Viime viikko oli aivan ihana
Joo, hellu oli täällä tiistai-illasta sunnuntaihin. Nyt minä uskallan taas luottaa meihin. Minä olin ihan höpönä ja passasin sitä ihan liikaa. Tein sille aamupalatkin ihan huvikseni, pyytämättä, joka aamu. Ja valmistin ruokaa, jossa oli lihaa, ensimmäistä kertaa varmaan kahteen vuoteen. Ja leivoin mustikkapiirakkaa.
Viikonloppu oli oikea bileviikonloppu. Taas.
Perjantaina juhlittiin yhden kaverin synttäreitä puistopiknikillä. Aluksi meitä oli vain neljä, mutta sitten tuli lisääkin ihmisiä. Jossain vaiheessa innostuimme laulamaan juomalauluja ja pitämään kiertopuheita ja juomaan minttuviinaa suoraan pullosta, koska "puolenyön minttu" on vähän niin kuin kello viiden tee. En muista pyöräilleeni kotiin, mutta ilmeisesti autopilotti osasi tuoda minut oikeaan osoitteeseen. Hups.
Lauantaina juhlimme kahden kaverin läksiäisiä. Oli taas kivaa. Meitä oli iiiiiiso porukka, varmaan parisenkymmentä, kun keksimme lähteä läheiselle uimarannalle yöuinnille. Lähdimme pyöräilemään sinne päin hurjaa vauhtia. Matkalla piti kuitenkin pysähtyä, koska hoksasimme, että vieressämme oli leikkipuisto
Jätimme pyörät tienvarteen ja juoksimme hurjaa vauhtia A-kiikkuun ja keinuihin ja liukumäkeen. Jonkin aikaa leikittyämme kaatosade ja ukkonen yllätti. Oli jo jonkin verran pimeää ja meitä nauratti kamalasti - eipähän tarvinnut mennä uimaan! Ikimuistoinen fiilis juosta äkkiä pyörille ja lähteä polkemaan kilpaa kohti kaverin asuntoa, jonne päätimme mennä jatkamaan iltaa. Perille päästyämme vääntelimme vettä läpimäristä vaatteistamme ja käytimme varmaan kaverin kaikki pyyhkeet. Sitten soiteltiin kitaraa ja laulettiin ja kuunneltiin musiikkia pitkälle aamuyöhön. Huippua.
Sunnuntaina hellu sitten tosiaan lähti taas etelään. Minulla oli, ja on vieläkin, kevyt ja onnellinen olo. Tietysti oli aavistuksen verran haikeaa laittaa yksin nukkumaan, mutta hei ei se mitään. Jännää, että mua ei ihan oikeasti ahdista yhtään olla yksin nyt. Sain tarpeeksi kauniita sanoja ja varmuutta
Kyllä me ollaan silti olemassa, vaikka se onkin kaukana.
Ja jotta elämäni vaikuttaisi mahdollisimman rappiolliselta
, kerron vielä, että eilen olin pubissa, itse asiassa kahdessakin, uusien tuttavuuksien kanssa. Porukassa oli siis pari kaveriani ja sitten sekalainen seurue tyyppejä, jotka olin tavannut kerran aikaisemmin eräässä tämän kesän tapahtumassa. Tilattiin monta olutkannua ja ensimmäisen pubin mennessä kiinni siirryttiin kivenheiton päähän toiseen, räkälämäisempään. Sieltä lähdin vielä monituntisille jatkoille, joilla juotiin kotiviiniä ja pelattiin Aliasta. Kotiuduin aamuviideltä. Elämä
Pitäisi lukea tenttiin. Äääääääääh.....