päikkärit, rentoudun. Ehkä se tästä helpottuu, elämä.
Tilaan taksin, olen etuoikeutettujen joukossa ja kutsuttu ystäväni pojan 10-vuotisjuhlille. East vs. West-teema on aika hauska. Ruoka on hyvää, jutut vielä parempia ja juhlien jälkeen päädyn ystäväni luo vielä juttelemaan ja antamaan hänen pienemmille lapsilleen iltapalaa. On jotenkin rentouttavaa. Siinä me ollaan, ne kauhukakarat, jotka sabotoivat koko pihaa vuonna -84 istuvat nyt ja ruokkivat seuraavia kauhukakaroita pihoille.
Puoli kymmeneltä nousen taksiin. Se vie minut Wildiksen luo. Paitsi että paikkana toimii MTV3:n studio. Siellä on luvassa ELCrew-lähetys, jonka yleisöön Wildis on meille saanut paikat. Vieraina tiedossa Susanna Koski (Meidän Bestis!), Lauri Ihalainen ja Cheek
Ennen lähetystä selviää että läsnä on myös vakavampaa puolta edustava henkilö. Tyyppi, joka murhasi 20 vuotta sitten kaksi ihmistä, istui siitä vankilassa ja on puhumassa elämästään nyt ja silloin. Vähän nousee karvat pystyyn. Tyyppi, Timo, on kuitenkin aidosti katuva, koskettava ja nöyrä. Jotenkin miehen rehellisyys ja avoimuus näin raaoissa ja karuissa asioissa on koskettavaa. Onko se peliä? En usko. Mies katsoo aika paljon kävellessään alaviistoon, kuin häveten jotain. Moikkaa kevyesti yleisölle saadessaan aplodit poistuessaan paikalta. Kyllä, minusta hän tuntui nöyrältä. Toisin kuin Susanna Koski, joka ylimielisen oloisena kävelee studioon ja sieltä pois. Yleisöstä nauretaan hänelle päin naamaa. Aika tylyä, mutta en kyllä ihmetel sitä yhtään. Koski on hyvin kylmäkiskoisen oloinen. Eipä se Ihalainenkaan mikään enkeli ole, mutta tunnelma on eri.
Potin räjäyttää tietysti Cheek.
Heti alkuun Mr. C. pääsee kommentoimaan uusimman seiskan juoruja Miss Helsingin väitetyistä deittailuista ja suhteesta.
Vähän vituttaa se, että moiset pissaliisa-wannabejulkkistyrkyt saavat julkisuutta sillä, että vain antavat lausunnon roskalehdistölle. En tarkoita vain Cheekkiä, vaan niin monia muitakin. En arvosta. Yksityisyydensuoja ei kai sitten koske kun on tarpeeksi pinnalla?
Cheek pääsee sanomaan lähetyksessäkin, että moinen paksu pajunköysi vetää mieltä matalaksi. Varsinkin jos se on päivän ensimmäisiä asioita mitä kuulee.
Cheek on noin muutoin ihan just se mitä pitääkin.
Pudotamme taksin kanssa Wildiksen kotinurkilleen.
Kotimatkalla mietin miten mun Ystävät on oikeasti Timanttisia.
Timantit on ikuisia Kotiovella kaivan avaimia ja käsi kolahtaa johonkin kovaan. Olin jo unohtanut.
Wildis tunki mun laukkuun Meiju Suvaksen uusimman levyn
On vain muutama tyyppi joka voi niin tehdä
Kiitos maailmankaikkeus ja universumin kosmiset voimat.
Tämä oli hyvä päivä.