Arki
Varsinkin sellainen arki, missä raahaudutaan vaan samojen ankeiden rakennusten välillä edestakaisin eikä siltä väliltä pääse pois ilman hirveää vaivannäköä. En huomannutkaan miten turtunut olin arkeen, ennen kuin pääsin siitä hetkeksi pois, vaikkakin vain työmatkalle ja siten, että hirveästi turistia ei ehtinyt leikkiä, vaikka olisi ollut kiinnostavaa. Pari jännää paikallisvärettä tuli koettua sentään.
Mutta jo alkumatkasta lentokentällä tuntui jotenkin vapaammalta, iloiselta. Oli aurinkoista lentokentän suurissa ikkunoissa ja koneesta katsoen. Tykkään katsella ihmisiä ja niiden touhuja, tai vaan keskittyä lukemiseen. Lentokoneessa on hyvä keskittyä, kun ei ole nettiä
(tosin joissakin koneissa on nykyään sekin, taannoin olin lennolla, jossa oli ilmainen netti... tällä matkalla onneksi ei).
Hirveän tarpeellistä, että näkee jotain uutta, vaikka se ei olisi sinänsä mitenkään ihmeellistä. Erilainen paikka, ilmasto, ihmiset. Ja se tunne, että on matkalla. Tykkään lentämisestäkin. Toki turvatarkastukset ovat rasittavia, mutta tällä matkalla nekin menivät sutjakkaasti.
Hotellihuonekin oli mainio, hinta ei ollut paha, mutta tilaa oli ehkä kolme kertaa asuntolahuoneeni verran, sänky pehmeä ja huomattavasti miellyttävämpi kuin kivikova patjani kotona. Sängyssä olisi saattanut katsoa telkkaria, minkä olisin mieluusti tehnyt, jos olisi ollut aikaa.
Kuin olisi ollut lomalla, vaikka oli töissä.