Ilmotusta

[Kibaya]

Tietokoneen ääressä olen istunut mahdollisimman vähän. Huomaan, että on melkoinen ruutuväsymys tämän(kin) vuoden jälkeen, ei jaksaisi koneella istumista yhtään nyt kun ei ole pakko.

Mitenkäs muut? Joko olette lomalla tai lomanne jo viettäneet? Mikä fiilis?

Ruutu- ja läppäriväsymys on kyllä aika kova. Lisäksi läppäri on kuuma ja inhottava sylissä, joten en yhtään halua puljata tän kanssa enempää kuin on pakko.

Lomaa jäljellä 2 viikkoa.
Väsyttää, öisin ei saa nukuttua ja valivali.
Olen tän viikon aikana yrittänyt levätä, katoin Teho-osaston jaksot loppuun ja nyt oon ihan et mitäs sitä sitten muka kattois? 15 kautta tiukkaa sairaaladraamaa. Aikamoinen vuoristorata tunteita pyörähti viimeisellä kaudella läpi. Muistan vikan jakson ja kuinka itkin kun sarja loppui. Itkin nytkin.
Matka sieltä ekoilta kausilta on kuitenkin aika pitkä ja kisaväsymys meinasi iskeä.

Uimaan ois kiva päästä enemmän.

[Kumkvatti]

Loma jotakuinkin puolivälissä, 2 viikkoa takana ja 2 vielä edessä. Pidän lomarahat vapaina, joten onneksi jää jemmaan vielä pari viikkoa.

Ekalla lomaviikolla tuli puuhasteltua vähän kaikkea pientä, mitä ei jaksa normaalisti. Pyykkiä monta koneellista, ostoksilla pyörimistä, sukkakisaneulontaa, parit museot ja kaupunkihaahuilut. Kasarmitorin terassi on ihan kiva, mutta aika scorchio jos aurinko paistaa. Viime kesän jättiterassi Senaatintorilla oli jotenkin viihtyisämpi, siellä taisi olla kasvillisuutta vähän joka välissä, Kasarmitori on siihen verrattuna aika kivinen ja vähävarjoinen. Vähän livemusaakin pitkästä aikaa Espan lavalla, Janne Masalin veti muutaman biisin Eino Leinon päivän tapahtumassa. HAM:in ja Amos Rexin näyttelyt ei tällä kertaa oikein osuneet, en löytänyt paljoa mihin tarttua.

Mökkiviikonloppu oli ihana. Olispa aina helteellä vieressä järvi johon voi mennä aina kun siltä tuntuu, miettimättä yhtään että mitä tarvii ottaa mukaan ja mihin laittaa kamat ja mitä porukkaa siellä pyörii. Lämpimässä vedessä uiminen oli parhautta. Suppailuakin tuli vähän kokeiltua, jalat tuppasi tärisemään ja tuuli meinasi viedä mukanaan ja paarmat kiusasi, muuten ihan hauskaa. Äiti on eläkkeellä ja tykkää häärätä, joten tuli heittäydyttyä ihan passattavaksi. Monenmoista grilliherkkua se oli joutessaan suunnitellut.

Tää viikko on mennyt vähän kotona nyhjätessä, ma ja ti meni taas kokonaan kisaneulontaan (ei oo herkkua helteellä nihkein käsin, mutta silti tätä pitää jostain syystä harrastaa ).

Keskiviikkona päivän ohjelma oli neljän ruokalajin kalamenu Viidessä Pennissä, joka oli muuttunut panimoravintolaksi ja hivuttanut ruokalistaa hienompaan suuntaan. Annosten mitoitus oli kyllä vähän liikaa, tuli ähky.

Torstaina matkustettiin Herttoniemeen Ville Haapasalon hatsapuri-kioskille opintomatkalle (melkoinen juustopläjäys), ensi viikolla on lammasjuhlat georgialaisittain ja mun vastuulla olisi tehdä sinne hatsapurit ja maissileivät. Samalla reissulla tuli käytyä jännittävässä afro-aasialaisessa marketissa, tunsi olevansa ulkomailla kun ei ollut oikein mitään hajua mitä puoletkaan ruokapakkauksista sisälsi. Etsin valkeita maissijauhoja, vihreitä luumuja ja sellerijauhetta, joista löysin ensimmäisiä.

Tänään kaupungilla harhailu alkoi omenakaupasta, johon nörtin pullistunut läppäri vietiin akun vaihtoon. Välietappina kahvit ja pätkisleivokset Fazerilla, ja loppupäivä vierähtikin Kampissa, josta oli tarkoitus ostaa yksi viuhka, mutta kotiin tultiin erinäisiä asioita kainalossa (mm. hyllykkö, hame, lusikkalaatikoita ja tomaattipuska). Jossain välissä tapahtui erittäin hyvää olutta ja halloumiburgerit. Oli mukavan viileää kaupoissa, päivän aikana ehti itsekin viilentyä siinä määrin, ettei kotona 29 astetta tuntunut oikein miltään enää. Kotiin tultua laadin asennusjuoman (giniä, pink tonicia ja mustaherukoita) ja istuin toiveikkaana lattialle kokoamaan hyllykköä, joka osoittautui aika piinalliseksi koottavaksi. 64 metalliputkea, jotka pitäisi yhdistää vasaroimalla jokaisen putken päähän muoviset liitoshärpäkkeet, eli yhteensä 128 vasaroitavaa liitosta. Eikä ne mene paikoilleen mitenkään nätisti naputtelemalla, vaan pitää ihan paukuttaa. Ja pitää myös keskittyä, ettei tule yhdistelleeksi väärällä tavalla, koska noita ei varmaan erkkikään kisko enää erilleen kun ne on kerran juntattu paikoilleen. Ni että asennusjuoma loppui eikä tullut valmista tänään.

Huomenna lisää paukutusta ja illalla ehkä jotain hämärää metallimusiikkia jossain Vantaalla. Sunnuntaina yksin kotona -aikaa, toivon että saan kaivettua akryylivärit esiin ja jatkettua viime kesänä aloitettuja maalauksia. Ensi viikolla vähän böndeä ja lammasjuhlia, sää näyttäisi viilentyvän sen verran, ettei tarvi roudata tuuletinta mukaan kuten joskus aiempina kesinä. Sen jälkeen epämääräisenä suunnitelmana olisi mennä jossain vaiheessa Tampereelle esim. pariksi päiväksi turistelemaan, mitään toimenpiteitä tämän edistämiseksi ei ole tehty. Saapa nähdä.

[Wildchild]

Lomat ne rullaa täälläkin. Tämä kesä on ollut todella raskas. Huhtikuussa lähti meidän kissa (joo, suren sitä edelleen, perheenjäsen kun oli), toukokuussa mummi, kesäkuussa mummin veli joka asui siinä mein naapurissa (pohjoisessa siis) ja nyt viikko sitten ukki. VOISKO JO ALKAA RIITTÄMÄÄN???

Alkujaan ei edes pitänyt lähteä pohjoiseen tänä kesänä, voimat sen verran loppu että jotenkin ajatus pakkaamisesta ja matkaamisesta ei vain houkuta. Mutta ei ukin hautajaisia voi väliinkään jättää, joten matkalaukku on raahattu taas esille ja pesukone laulaa. Eilen käytiin miehen töissä tekemässä ukin muistotilaisuuteen ohjelmalehtinen, mumminkin tilaisuuteen tehtiin joten ukillekin sama. Kiva muisto paikalle olijoille kuvine kaikkineen.
Sitten on myös miehelle ostettu uusi puku, teineille hankittu kans vähän siistimpää vaatetta ainaisen hupparin tilalle, itelle löydetty kaupan alerekistä uusi musta mekko. Plus kaikki hautajaisiin liittyvät järjestelyt. Onneksi päätettiinkin lentää pohjoiseen, juna+bussi -yhdistelmä näillä voimavaroilla tuntui vain liian ylitsepääsemättömältä. Ja mikä surullisinta VR:n kannalta: lentäminen oli vain himpun verran kalliimpaa ja aikaa säästyy ihan hitosti, ei siis ollut lopulta liian iso satsaus. Yritä tässä ny sitte olla ekologinen.
Jahka talvi tulee, mä kaivaudun mun joulubunkkeriin enkä tuu ulos ennen maaliskuuta.

Oikeastihan odotan myös sitä että pääsen lillumaan Inarinjärveen.

Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan etiäpäin.

[L-S]

Wildis

Mukavaa kuulla ihmisten lomista. Tai no, lähinnä kvatilla oli kivankuuloista lomaa, Kibsillä ja Wildiksellä tietysti ikävämpiä kuulumisia.

Tällä viikolla on varmaan monella ollut helpompaa, kun helle on vähän hellittänyt. Itse olen jatkanut erilaisten grilliruokien kokeilua. Esimerkiksi pizzat ja burgerit on nyt testattu, sekä tietysti kesän hittiresepti litistetyt perunat (tai en tiedä onko se mikään hitti, mutta näin sille useita reseptejä tänä kesänä) ja erilaisilla maustekastikkeilla grillatut kasvikset ja broilerit ym.

Nyt olen jonkin aikaa vihdoin himassa, ja autokin on vihdoin ehjä. Voisi keksiä jotain pieniä kesäreissuja vielä, tosin jännittää vähän kestääkö auto. Yhdet synttärit on myös huomenna, viime viikonloppuna oli juuri edelliset.

[Kibaya]

Wildis

On kyllä uskomatonta että junailu on kalliimpaa kuin lentäminen. Että tosiaan, yritä siinä sitten
Mä suren Shinyaa edelleen. Enää ei ihan aina puhuessa sen toilailuista tule itku, mutta aika usein tulee.
Josko ensi keväänä ei enää niin paljoa itkettäis.

Lomaa jäljellä viikko.
Tai aikaa kun ei tarvitse tehdä töitä.

Otin irtioton. Ihan lähtöön asti jännitin onnistuuko se.
Lisäksi päätin etten someta reissusta, mikä oli myös hyvä. Kuvasin vain itselleni, omaan talteen.
En edes tiedä mistä se on vuosien aikana tullut se somettamisen "pakko"-fiilis.

Laitan matkarapsaan enemmän, mutta käytiin reittiä Pudasjärvi - Sodankylä - Ivalo - Sirkka (Levi) - Pudasjärvi. Näissä paikoissa yövyttiin.
Uin Pudasjärvellä, Sodankylässä, Ivalossa, Inarissa, Rovaniemellä ja Ranualla. Ei huono saldo.
Kylmyyttä lähdettiin hakemaan ja sitä saatiin

Nyt on taas helppo istua kotona tuulettimen alla eikä ahdista.
Meinaan katsella olympialaisia, rakastaa kissoja ja järjestellä elokuuta. Terapiassakin pitää käydä.

[Kibaya]

Meitsie nyt sit tosiaan muuttaa.
Mut .
Tähän päivään asti oon ressannut asiaa taas aivan järjettömän paljon, mutta kerrankin on sosiaalitoimesta iloa ja helpotusta!

Ei muuten ressaa enää kuin että saanko vammaispalvelusta tarvitsemani avustajatunnit

[Kibaya]

Kiitos wildis.

Tarkoitukseni ei ollut tehdä pilkkaa, pyydän anteeksi. Ensi kerralla toimin toisin.
Pyydän anteeksi että jouduit kouluttamaan minua.

Kaivoin eettisestä matkailusta useampia lähteitä, en mennyt vain yhdellä someaktivistilla, on toki totta että aktivisteja on erilaisia. Ehkä nämä lähteeni olivat kaikki sitten saman, jyrkemmän ja vähemmistössä olevamman porukan ajatuksia.
Niistä valjakkoajeluista on ristiriitaisuutta, kun kuitenkin pohjoisessa eletään myös turismilla ja valjakkoajelut kai nojaavat siihen eniten? Ainakin niitä on paljon tarjolla, usealla yrittäjällä ja valjakkoajeluiden koirien ahdingostakin on koronan aikaan puhuttu paljon. Eikä vain eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Pyydän siis anteeksi toimintaani, ensi kerralla toisella tavalla.

Saat anteeksi koska tiedän ettet tehnyt sitä tahallasi.
Ja voimme keskustella saamelaisuudesta enemmänkin, se on täysin ok. Etenkin kun, kuten jo mainitsit, suomalaisten saamelaistietous on ylipäätäänkin hyvin alkeellista. Tämä on selvinnyt minulle vasta aikuisena koska minun lapsuudessa ja nuoruudessa esim. koulussa on saamelaisten kansallispäivää juhlittu joka vuosi ns. kunnolla ja tokihan muutenkin omassa elämässäni saamelaisuus oli ja on edelleenkin normi ja normaalia. Lapsen uskolla olin sitten kuvitellut että kaikkialla on samanlaista. Eipä ole, ei. Surullista.

Aktivisteista sen verran että nämä saamelaisaktivistit, jotka ovat eniten äänessä, edustavat suurimmaksi osaksi vähemmistöä mielipiteineen. Esim. Suohpanterror, taiteilijaryhmä, aiheutti lähinnä kiusaantunutta naureskelua saamelaisten keskuudessa.

Kyllä, esim. valjakkoajeluiden ristiriitaisuus tulee juurikin turismista. Ilman turisteja pohjoinen olisi ns. kuollut paikka. Ei työpaikkoja, ei kehitysmahdollisuuksia, ei kouluja ja koulutuksia. Ihmiset lähtisivät työn ja koulun perässä muualle kuten nyt jo osittain tapahtuukin, mutta nyt myös moni palaa myöhemmin takaisin. Moni nykysaamelainenkin elää nykyisin turismista, mikä tahtoo monella unohtua kun paasataan luonnon suojelemisesta ja kuinka turistit "pilaavat kaiken". No, eivät pilaa.

Jos saamelaisten taustat kiinnostavat, Saamelaisveri-elokuva on hyvä pohja aloittaa. En ole pystynyt itse katsomaan sitä loppuun asti. Se tuska tuntuu liian pahalta kun oma isäni ja sisaruksensa kävivät ns. suomettamisen läpi. Isäni ei siis koskaan oppinut puhumaan inarinsaamea (tai näin hän on kertonut), koska isovanhempiani (ja monia muita sen ajan saamelaisvanhempia) kiellettiin puhumasta lapsilleen saamea. Isovanhemmat sitten puhuivat keskenään inarinsaamea, lapsille suomea. Isäni kyllä ymmärtää inarinsaamea vielä jotenkin, mutta ei puhu sanallakaan.
Suvi West on myöskin tehnyt dokumentin saamelaisista, joka on julkaistu tänä vuonna. Sitä on kehuttu paljon, en ole itse ehtinyt vielä sitä näkemään. Voisimme katsoa sen joskus yhdessä jos kiinnostusta löytyy?

Mutta se tästä aiheesta. Palataan takaisin matkarapsoihin.

Siirrän keskustelun tänne, niin voi jatkaa matkarapsoista.

Olen nähnyt Saamelaisveren kerran, mutta koen että pitää katsoa se uudestaan, kun on ehkä enemmän tietoa ja ymmärrystä. En ihmettele ettet pysty katsomaan sitä. Uskon sen nostavan pintaan asioita, joiden elämänmittainen läpikäyminen on traumatisoivaa.
Suvi Westin Hiljainen taistelumme on katsontalistalla, olen yrittänyt nyt kaivaa paikkoja missä sen voisi katsoa. Jos löydän jonkun missä sen näkee niin huikkaan sinulle. Olen kuullut että sen katsominen on ollut saamelaisille myös rankkaa, kun se koskettaa niin läheltä.
Saamelaisuudesta on niin hävettävän vähän tarjolla

Ei kaikki turismi ole pahasta, mutta kyllä se Levillä nähty toiminta edelleen tekee pahaa. Vaikkei tietenkään siinä ajassa mitenkään näe kaikkea. Eniten se, että siellä ne burger kingit ja subwayt neonvaloineen vilkkui menemään. Erityisesti näissä isommissa keskittymissä jää jalkoihin se mikä siellä on vähemmän multikansallisen yrityksen bisnestä. En ole perehtynyt Levin organisaatiorakenteeseen, mutta kaivamalla olisi pitänyt kaivaa pientoimijoita ja vaihtoehtoja näille isoille nimille. Ehkä se houkuttelee paikalle matalammalla kynnyksellä ihmisiä. Ja ehkä oma vahva vastareaktio johtui eniten siitä, että kun tuli luonnon rauhasta, sieltä pieneltä majoituspaikan huomasta keskelle meteliä ja ihmismassoja.

[Wildchild]

Ei kaikki turismi ole pahasta, mutta kyllä se Levillä nähty toiminta edelleen tekee pahaa. Vaikkei tietenkään siinä ajassa mitenkään näe kaikkea. Eniten se, että siellä ne burger kingit ja subwayt neonvaloineen vilkkui menemään. Erityisesti näissä isommissa keskittymissä jää jalkoihin se mikä siellä on vähemmän multikansallisen yrityksen bisnestä. En ole perehtynyt Levin organisaatiorakenteeseen, mutta kaivamalla olisi pitänyt kaivaa pientoimijoita ja vaihtoehtoja näille isoille nimille. Ehkä se houkuttelee paikalle matalammalla kynnyksellä ihmisiä. Ja ehkä oma vahva vastareaktio johtui eniten siitä, että kun tuli luonnon rauhasta, sieltä pieneltä majoituspaikan huomasta keskelle meteliä ja ihmismassoja.

Ihminen on tottunut tuttuun ja turvalliseen. Siksi Levi on mitä on. Ja siksi en ole koskaan kokenut minkäänlaista halua käydä siellä muuten kuin ohiajaessa (enkä oikein silloinkaan). Siellä on Lapin todellinen luonto niin kaukana kuin voi vain olla, ja Levi on sentäs keskellä Lappia!
Saariselkä-Ivalo-Inari -akselilla ei kyllä pahemmin mitään kovin isoja yrityksiä jos ei mukaan lueta ruokakauppoja. Mutta ravintolat ovat kaikki paikallisia yrityksiä, hotelleissa löytyy helposti paikallisia, ja jos elämyksiä haluaa, ei tarvitse kauas mennä kun on paikallinen opas paikallisesta yrityksestä sua jeesaamassa. Se on se, mitä mä arvostan tuolla. Ja jos ne pari, uutisissakin ollut mätää omenaa jätetään pois luvusta, paikalliset firmat ymmärtävät luonnon arvon. Siksi Ivalossa ollaankin nyt kauhuissaan kun Jasper Pääkkönen on perustamassa Nanguniemeen luksuserähotellia. Aivan väärä paikka: se sopii sinne Leville, ei tuonne. Pääkkösen hotelli onkin kohdannut niin paljon vastustusta että vielä toivotaan järjen voittavan rahan.

****

Ilmotuksena kerrottakoon että voihan piip kun suru voi väsyttää. Olen aivan tööt, mikään ei onnistu ja kaikki unohtuu. Puhuin tänään äitini kanssa ja hän valitti samaa. Kysyin hältä mitä hän järjestelee unissaan koska itse järjestelen unissani mummilan haarukoita ja veitsiä oikeaan järjestykseen. Äiti nauroi että papereita. Jep, surulla on monta muotoa mutta yksi näköjään on että asioita käsittelee melkeinpä enemmän unissaan kuin hereillä ollessa. Mikä on taas huono koska kunnolliset, syvät yöunet kyllä kelpaisi.
Mutta etiäpäin, sano mummo lumessa.

[Kibaya]

Ei kaikki turismi ole pahasta, mutta kyllä se Levillä nähty toiminta edelleen tekee pahaa. Vaikkei tietenkään siinä ajassa mitenkään näe kaikkea. Eniten se, että siellä ne burger kingit ja subwayt neonvaloineen vilkkui menemään. Erityisesti näissä isommissa keskittymissä jää jalkoihin se mikä siellä on vähemmän multikansallisen yrityksen bisnestä. En ole perehtynyt Levin organisaatiorakenteeseen, mutta kaivamalla olisi pitänyt kaivaa pientoimijoita ja vaihtoehtoja näille isoille nimille. Ehkä se houkuttelee paikalle matalammalla kynnyksellä ihmisiä. Ja ehkä oma vahva vastareaktio johtui eniten siitä, että kun tuli luonnon rauhasta, sieltä pieneltä majoituspaikan huomasta keskelle meteliä ja ihmismassoja.

Ihminen on tottunut tuttuun ja turvalliseen. Siksi Levi on mitä on. Ja siksi en ole koskaan kokenut minkäänlaista halua käydä siellä muuten kuin ohiajaessa (enkä oikein silloinkaan). Siellä on Lapin todellinen luonto niin kaukana kuin voi vain olla, ja Levi on sentäs keskellä Lappia!
Saariselkä-Ivalo-Inari -akselilla ei kyllä pahemmin mitään kovin isoja yrityksiä jos ei mukaan lueta ruokakauppoja. Mutta ravintolat ovat kaikki paikallisia yrityksiä, hotelleissa löytyy helposti paikallisia, ja jos elämyksiä haluaa, ei tarvitse kauas mennä kun on paikallinen opas paikallisesta yrityksestä sua jeesaamassa. Se on se, mitä mä arvostan tuolla. Ja jos ne pari, uutisissakin ollut mätää omenaa jätetään pois luvusta, paikalliset firmat ymmärtävät luonnon arvon. Siksi Ivalossa ollaankin nyt kauhuissaan kun Jasper Pääkkönen on perustamassa Nanguniemeen luksuserähotellia. Aivan väärä paikka: se sopii sinne Leville, ei tuonne. Pääkkösen hotelli onkin kohdannut niin paljon vastustusta että vielä toivotaan järjen voittavan rahan.

****

Ilmotuksena kerrottakoon että voihan piip kun suru voi väsyttää. Olen aivan tööt, mikään ei onnistu ja kaikki unohtuu. Puhuin tänään äitini kanssa ja hän valitti samaa. Kysyin hältä mitä hän järjestelee unissaan koska itse järjestelen unissani mummilan haarukoita ja veitsiä oikeaan järjestykseen. Äiti nauroi että papereita. Jep, surulla on monta muotoa mutta yksi näköjään on että asioita käsittelee melkeinpä enemmän unissaan kuin hereillä ollessa. Mikä on taas huono koska kunnolliset, syvät yöunet kyllä kelpaisi.
Mutta etiäpäin, sano mummo lumessa.

Jjep. Ihminen on. Ja se myös houkuttelee. Ehkä se on myös luonnekysymys, että kuinka helposti siihen jää sitten myös kiinni? Toisaalta taas, se että viehättyy jostain ja haluaa uudelleen palata hakemaan samankaltaisia kokemuksia on myös ihan luonnollista. Ehkä meidän molempien on vain vaikea ymmärtää miksi hakea sitä subway-patonkia Levillä, kun voi hakea sitä Kampissakin . (jos siis ei puhuta allergioista tms. rajoittavista tekijöistä tässä kohtaa.)

Toivon ettei Pääkkönen saa mitään luksuserähotellia aikaan. Apua, ei!
Itse olen havainnut samaa, että siellä Luosto-Pyhä-Saariselkä-Ivalo-Inari-(Ehkä Utsjokikin)-linjalla löytyy paikallisia vaihtoehtoja. Kaikkien taustoja ei tietenkään ehdi tarkistelemaan, joten on vain yritettävä luottaa että paikalliset toimivat alueella parhaimmalla tavalla. Olen ehkä tässä naivi.

--

suruun.
Näin juuri somessa meemikuvan, missä suru oli tietyn kokoinen pallo. Pallo pysyi muuttumattomana, mutta lasipurkki missä sitä säilytettiin kasvoi ympärille. Suruun kun ei auta kuin sureminen.
Se on sitten tulkinnanvaraista että suureniko se lasipurkki vai pienenikö pallo.
Itselle ei sen suurimman surun aikaan auttanut kuin sängyssä makaaminen ja itkeminen.

--

Itsellä ei ole ilmoitusasioita.
Pitäisi selvitä tästä stressistä

[L-S]

Mäkin haluaisin nähdä sen Suvi Westin saamelaisdokkarin. Saamelaisvertakaan en ole nähnyt. Jonkun verran on tullut viime aikoina perehdyttyä saamelaisuuteen Niillas Holmbergin suomenkielisten teosten kautta. Hänhän on kirjoittanut runoja pohjoissaameksikin, joita en tietysti ymmärrä, mutta suomenkieliset teokset Jos itseni pelastan itseltäni (runoja) ja Halla helle (romaani) on selvästi kirjoitettu siitä näkökulmasta, että tavoitteena on jossain määrin valistaa suomalaisia saamelaisuudesta. Kiinnostavia teoksia, suosittelen.

Ja onhan se kyllä sääli, että Suomessa on varsinkin ennen puhuttu saamelaisuudesta tosi vähän valtaväestön keskuudessa. En ainakaan muista että siitä olisi kovin paljoa koulussakaan kerrottu. Lapsena muistan tykänneeni jostain saamelaisista kertovasta kuvakirjasta, mutta en muista enää mikä kirja se oli. Toivottavasti ei mikään kovin huonosti laadittu teos, jälkikäteen vaikea tietää kun en muista yksityiskohtia... mutta siinä oli jotain kiehtovaa silloin.

---
Wildikselle voimia suruun

---
Ilmoitusasioina todettakoon, että arki on alkanut taas rullata samassa etätyömoodissa eteenpäin, joten kaikki on tasaista ja samanlaista. Tässä vaiheessa loman jälkeen riittää vielä energiaa tehdä muutakin kuin töitä, mutta katsotaan sitten kun tulee syyskuu... nyt olen vielä jaksanut tehdä kaikkea kehittävää ja palauttavaakin töiden lisäksi, mm. käydä juoksulenkeillä ja opiskella juoksemisesta, suunnitella tavaroiden vähentämistä, harjoitella piirtämistä, jne.

[Kibaya]

Työkone hajosi.
Varakonekin on vähän rikki.


Oma kone ei toimi yhteen järjestelmän kanssa, lainakoneesta puuttuu näppiksestä näppäin ja pari komentoa ei pelitä. Ihan perus.

Huomenna tulee muuttolaatikot.
Voisko tämä jo olla ohi.

[L-S]

Perjantaina oli toinen rokotus, ja nyt olenkin kärsinyt sivuvaikutuksista viikonlopun.

Aluksi tuli mukavan rento väsymys, mutta lauantaina se muuttui jo tunteeksi siitä, että on jotenkin kipeä. Yritin siivota vähän, mutta alkoi väsyttää ja siirryin sohvalle, jossa vietinkin enimmäkseen loppupäivän. Luin tunnin ajan työaiheista kirjaa ollakseni tehokas, mutta muuten katsoin telkkaria (mm. sairaalasarjoja, Bumtsibumia ja Elämäni biisiä - uusi Bumtsibum on muuten hyvä, suosittelen!). Tavallaan olin salaa kiitollinen siitä, että on hyvä syy istua kerrankin vaan sohvalla tarvitsematta tehdä mitään, vaikka kurja olo oli tietysti, no, kurja. Illalla kuume nousi pahimmillaan 38.7:ään. Se oli jo melko epämiellyttävää, mutta suhtauduin silti rokotuksen sivuvaikutuksiin jonkinlaisella uteliaisuudella, että tulkoon mitä tulee, ja suosittelen silti rokotusta kaikille, joille se on mahdollista. Joidenkin tietojen mukaanhan rokotusoireet saattavat kertoa siitä, että tehosta tulee parempi, vaikka en ole nyt ihan varma mikä tämänhetkinen tieteellinen konsensus asiasta on.

Jokos muut ovat saaneet rokotteensa ja oletteko kärsineet sivuvaikutuksista?

[marenkienkeli]

Mulla oli hyvin vähäiset oireet koronarokotteesta (Pfizer). Kipu oli rokotuskohdassa vähäisempää kuin missään aiemmassa saamassani rokotteessa. Sen sijaan, että kipu olisi kestänyt n. 1 vuorokauden, se kesti n. 3 vuorokautta. Ekalla kerralla oli ehkä vähän päänsärkyä.

Oireiden vähäisyys ei siinä mielessä yllättänyt, että, jos perimällä tai lapsuudessa jaetuilla mikrobikannoilla on jotain merkitystä sen suhteen, miten hyvin keho koronavirusta tai -rokotetta käsittelee, lähisukulaisten koronaoireetkin olivat suht lieviä ja menivät nopeasti ohi.

[kmaria]

Mä sain toisen rokotuksen muutama viikko sitten. Ensimmäisen jälkeen oli rokotuskohta vähän kipeä, toisesta ei juurikaan. Aikamoinen väsymys kyllä iski seuraavana päivänä ja kesti yhteensä pari päivää, mutta ei mitään vakavaa kuitenkaan.

[Kibaya]

Muutin.
Siitä on viikko.
Olen edelleen ihan poikki ja kaikki on vielä täysin hakusessa.
Mun muuttoihminen oli 74-vuotias, ehkä vain vähän paremmassa kunnossa mitä minä. Hänellä kognitiiviset haasteet teki hommasta tosi kuluttavaa ja raskasta ja viime viikko meni väsymystä itkiessä.
Tällä viikolla on sitten taas vituttanut.

Mutta täällä ollaan. Jotenkin pitäisi saada purettua tavaroita niin, että saisin käyttöön vaatteet. Nyt elän vielä matkalaukusta.
Kuitenkin samalla on oltava töissä. .

[Jorssi]

Moikka. Tulin käymään. Lukemattomista viesteistä päätellen olen käynyt viimeksi yli kaks vuotta sitten. Kylläpä se aika rientää.

[Kibaya]

Moikka. Tulin käymään. Lukemattomista viesteistä päätellen olen käynyt viimeksi yli kaks vuotta sitten. Kylläpä se aika rientää.

Tervetuloa!
Mitä kuuluu?

[L-S]

Terve Jorssi! Toivottavasti kuuluu hyvää!

[Jorssi]

Ihan hyvää kuuluu. Ollaan töissä siirrytty hybridimalliin, joka meillä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuukausittaista tiimipalaveria lukuunottamatta saa päättää itse tekeekö työnsä kotona vai toimistolla. Kävin siis viime torstaina ensimmäistä kertaa toimistolla yli puoleentoista vuoteen. Kyllähän se oli piristävää nähdä niitä työkavereita ihan livenä.

[Kibaya]

Joulu meni ja nyt on vielä tammikuulle asti lomaa .
Oon aiemmin lopettanut lomat jouluun ja nyt kun on harvinaisesti tässä vielä joulun jälkeen aikaa hengittää niin tämähän on aika hyvä! Meinaan että se joulun tuoma "tila" vie niin paljon voimia. Ne kaikki laulut ja tingeltangelit ja viimeisellä viikolla se yleinen, ihmisistä huokuva ja omaan ahdistukseen sekoittuva olotila on aika kuluttava sitten kuitenkin. Tähän päälle jos on stressiä niin ei kai ihmekään ettei sitten ole kivaa.
On hyvä että on tässä aikaa levätä ja niin edelleen.

[päivänpolttaja]

Täällä ei taida paljon aktiivista keskustelua olla?

Ukrainan sodan uutisia tulee nyt joka tuutista. Sitä on kummallisella tavalla yhtä aikaa sekä ahdistavaa että koukuttavaa seurata. Onhan tilanne tietysti äärimmäisen vakava ja äärimmäisen surullinen. Myös itse tekee aina välillä mieli kommentoida, mutta kun kaikenlaista kommenttia on nyt joka paikassa, niin kyllä sitä koittaa hillitä itseään enemmän tai vähemmän onnistuen.

Muutoin olen ollut talvilomalla. Aika paljon kaikkia kiireisiä juttuja ja sisältöä omassakin elämässä nyt. Mutta eipä tuon sodan ajattelemiselta oikein pysty välttymään.

[Kibaya]

Ei välttämättä sellaista useamman ihmisen, kymmenien viestien mittaista keskustelua ei ole ollut. Toki olen ollut hyvilläni ettei esim. uutisketjuihin ole tuotu sotaa. Saa pidettyä tietyllä tapaa taukoa kaikesta uutisoinnista. Vaikkei fordella sitten ole viestejä, mutta en itse ainakaan jaksaisi sota-asioita kun niitä on koko ajan joka paikassa.
Olen rajannut itselleni niin että saan yhdet uutiset katsoa päivässä. Muutoin jään jumiin ja kaikki vyöryy yli. Täytyy kyllä sanoa että oma kupla on esim. somessa oikein sopiva. On vakavaakin keskustelua, mutta sitten samalla söpöjä kissavideoita ja muuta lätinää.

Mulla on kevätväsymystä ilmassa .

[L-S]

Ei ole kovin paljoa aktiivista keskustelua, ei, juuri mistään aiheesta. Välillä epäilen että mä olen viimeinen joka sammuttaa valot.

Mä meinasin aiemmin kirjoittaa jotain sodasta, mutta en sitten jaksanut kun epäilin ettei siitäkään aiheesta juuri keskustelua tai kommentointia olisi saatu aikaan. Eikä mulla kyllä mitään uutta sanottavaa aiheesta olisi, kun en mikään asiantuntija ole. Ahdistavaahan se sota sekä "muuttunut turvallisuusympäristö" on, aika paljon on tullut seurattua uutisointia ja kommentointia muualla.

[päivänpolttaja]

Eipä sitä kai tarvitsekaan täällä sodasta keskustella, koska sille kyllä löytyy muita foorumeita. Keksit on kieltämättå kivempia, vaikkei minulla niistä sanottavaa ole.

Hyvä, että tämä paikka on sentään arkistomateriaalina aiemmista keskusteluista olemassa. Tämäntapaisia yleisfoorumeita ei paljoa enää ole. Joskus oli tämäkin jokapäiväistä rutiinia.

[Kaarina]

Tulin ilmoittamaan, että sulan tänne tomistolle. Ilmastointi on täällä tuntematon käsite. Onneksi on edes pieni pöytätuuletin.